sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Pikkuinen meinasi kadota isompien sekaan

 Saimme sukuumme yllätysvauvan keväällä, omaa prisessaamme 14 vuotta ja 14 tuntia nuoremman pienen tytön. Äitinsä, läheinen serkkuni, sai valita ruusuja tai neuletakin. Hän valitsi lapselleen neuletakin.

Vaikka olin tekemässä pientä vaatetta, meni siihen yllättävän mona viikkoa. Koko ajan laskettavaa, mitattavaa ja pariinkin ohjeeseen vertailtavaa, jotta tytölle tulisi edes johonkin ikäkauteen passeli lämmike. Aloitin neuleen toukokuussa, jotta valmis olisi ojennettavissa heinäkuussa sukumme kekkereissä.

Rowanin felted tweed, arviointia, purkua ja uudelleen tekemistä. Lopuksi helmiäisnapit - sovpivasti myös siksi, että tytöstä tuli isoveljensä (joka on kummipoikani) päätöksellä Helmi.


Toivottvasti Helmin polku on lämmin, rehevä ja antoisa!

Ohjeita etsiessä löytyi seuraavankin lahjatakin ohje, sellainen jonka olisin aikoinaan halunnut neuloa omalle tuttäreleni (jos olisin ollut kunnossa ja ohje saatavilla) ja josta on jo viisi paperikopiota tallessa.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Kuituja ja raitoja

Yksi hampaistani on viime kuukausina pitänyt minua jännityksessä ja taitavaa hammaslääkäriäni työllistettynä. 13.10. lähti hammas, mutta vielä rajan takaakin aiheutti antibioottikuurin. Lääkäri määräsi niin tuhdit myrkyt, että arvelin niiden aiheuttavan vatsavaivoja. Rakas ystäväni Neulova Ninja oli aivan samaa mieltä ja kannusti hankkimaan kuituja.

Suuri Käsityö -lehden lokakuun numerossa (2016) oli raidallisen laatikkopaidan malli, jota kaavailin toteutettavaksi heti, kun ohjeen työmaalle tulleessa lehdessä näin. Lankoja ei vain meinannut sopivia löytyä. Niinpä antibioottihuuruissa (yksi heti apteekissa kiltisti kitaan) päädyin uhmaamaan ohjetta ja toteuttamaan sen kahdella raidoittavalla langalla kolmen sijaan.

130 silmukkaa, kokoa 3 olevat kepakot ja Langin Mille colori baby  - neulemotivaation huoltoa joulusukkaurakoiden keskellä.


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Testattu on!

 8.9. sain sähköpostiini Suvi Simolalta ohjeet neuleeseen, jota hän valmistelee kohti julkisuutta. 24 muun koeneulojan kanssa aikaa vastaan taistelemaan puikot heiluen. Ja koko lailla niin teinkin kuluneen kuukauden. Yksikään joulukukkanen ei edistynyt mihinkään eikä kovinkaan moni muukaan asia arjessani. Halusin nimittäin neuleen valmiiksi selkeästi ennen määräaikaa, jottei tarvitsisi syyslomaa aikatauluttaa kameran, kuvaustaitoisen, nettiyhteyden yms. mukaan.

Eilen 8.10. päättelin viimeiset langanpäät. Sattumalta eilen on myös jo edesmenneen Hilla-mummoni nimipäivä, mummoni joka opetti minut aikoinaan neulomaan. Tai siis kutomaan, kuten meillä Hämeessä.

Olen kovin tyytyväinen! Se nyt ei tietenkään voi olla yllätys, koska malli on kaunis. Langat (Mokkasukkaa ja Louhittaren luolan lankaa sekä yksi Wetterhoffin lanka - vyötteet hukassa) löytyivät nurkista. Jos olisi ollut aikaa enenmmän ja ehtinyt lankaostoksille, olisin ottanut sähäkämmän yhdistelmän. Nyt hyvin perusvärejä minulle.

450g Mokkasukkaa ei aivan riittänyt, joten ranteet ja kaula-aukon resorin nitkutin yksivärisellä tuntemattomalla langalla, jota sopivasti löytyi kotoa. Kannattaa siis varata L-kokoon noin 500g pääväriä, raitoihin riittää 50g.

Vaikka minulla on löysä käsiala, noudatin puikoissakin ohjetta. Neulomisen jälkeinen "liotushoito" teki ihmeitä ja neuleesta tosi laskeutuvan.

Vielä en tiedä, kummasta nautin enemmän - kokonaisuudesta vaiko yllätyksistä yksityiskohdissa. Raglan-lisäykset on yksi herkullinen S.Simola-yksityiskohta:


Hartioista löytyy toinen: "selkäranka", joka tosin tässä kuvassa näkyy huonosti.


Ja kokonaisuudessaan tällainen neule. Ehkä huomenna on jo niin kylmää, että on mentävä villapaidassa töihin.


maanantai 3. lokakuuta 2016

Rakas Joulupukki,

koska jouluun on noin 80 päivää, rohkenen jo häiritä Sinua. En ole ollut yhtään sen kiltimpi kuin aikaisempinakaan vuosina. Mutta toisaalta olen ollut rehellinen, aito, kiukutteleva, vetäytyvä, vain aika ajoin sosiaalinen minä.

Yritän kaahata lahjarekesi kyytiin yhden huivin ja noin kymmenen sukkaparia. Haluaisin ehtiä enemmän, mutta kun pääsin koeneulojaksi Suvi Simolalle, itsekkäät pyrkimykseni kiilasivat ohi kauniimmista ajatuksista.

Silti rohkenen toivoa yhtä kirjaa:

Kuvahaun tulos haulle villit vanttuut kirja

Siis Lumi Karmitsan huikea kirjoneuleteos Villit vanttuut ja vallattomat villasukat Moreeni-kustantamolta. Puolisoni jo lainasi tämän naapurikunnan kirjastosta tarkistuttaakseen, onko kirja mieluinen. ON SE! Tyttäremme kanssa likimain taittelimme lainakirjaa hiirenkorville ja listasimme, mikä ihanuus sopisi kenellekin tuttavapiirimme erityisen tärkeistä.

Pahin innostaja tähän kirjaan oli internetissä nähty kuva kissasukista:

Kuvahaun tulos haulle villit vanttuut kirja

Kuka näitä voi vastustaa? Tiedän jo nyt ainakin neljä ihmistä, joille voisin tehdä tällaiset.

Tämän kirjan lisäksi toivon Tiirinkosken oikeaa villalankaa villatakillisen verran.

Kuvahaun tulos haulle villit vanttuut kirja

Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...