Niitä pehmeitä paketteja

Historiallisen pimeän loppu syksyn aikana sain sentään kutoa nitkuteltua ja kuvattua joululahjuksia. Muistiin merkitseminen sen sijaan oli ylivoimaista - ei huvittanut nököttää koneen ääressä etenkään kun innostuin kokemaan elämäni ensimmäiset silmätulehdukset. Nyt stten kurotaan kiinni.

Sukat ovat helppoja tehdä ja aiheuttavat tyytyväisyyttä. Minä tosin inhoan toisen sukan tekoa, mitä ei auta edes se, että on useampi yhtaikaa kesken. Isä sai harmaat, löperöt unisukat (Katian uusi pehmeä sukkalanka, jonka vyötteen jo hukkasin) ja yksi kummitytöistä sekä neidin kaveri raitasukat Seitsemästä veljeksestä. Näissä kaikissa yksi sukkasuosikkini eli 3 oikein, 1 nurin.

Kampaajani Tessu välttyi viime joulunakin yllätyksiltä, kun kyhäsin taas ja jälleen hänelle säärystimet. Toivottavasti lämmittävät niin seisten työnsä tekevää kuin aktiivisesti vapaalla liikkuvaa.

Yksi kummitytöistä toivoi pipoa ja antoi värivaihtoehdot. 2018-vuoden hitti Oslo-hat syntyi hänelle Coop Knitsin Socks Yeah -langasta (75% merinoa, 25% nylonia), jota olen ilokseni useasti löytänyt Lankakauppa Snurresta. Tässä sukkalangassa on houkuttelevia sävyjä ja kaunis kiilto.

Äidin joulusukat olivatkin kesken arviolta 56 viikkoa. Innostuin kovasti loppu syksystä 2018 Taito-lehden mysteerineulonnasta, jossa saatiin osissa Emma Karvosen sukkaohje Lumikellot. Pääsin kantapäihin asti, mutta sitten menivät aikataulut solmuun ja homma jäi sikseen. Kesällä oli luonnollisesti liian aikaista ryhtyä jouluhommiin, joten taas tuli kiire. Niinpä terät ovat sileää neuletta. Lankana oli joku Vuorelman sukkalanka, joka oli toki mukavan tuntuinen, mutta hieman lohkeileva.

Tärkeä, tärkeä ystäväni on todellinen värien mestari ja taitava kaikessa, mitä käsilläänkin tekee. Siitä huolimatta sukitan häntä, ellen lahjo huiveilla. Jouluksi (kirjaimellisesti - vein sukat 24.12. postilaatikkoon) kudoin tänä vuonna harmaan harmaat sukat, sillä halusin kokeilla, miten ammoin Novitan lehdestä napattu kuvio toimisi näinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä. Vaaleampi harmaa oli Regian jotain, tummempi Maijaa.

Viime vuonna olen lähemmin saanut tutustua nuorimpaan tätiini, jolle on menossa nämä todelliset #zeroyarnwaste-sukat - raitalangan ajoin ihan loppuun, yksiväristä jäi tippa, jonka olen käyttänyt korttien yms. kiinnittämiseen. Perussukat 3 oikein, 1 nurin -suosikillani.

Piti ehtiä pakettiin -osastoa edustaa tämä syksyn 2019 yksi kauneimmista pipo-ohjeista Vuono hat. Onneksi en vuotta aiemmin sanaut aikaiseksi pipoa, jonka meinasin neidille neuloa, sillä tämä ihastutti meitä molempia heti. Alkupeärisessä ohjeessa on mm. mohairia, joka tuntuu nykyään olevan kovin in, mutta tämä on nitkuteltu Lankaputiikki Silmukasta ostetusta Isagerin Alpaca 1 -langasta kaksinkertaisena.

Pakottaako pipo päätä?

Talvella alkoi liikkua suvaitsemattomuuskeskustelun aallot neulemaailmassakin. En kohua juurikaan seurannut, sillä uskon itse äärimmäiseen ja kaikenlaiseen tasa-arvoon, jonka sisäistäminen osoitetaan mm. arkipäivän käytöksessä, teoissa jne. Minulle ei riitä se, että ostan jonkun suunnittelijan ohjeen tai jätän jonkun ostamatta.

Näissä aatoksissa ystäväni Neulova Ninja valisti minua Kate Davies -nimisellä suunnittelijalla , joka on mm. selättänyt erittäin vakavan sairauden muutama vuosi sitten ja jonka jonkin julkaisun väärinluennalla synnytettiin aikamoinen soppa.

Ihastuin oitis hänen ideoihinsa, estetiikkaansa sekä lankoihinsa, joissa on helppo nähdä Skotlannin luonto väreineen. Koska Neulovalla Ninjalla oli jo Otter Ferr, halusin saman "tiimipipon".

Aloitusreuna tuli heti neulottaessa viimestelyksi ja valmiiksi. Rento pipo (minulla kerrankin hieman löysä, kun otin liian paksua lankaa) kätkee niskaan vielä yhden yllätyksen, hiipan niputtamiseen valitun napin, jonka taas hain Lankaputiikki Silmukasta.

Tulin samalla testanneeksi Snurresta ostamani Coop Knitsin langan Sock Yeah DK:n, jonka näppituntuma on houkutteleva. Tästä langasta on myös ohuempi versio ja molempia mukavissa väreissä, joten tätä on helppo pitää muistilistalla. Raitoina minulla on Les Petits Points Parisiensin jotakin ihanaa vyyhdin loppua, joka niin ikään on Silmukasta kotoisin.

Mutta kyllä niin olen keväänkin mittaan miettinyt, paraneeko neulemaailmakaan jyrkillä mielipiteillä oikeasta ja väärästä tai sormenheristelyllä. Ensimmäistä kiveä viskomaan on harva kykenevä.

Härkäviikoilla kuulemma

Väittävät kovasti, että viimeistään kun Nuutti on vienyt joulun pois, alkavat härkäviikot. Näin minulle kotona ammoin uskoteltiin. Niinpä vielä hieman jouluksi menneiden nitkutelmieni muistelointia.

Syksyn 2018 neulehitti taisi olla Oslopipo eli Oslohat, jonka vallan moni puikoillaan pyöräytti. Minä laadin vain yhden, jonka sai ystäväni. Käytin ohjeen mukaista lankaa eli Arwetta Classicia, jota meni noin 120 grammaa. Pipon ohje on pelkkää suoraa törötystä, joten aion muistaa tämän mallin esimerkiksi automatkoille kudinta varustaessani. Koska se tulee korville noin nelinkertaisena, ei pitäisi tässä pää jäätyä lainkaan. Vaativan maun omaava lapseni oli sitä mieltä, että hänkin haluaisi - siis ainakin kaksi Osloa olisi listalla.

 Kummitytöt alkavat ymmärtää, että lanka kääntyy monenlaiseen. Heistä yksi toivoi pitsipolvisukkia. Lähettelin joitakin kuvia tuumattavaksi, ja valituksi tuli Dropsin varsin joutuisa Eleonora-ohje. Puikkoina 2,5-kokoiset kepit ja lankana Regiaa - ei voi olla raskasta. Silkkinauha vielä koristeeksi sukansuuhun.

Koska en viitsinyt häättää mallijalkoja ulos pakkaseen, en myöskään juuri kuvannut sukkia. Siitä huolimatta näistä sukista muistettavaksi jäi polvisukan kapeneminen nilkaa kohti: takana oli kolme 8 silmukan sileää oikeaa pitsien välissä ja niistä kavennettiin säären edetessä liiat pois, jotta nilkassa joka kohdassa pitsien välissä oli saman verran silmukoita eli kolme.

Pipoja

Joululahjarintamalla klassikko lienee pipokin. Ainakin sukkien lomassa se tuo mukavaa vaihtelua, onhan homma valmis jo yhden kappaleen jälkeen.

Yhden kummityttäreni ylkä tulee lahjotuksi varsin selkeällä myssyllä, johon vinkki löytyi lankakauppa Snurresta. 88 silmukkaa, puikot kokoa 5 ja langaksi ikisuosikkiani Cascade220-villalankaa - ei voi mennä pieleen.

Yksi kiertäen oikein, yksi nurin -mallilla piposta tuli varsin napakka, mutta se myös joustaa pään mukaan. Päättelin pipon Cousteau-tyyliin.

Pari syksyä sitten yksi kummipojistani sai Minecraft-pelaamiseensa liittyen pipon, jota koristi yksi pelin perushahmoista. Tänä syksynä kaksi muuta kummipoikaani tulevat saamaan vastaavan pipon. Heistä vanhempi halusi vaaleansinisen pohjan, ja päädyin sattumalta Dropsin baby merinoon, joka niin kerällä kuin neuloessa tuntui oikein mukavalta.

Nuorempi taas halusi maata ja taivasta. Niinpä neuloin vihreästä Jannesta alaosan, kun taas taivaan toteutin samalla vaaleansinisellä, jota käytin jo edellisessäkin pipossa.

Alun perin ohje on napattu täältä: http://wiremysoul.blogspot.com/2012/11/free-minecraft-creeper-knitting-chart.html Olen sovellellut sitä lankojen mukaan. Nyt loin 84 silmukkaa ja käytin 4-koon puikkoja sekä kaksinkertaista lankaa. Kuvion langat olivat paksumpia, joten ne neuloin yksinkertaisina.

Pipojakin välillä

Sukkasulkeisten väliin pyöräytin pari pannumyssyä, joita pipoiksikin kutsutaan. Molemmissa malli oli sama: 5-koon puikot, 74 silmukkaa ja tekemään. Alkuun 3oikein, 3nurin-joustinta, muutoin sileää. Latvakavennukset tein kuudessa kohdassa kaventaen joka kerroksella.

Langoissa pääsin nautiskelemaan neidin koulussa värjäämästä villasta. Aronialla värjätyn villan kaveriksi iskin jämälaatikosta  Austermannin kid silk -mohairia. Tuo aronian tuoma väritys oli niin mielenkiintoinen, etten loppu kerää hävitäkään ihan äkkiä.

Kuopus halusi vaaleanharmaan pipon. Kummitädiltä jouluna saamastani aarrekeosta löytyi perusväri (ei aavistustakaan, mistä langasta on kyse), jonka kaveriksi Snurren hyllystä valitsin Sandness Garnin alpakkalankaa.

Kun Sukka-Finlandia päättyi, oli aika aloittaa niin palkintoneule kuin tilaustyökin. Ystäväni tilasi jo syksyllä uuden pipon kadonneen tilalle. Hänen taloussuklaan ruskea lanka on 100% merinoa, jota on lievästä "lohkeilusta" huolimatta kiva neuloa. Mallina on "Odessa hat", johon olen törmännyt aiemminkin ja joka näkyy olevan Ravelryssä ilmainen ohje. Kannattaa kurkistaa linkki, sillä tästä nyt tehdystä piposta malli ei erotu niin hyvin. Ja nyt tein lisäykset eri kohdassa kuin ohjeessa.

Piti tulla musta pipo

Sisareni toivoi jo aikoja sitten tulevaksi jouluksi mustaa pipoa. Lähetin kuvan tästä Anu Alhoniemen ohjeesta hänelle, ja päädyimme siihen tulokseen, että juu, tämä!

Heinakuisella Silmukka-paollani Lankaputiikki Silmukkaan tapasin sekä Anun että näin ohjeen jälleen. Aina palvelevainen kauppias oli ystävällisesti koonnut liiankin herkullisen korin lankoja, joista tämä Silmukka Beanie -pipo oli tarkoitettu neulottavaksi. Kun näin tämän ruosteenvärisen langan, unohtui musta haave heti.

Lang Novena -lankaa 50 grammaa ja kaksi erikokoista puikkonippua, leikittelyä silmukkamäärällä - niistä syntyy hieno, mukava ja hauska pipo, jonka muodolla voi hupailla.

Vaikka olemme sekä kova- että isopäistä sukua, riitti ohjeen koko meille kummallekin. Saatanpa pyöräyttää itselleni samanlaisen!

Pipopuuska

 Kun Laine ilmestyi loppu syksystä 2016, juutuin vastoin aiempaa kokemusta ensin pariin pipo-ohjeeseen. Niissä oli jotakin maagista kauneutta, jota oli päästävä kokeilemaan. Kokeilun aika olikin HETI, kun joululahjat oli neulottu ja paketoitu.

Harmaan version Jonna Hietalan mallista Cream neuloin itselleni. Lankoina Rowanin tweediä sekä Austermannin kid silkiä. Kuten kuvasta näkyy, joustinneuleen osuus ei ole aivan niin korkea kuin ohjeessa. Silmukoita olisi voinut olla hieman vähemmän, mutta toisaalta sain kerrankin pipon, joka ei kiristä.

Pikkuserkkuni on päässyt työnsä puolesta mm. Shetlantiin ja mukaan hänelläkin tarttuu lankoja. Sain sinapinkeltaista Jameson's double knitting -lankaa, johon yhdistin Austermannin kid silkiä. Malliksi em. Laine-lehdestä päätyi Marianne Isagerin Malene.

 Tykkäsin kovasti siitä, miten langat vaikuttivat toisiinsa. Ohje oli mainio, joutuisakin. Tosin seuraavalla kerralla tekisin joustinneuleeseen oikeat silmukat kiertäen, jolloin ne saisivat ryhtiä.

 Jostain olin aikoinani hommannut SMS Selectin Silk wool -lankaa. Ja jotta nurkista joskus jotain häviäisikin, pyöräytin vauhtiin päästyäni kaksi Cream-pipoa siitäkin. Kummitytöt saattavat saada nämä.

Kaunis, tyylikäs ja rento pipo! Tykkään!

Sankarille seikkailijan pipo

 Hyvin tärkeä ystäväni - ja kuopuksen haavekummisetä - täyttää puoli vuosisataa. Vaikka meillä oli työporukkamme "kukkanen" sankarille, halusin viedä myös jotakin omaa ja itse tehtyä. Jouluisin hän viehättävän rouvansa kanssa on saanut meiltä usein sukkia, niinpä päätin tarttua pipoon.

Kiitos Puikkomaisterin teoksista huomatun vinkin, nappasin Jacques Cousteau -pipon ja siihen niin mainiosti laaditun ohjeen Punaisen sydämen torpasta. Langan osalta päädyin (vastoin ohjetta) Langin merinovillaan, koska halusin mahdollisimman pehmeän ja kutittamattoman pipon. Oikea värikin löytyi sopivasti kylämme Wetterhofflilta pikapoikkeamalla lasten harrastusten välissä. Ohjeen mukaan sadan gramman piti riittää ja riittihän se - tähteeksi jäi noin 10 metriä.

Helppo ja nopeahko pyöräytettävä 3,5 puikoilla ja 100 grammasta vaikkapa puuvillaa, kuten yksi ohjeen luojan pipoista.

Kuopus ja aurinko olivat sopivasti läsnä, kun virittelin kuvaamista. Siitä seurauksena mm. se, että hänellekin olisi laadittava samanlainen pipo, tilauksessa tätä ennen jo sukat.

Vaihtoehtohahmoja joulun perinteisiin

Mm. yksi kummipojistani on Minecraft-fani. Timantti-Steve ei aikataulusyistä tullut kyseeseen, joten hyödynsin Creeperin olemusta. Pinterestistä löytyi seuraava kuva, josta liikkeelle.

http://wiremysoul.blogspot.ca/2012/11/free-minecraft-creeper-knitting-chart.html

Langaksi nappasin Maijaa, joka on helppoa ja konepestävääkin ja jossa on paljon värivaihtoehtoja. Kaksinkertaisesta langasta 4-koon puikoilla pyöräytin pikaisesti pipon, jonka postitin jo.

Tuo kuvioraita hieman ahdisti, mutta ilman suurempia hermojen menetyksiä selvisin siitäkin. Toivottavasti myssykkä lämmittää kaukana pohjoisessa asustavaa aarrettamme.

Vetelä pipo - uusin suosikkini

Minä pääsääntöisesti inhoan pipoja, koska kaikki päähän ängettävät kiristävät ja kutittavat. Tänä syksynä olen löytänyt kaksi sellaista ohjetta, joita voisin omaan nuppiinikin kuvitella. Tässä heistä ykkössuosikki, jonka saa joulukukkasena eräs ystäväni.

Alkuperäinen ohje on kotoisin Suuri Käsityö 9/2015 -lehdestä. Talletan tähän kuitenkin kaiken varalta päämaamerkit:
- puikot kokoa 5
- lankaa noin 75g
- 80 silmukkaa
- sileää oikeaa suljettuna neuleena 8cm
- käännä työ ja neulo sileää oikeaa 6cm (pipo siis nurinpäin, kun käännetään työ)
- toista näitä kahta sileää, kunnes korkeus on noin 24 cm.
- kavennukset: neulo 8 oikein, 2 oikein yhteen - toista tätä koko krs
- sileää krs
- 7 oikein, 2 oikein yhteen koko kerros
- jatka näin (kavennuskerros, sileä kerros - ja kavennusten väli pienenee silmukan/krs), kunnes jäljellä 32 silmukkaa
- neulo koko ajan 2 oikein yhteen
- makuasia: päätätkö 16 silmukkaa vetämällä langan kaikkien läpi vai kavennatko vielä kerran 8 silmukkaan. Minä kavensin.

Tässä pipossa lankana on ale-laarista löytynyt smc selectin silk wool, jossa on 64% villaa, 27% silkkiä ja 9% polyamidia. 50 grammaan mahtuu 120 metriä lankaa.

Kaapissa odottavat jo langat, josita teen itselleni samanmallisen pipasen.

Paketteihin pantavia, päihin meneviä: näppyläbaskeri ja raitapipo

Erehdyin näyttämään Äidilleni Kotiliesi Käsityö 6/2015 -lehteä. Kovasti alkoi selaaminen hiljentyä erään harmaan baskerin kanssa. Sellainen olisi kuulemma tarpeen.

Uhmasin esivanhempaani ja valitsin enemmän marjapuuroon päin kallellaan olevan sävyn Rowanin felted tweed -langasta, jossa lampaanvillaa, alpakkaa ja viskoosia. Lanka on neuloenkin oikein mukavaa.

Tein baskeria muutoin ihan ohjeen mukaan. Jopa nuo nypyt, jotka olivat ärsyttäviä. Huipulle ajatellun tupsun ajattelin hoitaa lahjakorttina: mikäli Äiti sitä kokee kaipaavansa, tehdään vasta sitten.

Rowania oli raitoina, kun kaksinkertaisesta alpakasta aloin nitkutella Kylkiäiseni joulupakettiin pipoa. Koska suunnittelemassa oli myös Jr, oli ennalta arvattavissa, ettei yksivärinen käy. Ohje tähänkin pipoon on tuosta samaisesta Kotilieden Käsityö 6/2015 -lehdestä.

Ohjetta sentään noudatin pipon pituudessa, jotta sitä voi käyttäjän ja miksei vaikka tuulenkin mukaan säädellä. Myös pintaneule - helmineule - oli alkuperäisessäkin.

Mukikukkia ja pipo - pientä pehmeää pikaisesti

Tänäkin kesänä olen yrittänyt sekä virkkailla että kuluttaa langanloppuja nurkista- Muutaman mukikukan virkkasin jemmaan: lapsille laatikkoon ja hätävaraksi joulua varten. Afrikankukan mallilla, paksulla langalla tai kaksinkertaisesti - yksinkertaisen yksinkertaiset ideat.

Toinen virkkaushomma meinaa lähteä käsistä. Vielä yksi kierros. Ja sitten sen jälkeen tuolla värillä. Päätin nimittäin tuhota noin Nallen paksuisia jämiä mummonruuduiksi. Ruuduista tulee joskus 40cm x 40cm -kokoisia ja kahdeksan kappaletta. Nisitä sitten kokoan viltin olohuoneeseen sohvalle. Tällä hetkellä työn alla on seitsemän palaa, jotta saan langanloppuja leviämään tasaisemmin.

Piponkin meinasin tehdä nurkkiin jemmaantuneista, sillä Cascade220-lankaa oli lähes 100g muhevan sinisenä. Sen kaveriksi oli aikeissa pihistää yhdestä projektista 50g Novitan Jokea, mutta kuinkas sattuikaan kauppareissulla tie kulkemaan lankahyllylle. Siellä lötkötti jo Novitan syksyn uutuuksia, joista yhden Joen väri oli vallan passeli. Niinpä tämä Snowden-pipona kulkeva ohje tuli taasen toteutettua.