Kolmen kopla puikoilla

2020 ostin Titityystä Isagerin Tiro-lankaa, joka koostuu pellavasta, bambusta sekä puuvillasta ja jossa on hurmaava näppituntuma ja värit. Olin ajatellut keostani jotakin perusneuletta kaksinkertaisella langastolla 4-koon kepakoilla. Sitten Anu-ystäväni pyysi testaamaam uusinta ohjettaan, joka on tulossa Taito-lehteen.

Triostapa ryhdyinkin paitaa synnyttämään, jotta olisi edes joskus valmiina kevyt kesäneule. Ohje on mainio ja jekkuisa, kuten Anun ohjeilla on tapana. Hieman alkuun tarkempaa hommaa ja sitten huristelua helmaa ja hihansuita kohti.

Nautin niin ohjeesta kuin langastakin. Kissamme tosin oli sitä mieltä, että kaiken maailman korsilangat ovat turhia, kun eläinperäisiäkin on saatavilla, ja pulautti karvapallon pingotuksessa olevan paitani rintamukselle.
 

Handu hurautti Hämeenlinnaan

Viimekesäiseen tapaan Ilun Handu eli Ilona pakkasi ensihätävastelankapiipaansa pullolleen ja turvoksiin mitä ihanampia lankoja ja herkullisimpia värejä ja lähti kiertämään, etteivät intoneulojien kotivarat (Martat suosittavat ruokapuolelle 72 tunnin kotivaraa - lankasuositus ehkä joustavampi?) vain pääsisi kutistumaan vaarallisen pieniksi.

Tapasin Ilonan jo Tervakoskella 22.5. ja Hämeenlinnaan hänet organiseerasin 8.6. Paikkana oli sama iso pihapiiri Kaurialassa kuin vuosi sitten.

Sääennuste säikytti ennakkoluuloisimmat, sillä aloittaessamme klo 14 oli mitä kesäisin keli. Vasta 17 paikkeilla alkoi kuulua kaukaista ukkosen kuminaa ja ripsutella hieman vettä.

Ystäväni kanssa nitkuttelimme liki tapahtuman loppuun asti ja jatkoille päädyimme meille kutiminemme kahvia kittaamaan. Nyt ajatukset ja kutimetkin ovat Jyväskylässä neulefestareilla - Ilonan treffaan sielläkin ja monta muuta lankakaveria. On tämä neulepiiri ihana!

 

Poikittain

Ystäväni Anu on viime aikoina innostunut suunnittelemaan sekä huiveja että neulepuseroita, joita minä olen päässyt testailemaan. Yksi näistä testeistä on Poppeli-huivi, joka on Anulle hyvin tyypillinen: erikoisia yksityiskohtia hyvin helposti neulottuna.

Tyttäreni oli tilannut huivin jo aikaa sitten, niinpä tyrkkäsin Poppelin ohjeen houkutteeksi. Neiti valitsi tulevaan huiviinsa langoiksi Lankaputiikki Silmukan merinosukka-lankaa värissä Pilvi (todella pehmeää sukkalangaksi!) sekä Kässäkerho PomPomin Merino Singlen värissä Daydream. Pilvet ja Päiväunet, vyyhti kumpaakin, vuorottelivat huivissa niin sujuvasti, että paikoin tuntuivat liukuvan toisiinsa, mikä hieman mursi huivin raitamaisuutta. Merinosukka loppui hieman kesken, koska tilaaja halusi vaaleanpunaisen reunan. Mutta kuinkas sattuikaan, jemmasta löytyi vallan hyvin mukaan uppoavaa Le Petit Lambswoolia.

Vaikka Anun ohjeet ovat helppoja ja hyvin tehtyjä, piti minun tietenkin säätää muutakin kuin päättelyreunaa. Väkäsin omiani jo aloituskerroksella, minkä vuoksi sain keskelle kalanruotomaisen kuvion. Pampulat jätin pois, koska ne eivät passanneet neidille.

Ja päätyihin tulevat lisäykset askaroin niin, että päätyyn tulikin reikäkuvio. 

 Pituutta huiville tuli ansiokkaasti, liki kaksi metriä. Niinpä lämpöä riittää reilusti. Kumpikin valittu lanka on aivan hurmaavan tuntuista eikä taatusti kutita herkintäkään ihoa.

Yhtä Juhlaa

 

Kun joululahjat oli neulottu, pääsin tilausneuleen kimppuun. Ystäväni toivoi itselleen kevyttä ja monikäyttöistä Juhla-paitaa, jonka on suunnitellut nerokkaiden yksityiskohtien ja neulojaa ilahduttavien ratkaisujen mestari Anu Ahoniemi. Ohje julkaistiin Taito-lehden joulunumerossa. Olin päässyt ottamaan tämän kanssa jo varaslähdönkin, sillä olin yksi onnekkaista testineulojista.

M-koon paitaan Dropsin Alpaca-lankaa meni noin 170g ja aikaa viikko - tosin laiskoina joulunpyhinä ja välipäivinä en muuta neulonutkaan kuin tätä.

Malli on oivallinen myös siksi, että sekä hihoja ja helmaa on helppo pidentää. Monenlainen lanka sopii tähän Juhla-paitaan oivallisesti.

Ja kun piti kuvata valmista, jotta ehtisin yhteisneulonnan arpajaisiin, ei tietenkään ollut tarjolla muuta valoa kuin sähkövalo. Mutta kesää kohti mennään jo ja valokin lisääntyy.

Tämän voisin nitkuttaa toistekin!

 Joulukuun lopussa Anu Ahoniemi pyysi minuakin testaamaan ohjeensa, jotta sen voisi lähettää julkaistavaksi maailmalle. Ohjeen idea - juuristo - oli niin kiehtova, että singahdin samantien Lankaputiikki Silmukkaan, kun satuin kerran kulmilla olemaan. Nappasin minulle uuden langan Malabrigolta Arroyon, joka on täyttä merinovillaa. Väri oli helppo valita, sillä olin läpi kyllästynyt loppu vuoden ikiharmaisiin päiviin.

Ja nyt kun ohje on julkinen, voin jo tällä herkutella. Lisää infoa Anun hienosta Juuret-ohjeesta löydät juuri ilmestyneestä Knitty-verkkojulkaisusta.

Kuten kuvista näkyy, neule ei hulmua minnekään eikä sen tarkoituskaan ole liehua. Neule muotoutuu joustinneuleen oheen tehdyilla silmukoiden lisäämisillä tai kavennuksilla kohdasta riippuen.

Alkuperäinen ajatus on hieman ohuemmalle langalle, mutta 3-puikoillakaan neulottuna ei neule ole liian paksu. Kesäisen version haluan tehdä tästä myös - joko napakkaa puuvillaa tai pellavaa. Ehdottomasti suosittelen!

Ja tätä ei koskaan pitänyt tapahtua

Mutta tapahtuipa kuitenkin. Hurmaava Anu Hankiainen - tai Piippahankiainen - laatii monenlaisia neuleohjeita, joissa on jokin juju tai jekku. Harha-kaulurilleen hän toivoi testaajia elokuun puolivälissä, ja niinpä tartuin hommaan. Vaikka olin aina kuvitellut, että minä EN käytä kauluria IKINÄ.

Koska en ehtinyt Lankaputiikki Silmukkaan  mm. iki-ihanien Isagerin lankojen äärelle, kaappasin paikallisesta Dropsin Alpaca mix -lankaa sekä Austermannin kid silkiä. Kumpaakin meni hieman yli kerän, joten ohjeessa alkuperäisenä suosituksena olleet langat riittävyydeltään olisivat kuitenkin olleet parempia.

Kauluri muotoutuu erilevyisistä palmikoista, jotka pitävät sen hyvin ryhdissään. Pituutta kaulurilla on runsaasti, joten se pysyy hyvin takin kauluksen alla ja yltää tarvittaessa korvillekin. Ja mikä melkein tärkeintä, ainakaan oma lankayhdistelmäni ei kutita.

Piti tulla musta pipo

Sisareni toivoi jo aikoja sitten tulevaksi jouluksi mustaa pipoa. Lähetin kuvan tästä Anu Alhoniemen ohjeesta hänelle, ja päädyimme siihen tulokseen, että juu, tämä!

Heinakuisella Silmukka-paollani Lankaputiikki Silmukkaan tapasin sekä Anun että näin ohjeen jälleen. Aina palvelevainen kauppias oli ystävällisesti koonnut liiankin herkullisen korin lankoja, joista tämä Silmukka Beanie -pipo oli tarkoitettu neulottavaksi. Kun näin tämän ruosteenvärisen langan, unohtui musta haave heti.

Lang Novena -lankaa 50 grammaa ja kaksi erikokoista puikkonippua, leikittelyä silmukkamäärällä - niistä syntyy hieno, mukava ja hauska pipo, jonka muodolla voi hupailla.

Vaikka olemme sekä kova- että isopäistä sukua, riitti ohjeen koko meille kummallekin. Saatanpa pyöräyttää itselleni samanlaisen!