Sukkia, sukkia, sukkia

Keskeneräisten neulepuseroiden keko ei mitenkään mataloidu eikä salainen testineule etene. Syytän tätä kummaa kevättä 2020, joka ei ainakaan minulle tuonut yhtään ylimääräistä vapaa-aikaa vaan lähinnä tahmeuden. Onneksi ystävät lenkittivät, astmapiippua kovennettiin ja sukkia valmistui.

Nallen pellavaista huitelin menemään sillä minulle niin tyypillisellä 3 oikein, 1 nurin -kaavalla, jota rikoin neulomalla nurin joka 10. kerroksen vuorotellen oikeiden silmukoiden "palkeissa". Kun sukat alotin, haaveissa oli viedä ne Italiaan tuttuun majapaikkaamme, mutta posti toimikoon välikätenä.

Jotakin kokousta varten tarvitsin taas sukanvartta. Niinpä jaoin kahtia raidallisen Seitsemän veljeksen lopun ja etsin kahta eri värierää olevat punaiset. Kahden kerroksen korkuisilla raidoilla niist tuli tämännäköinen yhdistelmä. Koska teen aina perussukkien varret joustinneuleella, näyttivät nämä veteliltä. Ehkä vain tottumuskysymys.

Naapurin "lainalikka" lähestyi täysi-ikäisyyttä. Jottei vanhentuminen heti kävisi luihin ja ytimiin, nitkuttelin hänelle säärystimet jonkin muinaisen Novitan sukkaohjeen mukaelmana. Lankoina oli Seitsemän veljeksen neljää eri väriä. Tuo sahakuvio jäi kaihertamaan sen verran, että pohdin jo kokonaan sahakuvioisia säärystimiä.

Parhaimillaan sukkapussissa näytti tältä - joko uuden aloittaminen on innostavampaa kuin valmiiksi saattaminen tai sitten olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä :) Keskeneräisten neulepuseroiden kasaa en koonnut kuvaan ja kun laskin ne, muistin vain puolet totuudesta.

Loppu vuoden haaste voisikin olla edes pienentää sitä vaiheessa olevien puseroiden kekoa. Jos vaikka yhden uuden nitkutksen saa aloittaa vasta, kun yksi projekti pääsee maaliin.

Kiireellä tuli yllätyshommakin - sain yllätyksekseni kutsun Markun 70- vastaanotolle. Ja mitäpä muuta viemään kuin sankaria ajatellen nitkutetut jalanlämmittimet. Lämmintä, iloista oli tavoitteeni. Ja toisaalta jotain hassua, jotta sankarille tuiki tärkeä lapsenlapsi voi huomauttaa, kun Papan varpaat ovat eriväriset.

Niitä pehmeitä paketteja

Historiallisen pimeän loppu syksyn aikana sain sentään kutoa nitkuteltua ja kuvattua joululahjuksia. Muistiin merkitseminen sen sijaan oli ylivoimaista - ei huvittanut nököttää koneen ääressä etenkään kun innostuin kokemaan elämäni ensimmäiset silmätulehdukset. Nyt stten kurotaan kiinni.

Sukat ovat helppoja tehdä ja aiheuttavat tyytyväisyyttä. Minä tosin inhoan toisen sukan tekoa, mitä ei auta edes se, että on useampi yhtaikaa kesken. Isä sai harmaat, löperöt unisukat (Katian uusi pehmeä sukkalanka, jonka vyötteen jo hukkasin) ja yksi kummitytöistä sekä neidin kaveri raitasukat Seitsemästä veljeksestä. Näissä kaikissa yksi sukkasuosikkini eli 3 oikein, 1 nurin.

Kampaajani Tessu välttyi viime joulunakin yllätyksiltä, kun kyhäsin taas ja jälleen hänelle säärystimet. Toivottavasti lämmittävät niin seisten työnsä tekevää kuin aktiivisesti vapaalla liikkuvaa.

Yksi kummitytöistä toivoi pipoa ja antoi värivaihtoehdot. 2018-vuoden hitti Oslo-hat syntyi hänelle Coop Knitsin Socks Yeah -langasta (75% merinoa, 25% nylonia), jota olen ilokseni useasti löytänyt Lankakauppa Snurresta. Tässä sukkalangassa on houkuttelevia sävyjä ja kaunis kiilto.

Äidin joulusukat olivatkin kesken arviolta 56 viikkoa. Innostuin kovasti loppu syksystä 2018 Taito-lehden mysteerineulonnasta, jossa saatiin osissa Emma Karvosen sukkaohje Lumikellot. Pääsin kantapäihin asti, mutta sitten menivät aikataulut solmuun ja homma jäi sikseen. Kesällä oli luonnollisesti liian aikaista ryhtyä jouluhommiin, joten taas tuli kiire. Niinpä terät ovat sileää neuletta. Lankana oli joku Vuorelman sukkalanka, joka oli toki mukavan tuntuinen, mutta hieman lohkeileva.

Tärkeä, tärkeä ystäväni on todellinen värien mestari ja taitava kaikessa, mitä käsilläänkin tekee. Siitä huolimatta sukitan häntä, ellen lahjo huiveilla. Jouluksi (kirjaimellisesti - vein sukat 24.12. postilaatikkoon) kudoin tänä vuonna harmaan harmaat sukat, sillä halusin kokeilla, miten ammoin Novitan lehdestä napattu kuvio toimisi näinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä. Vaaleampi harmaa oli Regian jotain, tummempi Maijaa.

Viime vuonna olen lähemmin saanut tutustua nuorimpaan tätiini, jolle on menossa nämä todelliset #zeroyarnwaste-sukat - raitalangan ajoin ihan loppuun, yksiväristä jäi tippa, jonka olen käyttänyt korttien yms. kiinnittämiseen. Perussukat 3 oikein, 1 nurin -suosikillani.

Piti ehtiä pakettiin -osastoa edustaa tämä syksyn 2019 yksi kauneimmista pipo-ohjeista Vuono hat. Onneksi en vuotta aiemmin sanaut aikaiseksi pipoa, jonka meinasin neidille neuloa, sillä tämä ihastutti meitä molempia heti. Alkupeärisessä ohjeessa on mm. mohairia, joka tuntuu nykyään olevan kovin in, mutta tämä on nitkuteltu Lankaputiikki Silmukasta ostetusta Isagerin Alpaca 1 -langasta kaksinkertaisena.

Sääret lämpimään

Liikunnallisestikin ahkerat lähipiirini tärkeät naiset toivoivat joulukukiksi säärystimiä, joita voisi käyttää vaikkapa lenkillä. Optimisteina he kai kuvittelevat, että saamme talvenkin.

Toiselle heistä tein lämmikkeet hyödyntäen pääosin raidallista Seitsemää veljestä sekä valepalmikkoa. Halusin samalla kokeilla, miten tämä pintaneule toimii säännöllisissä raidoilla. Tältä näyttää:

Lykkäänpä muistiin ohjeen, kun sitä kuitenkin aika ajoin käytän:

- 1-3. kerrokset: *3 oikein, 2 nurin *-joustinneuletta 3krs

- 4.kerros: *Nosta yksi silmukka neulomatta, neulo kaksi yhteen ja vedä nostettu silmukka niiden yli, 2 nurin* toista koko krs

- 5. kerros: *tee langankierto, neulo yksi oikein, tee langankierto, 2 nurin*  toista koko krs

- Aloita alusta. (Ensimmäinen kerros: *neulo lisätty silmukat ja yksi ”alkuperäinen” oikein, 2 nurin*)

Toiset säärystimet ovat muunnelma sukista, joiden ohje on julkaistu Novitan syksy 2018 -lehdessä. Kaivelin keskenään myötääviä jämiä ja aloin järjestellä, sillä nautin näistä jämäarpajaisista. Ja aika vähiin kaikki neljä väriä kuluivatkin.

Sääriä, sääriä

 Kevättä ja kesää 2017 nitkutusteni näkökulmasta leimaavat oranssin ja keltaisen sävyt sekä muille neulominen. Toisaalta viileähkön kesän aikana on ollut helppo huidella villalankojen kanssa ja varustautua mm. jouluun.


Yksi näistä varustautumisistani on Unelmais-anelmais-säärystimet liikuttaja-ystävälleni, joka vaivojaan ja hikeäni säästämättä kiskoo minua milloin minkäkin aktiviteetin ääreen.

Perusvalikoimalla tein: Seitsemää veljestä raidoilla ja yksivärisenä. Vain tummanruskea lanka on poikkeus ja Jannea.

Ja mikäs on nitkuttaessa, kun mm. hartiat ja käsivarret saavat kyytiä kahvakuulilla!

Sääriä lämpimiksi

 No niin, nyt kun on Lahden MM-hiihtokisoista vapaapäivä näin sohvaurheilijallakin, ehtii mm. purkamaan kaikenlaisia rästihommia, kuten kirjaamaan jotakin muistiin neuleista.

Joulukuun alkupuolella kävin kummipoikamme syntymäpäivillä Rovaniemellä. Olin arvioinut junamatkakutimet väärin. Mutta ei hätää! Rakas pikkuserkkuni uhrautui Nina Laitisen Joulunkalenterisukka 2016 -projektin kohteeksi.

Langoiksi valitsin Nallea, jota sai sopivasti Rovaniemellä marketista. Paluumatkalla huitelin menemään varsia muutaman päivän ajalta. Sitten tuli tauko, joka venyi yli joulun pyhien. Vasta tämän vuoden puolella sain sukat tehtyä.

 Oikein mukava ja aivoja haastava homma! Suuresti arvostan ohjeiden laatijaa, joka meille valmista kärkkyville suunnittelee sukkia toisensa perään.

Seuraavat sääret, jotka saivat lämmikettä, ovat kampaajani ja hikihöykyttäjäni. Ystäväni Neulova Ninja laati Tessulle jo syksyllä syntymäpäivälahjaksi (en itse ehtinyt) Anelmais-Unelmaiset. Mutta niitä tarvittiin toiset! Olivat kuulemma niin ihanat ja lämpimät ja tarpeen!

Valitsin aivan toisenlaisen värimaailman näihin: vaaleaa harmaata, valkoista, tummaa sinistä, fuksiaa ja jo poistunutta raidallista - harmaa ja raitalanka Seitsemää veljestä, loput Jannea.

Syksyllä on muistettava taas pyöräyttää himoliikkujalle ja vetoisessa kampaamossa työskentelevälle seuraavat lämmittimet.

PS: Onneksi on tuttavapiirissä näitä ohutjalkaisia malliksi :)

Kultaraitoja ja nurmilintunen

Olen odotellut päättelijätonttua ja kuvauskeijua sekä kevään valoa pitkään. Siksi näitä jo talvella tehtyjä tippuu vasta nyt koneelle.

Puolet perheestä pakeni Mummulaan tänään. Pakkasin mukaan kameran, kutimia kuvattavaksi sekä niukat ohjeet - kuvittelin että selviävät. Selvisiväthän he.

Vakimallini toivoi jo aikaa sitten, että saisi piiiiitkät säärystimet - mielestäni ainakin 1,5-metriset. Erehdyin nimittäin näyttämään hänelle Taito 5/2014 -lehteä, jossa ohje esiteltiin joogaan sopivina säärien lämmikkeinä. Käy kuulemma balettiinkin... Langaksi nappasin luonnonvalkoista Nallea sekä jostakin jämälaarista pelastettua kullanväristä Debbie Blissin lankaa (vyötteet olen toki jo hukannut). Nallea meni alle 2 kerää, raitalankaa jäi ihan hippusen.

Kuvassa hieman häämöttää nilkkaresori tms, joka tulee vielä jalkapöydän päälle. Toivin sanoen kantapäälle on reikä.

Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjetta http://www.ravelry.com/patterns/library/nurmilintu haikailin aikani. Koska pitkään aikaan en ole nitkutellut mitään itselleni, päätin linnustaa omiin tarpeisiini. Otin riskin ja valitsin Noron sitä lankaa, jota ei ollut kuin 150g nurkissa. Melkein riitti - viimeistä pitsiväliä täytyi lyhentää ja viimeisestä pitsistä tuli lyhyempi.

Mutta ohje on ihana! Teen sen vielä toisenkin kerran.