Nimeä vailla vielä

Liian pitkäksi on jäänyt paussi päivityksissä, mutt puikot sentään ovat heiluneet silloin tällöin. Yritän saattaa arkistoani ajan tasalle pikku hiljaa, vaikkei tämä atk-esineiden ääressä istuttu aika olekaan mitenkään mieleistä.

Pari vuotta sitten hommasin Tiirinkosken tehtaalta muhkeaa villaa, jonka viime kesänä ensimmäisenä värjäyksenäni humautin kattilaan keltasipulinkuorien kanssa. Kesän alussa aloin sitten tuumia ja pohtia, josko jotain nopeasti ja äkkiä saisin aikaan paksusta langasta paksuilla puikoilla. No, kolmisen kuukautta meni, ennen kuin palttoo valmistui, sillä sormeni eivät oikein viihdy näin tuhdin langan seurassa.

Ohjetta ei ole tai se on sitä omasta päästä -osastoa. Neuloa nitkutin suoraan kainaloihin etu- ja takakappaleet, sitten värkkäsin lyhyehköt hihat (lanka alkoi huveta huolestuttavasti) ja järjestelin kaikki lomittain yhdelle puikolle raglan-kavennuksia varten.

Lisää lankaa oli haettava. Se erä joutui kurkumakylpyyn ja puikoille ensin vuorotellen, sitten ainoana värinä.

Koska nautin oikean ja nurjan silmukan kesken pelaamisesta, on nappilistoissa levennettyä helmineuletta sekä helmassa, hihansuissa ja kauluksessa 2 nurin, 1 kiertäen oikein -järjestys. 

Ja näissä taas näkyy, kuinka kamera huijaa. Kaksi ylintä kuvaa toistavat värin parhaiten.

 

Testattu on!

 8.9. sain sähköpostiini Suvi Simolalta ohjeet neuleeseen, jota hän valmistelee kohti julkisuutta. 24 muun koeneulojan kanssa aikaa vastaan taistelemaan puikot heiluen. Ja koko lailla niin teinkin kuluneen kuukauden. Yksikään joulukukkanen ei edistynyt mihinkään eikä kovinkaan moni muukaan asia arjessani. Halusin nimittäin neuleen valmiiksi selkeästi ennen määräaikaa, jottei tarvitsisi syyslomaa aikatauluttaa kameran, kuvaustaitoisen, nettiyhteyden yms. mukaan.

Eilen 8.10. päättelin viimeiset langanpäät. Sattumalta eilen on myös jo edesmenneen Hilla-mummoni nimipäivä, mummoni joka opetti minut aikoinaan neulomaan. Tai siis kutomaan, kuten meillä Hämeessä.

Olen kovin tyytyväinen! Se nyt ei tietenkään voi olla yllätys, koska malli on kaunis. Langat (Mokkasukkaa ja Louhittaren luolan lankaa sekä yksi Wetterhoffin lanka - vyötteet hukassa) löytyivät nurkista. Jos olisi ollut aikaa enenmmän ja ehtinyt lankaostoksille, olisin ottanut sähäkämmän yhdistelmän. Nyt hyvin perusvärejä minulle.

450g Mokkasukkaa ei aivan riittänyt, joten ranteet ja kaula-aukon resorin nitkutin yksivärisellä tuntemattomalla langalla, jota sopivasti löytyi kotoa. Kannattaa siis varata L-kokoon noin 500g pääväriä, raitoihin riittää 50g.

Vaikka minulla on löysä käsiala, noudatin puikoissakin ohjetta. Neulomisen jälkeinen "liotushoito" teki ihmeitä ja neuleesta tosi laskeutuvan.

Vielä en tiedä, kummasta nautin enemmän - kokonaisuudesta vaiko yllätyksistä yksityiskohdissa. Raglan-lisäykset on yksi herkullinen S.Simola-yksityiskohta:

Hartioista löytyy toinen: "selkäranka", joka tosin tässä kuvassa näkyy huonosti.

Ja kokonaisuudessaan tällainen neule. Ehkä huomenna on jo niin kylmää, että on mentävä villapaidassa töihin.

Ei tullut vilttiä

 
Syksyllä 2014 lähikauppamme myi Novitan Joki-lankaa niiiiin halvalla, että oli pakko ostaa. Hankin kahta väriä ja kumpaakin kaiken, mitä hyllyssä oli.

Ensimmäisen värin kanssa vietin uuden vuoden seudun laatien siitä pienen viltin. Toisestakin piti tulla viltti. Mutta eipä tullut. Tyttäreni ensin valitseman ja huomattavan ihanan villapuseron kanssa meni hermo, kun lisäyksiä oli niin paljon, ettei laskelmani päteneet millään. Eikä etenkään siksi, että samalla seurasin Neiti Ficheriä.

Oli ajateltava uusiksi. Tavoitteena oli yhä perusvillapusero vailla kummia krumeluurenkoja. Osviittaa alkoi löytyä Novitan Kevät 2015 -lehdestä, jonka kahta mallia hyödynsin silmukkamäärissä ja osin pituuksissa. Muutoin sorvailin neidin tilausten mukaan.

Lankana siis Joki, joka on 100% villaa. Käytin löysäkätisenä 5-koon puikkoja.Kun kyseessä on näitä "säännöllisesti" väriä vaihtava lanka, aloitin kerän vuoroin sisältä ja vuoroin ulkoa. Pintaan tuli eloa eri tavoin. Raglamoin olkapäät ja kauluksen joustinneuleen oikeat silmukat tein kiertäen.
 

Alkuperäisohjeiden eripituisista helmoista en innostunut, sen sijaan pykäsin halkiot.

Kuvausapulaisena hääri Mosku, mummolan iloinen vahti.