tiistai 28. toukokuuta 2019

Hengästyttävän ihanaa lankaa - Biches et Bûches Le Petit Lambswool



Maijalla on laulussaan karitsa, mutta ainoana Suomessa Lankaputiikki Silmukassa onkin ihanaa karitsanvillaa kauniisti värjättynä ja muutoinkin neulomiseen vähintäänkin houkuttelevana ellei suorastaan pakottavana.  Biches et Bûches -yrityksen takana on skandinaavinen perhe, joka on asettunut Ranskaan. Heidän villansa tuotetaan ja kehrätään toisessa perheyrityksessä Skotlannissa. Lambswool eli karitsanvilla on lampaan ensimmäisen kerinnän villaa, minkä vuoksi se on erityisen pehmeää ja laadukasta. Ohut, kestävä, kuohkea, kevyt ja riittoisa lanka on samaan aikaan sekä pehmeä että aavistuksen rouhea.

Miksi sitten luoda taas uusi lanka maailmaan, joka tuntuu olevan tulvillaan kaikkia ihanuuksia? Astrid Troland, neulesuunnittelija, halusi neuleisiinsa langan, josta huokuu rakkaus villaan, luonnollisuuteen ja neulontaan. Näin amatöörin silmin ja sormin Le Petit Lambswoolissa tämä näkyy ja tuntuu. Värit ovat todella herkät, kauniit ja näennäisen yksiväriset - jokaisesta löytyy pientä eloa. Ne ovat kauniita niin yksinäänkin kuin kirjoneuleissa ja taitavat viihtyä esim. Isagerin lankojen kaverina.

"Strategiset mitat" ovat seuraavat:
100%  karitsanvillaa
50 g vyyhti / 248m
3-3,5 puikot suosituksena, jolloin
23-24s/10cm -neuletiheys
pesuohjeina suositus käsipesuun ja tasokuivaukseen


Tästä ihanuudesta syntyy vaikka huivi tai kaksinkertaisena Weekend-neule.


tiistai 21. toukokuuta 2019

Sukkakevät menossa

Vaikka aloinkin helmikuussa Laineen inspiroimana Nerea-neuleen nitkuttamisen, on tästä keväästä kehkeytynyt sukkakevät. Langanloppuja olen yhdistelyt eri tavoin kutomalla omiin koipiini parit sukat.

Paksummat sukat syntyivät jämistä, jotka löysin Kummitätini siivoamasta aarteistostaan.


Ohuemmat taas syntyivät siitä ikuisesti riittävästä kerästä, jonka Sisareni keri meillä joulupäivänä 2017 ja josta hän jo sai pitkävartiset sukat.


Syntymäpäiviä olen muistanut parilla parilla. Ensin vein Tädilleni sukat, jotka neuloin Regian sormiakin hivelevästä Merino Yak -langasta (58% villaa, 28% polyamidia, 14% jakkia). Ohjeena oli ikisuosikkini "Lehtisukka" eli Embossed Leaves Socks kirjasta Favorite Socks - 25 Timeless Designs from Interweave.

Samalla ohjeella viuhutin menemään, kun hersyvä emerita-kollegani kaikkien meidän ihmeeksemme ikääntyi. Lankana tällä kertaa oli keväisissä väreissä ilakoiva ja minulle ihan uusi tuttavuus Svarta Fåretin Frost (75 % villaa, loppu polyamidia). En myöskään ole aiemmin yhdistellyt pitsineuletta ja kirjavaa lankaa, mutta sukkien saajasta johtuen halusin sekä luontokuvion että kevään värit samaan pakettiin.


Ja tutustuinpa Novitan Venlaankin, josta sukat valepalmikolla kuvioituna nitkuttelin työkaverini Äidille pienenä kiitoksena minulle kierrättyneestä untuvatakista. Näppituntumani mukaan taisi tämä lanka tulla koetuksi kerralla.


Sitten kuulin kollegastani, joka julkeaa jäädä eläkkeelle juuri nyt, kun olemme asettumassa samaan työpaikkaan. Tälle aina luotettavalle työkaverille ja armottoman ahkeralle kalastajalle, joka on pitänyt meitäkin jo parina talvena kuhafileissä, oli tietenkin laadittava jotakin pientä lämmikettä. Ja kas, kaikki alkoi taas jämäkasasta - alankin epäillä omaavani jonkinlaisen räsymattogeenin.


Kasasta syntyi tällainen pari, jossa loppui kymmenen eri jämää. Tai kuten Lankaputiikki Silmukan Ellin kanssa pohdimme termiksi trendikkäämmin #zeroyarnwaste.


keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Pakottaako pipo päätä?


Talvella alkoi liikkua suvaitsemattomuuskeskustelun aallot neulemaailmassakin. En kohua juurikaan seurannut, sillä uskon itse äärimmäiseen ja kaikenlaiseen tasa-arvoon, jonka sisäistäminen osoitetaan mm. arkipäivän käytöksessä, teoissa jne. Minulle ei riitä se, että ostan jonkun suunnittelijan ohjeen tai jätän jonkun ostamatta.

Näissä aatoksissa ystäväni Neulova Ninja valisti minua Kate Davies -nimisellä suunnittelijalla , joka on mm. selättänyt erittäin vakavan sairauden muutama vuosi sitten ja jonka jonkin julkaisun väärinluennalla synnytettiin aikamoinen soppa.

Ihastuin oitis hänen ideoihinsa, estetiikkaansa sekä lankoihinsa, joissa on helppo nähdä Skotlannin luonto väreineen. Koska Neulovalla Ninjalla oli jo Otter Ferr, halusin saman "tiimipipon".

Aloitusreuna tuli heti neulottaessa viimestelyksi ja valmiiksi. Rento pipo (minulla kerrankin hieman löysä, kun otin liian paksua lankaa) kätkee niskaan vielä yhden yllätyksen, hiipan niputtamiseen valitun napin, jonka taas hain Lankaputiikki Silmukasta.



Tulin samalla testanneeksi Snurresta ostamani Coop Knitsin langan Sock Yeah DK:n, jonka näppituntuma on houkutteleva. Tästä langasta on myös ohuempi versio ja molempia mukavissa väreissä, joten tätä on helppo pitää muistilistalla. Raitoina minulla on Les Petits Points Parisiensin jotakin ihanaa vyyhdin loppua, joka niin ikään on Silmukasta kotoisin.




Mutta kyllä niin olen keväänkin mittaan miettinyt, paraneeko neulemaailmakaan jyrkillä mielipiteillä oikeasta ja väärästä tai sormenheristelyllä. Ensimmäistä kiveä viskomaan on harva kykenevä.














lauantai 11. toukokuuta 2019

Pikku varpu eli Varpunen?



Jonna Hietala julkaisi talvella Varpu-nimisen neuleohjeen  joka on kevyt, ilmava ja nopea neuloa. Tyttäreni kokoon tarvitsi vain 250g Sandnesin Borstet Alpakka -lankaa.

Ja kuinkas ollakaan, uhmasin ohjetta. Otin pari kokoa pienemmät puikot ja näillä 8-koon kepakoilla pyöräytyin neidolle neuleen, joka odotti pari kuukautta päättelypuuskaa ja kuvausilmoja. Hieman pidemmän olisin toki voinut neuloa, mutta langan loppuminen ratkaisi asian puolestani.

Helppo, huoleton neule ja neulottava! Kevyt kuljettaa mukana.

Mutta on se kumma, kun ei tuo päätteleminen huvita! Tänäkin keväänä näitä viikkokausia viimeistelemistä vailla valmiita on ollut vaikka monta nurkissa, nyt onneksi enää yksi vauvannuttu, joka tällä menolla jää oitis liian pieneksi. Paljon mukavampaa on aloittaa uusi huivi (tai vaikka kaksi), sukat tai neulepusero, vaikka kuinka tiedän, että edestäni kuitenkin löydän ne päättelemättömätkin.

Kuinka kauan kestää yhden vauvannutun neulominen?

Ystäväni on mitä kunnioitettavassa määrin äiti, sillä hänellä on viisi omaa lasta. Minua on siunattu sillä ilolla, että näihin lapsiin ol...