Ikioma muki

Kaikki alkoi siitä, kun Puusaaren Seija esitteli ihanaa, teettämäänsä mukia, joka oli tulossa arpavoitoksi hänen neulekanavalleen. Ajatus jäi itämään nousten taimelle vallan nopeasti: minulle kans! Ja niinpä kiireesti viesti taitavalle keraamikolle Karoli-yritykseen ja sopimaan strategiset seikat.

Ja kyllä! Kun kirmasin Napialan tehtaalle, jossa ainakin nyt on puoti auki torstaisin, oli minua odottamassa hurmaava teemuki - verenpaine kun ei kestä kerralla näin isoa kupillista kahvia - mestari itse sekä hänen muita tuotteitaan.

Mukien lisäksi tarjolla on mm. kannuja, erikokoisia kulhoja, kastikepulloja ja vaikkapa amppeleita. Tuotteilla on ikuisuustakuu siinä mielessä, että jos asiakas kerää tiettyä muotoa olevia astioita, saa niitä, vaikka tuotannossa muutoin olisi tehty muutoksia.

Vieraita Pariisista

23.-24.8. vieraili hurmaava Anne hengästyttävien lankojensa kanssa Pariisista Tampereella Lankaputiikki Silmukassa. Sinnehän oli sännättävä heti ja oitis perjantaisen työpäivän päälle - etteivät ihanuudet vain lopu kesken ja koska olen siinä iässä, että saan hommata syntymäpäivälahjani itse.

Les Petit Point Parisiens -langoissa minutkin on huumannut niin värimaailma (näissä kuvissa turhan paljon harmaata, koska en ryhtynyt kuvaamaan ikkunaa vasten) kuin laatu. Ihania silmille, sormille ja sielulle! Merinoa, silkkivillaa, mohairia.... Ja löysinhän minä sekä lahjani että huivilangankin. Paljon muuta olisi löytynyt myös - jos ei muuta, niin edes varmuuden vuoksi -varastoon.

Annen langoille on varta vasten suunniteltu huivi Montmartre, joka syntyy esimerkiksi fingering-vahvuisesta langasta ja mohairista. Tätä huivia Silmukan väestä osa on jo alkanut neuloa, minä hyppään mukaan yhden sukan valmistuttua. 

Ja Pariisiin jos tie käy, puoti löytyy sieltä 24 Rue Véron, 75018 Paris -osoitteesta.

Vaivaamaan jäi mm. paksumpi, pörröisehkö lanka, josta oli Annen päällä oleva neuletakki - kuulemma vain kolme vyyhtiä vaatisi se.

Sittenkin festari-ihminen?

Jyväskylän neulefestareille kulki tieni jo tai vasta toista kertaa. Jos viime vuonna hiki valui liki vaivatta, ei tämän vuoden lauantaina päässyt nestevajeesta kärsimään. Onneksi sade alkoi vasta iltapäivällä.

Neulovan Ninjan kanssa olimme sopineet, että kuljemme omia reittejämme. Oma suunnitelmani oli selkeä: pari asiaa kauppalapulta pois ja sitten kahvikupin kanssa istumaan, nitkuttamaan ja juttelemaan kohdalle osuvien kanssa. Strategiani toteutui paremmin kuin hyvin.

Tärkein asiani oli päästä https://www.bichesetbuches.com/ -yrityksen kojulle tapaamaan hurmaavaa Astridia sekä kiittämään ihanasta karitsanvillasta, jota myös hankin lisää alkuperäisen suunnitelmani muututtua.

Seuraavaksi suuntasin Kässäkerho Pom Pomin kojulle, koska olin luvannut toimittaa Riina-ystävälleni kaavat Monday-mekkoon. Maltoin pitää näppini irti vielä Pom Pomin langoista. Toistaiseksi.

Kolmas homma listallani oli jututtaa Rintalan tilan väkeä, koska tosi alkutekijöissä oleva värjäysharrastukseni kaipaa villalankaa. Ja sitähän, myös värjäämiseen käypänä, löytyy Rintalan tilalta. Ehkä ensi vuonna otan mukaan värjäämäni lankanöttösen, johon sopivaa lankaa on etsinnän alla.

Omia tähtihetkiäni iloisen seurustelun, uusien ja vanhojen harrastusihmisten sekä innostuksen keräämisen lisäksi oli mm. Lankaputiikki Silmukan neuletapaamisissa tapaamieni leidien yhteiskuvaus. He olivat neuloneet Veera Välimäen Everything Shawl -huivin ja kaverikuvaan saivat niin Silmukan Ellin kuin itse Veerankin.

Juu, kyllä niin on mieluisat festarit! Juttuseuraksi osui mm. rouvia Saksasta, Kuopiosta, Jurvasta, Hämeenlinnasta sekä tietysti Tampereelta minulle tuiki tärkeää "Silmukkapaon" väkeä.

Ennen kotimatkaa pääsin vielä Tampereen väen järjestämälle illalliselle, jossa vieruskaverikseni osui Berliinissä lankoja värjäävä ja Yarn over Berlin -lankakauppaa ystävänsä kanssa pitävä Steffi. Hän antoi  Rai rai -neuleeseeni herkullisen, persikkaisen minivyyhdin Frida Fuchs -merkiltänsä.

Kotiin asti riitti iloa juttuseurasta, väreistä, tunnelmasta ja innostuksesta. Lankakaappini täydentyi vain sillä, mitä olin etukäteen suunnitellutkin eli "BB"-lankojen täydennyksellä sekä eräästä huivihankkeesta puuttuvalla yksittäisellä vyyhdillä. 

Ja mikä yllättävintä, nitkahdin YouTube-ihmiseksi! Pääsin jututtamaan NupuNupu -Mariaa, jonka olin ammoin ohimennen tavannut Kerässä, ja miestään Teemua ja leppoisan kohtaamisen jälkeen innostuin heidän videoistaan. Ovat ihania! Hurmaavia, levollisia, kauniita, kotoisia, ajateltuja.

Oikeet Nurjat retriittiä pitämässä

Ystäväni Neulova Ninja on kuulunut elämääni vuodesta 1981, kun Orimattilassa osuimme samalle luokalle koulutaipaleemme ensimmäisenä vuonna. Monenlaisten yhteisten juttujen joukkoon ehkä noin 1990 tuli mukaan kutominen (kuten päijäthämäläisittäin neulominen lausutaan) - tai ainakin siitä vuodesta laskemme neulepiirimme iän.

Tänä vuonna olemme ottaneet aimo harppauksia. Kerhollamme on nimi Oikeet Nurjat ja kyseisellä nimellä löytyvät facebook-sivu sekä instagram-tili. Jottei vauhti uuvuttaisi, päätimme myös järjestää kerhomme ensimmäisen retriitin.

Torstaina 4.7. menin kauppakeskus Tuuloseen odottamaan, jotta Ninjan ja perheensä olisi helppo napata minut kyytiin matkalla kohti Pylkönmäkeä. Mahdollisimman vähän pysähtymisiä ja paljon kutomista -kaavalla eteni matkamme kohti Tuurin kyläkauppaa. Edellinen visiittini siellä oli 2001, mistä paikka oli jonkin verran muuttunut. 

Perillä olimme noin 22.30. Ninjan mummola on nykyisin perikunnan käyttämä mökki, jonka asutuksi merkitsimme viirinnostolla. Sitten ruokaa, sauna, papupeliä ja nukkumaan.

Perjantai valkeni kauniina ja kesäisenä. Päiväohjelmamme, joka laadittiin kirjallisena, sisälsi aamukahvin, luontopolun (jos keritään) ja muuten Rai rai -neuleen nitkuttelua.

Olimme jo talvella värkänneet Kate Daviesin pipot sekä Stephen Westin huivit. Tätä sama ohje, oma toteutus -hupia jatkoimme siis tarttumalla Leeni Hoimelan Rai rai -ohjeeseen. Kummallakin on ihan omannäköisensä värimaailma ja ajatus raitojen etenemisestä- tunnistakoon sen kuvasta, ken haluaa.

Jotta voisimme samalla toisaalta verkostoitua ja toisaalta keskittyä olennaiseen, ripusti Ninjan puoliso meille oivalliset huput. Nämä mökkinaapuri taisi nimetä Keijuverkoiksi. Oikein suositeltava idea! Hyttysistä ei ollut minkäänlaista haittaa.

Vaikka lähtö luontopolulle oli hyvin merkitty ja ihan lähellä, emme sinne sitten kuitenkaan ehtineet. Niin kiirettä oli nitkuttamisen kanssa. Retriittimme jatkui seuraavana päivänä aivan toisenlaisissa tunnelmissa - matkasimme nimittäin Jyväskylän neulefestareille.

Jopas on vekotin

Aloin kesäkuun alussa pohjustaa langanvärjäämistä vanhempieni mökillä. Muutama kerä piti muuttaa vyyhdiksi. Se kävi likimain käden käänteessä, sillä isä haki vintistä ikivanhaksi kuvailemansa ja saattaa toimia -osastolle sijoittamansa esineen. Pölyt ja hämähäkinseitit huiskittiin pois, ja niin oli tämä viipsinpuuksi puhuteltu esine valmis kokeiluun.

Ja se toimi! Hyvin! Vanhempani saivat myös ankaran ukaasin: kyseistä esinettä ei mistään syystä eikä millään perusteella saa hävittää tahi tuhota.

Ryhdyimme viipsinpuun ikää arvioimaan. Se olikin yllättävän helppoa, sillä rungosta löytyi mummoni isoisän nimikirjaimet sekä ilmeisesti valmistumispäivä 20.1.1916. Kunnioitettava ikä!

Mummoni on aikanaan mm. kutonut Helmi Vuorelmalle kansallispukujen helmakankaita ja siitäkin syystä isäni on perehdytetty näihin aparaatteihin. Niinpä minua opastettiin kierroslaskurin suhteen: 60 kierrosta on pasma, joka "niputetaan" ja sitten jatketaan vyyhteämistä. Valitettavasti kierroslaskuri olisi vaatinut kalibroinnin tahi muun päivittämisen, sillä se tykkäsi kovasti edistää laskutehtävässään. Kielsin kuitenkin myös koneen roplaamisen.

Mutta kyllä oli kiva veivailla! Ja juuri siellä, missä tämä kaunotar on tehty.

Hengästyttävän ihanaa lankaa - Biches et Bûches Le Petit Lambswool

Maijalla on laulussaan karitsa, mutta ainoana Suomessa Lankaputiikki Silmukassa onkin ihanaa karitsanvillaa kauniisti värjättynä ja muutoinkin neulomiseen vähintäänkin houkuttelevana ellei suorastaan pakottavana.  Biches et Bûches -yrityksen takana on skandinaavinen perhe, joka on asettunut Ranskaan. Heidän villansa tuotetaan ja kehrätään toisessa perheyrityksessä Skotlannissa. Lambswool eli karitsanvilla on lampaan ensimmäisen kerinnän villaa, minkä vuoksi se on erityisen pehmeää ja laadukasta. Ohut, kestävä, kuohkea, kevyt ja riittoisa lanka on samaan aikaan sekä pehmeä että aavistuksen rouhea.

Miksi sitten luoda taas uusi lanka maailmaan, joka tuntuu olevan tulvillaan kaikkia ihanuuksia? Astrid Troland, neulesuunnittelija, halusi neuleisiinsa langan, josta huokuu rakkaus villaan, luonnollisuuteen ja neulontaan. Näin amatöörin silmin ja sormin Le Petit Lambswoolissa tämä näkyy ja tuntuu. Värit ovat todella herkät, kauniit ja näennäisen yksiväriset - jokaisesta löytyy pientä eloa. Ne ovat kauniita niin yksinäänkin kuin kirjoneuleissa ja taitavat viihtyä esim. Isagerin lankojen kaverina.

"Strategiset mitat" ovat seuraavat:

100%  karitsanvillaa

50 g vyyhti / 248m

3-3,5 puikot suosituksena, jolloin

23-24s/10cm -neuletiheys

pesuohjeina suositus käsipesuun ja tasokuivaukseen

Tästä ihanuudesta syntyy vaikka huivi tai kaksinkertaisena Weekend-neule.

Hieman VillaHillasta

Opin aikoinaan neulomaan Hilla-mummoni neuvomana. Minua ärsytti, kun vuotta nuorempi serkkupoikani osasi lukea ja minä en. Niinpä halusin oppia edes sitä, mitä molemmat isoäitini osasivat - neulomista eli päijäthämäläisittäin kutomista. Ensimmäistä turaletta ei ole tallella, mutta siinä käytetyn langan tunnistaisin varmasti vieläkin.

Sittemmin opin lukemaan luokkani viimeisten joukossa. Kirjoittaminenkin alkoi sujua. Kutominen luisti yhä paremmin. Ja koska kotonani on aina tehty käsitöitä (Hilla-mummo jopa kutonut Helmi Vuorelmalle kansallispuvun helmakangasta), sain kokeilla kaikkea mitä halusin ristipistoista nypläykseen ja vaateompeluun, jota varten isä hankki käytetyn teollisuussaumurinkin kotiin. Tällä hetkellä pääosin neulon. Virkkuukoukkuun kosken äärihädässä, mutta ompelemista olen alkanut elvytellä pienin askelin. Langanvärjäys on seuraava opeteltava asia.

Miksi kudon? Jokainen neulova ihminen tietää syyn: siksi, koska se on kivaa, rentouttavaa ja tarpeellista. Voi innostua ja rentoutua, luoda uutta, kehitellä ja nauttia toisten jo kehittelemistä ideoista. Voi myös ilahduttaa toisia. Terveyshyödyistäkin puhutaan, mutta enpä ole koskaan tarttunut puikkoihin dementian torjunta-ajatuksin.

Blogini on neulepäiväkirjani ja muistini, jossa voin yhdistää kirjoittamista, kutomista ja kuvaamista, joka tällä hetkellä tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Päivänvalossa ehtiminen omaa etu- tai takapihaa kauemmas kamera-apulaisen tai mallin kanssa on haaste. Mutta näitä haasteitahan me kuulemma tarvitsemme. Ja haaveita, joissa VillaHillaKaisallekin on omansa. Haaveet kehittyvät suunnitelmiksi neulomalla, kuinkas muuten.

Kaiken maailman musta perjantai

Koko alkuviikon ovat mainokset kaikissa medioissa toitottaneet black friday -tarjouksiaan, joiden kiihtynyt tulva ja tungos tukki molemmat aamukahvipöytääni osuuneet sanomalehdet. Harvinaisen synkkiä lehtiä.

Tämän osto- tai ainakin mainostushysterian takana on yhdysvaltalainen perinne kiitospäivän jälkeisestä perjantaista, joka on siellä kaiketi vuoden reippain alunnus- ja ostospäivä. Ja nyt se on meillä.

Samaan aikaan puhutaan keinoista, joilla hillitä luonnonvaron ylikulutusta, julkaistaan uutisia muoviin tukehtuneista valaista ja pohditaan, että tarttis tehdä jotain. Mikäli kaikki muutkin kuluttaisivat yhtä paljon kuin me suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa, uutisoi Maailman luonnonsuojelusäätiö elokuussa.

Yhtälö on vaikea. On kivaa ja taloudellisesti viisasta ostaa Sulo Vilenin oppeja noudattaen silloin, kun saa halvalla. On aivan liikaa myös sellaisia ihmisiä, joiden on todella kytättävä niitä tarjouksia, joihin on mahdollista tarttua. Meidän paremmin pärjäävien - tai ainakin minun - on kyllä säännöllisin ajoin pohdittava omia kulutustottumuksia, niin osto- kuin poistolinjallakin. Tarvitsenko oikeasti? Voisiko kotoa sittenkin löytyä vastaava? Miten kierrätän tarpeettomaksi käyneen fiksusti eteenpäin?

Onneksi tänäänkin on tarjolla toisenlaisia ostosmahdollisuuksia. Esimerkiksi verkkokauppa Weecos , joka myy pienten yrittäjien tuotteita (mm. vaatteita ja asusteita) lahjoittaa tämän Brigth Friday -päiväksi nimeämänsä päivän myynnistä 10% Suomen luonnonsuojeluliitolle metsiensuojelutyöhön. Surullisinta ovat ne mm.Punaisen Ristin kampanjat, joilla kerätään varoja siihen päättymättömään työhön, jota tuntuu maailmalla olevan yhä enemmän. Tiedät kyllä.

Yhden näkökulman tähän alennuksilla kilpailemisen päivään tuo Lankaputiikki Silmukan omistaja Elli, joka pyörittää yritystään kaikin tavoin eettisyyteen pyrkien. Hänelle ja muille kaltaisilleen yrittäjille toivon kaikkea hyvää - myös paljon lisää asiakkaita, jotka yritämme ymmärtää, mitä hintalapun takana on.

Värikästä, iloisen vastuullista perjantaita Sinulle!

Ekaa kertaa elämässäni festareille

Keväällä ryhdyin selaamaan allakkaani kesää ajatellen, vaikka pyrin viimeiseen asti välttelemään kalenterini miinoittamista. Ja kas, kuinkas ollakaan,  Jyväskylän Neulefestarit sopivat oivallisesti suunnitelmiini olla suunnittelematta liikaa. Tampereen neulojista osa ilmottautui myös kaltaisekseni festarihengailijaksi. Niinpä osutimme samaan junaan itsemme, jotta aatteen äärelle pääsee heti aamusta.

Kuukauden verran olen päivän antia sulatellut, ja sulateltavaa riittää vielä. Luonnollisesti aurinkoinen sää teki päivästä mahtavan! Festarivieraat oleskelivat alueella, jutustelivat, neuloivat ja tutustuivat harrastuskollegoihin - tämä oli hengästyttävää. Sain olla paikassa, jossa kaikki muutkin jaksavat intoilla väreistä, laadusta, näppituntumasta, esteettisistä elämyksistä.

Toinen ilahduttava seikka oli se, kuinka paljon pieniä lankakauppiaita oli saapunut paikalle. Mieleeni jäi esimerkiksi Koukuttamo, jonka tuotoksiin on syytä perehtyä. 

Vaikka festareilla oli tarjolla monenlaisia kursseja ja oheisohjelmaa, jätin ne väliin. Siitä huolimatta ei aikani tullut ollenkaan pitkäksi. Sain keskustella esimerkiksi kertakaikkisen mahtavan Aatun kanssa, joka puolestaan pääsi tapaamaan idoliaan Stephen Westiä.

Minä puolestani pääsin hetkeksi juttelemaan Neulistin kanssa. Hänen neuleitaan olen päässyt jopa testineulomaankin ja neuloisin enemmänkin, sillä niissä on aina jotakin älykästä, viehättävää ja yllättävää.

Ainoa päivälle lukitsemani kellonlyömä oli Janina Kallion tapaaminen, jossa hän esitteli huivikirjaansa. Näin kahlitusta aikataulusta minäkin lomapäivänäni selvisin.

Ja tässä maestro signeeraa kirjaani, joka oli tämän tilaisuuden pinon ensimmäinen - kotijoukkoni eivät yllättyneet.

Mitä sitten konkreettisesti jäi käteeni päivästä? Kallion huivikirjan lisäksi kolme vyyhtiä lankaa, joista syntyy sisarelleni Välimäen huivi Midnight in Paris.

Ei vuottakaan enää seuraaville festareille! Kiitos niin järjestäjille, matkaseuralleni kuin muillekin kohtaamilleni!

Ol kerran pieni lankakauppa sivukadulla

Kesällä 2017 sattumalta törmäsimme pienessä toscanalaisessa kylässä lankakauppaan. En kuitenkaan silloin poikennut sisään, koska varjossakin lämmintä oli +34C ja hikeä valui silmiin näköä haittaamaan. Virhe tuli korjattua tänä kesänä, kun taas ajelimme samoilla seuduilla.

Ja mitä löysin? Pienen liikehuoneuston ja kokeneen liikkeenharjoittajan sekä kolme seinällistä liki katosta lattiaan lankaa. Kaikenlaista lankaa. Sukkalankoja tosin en huomannut enkä näitä nyt muodissa olevia käsinvärjättyjä saati "pilkullisia", mutta mohairia, akryyliä, polyesteriä, villaa pääosin yksivärisinä, osa ehkä jopa 1980-luvulta.

Jos ei muu seurue olisi ollut niin vauhdikas, olisin ehken tutkinut tarkemminkin hyllyt. Löysin kuitenkin Rowanin herttaista vaaleanpunaista lankaa, josta voisin neuloa vaikka eräälle tärkeälle vauvalle lämmikettä talveksi. Oli sentään made in Italy -leima vyötteessä.

Metka kauppa.

Nimitysuutisia - perutaan ennen kuin muste kuivuu

 Marraskuun pimeinä iltoina syntyy neulojain käsissä paljon pehmeitä ihanuuksia. Syntyy myös neulojain ystävien päässä ihania, kannustvia, innostavia ajatuksia. Kun Heli toivotti minulle tulevalle viikonlopulle lanKaisaa reissua Rovaniemelle, ryhdyin tuumimaan blogini päivitystä.

VillaHilla on ollut rakas ja tärkeä nimi harrastuspäiväkirjalleni. Hilla-mummo opetti minut kutomaan, kun olin 6-vuotias. Eikä ihminen tule toimeen villaa. Mutta nyt loikkaan "itselliseksi" tämän päiväkirjani suhteen.

Sisältö ei muutu, sillä pehmeiden asioiden äärellä pysytään visusti.

Ja kuinkas kävi?! Lähes samanniminen blogi on olemassa. Niinpä palaan monin tavoin merkitykselliseen alkuperäiseen nimeen.

Tänne mennään vaikka olemaan!

Vaikka jossakin laulussa sanotaan, että käymään vaan tänne tultiin eikä olemaan, olen minä joistakin paikoista aivan eri mieltä.

Yksi niistä on Lankaputiikki Silmukka Tampereella. Vaikka liike on perustettu jo marraskuussa 2016, ehdin paikalle vasta 22.7.2017. Kauppias pitää yllä monipuolista ja laadukasta valikoimaa sekä järjestää erinäisiä pop up -tapahtumia.

Ja lauantaisin neuletapaamisessa voi saada vertaistukea enemmänkin, kun useampi neuloja harrastaa yhdessä. Näissä neuletapaamisissa olen aina virkistynyt ja saanut uutta intoa nitkuttamiseeni. Ja muutaman uuden ideankin...

Kunpa saisin aikaiseksi "Silmukka-paon" edes muutaman kerran ennen seuraavaa kesää.

Toinen ja usein käytössäni oleva "olohuone" on Tiirinkosken kahvila ja Tiirinkosken tehdas - navetta, jossa tarjolla on virkistettä niin sielulle kuin  ruumiillekin herkkuineen ja life style -myymälöineenkin. Onpa siellä tilan omaa lampaanvillalankaakin! Siitä haaveilen itselleni muhkeaa villatakkia - sitten joskus, kun nykyisiin varastoihini on tullut riittävän isoja lovia.

Tiirinkoski on koko perheenkin kohde. Tilan eläimet - lampaat, hevoset ja ylämään karja - ovat usein näytillä ja ihasteltavina. Herkkusuu voi hankkia yhtä jos toista kotikeittiöönsäkin, mikäli makumatkailua vohveleiden jälkeen haluaa jatkaa.

Monet kerrat olen käynyt virkistäytymässä, kutomassa, tekemässä töitä, palaveeraamassa enkä kyllästy. Uudestaan!

10 erilaista nitkuttajaa

Jossakin ajankulutus- ja oheistoimintojen etsintähommissa törmäsin linkkiin, jonka takana on kymmenen erilaista neulojaa. Erityisen vapaasti suomennettuna meitä on ainakin seuraavanlaisia:

1.Aloittelija
-ensimmäisessä työssäsi on enemmän reikiä kuin sveitsiläisessä juustossa, mutta jostakin on alettava. Kutsu työtäsi pitsiksi ja kanna sitä ylpeydellä!

Oman ensimmäisen kutaleeni olen hävittänyt (harmi!), mutta lasteni ensimmäisiä teoksia yritän varjella. Harmikseni ei ainkaan täällä juuri neulota koulukäsitöissä.

2.Yhden tyylin taitaja
Tiedät vahvuutesi ja se on ainaoikein-neuleella neulottu huivi. Jokainen saa sellaisen, ja jos on oikein onnekas, ensi vuonna saa siihen sopivan päähineen.

3. Kama-addikti
Mitä väliä neulomisesta, mutta ne langat! Ja niiden ostaminen. Ja niiden piilottaminen kaikkialle asuntoon. Vierasvuoteen alla on vielä kolo, jonka voi täyttää.

4. Suunnittelija
 Sinulla on tarkat suunnitelmat kaikkien syntymäpäivistä, joululahjoista, häistä. Auttaisi tosi paljon, jos ihmiset kertoisivat sinulle, ennen kuin alkavat haaveilla vauvoista.

5.Lankahifistelijä
Vain 100% perulaista alpakkaa kiitos! Akryyliä on turha tyrkyttää sinulle!

6. Pikakiitäjä / Ylinopeusneuloja
Et edes tiedä, paljonko neulot, sillä neuleita valmistuukin niin nopeasti. Siinä ajassa, kun joku laatii kupin teetä, pyöräytät jo sukkaparin.

7. Neulojamies
Olisi hienoa tavata! Puhu hellästi hänelle, ettet säikytä tätä lahjakkuutta pois.

8.OOP-tyyppi
Ohje? Mikä ohje? Me muut neulojat olemme tietoisia (ja totta puhuen, mustasukkaisiakin) kyvystäsi neuloa ilman ohjetta.

9.Seuran vuoksi -neuloja
Oi miten ihanaa onkaan saada seuraa, ehkä kuppi teetä ja keksi tai jopa viinilasillinenkin! Kunpa et unohtaisi neulettasi.

10. Puolivälin neuloja
Sinulla on enemmän parittomia sukkia kuin huonokaan tanssia tarvitsisi. Ja niin monta villapuseroa ilman hihoja, että toivot villaliivien palaavan muotiin.







 Alkuperäinen juttu ihanine kuvineen täällä:

 http://blog.loveknitting.com/the-10-types-of-knitters/?blog_page=/

Mä haluun!!!

Muksuilla ei kuulemma enää ole uhmaikää vaan tahtoikä. Sitten tulee murrosikä ja siitä selvittyään ihminen kohtaa kaiken maailman tasalukukriisejä ja -villityksiä.

Minulla on matkassa mukana jarru, kilpirauhasen vajaatoiminta, joka tasoittaa älyttömän monta kriisiä poistaen suurimmat huiput. Mutta vastapainoksi se ilmeisesti aiheuttaa mä haluun -kauden (MHK), joka on aika ajoin aika tehokas.

Juuri nyt MHK vaatii
- iloisia, keväisiä lankoja
- pellavaa
- neulomista
- ihme kyllä, jotakin itselleni

Paikalliset lankakauppamme eivät ole kovin innostavia. Kotimaisista neulelehdistä en innostu ollenkaan. Tämä toki on kovin turvallista, sillä nurkista löytyy kyllä tarveaineita muutamaankin neuleeseen.

Onneksi Loota nro 1 on kohta valmis! Voin ryhtyä seuraavaan  - kunhan ensin saan päätettyä, mikä se seuraava on.

Rakas Joulupukki

Kuinka voit? Et kai kokeneena jouluvalmistelijana koe moisesta stressiä?

Päätin lähestyä Sinua kirjeellä, vaikka olenkin jo aikuinen. En ole juurikaan valmistellut joulua, sillä nautin tunnelmasta ja uskon, että pienellä ennakkosuunnittelulla selviän kyllä. Ja sillä, että tehdään melkein niin kuin ennenkin. 

Tänään sentään siivosin isompien lankojen - siis ne joista on tulossa neulepaita tai -takki - kaapin. Viime viikolla lajittelin ne langat, joista on tulossa huiveja, pipoja ja sukkia lahjoiksi. Luvattoman paljon löytyi aarteita, mutta suurimpaan osaan on jo ajatus. Olen siis jo aloittanut joulusiivouksen. Vähän olen ehtinyt nitkuttaakin pehmeitä paketteja avuksesi.

Rohkenen toivoa seuraavia, vaikken kovin kiltti enkä ahkera olekaan ollut:
- malttia olla innostumatta ihan niin monesta uudesta langasta, ohjeesta ja ideasta samaan aikaan tai peräkkäin. Meinaa olla jonoa työlistalla. Haavelistasta puhumattakaan.
- tyytyväisyyttä. Kovin usein löydän jotain vikaa tekemisestäni. Ainakin sen suhteen, että enemmän olisi pitänyt ehtiä. Tai nopeammin. Tai useammalle. 
- hartiajumppamuistutuksia. Jostain kumman syystä tämä on nitkutusurani vaikein kohta.
- kykyä ottaa aikaa sille, että neulon. Kykyä ottaa aikaa omalle tärkeälle asialle. Jokainen päivä, jolloin olen ehtinyt istua, rauhoittua ja neuloa, on hyvä päivä.

Tunnustan paketoineeni itselleni jo hieman lankaa lahjaksi. Nimittäin haluan pipon, ihme kyllä. 

Säästäthän Sinä voimavarasi niille pienille ja kilteille?


Kaisa

Käskyjä neulojalle

http://harmaavillatakki.blogspot.com/

-blogista löysin aikoinaan alla olevan. Silloisesta yhteisblogistame siirsin sen nyt talteen tänne. Talteen ja muistuttamaan.

Tina Heesin kirjoittama "Neulojan kymmenen käskyä" (Die zehn Strickgebote) muistutti osuvasti neulomisen peruasioista. Ohessa kyseiset käskyt tiivistetyssä muodossa.

Käsky 1. Käytä aina parasta saatavilla olevaa materiaalia. Elämä on liian lyhyt neuloa huonolaatuisilla langoilla.

Käsky 2. Käytä aina koko osaamisesi ja kaikki mahdollinen huolellisuutesi tekeillä olevaan työhösi. Virheen, jonka ajattelit olevan niin pieni, ettei kukaan huomaa sitä, näet valmiissa työssä vuosikausien ajan.

Käsky 3. Neulo vain sellaisille ihmisille, jotka todella arvostavat osaamistasi ja näkemääsi vaivaa.

Käsky 4. Ole avulias kanssaneulojia kohtaan ja jaa tietoasi runsaskätisesti.

Käsky 5. Välitä upeasta harrastuksesta saamasi ilo mahdollisimman monelle.

Käsky 6. Älä anna kenenkään tuottaa sinulle huonoa omaatuntoa harrastuksesi takia. On yksin sinun asiasi, kuinka paljon uhraat neulomiselle aikaa, kuinka monta projektia sinulla on kerralla kesken tai kuinka paljon hamstraat villaa.

Käsky 7. Mallitilkut eivät ole turhaa ajanhaaskausta eivätkä ohjeet ehdottomia lakeja. Voit muuttaa mallia juuria haluamallasi tavalla, kunhan et syytä ohjeen alkuperäistä suunnittelijaa sovelluksesi mahdollisesta epäonnistumiesta.

Käsky 8. Kohtaa neulojan piinat levollisesti: Solmut vyyhdissä ja ohjeissa ilmenevät virheet vain koettelevat sinua ja vahvistavat luonnettasi.

Käsky 9. Kunnioita tekijänoikeutta. Muiden työt saavat toki inspiroida, mutta älä väitä muiden malleja omiksesi.

Käsky 10. Ole tiedonjanoinen ja rohkea. Älä epäröi kokeilla uusia tekniikoita vain siksi, että olet aina tehnyt asiat tietyllä tavalla. Neulominen on elämänpituinen matka, ja jos aina kulkee samoja reittejä, menettää monia kauniita paikkoja.

Ja kun vielä saisimme tohtoreilta reseptit lankakauppaan ja kela-korvattaviksi, olisi jo vallan huippu tilanne. Nuo "käskyt" ovat osuvia. Lisäisin yhden: joka päivä on neulontai. Neulo aina, kun pystyt.

Ja välillä virkkaamaan?

Kirjanmerkkisukka

Varmaan jokainen enemmän tai vähemmän neuloholisoitunut henkilö potee joulun alla aikapulaa, kun pehmeitä paketteja pukinkonttiin olisi syytä syntyä. Syy varmasti on ihan itse aiheutettu, sillä tuskin kenenkään läheinen hermostuu, vaikkei juuri tänä jouluna neulottuja lahjuksia saakaan. Ainahan voi kai antaa myös lahjakortin?

Yksi ihanimmista vinkeistä, joka tänä syksynä on osunut kohdalleni, on Puikkomaisterin Kirjanmerkkisukka http://puikkomaisteri.com/2015/11/11/kirjanmerkkisukka/ . Ihan ehdottomasti testattava!

Oma testaamiseni jäi yhteen sukkaan, koska kirjainystävänä minua ärsytti sukasta kirjaan syntyvä railo.

Kokeilin myös huiveja ihan vain huvikseni, mutta en lämmennyt vielä niillekään kirjanmerkkeinä.