keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Palmikko ja patentti ne yhteen sopii


Sattuipa somasti syntymäpäivänäni, että lahjakas, taitava ja tuottelias Johanna Ärje (tunnetaan myös nimimerkillä Neulisti ja blogistaan Missä neuloimme kerran) hyväksyi minut testineulomaan ohjeitaan Pioni.

Lankavarastostani ihme ja kyllä löytyi melko sopivaa lankaa, aina kaunista Rowanin Felted tweediä, jossa on villaa 50%, alpakka 25% ja viskoosia 25%. Vaikka tämä lanka on hieman höytyilevä, pääsi neuleen erilaiset pinnat kohtuudella oikeuksiinsa.



Ensin ranteesta ranteeseen ja sitten kainalosta helmaan kävi neulojan tie. Mitä pidemmälle työ edistyi, sitä enemmän myös kissamme nautti tästä neuleesta.

Käsitykseni patenttineuleesta päivittyi komeasti projektin aikana. Aivoissani kohta ”patenttineule” oli jäänyt 1980-luvulle Seppälän persikan- tai mintunvärisiin lötköihin akryylineuleisiin. Oli siis jo aikakin saada tuuletusta. Helman edetessä ryhdyin pohtimaan, mitä seuraavaksi neuloisin patentilla. Ainakin yhden kaulaliinan haluan heti ja äkkiä. Tai vasta sitten, kun joululahjaurakat on ohi.


Kaunis neule tarvitsee kauniit napit. Lankaputiikki Silmukka ratkoo tämänkin ongelman, sillä sieltä löytyi isoja (halkaisija noin 4 cm) kookosnappeja. Niitä on hankittava varmaankin varastoon, sillä ovat niin kauniita.


Eivätkä hillityn ja ajatellun kokonaisuuden yksityiskohdat jääneet napeilla herkutteluun. Kun nappulista ja kaulus oli neulottu, pääteltiin se ”kaistale” i-cordilla.

Lämmin, pehmeä ja hyvin laskeutuva neuletakki päätyikin sisarelleni, koska oma työsyksyni alku kaikkine mullistuksineen osui liki samaan kuin testin alku enkä ajoin kyennyt kyhäämään edes oikeaa silmukkaa. Oli hyvin helppoa antaa kaunis neuletakki siskolleni, jonka syntymäpäivänä ovat aina pionit kukassa.


maanantai 15. lokakuuta 2018

Keskiyöllä Pariisissa


Toukokuussa alkoi tulla vihjeitä siitä, että taitava Veera Välimäki veisi meidät huivillaan keskiöiseen Pariisiin. Pyydystin ohjeen ja asetin tavoitteeksi löytää Jyväskylän neulefestareilta langat, jotka sopisivat sekä huiviin että siskolleni. Tämä tarkoitti mahdollisuutta dramaattisiinkin yhdistelmiin.


 Ohjeen lisäksi minua hommaan innosti Lankaputiikki Silmukan kesä-kal, johon meinasin ehtiä tälläkin huivilla.


Aloitin neulomisen Ikke-firman langalla Silky merino yak (värinä Romanov), joka nimensä mukaisesti sisältää silkkiä (20%), merinoa (65%) ja jakkia (15%). Vyyhti riitti mainiosti ensimmäiseen osaan huivissa, ja näin ollen pitsineuleosuus tuli neulotuksi yksivärisellä langalla.

Seuraavaksi vuoron sai toinen minulle uusi lankatuttavuus: Petrichoryarnsin merinolanka, jonka värit vaihtelivat hillitysti.

Helmalangaksi valitsin Madelinetoshin Prairie-langan, jota neuloin kaksinkertaisena.


 Huivi oli nautinnollista neulottavaa, mitä edistivät langat, joiden näppituntumakin oli liki taivaallinen. Toinen syy on nerokas ohje, joka toi tullessaan mainion tavan lisätä silmukoita ja viimeistellä reunat i-cordilla. Huivi, jonka voisi neuloa toiste!


Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...