keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Joitakin harmaan sävyjä

Keväällä 2019 nitkuttelin ensimmäisen Stephen Westini, silloinkin Exploration Stationin. Aloimme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa pitkäperjantaina saman reseptin. Ensimmäinen versioni on oranssi-violetti-punakirjava. Vaikka edelleen olen siihen värisekoitukseeni tyytyväinen, päätin jo neuloessasi, että seuraava on likimain väritön tai ainakin melkein yksivärinen.

Marssin Siskoni kanssa Snurreen, josta pääosin hän valitsi sävyjä ja minä joko hyväksyin tai hylkäsin. Kolme vaaleinta (Gepardin Wild & Soft kahdessa vahvimmassa ja CoopKnitsin Soks Yeah kaikkein vaaleimmassa) lankaa on 50g:n keriä, joista vain yhtä piti jatkaa liki samanvärisellä sukkalangan lopulla. Tummin ja herkullisin on Madelinetoshin Tosh Merino Light -lankaa.


Kun huivilla on kokoa tarpeeksi, lämmittää se yllättävän paljon. Ja minä, joka en ole juuri huiveja käyttänyt, alan innostua niistä. Yhdelle ajatukselle on jo ohje ja langat, toinen kerää rohkeutta, kolmantena olisi jonossa Neidin tilaama huivi. Ja tästäkin mallista on ajatus kahdesta erilaisesta toteutuksesta.


 

torstai 24. syyskuuta 2020

Pieniä ja pehmeitä, taas

 Kesän mittaan puuhastelin pienempienkin neulomusten äärellä. Ystäväni tilasi puolisolleen keltaiset sukat, ja keltaiset sukat tuli tämän kultaisen miehen saada. Onneksi oli nurkissani värjäämääni Regian sukkalankaa osuvassa värissä, joten hommaan oli helppo tarttua. Työtä edistin mm. Loviisassa, josta olen kovin innostunut paikkana. Niin lapsuuden onkiretket kuin nykyiset turistikuljeskelut ovat tehneet paikkakunnasta kovin rakkaan.

Ja tältä nämä 2 oikein, 1 nurin -sukat näyttivät saajansa jaloissa.


Isompi lapsi on kovin palelevainen ja auliisti etsii yhtä jos toista lämmikettä. Koska kuulemma nurkissani on lankaa sopivasti, olen aivan joutilas ja suorastaan sopiva kyhäämään hänelle pannan tms. otsalohkon lämmittimen. Ohjeenkin oli neiti etsinyt valmiiksi, mutta sitä en noudattanut juurikaan.

Isagerin Alpaca 1 -langan tuuppasin nelinkertaisena 4-koon kepakoille ja nitkuttelin 1 oikein, 1 nurin -mallilla tehden puoliväliin "lettikäänteen". Kun Äitini näki tämän projektin, halusi hänkin oman, mutta kapeamman. Ylemmässä on 32 silmukkaa ja korkeutta 12cm, alemmassa 22 silmukkaa ja 8cm korkeutta.



Ystäväni tilailee aika ajoin itselleen perussukkia käyttölangasta. Niinpä pyöräytin tavalliset sukat tilaajan valitsemasta auringonkukan keltaisesta Seitsemästä veljeksestä. Ja mikä järkytys! Kerä on kutistunut 33% eikä siitä juuri riitä kuin 36-koon sukkiin.


Ainakin urhoollisesti leikin sellaista leikkiä, että kotona olevasta varastosta riittää yhteen jos toiseen hommaan lankaa. Yksi tällaisistä on tämä Luiruhuivi, jonka nitkuttelin Siskolleni. Ainaoikeaa, välillä langankiertoja ja kahta keränloppua vuorotellen kolmioksi - tarkempaa reseptiä en laatinut. 






lauantai 12. syyskuuta 2020

Neulovan Ninjan puodissa

Voi onnea ja iloa, kun Ystäväni Neulova Ninja sai mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja avasi lankakaupan kotikyläämme Orimattilaan (osoitteeseen Erkontie 20)! Ammoin ekaluokalle mentyämme löysimme toisemme, ja näihin yhteisiin vuosiin on mahtunut kaikenlaista - etenkin ikävää toiselle - joten tämä on kyllä ehdoton huippu juttu.

Avajaisia vietettiin jo 22.8., mutta pääsin syynäämään avatun kaupan vasta seuraavana perjantaina. Ja mitä löysinkään? Maailman vaaleanpunaisin kauppa tarjoaa niin lankoja kuin muutakin tarpeellista neulojalle. Erikoisuus on tietenkin NinYarn, puodin oma lanka, joka säteilee iloisissa, energisissä väreissä.  



Kaikkea pientä ja tarpeellista löytyy tietenkin, kuten suloisia pikku purnukoita vaikkapa silmukkamerkeille ja monenlaisia silmukkamerkkejä. 

Tietenkin puodissa on myös tilaa neulomiselle! Istuimme sohvassa tovin ja makustelimmme avajaisviikon kulkua. Kyllä mieleni niin virkistyi!


 

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Auringonpilkkuja ja muita kesäisiä

 Tamperelaisen neuleystäväni tapasin kesäkuun alkupuolella leppoisana iltapäivänä. Hänellä oli päällään energinen kirjoneule Soldotna Crop. No kas, pakkohan minunkin oli sellainen saada!

Kaivelin langanloppujani sekä yhden, ainukaisen vyyhdin dk-vahvuista Les  Petits Points Parisiens -herkkuani. Aikani niitä järjesteltyäni alkoi hahmottua järjestys.


Jos tekisin toisen, ottaisin 4,5-koon puikot, tuunaisin kaula-aukon isommaksi ja nitkuttaisin helmaa hieman pidemmäksi. Näistä huolimatta ohje oli hauska ja neule odottaa hieman viileämpiä kelejä. 


Siskolleni nikkaroin Katian Lincys-langasta Shelley Summer Top -neuleen. Väri, jonka olin ostanut sekä pellavan että juuri värin vuoksi, on oikeasti upeampi ja monisyisempi. Lanka taas oli lähes kierteetöntä.


Kuten niin monena kesänä, on varjoisalla terassillamme minulla apulainen mukana.






Ohje oli selkeä ja tarjosi ehkä kesä-KAL:nsa innostamana valmiiksi kaksi pituutta sekä molempiin niin yksi- kuin nelivärisenkin version. Oli helppoa valita oma vaihtoehto. Pehmeämmästä langasta tulisi hieman laskeutuvampi.


perjantai 4. syyskuuta 2020

Ikioma muki

Kaikki alkoi siitä, kun Puusaaren Seija esitteli ihanaa, teettämäänsä mukia, joka oli tulossa arpavoitoksi hänen neulekanavalleen. Ajatus jäi itämään nousten taimelle vallan nopeasti: minulle kans! Ja niinpä kiireesti viesti taitavalle keraamikolle Karoli-yritykseen ja sopimaan strategiset seikat.


Ja kyllä! Kun kirmasin Napialan tehtaalle, jossa ainakin nyt on puoti auki torstaisin, oli minua odottamassa hurmaava teemuki - verenpaine kun ei kestä kerralla näin isoa kupillista kahvia - mestari itse sekä hänen muita tuotteitaan.

Mukien lisäksi tarjolla on mm. kannuja, erikokoisia kulhoja, kastikepulloja ja vaikkapa amppeleita. Tuotteilla on ikuisuustakuu siinä mielessä, että jos asiakas kerää tiettyä muotoa olevia astioita, saa niitä, vaikka tuotannossa muutoin olisi tehty muutoksia.

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Nimeä vailla vielä

Liian pitkäksi on jäänyt paussi päivityksissä, mutt puikot sentään ovat heiluneet silloin tällöin. Yritän saattaa arkistoani ajan tasalle pikku hiljaa, vaikkei tämä atk-esineiden ääressä istuttu aika olekaan mitenkään mieleistä.

Pari vuotta sitten hommasin Tiirinkosken tehtaalta muhkeaa villaa, jonka viime kesänä ensimmäisenä värjäyksenäni humautin kattilaan keltasipulinkuorien kanssa. Kesän alussa aloin sitten tuumia ja pohtia, josko jotain nopeasti ja äkkiä saisin aikaan paksusta langasta paksuilla puikoilla. No, kolmisen kuukautta meni, ennen kuin palttoo valmistui, sillä sormeni eivät oikein viihdy näin tuhdin langan seurassa.

Ohjetta ei ole tai se on sitä omasta päästä -osastoa. Neuloa nitkutin suoraan kainaloihin etu- ja takakappaleet, sitten värkkäsin lyhyehköt hihat (lanka alkoi huveta huolestuttavasti) ja järjestelin kaikki lomittain yhdelle puikolle raglan-kavennuksia varten.

Lisää lankaa oli haettava. Se erä joutui kurkumakylpyyn ja puikoille ensin vuorotellen, sitten ainoana värinä.


Koska nautin oikean ja nurjan silmukan kesken pelaamisesta, on nappilistoissa levennettyä helmineuletta sekä helmassa, hihansuissa ja kauluksessa 2 nurin, 1 kiertäen oikein -järjestys. 

Ja näissä taas näkyy, kuinka kamera huijaa. Kaksi ylintä kuvaa toistavat värin parhaiten.



 

Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...