tiistai 12. syyskuuta 2017

Piti tulla musta pipo

Sisareni toivoi jo aikoja sitten tulevaksi jouluksi mustaa pipoa. Lähetin kuvan tästä Anu Alhoniemen ohjeesta hänelle, ja päädyimme siihen tulokseen, että juu, tämä!

Heinakuisella Silmukka-paollani Lankaputiikki Silmukkaan tapasin sekä Anun että näin ohjeen jälleen. Aina palvelevainen kauppias oli ystävällisesti koonnut liiankin herkullisen korin lankoja, joista tämä Silmukka Beanie -pipo oli tarkoitettu neulottavaksi. Kun näin tämän ruosteenvärisen langan, unohtui musta haave heti.

Lang Novena -lankaa 50 grammaa ja kaksi erikokoista puikkonippua, leikittelyä silmukkamäärällä - niistä syntyy hieno, mukava ja hauska pipo, jonka muodolla voi hupailla.

Vaikka olemme sekä kova- että isopäistä sukua, riitti ohjeen koko meille kummallekin. Saatanpa pyöräyttää itselleni samanlaisen!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Valtion virkaa ja kullankimallusta

Kesällä 2016 ostin mahtavalta tuntuvaa  Quince & co:n luomupellavalankaa, jonka sävy Kyyhkynen kutitti silmiä ja sielua houkuttelevasti. Aloin haaveilla siitä, että minäkin oppisin käyttämään kauniita huiveja asusteina, vaikka huiveja inhoankin. Tai ainakin välttelen.

Elokuussa aloin riisineuleella (tai pidennetyllä helmineuleella) 40 silmukkaa leveän huivin, jota on tehty ja marinoitu. Ja tehty.
Tänä kesänä päätin, että nyt on tultava valmista. Niinpä sitten tämä kudin kulki mukana kuopuksen joukkueen turnauksessa Ruotsissa, vanhempieni mökillä, kaveritapaamisissa kahvilassa, automatkoilla. Siti sitä jäi nitkutettavaksi myös kotisohvaan pioninkin katveeseen.















Lähes vuosi meni, tarkalleen ottaen 358 päivää. Pituutta tuli kapeaan huiviin kuin valtion virkaan. 150g lankaa ja rutkasti enemmän tyytyväisyyttä! Tulen käyttämään tätä ihan varmasti.


 Kun oma rakas harmaani valmistui, löysin kultaisen, aikoja sitten tekemäni huivin, jonka langasta ei ole enää mitään tietoa. Jostakin ale-laarista ostettu, aito tekokuitu. Aina oikein -neuleella tein niin pitkälle kuin lankaa riitti. Ja siskolle meni tämä.

Kyllä kultaisella siskollani kuuluu olla kultainen huivi!

torstai 7. syyskuuta 2017

Vilukissalle minttujäätelöä


Piti ensin neuloa lapselle pelkkä mohair-neule, mutta hän halusikin paksumman. Niinpä yhdistin Wetterhoffilta ostamani Austermann Kid silk -langan jo ammoin hankittuun Schachenmayerin Cataniaan, joka on 100 % puuvillaa.

Puikoiksi koko 6 ja Il Crande Favorito Isabel Kraemerilta työn alle. Ajattelin tästä joutuisaa neuletta Lontoossa pidettävien yleisurheiluiden MM-kisojen ajaksi. Neule valmistui sutjakkaasti, vaikken kisakatsomoon juuri vaivautunutkaan valvomaan ja jännittämään.


Ylhäältä alas, ympyröiden, saumat välttäen ja pituudet säätäen - kyllä niin tykkään tästä leuasta lantiolle -tavasta nitkutella puseroita. Lankaakaan ei juuri xs-kokoon mennyt: Kid silkiä 3 kerää ja puuvillaa 5 kerää.

En aiemmin ole yhdistellyt puuvillaa mohairiin. Nyt todella yllätyin siitä, miten nämä langat yhdessä ovat aivan eriväriset kuin omilla kerillään. Ohje on taas on siltä Pakko Tehdä Itelle -listalta, joten joskus uusiksi. Hieman suurempana.

Eipä niistä raidoista pääse sukannitkuttajakaan


 Koska almanakassani on punaisella merkittynä tärkeitä päiviä, näkyy se ajoin myös nitkutuksissani. Ja koska lankahommissa jää aina keränloppuja, aiheuttaa se optimistista henkeä saada nöttöset loppumaan. Nämä molemmat yhdistyivät, kun tein ystävälleni syntymäpäivälahjaksi oranssinkirjavat sukat ja toiselle ystävälleni joulujemmaan harmaan-viininpunaiset sukat.

Molemmissa on sama juoni: Sukan suu, kantapää ja kärkikavennus yksivärisellä Seitsemän veljestä -langalla ja muut osiot Seitsemän veljestä raita -langalla.



Harvoin kudon näin paksuja sukkia, kun muka sattuu sormiin. Ei mihinkään sattunut ja tuli vauhdilla valmista. Liekö minusta kehittymässä vaivihkaisesti myyjäismummo? Tuskin ainakaan hetkeen, sillä niin monta haavetta ja aietta on Pakko Neuloa Itelle -listalla.

Kun näistä jälkimmäistä paria päättelin, ilmestyi uusin Novita-lehti, jossa oli raitasukkia näytillä samalla idealla. Mutta mitäpä uutta tässä maailmassa olisi, mietti jo Sinuhe egyptiläinenkin 1300 eaa.


Tänne mennään vaikka olemaan!


Vaikka jossakin laulussa sanotaan, että käymään vaan tänne tultiin eikä olemaan, olen minä joistakin paikoista aivan eri mieltä.

Yksi niistä on Lankaputiikki Silmukka Tampereella. Vaikka liike on perustettu jo marraskuussa 2016, ehdin paikalle vasta 22.7.2017. Kauppias pitää yllä monipuolista ja laadukasta valikoimaa sekä järjestää erinäisiä pop up -tapahtumia.


Ja lauantaisin neuletapaamisessa voi saada vertaistukea enemmänkin, kun useampi neuloja harrastaa yhdessä. Näissä neuletapaamisissa olen aina virkistynyt ja saanut uutta intoa nitkuttamiseeni. Ja muutaman uuden ideankin...

Kunpa saisin aikaiseksi "Silmukka-paon" edes muutaman kerran ennen seuraavaa kesää.


Toinen ja usein käytössäni oleva "olohuone" on Tiirinkosken kahvila ja Tiirinkosken tehdas - navetta, jossa tarjolla on virkistettä niin sielulle kuin  ruumiillekin herkkuineen ja life style -myymälöineenkin. Onpa siellä tilan omaa lampaanvillalankaakin! Siitä haaveilen itselleni muhkeaa villatakkia - sitten joskus, kun nykyisiin varastoihini on tullut riittävän isoja lovia.


Tiirinkoski on koko perheenkin kohde. Tilan eläimet - lampaat, hevoset ja ylämään karja - ovat usein näytillä ja ihasteltavina. Herkkusuu voi hankkia yhtä jos toista kotikeittiöönsäkin, mikäli makumatkailua vohveleiden jälkeen haluaa jatkaa.

Monet kerrat olen käynyt virkistäytymässä, kutomassa, tekemässä töitä, palaveeraamassa enkä kyllästy. Uudestaan!

Sääriä, sääriä





 Kevättä ja kesää 2017 nitkutusteni näkökulmasta leimaavat oranssin ja keltaisen sävyt sekä muille neulominen. Toisaalta viileähkön kesän aikana on ollut helppo huidella villalankojen kanssa ja varustautua mm. jouluun.


Yksi näistä varustautumisistani on Unelmais-anelmais-säärystimet liikuttaja-ystävälleni, joka vaivojaan ja hikeäni säästämättä kiskoo minua milloin minkäkin aktiviteetin ääreen.

Perusvalikoimalla tein: Seitsemää veljestä raidoilla ja yksivärisenä. Vain tummanruskea lanka on poikkeus ja Jannea.



Ja mikäs on nitkuttaessa, kun mm. hartiat ja käsivarret saavat kyytiä kahvakuulilla!

Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...