keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Haave-ompelua

Joskus opiskeluaikaan ompelin aika ahkerasti. Tein jopa tuulipuvun ja anorakin itselleni. Viimeisimpiä ompeluksiani on omasta peruskoulun päättäjäisiin tehdystä mekosta reipas pienennös tyttärelleni pikkuveljensä ristiäisiin.

Myin jo saumurinkin pois pari vuotta sitten. Ompelukone on rikki. Näistä huolimatta olen erityisesti tänä kesänä alkanut haaveilla siitä, että vielä jonakin kesänä ompelukone surraa meillä oikein kunnolla.

Ja tähän vaivaan lohtua ja kannustetta löytyy luonnollisesti kirjasta! Niin kuin kaikkiin huoliini, ratkaisu löytyy lukemalla. Tai katselemalla kuvia. Ja ihanin ratkaisu tällä kertaa ainakin minulle on Mekkotehdas aikuisille - kertakaikisen kaunis ompelukirja. Kaavat ja ohjeet vaikuttivat selkeiltä. Näin veryttelevä ompelija löysi heti neljä IHAN PAKKO TEHDÄ -mekkoa.

Mekkotehtaalle voi mennä kurkkimaan http://mekkotehdas.blogspot.fi/


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kesälapselle lämmikettä, osa 2


Äiti oli jostain joskus ostanut käsinvärjättyä villalankaa neljää eri väriä. Ymmärrän ostoksensa oikein hyvin, villaisia, pehmeitä, kauniisti värjättyjä lankoja. 

Mutta koska eivät olleet muuttuneet äidillä neuleiksi, lykkäsi hän ne minulle. Aikani pohdin, mitä ja kenelle tekisin. Ratkaisu oli helppo. Yhdelle kesän lapsista sen kokoinen huivi kuin tulisi. 

Meinasin ensin pitkää huivia, kokeilinkin. Mutta purkuun meni. Roikuin netissä, selasin kirjojani. Ratkaisu löytyi Jonna Hietalan kirjasta Kerällä, jossa on yksivärisenä kolmiohuivi.

Minä vuorottelin kahden värin aknssa aina niin pitkälle kuin kutakin väriä riitti. Sekä alkuun että loppuun tuli sattumalta lähes yhtä monta kerrosta yhdellä värillä ja puolivälissä vuorottelevat niin lähekkäin olevat sävyt, että näyttävät samalta.



Pitsipaita - toiverikkaan tekele

Keväällä päätin toteuttaa Suuri Käsityö -lehden numerosta 5-6/2015 pitsineuleen, jota tytär kuulemma kiivaasti tarvitsi. Lankoja haalin nurkista, koska eräskin aikoinaan itselleni aikoma neule oli jäänyt aikeeksi. Adriafilin Memphis sekä Cheope pääsivät vuorottelemaan tähän neuleeseen. Alkuperäinen ohje oli kovin merellinen, joten itse raikastin ilmettä vaihtamalla vihertävän valkoiseksi.

Malli oli leppoisaa laadittavaa. Voisin samaa pintaa värkätä toistekin. Kaula-aukkoa säätelin mieleni mukaan, sillä ohjeen toteutuksella olisi tullut turhan avonainen viritys.

Valmiina vatte on lojunut ainakin kolmisen viikkoa. Mutta jotta paita, pouta, päivänpaiste olisivat samassa paikassa kuin kamera, neito ja minä...





Mukikukkia ja pipo - pientä pehmeää pikaisesti

Tänäkin kesänä olen yrittänyt sekä virkkailla että kuluttaa langanloppuja nurkista- Muutaman mukikukan virkkasin jemmaan: lapsille laatikkoon ja hätävaraksi joulua varten. Afrikankukan mallilla, paksulla langalla tai kaksinkertaisesti - yksinkertaisen yksinkertaiset ideat.

Toinen virkkaushomma meinaa lähteä käsistä. Vielä yksi kierros. Ja sitten sen jälkeen tuolla värillä. Päätin nimittäin tuhota noin Nallen paksuisia jämiä mummonruuduiksi. Ruuduista tulee joskus 40cm x 40cm -kokoisia ja kahdeksan kappaletta. Nisitä sitten kokoan viltin olohuoneeseen sohvalle. Tällä hetkellä työn alla on seitsemän palaa, jotta saan langanloppuja leviämään tasaisemmin.


Piponkin meinasin tehdä nurkkiin jemmaantuneista, sillä Cascade220-lankaa oli lähes 100g muhevan sinisenä. Sen kaveriksi oli aikeissa pihistää yhdestä projektista 50g Novitan Jokea, mutta kuinkas sattuikaan kauppareissulla tie kulkemaan lankahyllylle. Siellä lötkötti jo Novitan syksyn uutuuksia, joista yhden Joen väri oli vallan passeli. Niinpä tämä Snowden-pipona kulkeva ohje tuli taasen toteutettua.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kalsean kesän kerimyksiä

Kuvat ovat ottamatta, vaikka valmistakin on tullut. Niihin valmiisiin palaan kuvien kera.

Mutta muuten vireessä on ollut jo jouluhommiakin: muutama langanloppu kohtasi loppunsa, kun virkkailin mukikukkasia. Uutta lankaa oli pakko hommata, koska Kotivinkin kesä-ekstrassa oli vinkki pellavaiseen pesukintaaseen. Puolen tusinan saippualapasen urakka on puolivälissä. Mukavaa hommaa pyöräytellä silloin tällöin yksi.

Kesähommina on ollut koko huushollin läpikäyminen. Sen seurauksena sain ison osan langoistani yhteen kodinhoitohuoneen kaappiin. Harmi vain, kun siihen eivät vielä mahdu kaikki nurkissa olevat langat. Mutta se on tavoitteena yhä. Eikä edelleenkään ole taloudessa sellaista kerää, jolle ei olisi jalostusajatusta. Ajatus tosin saattaa muuttua matkan varrella, kuten virkattavaan hattuun hankkimani pellavat, jotka muuttuvatkin paidaksi aikanaan.

Lapsi tarvitsee kuulemma villapuderon. Sen aloitin eilen. Ohje, jossa luetaan ohjetta ahkerasti. Onneksi on sukka-aikeita yms. sopivia reissutöitä jonossa vastapainoksi.

Uutta Novitan lehteä odotan kovasti. Syksyn langoista oli jo ruokakaupassa aavistus. Joki, joka on melkein yhtä pehmeää kuin aikoinaan Puro, näytti kauniilta. Oli pakko ostaa yksi kerä, sillä kollegalle on aikeissa pipo.

Omituinen tilanne. Teen pikku hommia ja lykkään isompia syksymmälle. Ikään kuin silloin olisi aikaa paremmin.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Päivähoidossa

Kesälauantain kunniaksi retkeilimme Tampereelle. Listalla oli mm. kohtuullinen keko tanssivarusteita syksyn (!!!) harrastuksiin ja minulle aikaa sitten luvattu matka Lankakauppa Kerään, jossa lauantaisin on neuletapaaminen klo 12.00-15.00.

Olin varustaunut omilla eväillä, koska olimme koko päivän reissussa. Kutimena oli neidin kesäneule, joka on juuri nyt niissä rasittavissa ikipitkissä kerroksissa, joissa ovat yhdessä sekä hihat että etu- ja takakappale. Noin 15 kerrosta onneksi koko puseroa jäljellä.

Lisäksi olin varustautunut kauppalapulla, joka toteutuikin kiitettävästi. Hankin kesälukemisekseni "rouva Kerän" suomentaman Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirjan, joka on mm. esteettinen elämys. Lisäksi ohueen villaneuleeseen petrolin väristä Isagerin Highland Silk -lankaa (80% villaa, 20% silkkiä) ja Katian Linoa (100% pellavaa), josta olisi aikomus neuloutua minulle toppi. Ehkä jopa ohjeella, jonka sain mukaani.

Ideaksi ja muistiin tarttui soma kesälaukku Summer Fling, jonka ohje ainakin vielä löytyy Ravelryn ilmaisista ohjeista.

Voi kun ehtisin nitkuttaa niin paljon kuin haluaisin! Juuri nyt tuntuu tältä.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Villahuivi kesälapselle

Äitini, Urhonpäivän lapsi, oli saanut ystävältään aikoinaan reilun vyyhdin vironvillaa. Lahjanantaja, neuloosilta välttynyt ihminen, oli esittänyt, että siitä äitini laatisi itselleen villatakin. Aivan niin suuri ei vyyhti kuitenkaan ollut eikä värikään ihan kohdallaan, joten se jäi kököttämään komeroon odottamaan aikoja parempia.

Vanhemmillani on viime vuosina ollut lähes krooninen siivousvimma, kun ovat käyneet tavaroitaan läpi. Sen seurauksena vyyhti matkasi meille, josko vaikka huivin tekisin.





Lanka oli tahmeaa neulottavaa eikä työkään oikein maistunut, vaikka Dropsin sivuilta vallan kohtuullinen ohje löytyikin. Tahmalangan kiskominen kipeytti olkapään. Sain sentään kohtuukokoisen huivin väkerrettyä, vaikka isompaankin olisi langasta riittänyt.

Eniten tykkäsin helmasta, jonka sai helposti kiharalle:
- oikean puolen kerros: yksi oikein, langankierto.
- nurja: kaikki oikein
- viimeinen kerros: tavallinen päättely



Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...