Lapsi lähti maailmalle

Tarkka, harkitun tyylin ja värimaailman omaava, viluisehko esikoiseni on lähdössä maailmalle. Hän toivoi jo aikaa sitten keväällä näitä tiettyjä "kukkasukkia" ja kaiveli jemmastani langat, pohjaväriksi Maijaa ja kuvioväriksi Nallea. 

Lykkäsin ja lykkäsin aloittamista, kunnes päätin, etten aloitakaan, ennen kuin pääsykoetulokset ovat tulleet. Odotetut, positiiviset testitulokset saapuivat. Silmukoiden luominen lykkääntyi vedoten puuttuvaan asuntoon. Kun sekin järjestyi, alkoi salaneulonta. Onneksi lapsi oli kesätöissä kaupan kassalla. Valppaan lapsen kanssa oli pidettävä visusti huoli, ettei hommasta näy vilaustakaan.

47 kerrosta kuviota varressa eteni kohtuullisen sukkelasti, vaikka vaatikin tavallista enemmän keskittymistä. Kantapää ja terä menivätkin jo seurusteluhommina. Ja yllätys onnistui. Sain hyvinkin selitellä, missä välissä olin ehtinyt.

Ystäväni on kuin villasukka - kukkasia ja sukkasia

Yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni löytyi, kun tahoiltamme pääsimme samaan opinahjoon aikoinaan kirjoitusten jälkeen ja aakkostuksessa osuimme samaan pikku ryhmäänkin. Tutustuminen alkoi ja kehittyi ystävyydeksi, jota on vahvistanut mm. se, että elämä sittemmin ja sattumalta toi meidät Kanta-Hämeeseen.

Hienostuneen maun ja huomaavaisen luonteensa ansiosta hän toimitaa minulle aina erilaisia ja toinen toistaan kiehtovampia lankakukkia. Yhdestä kukkakimpusta valikoin tämän Sheepjes-tuotannon sukkalangan ja ryhdyin laatimaan sukkaparia.

Laadintaa harrastin sattumalta kesän mittaan paikoissa, joissa olimme yhdessä opiskelijoina visiteeranneet, kuten Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja Suomenlinnassa.

3 oikein, 1 nurin -suosikkivarttani höystin joka 11. kerros tehtävällä valepalmikon sorttisella kuviolla, muutoin sukat ovat perussukat. Lanka oli todella pehmeää ja käypää huiviksikin. Toivottavasti se kestää sukissa. Materiaalitietojen puoelsta pitäisi kestää.

 

Pehmeä reykjavikilainen - ensimmäinen islantilaisneuleeni

 

Elokuussa alkoi vilahdella mm. Reykjaviksoft-niminen islantilaisneule houkuttelevasti. Koska en ole tehnyt yhtäkään islantilaisneuletta, päätin rohkaistua kokeilemaan, sillä tähän ohje on saatavissa myös suomeksi. Meiju Knits -neulenimimerkin suunnittelema ohje oli selkeä ja helppo - esimerkiksi kaarrokkeen lisäykset uppoavat kuvioon hyvin.

Langaksi otin kerrankin ohjeen mukaan Lettlopia, jota tarvitaan vain kolmea väriä ja jota hankin ystäväni  Neulovan Ninjan puodista. "Lettiloppi" oli minulle uusi tuttavuus. Hieman vierastan langan karheutta, mutta eipä valmista neuletta paljaalle iholle puetakaan.

Ohjeessa oli kuvioita niin helmassa kuin hihansuissakin. Lintsasin ja muokkasin kumpaakin "poistumistietä" oman makuni mukaan.

Valmiin neuleen neitimme tuomitsi syksyiseksi vaahteraksi, vaikka muuten kyllä niin kivaksi, että tilasi itselleen saman mallin. Ja kun kelit tänä syksynä ainakin Kanta-Hämeessä ovat olleet varsin lämpimät, ei ole vielä tarvinnut kissan kanssa neuvotella, kenelle neule on.

Liekö muuten nyt eläinkokeilla testattu?

Auringonpilkkuja ja muita kesäisiä

 Tamperelaisen neuleystäväni tapasin kesäkuun alkupuolella leppoisana iltapäivänä. Hänellä oli päällään energinen kirjoneule Soldotna Crop. No kas, pakkohan minunkin oli sellainen saada!

Kaivelin langanloppujani sekä yhden, ainukaisen vyyhdin dk-vahvuista Les  Petits Points Parisiens -herkkuani. Aikani niitä järjesteltyäni alkoi hahmottua järjestys.

Jos tekisin toisen, ottaisin 4,5-koon puikot, tuunaisin kaula-aukon isommaksi ja nitkuttaisin helmaa hieman pidemmäksi. Näistä huolimatta ohje oli hauska ja neule odottaa hieman viileämpiä kelejä. 

Siskolleni nikkaroin Katian Lincys-langasta Shelley Summer Top -neuleen. Väri, jonka olin ostanut sekä pellavan että juuri värin vuoksi, on oikeasti upeampi ja monisyisempi. Lanka taas oli lähes kierteetöntä.

Kuten niin monena kesänä, on varjoisalla terassillamme minulla apulainen mukana.

Ohje oli selkeä ja tarjosi ehkä kesä-KAL:nsa innostamana valmiiksi kaksi pituutta sekä molempiin niin yksi- kuin nelivärisenkin version. Oli helppoa valita oma vaihtoehto. Pehmeämmästä langasta tulisi hieman laskeutuvampi.

Rakkaudesta lajiin

Rakkaan työkaverini tytär on niin lahjaks jalkapalloilija, että hän on Suomen U17-naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni. Ja tämä joukkue on raivannut tiensä marraskuussa pelattaviin MM-kisoihin, jotka järjestetään Uruguaissa.

Koska olen tytön uraa seurannut niin kauan, kuin hän on palloa pelannut, ja olen saanut häntä opettaakin koko yläkoulun ajan, kysyin, mitä neuloisin lämmikkeeksi. Äitinsä toivoi pitkiä villasukkia.

Kaivelin kätköjäni ja Wetterhoffin hyllyjä. Kasasin keon ja etsin jemmoistani suuntaviivoja. Vielä ensimmäisen sukan ollessa puolivälissä säärtä en tiennyt, millaiset sukista neulotuisi - eläköön hahmotuskykyni. Työnimellä ”Rakkaudesta lajiin” nitkutelin eteenpäin.

Lankana on pääosin Maijaa ja tilkkeinä muita samanvahvuisia lankoja. Sukansuussa resorina on valepalmikkoa, muutoin sukka on sileää neuletta. Aloin 70 silmukalla, josta kaventelin niin, että terässä on 56 silmukkaa.

Sydänkuvio on peräisin kirjasta Vilukissan villasukat - kirjoneulesukat isoilla puikoilla, pelinumeron piirustelin itse. Ehkä sukat olisivat voineet olla heleämmät, mutta hehkukoon varressa Suomen värit nyt, kun pohjalla on myös tummempia ja arkisempia vaiheita.

Silkkiä, villaa, pekaanipähkinöitä ja orkideoita

Pääsin testaamaan Laine 6 -neulelehteen minulle uuden tuttavuuden Astrid Trolandin neulepuseron Afterparty. Alun perin ohje on laadittu mohairiakin sisältävälle langalle ja keskenään sopuisille väreille.

Mutta koska sain vapaat kädet, kevensin hieman ja valitsin langaksi Host Garnin Tidesin, jossa on 30% silkkiä ja loput villaa. Omasta, tavanomaisesta värimaailmastani täysin poiketen pohjaväriksi valikoitui pekaanipähkinä (kotoisammin kuravesi tai laihahko kaakao) sekä orkidea, vahva syvä violetti. Hetken pohdin myös yhdistelmää, jossa pohjavärinä olisi ollut fuksia ja tehosteena juuri lehtensä luonut saniainen. Iski kuitenkin varovaisuus, sillä jouduin tekemään hankintani tietokoneella oikean kauppareissun ja päivänvalon sijaan.

Näppituntuma langasta on ihana. Voisin kuvitella käyttäväni sitä vaikkapa huiveihin, koska se tuskin kutittaa. Väritkin aika houkuttelevia...

Itse neule taas alkoi liki 300 silmukan luomisella. Niinpä loin samaan syssyyn hihojenkin silmukat ja pakkasin molemmat hihantaimet lomareissulle. Sitten piti saattaa valmiiksi pari lähes valmista neuletta. Sen jälkeen asetuin testaamaan. Koska lanka juoksi ja ohje oli mainio, en kokenut olevani jatkuvasti aivan kulmat kurtussa.

Takapakkia hommaan tuli, kun jouduin pieneen kolariin, jonka seurauksena ranne kipeytyi hetkeksi. Kuntoutin sitä muilla neuleilla, kunnes taas tartuin tähän puseroon. Myös jalkapallon MM-kisat osuivat sopivasti vauhdittamaan hommaa.

Kun hihat ja vartalo olivat kainaloissa, kaikki järjesteltiin luonnollisesti samalle pyöröpuikolle ja ryhdyttiin laatimaan kirjoneuleosuutta. Se on tässä neuleessa vallan helppo.

Löysällä aikataululla ehdin hyvin testiaikana valmiiksi. Suhteessa pisin aika meni taas siihen, että sain muutaman päättelyn ja muun viimeistelyn tehdyksi. Onneksi pingotusvaiheessa sain apua ;)

Sääriä, sääriä

 Kevättä ja kesää 2017 nitkutusteni näkökulmasta leimaavat oranssin ja keltaisen sävyt sekä muille neulominen. Toisaalta viileähkön kesän aikana on ollut helppo huidella villalankojen kanssa ja varustautua mm. jouluun.


Yksi näistä varustautumisistani on Unelmais-anelmais-säärystimet liikuttaja-ystävälleni, joka vaivojaan ja hikeäni säästämättä kiskoo minua milloin minkäkin aktiviteetin ääreen.

Perusvalikoimalla tein: Seitsemää veljestä raidoilla ja yksivärisenä. Vain tummanruskea lanka on poikkeus ja Jannea.

Ja mikäs on nitkuttaessa, kun mm. hartiat ja käsivarret saavat kyytiä kahvakuulilla!

Niitä kuusia neulominen,

joiden juurella asunto. Taito-lehden uusimmassa numerossa haastettiin osallistumaan KAL-projektiin, jossa neuloa nitkutettaisiin kukin haluamansa värinen sirkka Könösen Metsä kukkii -neule. Toki alkuperäiset väripaketitkin olivat sallittuja.

Olen asunut elämäni ensimmäiset neljä vuotta Kuusimäki-nimisellä tontilla. Siellä, mummolan toisessa kerroksessa oli kotini, jonka ikkunasta näkyivät suurten kuusten rungot. Olin nimennyt kotimme Linnunpesäksi - tuolla nimellä kyseinen huone oli ainakin vuoteen 2008 saakka. Sitten muutimme samassa pihapiirissä omaksi tontikseen lohkotulle Kuusirinteelle, johon rakentui pikku hiljaa vanhempieni laatima koti. Pihapiirin suuret kuuset säilyivät ja tarjosivat oivallisia paikkoja mm. majanrakentamiseen.

Kun etsin puolisoni kanssa yhteistä kotia, päädyimme tontille, joka rajautuu kahdelta laidalta kuusiin. Kun meille astuu sisään, näkee olohuoneen ikkunasta sekä näistä kuusiriveistä toisen että todella korkeat kuuset naapurin tontin takaa. Osaltaan nuo puut vaikuttivat siihen, miksi päädyimme juuri tähän asuinpaikkaan.

Kun Taito kertoi KAL-projektistaan, aloin sitä haudutella. Sisareni lupasi auttaa värien kanssa. Jonnankin kanssa teimme jo treffit, mutta isä sai lievän aivoverenvuodon, josta on toipunut mainiosti, ja muutin suunnitelmia. Kun ajoin harmaana, sateisena helmikuun alun lauantaina katsomaan isää, päätin saada KUUSIpaidan. Niin minä juuri silloin hahmotin kuviota.

Nyt on langat valittu. Sisareni vaihtoi valmiista kokonaisuuksista tummemman valikoiman kaksi väriä terrakottaan ja kissankelloon. Mikäli olisimme tehneet suurempia muutoksia, olisi ehkä tarvittu jo koetilkkuja. Eilisessä lumisateessa kokonaisuus näytti mm. tältä:

Onneksi oli valmis pohja, jota muokata! Alla olevan hyllyn äärellä Tampereen Taito-shopissa olisi tullut ainakin äitiä ikävä!

Nyt sitten keritään, keritään...- kuten eräässä lapsuuteni mainoksessa. 17 vyyhtiä laadukasta villaa odottaa, mutta ensin on neulottava eräs elokuusta asti kesken ollut neuletakki ja saatava hiihtokisat päätökseen. Sitten vasta kirjoneuletta. Ja onhan tässä liki koko vuosi aikaa.

Unelmais-Anelmaiset

 Kun näin Nuutinpäivänä häipyy joulu tältä erää lopullisesti, lienee jo syytä kirjoitella muistiin joulun 2016 lahjuksia.

Syksyllä hankin jo langat Fiinaneuleesta sisareni kanssa sillä hän oli saava kirjoneulesukat. Monenlaisia tunteita ja puheita herättäneet UnelmaisetAnelmaiset olin ajatellut vihdoin testata minäkin, ja uhriksi valikoitui siskoni.

Langaksi sen sijaan valikoitui Regia ja puikkopaksuudeksi 3. Niinpä hieman säätelin silmukkamäärää ja jännäsin sopivuutta. Omaan paksuun pohkeeseeni näitä oli turha edes sovittaa.

En lämmennyt ohjeelle. Karsin reikiä vja virkatut kukat pois, sorvasin viidellä värillä (kuuta olisi tarvinnut). Päätin, etten ikinä enää uudestaan. No, sekin päätös täytyi pyörtää, kun tärkeä liikuttajani tilasi säärystimet...

Onneksi siskoni tykkäsi!