90/10-neule

Kun aloin joulukuussa 2015 sairaslomani iloksi nitkuttelemaan miehelleni villapuseroa, velloi maassamme mm. keskustelu valtionvarainministerin laskutaidosta. Luvut 90% ja 10% olivat menneet iloisesti sekaisin ja ihan omasta päästäänkin hän oli jotain löytänyt.

Niin tein minäkin. CascadeYarnsin Ecological wool - joka täyttää kissammekin laatuvaatimukset niin hyvin, että Tarmo änkesi kerimään lankaa - ja 6-koon puikot sekä pohjalle ohje Kotiliesi Käsityö 9/2015 -lehdestä. Ja sitten sekä neulomaan että säätelemään.

Arvioilta 90% meni alkuperäisen ohjeen mukaan. Muutoksia tein hihansuihin, joihin vaihdoin 1 oikein, 1 nurin -joustimen (jota on kauluksessakin), kauluksesta ei tullut niin korkeaa (saajan toive) enkä paidan yläosaan lykännyt helmineuletta, kun sitä ei ollut missään muuallakaan.

Tämä sekä Cascade220 ovat kyllä luottolankoja, vaikka harvoin niitä käytänkin. Niiden näppituntuma on kertakaikkisen ihana.

Ja koska tuon 90/10-paidan myötä varastooni tuli 700g:n lovi, tilkkasin sitä Lankakauppa Kerästä löytämälläni ihanalla mohairlangalla, Isagerin Silk mohairilla. Pitkän tähtäimen haaveissa on hääpukuuni käyvä bolero, johon tämä lanka on täydellinen.

Ei tullut vilttiä

 
Syksyllä 2014 lähikauppamme myi Novitan Joki-lankaa niiiiin halvalla, että oli pakko ostaa. Hankin kahta väriä ja kumpaakin kaiken, mitä hyllyssä oli.

Ensimmäisen värin kanssa vietin uuden vuoden seudun laatien siitä pienen viltin. Toisestakin piti tulla viltti. Mutta eipä tullut. Tyttäreni ensin valitseman ja huomattavan ihanan villapuseron kanssa meni hermo, kun lisäyksiä oli niin paljon, ettei laskelmani päteneet millään. Eikä etenkään siksi, että samalla seurasin Neiti Ficheriä.

Oli ajateltava uusiksi. Tavoitteena oli yhä perusvillapusero vailla kummia krumeluurenkoja. Osviittaa alkoi löytyä Novitan Kevät 2015 -lehdestä, jonka kahta mallia hyödynsin silmukkamäärissä ja osin pituuksissa. Muutoin sorvailin neidin tilausten mukaan.

Lankana siis Joki, joka on 100% villaa. Käytin löysäkätisenä 5-koon puikkoja.Kun kyseessä on näitä "säännöllisesti" väriä vaihtava lanka, aloitin kerän vuoroin sisältä ja vuoroin ulkoa. Pintaan tuli eloa eri tavoin. Raglamoin olkapäät ja kauluksen joustinneuleen oikeat silmukat tein kiertäen.
 

Alkuperäisohjeiden eripituisista helmoista en innostunut, sen sijaan pykäsin halkiot.

Kuvausapulaisena hääri Mosku, mummolan iloinen vahti.

Kiitoksia

Koska tämä nitkuttaminen on harrastuksista pitkäaikaisin, turvaudun tuloksiin monissa yhteyksissä. Niin kuin varmaan meistä puikottajista moni muukin.

Kuopus hukkasi erääseen turnaukseen reppunsa, jossa oli kahdet nappikset, kaksi pelipaitaa sekä maalivahdin hanskat (toki hikisiä sukkiakin). Ystävällinen Ilves-isä pelasti repun ja toimitti sen meille. Niinpä kyhäsin Ilves-pojalle Nallesta sukat, joihin ompelin nuoren herran pelinumeron.

Toivottavasti Ilveksenkin juniorit pysyvät treeneissä ja peleissä niin lämpiminä, ettei villasukilla ole käyttöä kuin vapaa-ajalla.

Huivin nipersin ystävälle, jonka ammattitaidosta saimme taas alkusyksystä nauttia. Kiitoskukkasiksi hän toivoi sinistä huivia. Sopivasti oli tarjolla Pirtin kehräämön meleerattua karstalankaa (2-2,5 -koon puikoille). Sitä höystin yksivärisellä tummansinisellä SandnesGarnin Sisulla.

Pintaneuleena on yksi huivisuosikeistani, naapurin Rouvan oivallus: oikealla puolella kaikki oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin.

Jotakin päättelemätöntä on vielä. Sukkaurakka joulua kohti etenee (tosin hitaasti) ja lapsen villapaidan suunnitelma muuttui, minkä vuoksi purin kaksi alkua: ensimmäisen villapaita-aikeen sekä viltinpätkän. Mutta villapaita voi jo vallan hyvin.

Välityö ja sukkasulkeisia

Hidasta näkyy olevan kuvien siirtäminen koneelle. No nyt sain aikaiseksi.

Jouluksi paahdettujen sukkien jälkeen tarvitsin välityön. Ja koska viltti on aina hyvä ajatus, vietin mm uuden vuoden aaton näin:

Novitan Joki-lankaa, sileää neuletta, jonka lomaan nurjia kerroksia, ja niin kauan ja pitkälle kuin 9 kerästä riitti. Kutoessa meinasi tulla hiki, kun 100% villaa oleva lanka lämmitti.

Ja sitten sukkia: Ystäväni, pitkäpinnainen, oli toivonut jo kesällä, että tekisin hänelle kantapäättömät sukat. Maija-lankaa, joustinneuletta ja siirtyvää joustinneuletta aikani vääntelin, jotta syntyi sukkapötköt. Helmivaranto nurkissani oli vaatimaton, mutta sukkain omistajatar tuunatkoon mieleisekseen.

Monenlaisten kalenterisotkujen sijaan en päässyt koulukaverini synttäreille. Mutta koska tuleen ei jäädä makaamaan, me Neulovan Ninjan kanssa päätimme vaatia yksityisvastaanoton. Se on ihan pian! Nään kaksi 1980-luvun alusta kanssani taivaltanutta ihanuutta kerralla! Kukkasten sijaan menee meistä nuorimmalle sukkasia.



Taisi olla helmikuu, kun sain joulukuiset kalenterisukat viiemisteltyä kantapäillä.

Nyt hiihtokisojen aikaan väännän vuorotellen itselleni Nurmilintua ja tuolle sukkamallilleni piiiiitkiä säärystimiä. Eilen pengoin lankoja, meinasin ottaa taas uuden aloituksen. Mutta hillitsin itseni ja otin tyrkylle yhden keskeneräisen odottelemaan kisakutimien valmistumista.