perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ol kerran pieni lankakauppa sivukadulla


Kesällä 2017 sattumalta törmäsimme pienessä toscanalaisessa kylässä lankakauppaan. En kuitenkaan silloin poikennut sisään, koska varjossakin lämmintä oli +34C ja hikeä valui silmiin näköä haittaamaan. Virhe tuli korjattua tänä kesänä, kun taas ajelimme samoilla seuduilla.


Ja mitä löysin? Pienen liikehuoneuston ja kokeneen liikkeenharjoittajan sekä kolme seinällistä liki katosta lattiaan lankaa. Kaikenlaista lankaa. Sukkalankoja tosin en huomannut enkä näitä nyt muodissa olevia käsinvärjättyjä saati "pilkullisia", mutta mohairia, akryyliä, polyesteriä, villaa pääosin yksivärisinä, osa ehkä jopa 1980-luvulta.

Jos ei muu seurue olisi ollut niin vauhdikas, olisin ehken tutkinut tarkemminkin hyllyt. Löysin kuitenkin Rowanin herttaista vaaleanpunaista lankaa, josta voisin neuloa vaikka eräälle tärkeälle vauvalle lämmikettä talveksi. Oli sentään made in Italy -leima vyötteessä.

Metka kauppa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Koskaan ei ole liikaa pellavaa!



Olin taannoin jotakin projektia varten hankkinut 300g turkoosihkoa Katian Lino-pellavalankaa, jossa on ihana kiilto ja rouheahko luonne. Ja vielä kummallisempaan tarpeeseen (virkattavaan kesähattuun) olin muka tarvinnut 200g samaista lankaa sinisenä. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä hulluin yhdistelmä tuo minä, virkkaus ja hattu. Onneksi ei lankojen parasta ennen -päiväykset ole kovin lähellä.

Jonna Hietala on laatinut mahtavan pellavaneuleen ohjeen, jota sitäkin rohkenin sorvata omin päin omiin tarpeisiini, kuten hänen lumoavaa Mon Manet -ohjettaankin.

Tähän Hietalan pellavaneuleeseen kaivelin kokoa 6 olevat puikot ja Katia-kätköni. Koska yksi tavoitteeni oli tuhota mainitut langat, neuloin hihat valmiiksi jo siinä vaiheesssa, kun koko neule oli hieman kainaloiden alapuolella. Näin oli helppo vaihtaa lanka tummemmaksi.

Ensimmäinen uhmaamisen kohta oli heti kaula-aukko, jossa on muutama kerros sileää oikeaa. Näin reuna hieman rullaa.


Toinen säätökohta löytyy vasta helmuksesta. Kun sinistä oli jäljellä kaksi kerää, aloin halkiot, joita sekä neuleen että vartaloni mallit toisiltaan kaipaavat.


Koska neule tehdään kaksinkertaisella langalla, ei tähän työn kanssa kauaa aikaa kulunut. Näppituntuma ja värit ovat Linossa sellaiset, ettei tämä tule jäämään todellakaan ainutkertaiseksi. Ehkä joskus jopa yksinkertaista, kullanhohtoista ja sileää neuletta?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kun mikään ei kelpaa


Äidin syntymäpäivät ovat painaneet neuleharrastuksessani jo pitkään. Halusin hyödyntää muinoin häntä ajatellen hankitun Dropsin Alpacan joksikin viluisia hartioita lämmittäväksi neuleeksi. MUTTA. Mikään ohje ei tuntunut sopivalta ja sellaiselta, jonka saisi sopivan kokoiseksi ilman minkäänlaisia kavaltavia välisovituksia. Aika alkoi käydä vähiin, rima nousta ja paniikki iskeä.

Kaivoinpa sitten hyllystäni Piitu Nykoppin kirjan Kerroksia, josta hain päänuotit shaalikaulukselliseen neuletakkiin. Sitä sitten nitkuttelin kaksinkertaisella langalla ja 5-koon puikoilla huomatakseni, että lanka loppuu kesken. Onneksi jemmassa oli aina niin kaunista Rowania, tällä kertaa minulle uutta Hemp tweed -lankaa, jolla neuloin yläosan takista.

Melkein noudatin ohjettakin. Kauluksen ulkopuolisissa osissa olisi pitänyt olla 30 kerrosta ainaoikeinneuletta ja 10 kerrosta sileää neuletta, mutta minä tyydyin sileään neuleeseen. Vaikka helma on lyhyen oloinen, en ryhtynyt sitä pidentämään.

Toivottavasti äitini ei huku tähän takkiin, joka paikoin vaikutti loimen kokoiselta - niin paljon shaalikaulus sekä kainaloihin asti yhtenä kappaleena neulominen hämäsivät tehdessä.



Jalkahoitolahjakortista olisi ollut vähemmän stressiä. Että siis rentouttavako tämä harrastus?!?

perjantai 8. kesäkuuta 2018

In paradiso!


Olemme olleet onnekkaita, sillä meillä on ollut mahdollisuus matkailla pariin otteeseen Italiassa. Siellä majapaikkanamme on iki-ihana Podere Ninfeo Cisternella keskellä Toscanaa ja maaseudun rauhaa.

Aiempina kertoina olen jättänyt lähteissämme sukat lämmittämään jota kuta perheestä, joka neljässä sukupolvessa huolehtii maatilastaan ja meistä agriturismo-vieraistaan. Tänä vuonna jätän huivin.

Lankoina on 100g Langin hitaasti väriä vaihtavaa sukkalankaa (75% villaa ja 25% polyamidia) sekä 100g erilaisia punaisia sukkalankojen loppuja.

Pintaneuleena taas sellaista yksinkertaista "kokousneuletta", jota voi tuupata huiviin toistekin:
-6 kerrosta aina oikeaa
-7.krs siten, että joka silmukasta pidennetty silmukka (vain yhden kierteen verran)
-8.krs kaikki oikein samalla pudotellen "pidennyskierteet" auki
-näitä toistaen riittävästi



Loin 3 silmukkaa puikoille 6 ja lisäsin vain oikealla puolella oikeanpuoleisessa reunassa silmukan. Vasen reuna pysyi siten suorana. Jos olisi ollut toiset 200g lankaa, olisin ryhtynyt kaventamaan. Näin olisi tullut laadittua jo todella mojovan kokoinen huivi.


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Lahjuksia taasen

Talven ja kevään mittaan olen silloin tällöin edistynyt lahjasukkienkin kanssa. se tosin hupenee sitä mukaa, kun syntyy valmista. Tämä taas kaiketi johtuu siitä, etten viitsi neuloa sukkia huvikseni vaan nitkuttelen niitä sitä mukaan, kun on saaja tiedossa.

Talvella pääsimme juhlimaan naapurin valmistumista. Kotiväkensä antoi lahjavinkiksi sukat, jotka sitten nitkuttelin Sukka-Finlandian lomassa. Värit eivät lahjottavaa ajatellen olleet ihan tyypilliset, mutta nappasinkin työn alle lankoja, jotka toivottavasti toisivat mieleen loman ja uuden "mökin". Työn ohessa opiskellut kun on lomansa ansainnut.


Kevään ylioppilaista muistin kahta. Kotijumalattaremme (päiväkodin tädeistä tärkein) tytär haaveili aikoinaan eri ammateista, mutta kun ammuin haaveensa alas, päätyi hän lukioon. Jotta ahkeroijalla pysyisi jatkossakin pää kylmänä ja varpaat lämpiminä, kyhäsin Maija-langasta sukat.

Koristin nämä sukat kierrejoustimella. Sitä on sukan suussa, koko varren mitalta takana ja edessä (puikoilla 2-3) kahden kierteen verran reunoissa. Tulipa sanottua hankalasti...


Kierrejoustin on joka tapauksessa pintaneule, joka kannattaa muistaa. Kun silmukkaluku on jaollinen kolmella, se onnistuu sutjakkaimmin ja siitä tulee siisteimmän näköinen. Tässä Kodin Kuvalehden sivuilta napattu ohje pyöröneuleena tehtävään:
1. krs: Neulo 1 s nurin, 2 s oikein. Toista koko kerros samoin.
2. krs: Neulo 1 s nurin, siirrä 1 s neulomatta suoraan puikolta toiselle. Neulo seuraava silmukka oikein ensin etureunasta ja sitten takareunasta. Vedä nostettu silmukka kahden edellisen silmukan yli. Toista koko kerros näin. 
Toiselle lakitetulle vein perussukat. Matemaattisestikin lahjakkaan nuoren kohdalla leikin raidoilla ja suosikillani 3 oikein, 1 nurin -joustimella. Langat ovat muinaista Seitsemää veljestä, jota löytyi viime jouluna Kummitädiltäni saamasta taikakeosta, joka taasen nippa nappa mahtui 50 litran muovilaatikkoon.


Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...