Neulekavereiden huivi-kal

 

Joskus kevättalvella alkoivat tamperelaiset neulekaverini viritellä huivi-kalia. Reunaehdot olivat helpot: joku huivi, jonka ohjeen on joko suunnitellut Veera Välimäki tai joka on julkaistu jossakin Laine-lehdessä ja joka tulee vapuksi valmiiksi. Kuullosti hyvältä myös aikataulullisesti.

Laineen väki lupasi palkinnon oslalistujien kesken arvottavaksi ja minä ilmottauduin hoitamaan arpasihteerin tointa. Oma huivini ei valmistunut vapuksi, mutta onneksi muutama muu valmistui.

JA mitä sitten tein? Olin pitkään suunnitellut nitkuttelevani itselleni "yksivärisen" huivin, ja viime syksyn innostamana halusin myös Linnaea-huivin, joten yhdistun nämä kaksi tuumaa. Langat löytyivät yllättäen nurkista, Malabrigoa ja itse värjäämääni.

Hyvän ohjeen kanssa nitkuttaminen sujui sukkelaan, mutta sitten kiilasi väliin pari muuta neulomusta. Niinpä valmista tuli helluntaiksi. Kuvaaminen ja kirjaaminen näkyvät tapahtuvan vielä hitaammin - tälläkin ajalla kutoisi ;)

Vaikka käytänkin toistaiseksi huiveja laiskasti, tällä ohjeella voisin tehdä ainakin yhden vielä. Muoto ja koko avat todella hyvät, ohje laadukas. Kaunis käyttöhuivi, joka esimerkiksi mekon kanssa toimii neuletakkia mukavammin ja näyttävämmin.

Tee mulle värikäs huivi!

Viime syksynä kyselin joulutoiveita mm. siskoltani, joka toivoi, että tekisin hänelle mahdollisimman värikkään huivin langanloppuja hyödyntäen. Tuumasta kyselemään. Neulekaveri naapurista kaiveli langanloppuja, toinen Tampereen suunnasta ehdotti malliksi aina niin taitavan Veera Välimäen Linnaea-huivia. 

Ja siitähän se sitten lähti. Lajittelin langanloppuja pääryhmiin, joista kolme - keltainen, punainen ja violetti - pääsivät jatkoon. Huivin silmukoissa noudatin Välimäen ohjetta, mutta pintaneuleissa tein sitä mitä huvitti sen mukaan, millaisia lankoja kulloinkin oli vuorossa.

Joulupakettiin jouduin huivin sijasta asettamaan lahjakortin, mutta tapaninpäivänä meillä oli mahdollisuus tavata. Niinpä sen innoittamana kaahasin joulunaluspäivät tätä neulomusta. Päätellessä lankoja yritin laskea, montako erilaista huiviin mahtui. Laskelmani menivät ristiin, rastiin, ja niin valistunut arvaukseni on 24-26 eri lankaa. Strategisia mittoja - painoa ja pituutta - en mittaillut, mutta kuvista voinee päätellä, että käypäisen kokoinen tuli tästä huivista.

Olen neulonut vasta kolme Välimäen huivia, joista jokainen - Adrift, Midnight in Paris ja tämä Linnaea - ovat olleet hyvin kirjoitettuja ohjeita sekä kivoja neuloa. Ohjeita, joita voisi toistekin neuloa.

 

Keskiyöllä Pariisissa

Toukokuussa alkoi tulla vihjeitä siitä, että taitava Veera Välimäki veisi meidät huivillaan keskiöiseen Pariisiin. Pyydystin ohjeen ja asetin tavoitteeksi löytää Jyväskylän neulefestareilta langat, jotka sopisivat sekä huiviin että siskolleni. Tämä tarkoitti mahdollisuutta dramaattisiinkin yhdistelmiin.

 Ohjeen lisäksi minua hommaan innosti Lankaputiikki Silmukan kesä-kal, johon meinasin ehtiä tälläkin huivilla.

Aloitin neulomisen Ikke-firman langalla Silky merino yak (värinä Romanov), joka nimensä mukaisesti sisältää silkkiä (20%), merinoa (65%) ja jakkia (15%). Vyyhti riitti mainiosti ensimmäiseen osaan huivissa, ja näin ollen pitsineuleosuus tuli neulotuksi yksivärisellä langalla.

Seuraavaksi vuoron sai toinen minulle uusi lankatuttavuus: Petrichoryarnsin merinolanka, jonka värit vaihtelivat hillitysti.

Helmalangaksi valitsin Madelinetoshin Prairie-langan, jota neuloin kaksinkertaisena.

 Huivi oli nautinnollista neulottavaa, mitä edistivät langat, joiden näppituntumakin oli liki taivaallinen. Toinen syy on nerokas ohje, joka toi tullessaan mainion tavan lisätä silmukoita ja viimeistellä reunat i-cordilla. Huivi, jonka voisi neuloa toiste!

Kalistellaan kaverin kanssa

Tämän vuoden toukokuussa Lankaputiikki Silmukka tarjosi mahdollisuuden rentoon kesä-KALiin (Knit ALong), jossa voisi neuloa minkä tahansa huivin mistä tahansa langasta. Mukana arvonnassa olisi, jos osallistuisi #-ohjeilla sosiaalisessa mediassa ja saisi työnsä valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Koska elokuun loppuun on aikaa ja olen kahminut pari muuta välttämätöntä neuleurakkaa, voi tulla kiirus tämän kanssa.

Osuvasti ilmestyi Laine 5, josta silmiini osui mm. Veera Välimäen Adriff -huivi. Sainpa houkuteltua mukaan ystävänikin, ja niin starttasimme yhdessä huivimme hänen terassillaan 27.5..

Huivi vaatii vain 200g lankaa (noin 400m/100g). Minulla lankoina ovat Les Petit Paints Parisiens -verstaan silmiä ja sielua hivelevästä valikoimasta Basique Sock (75% merinoa, 25% nylonia) ja Louhittaren Luolan sukkalankaa, jonka vyötteen olen kadottanut.

Aloitinkin jo niin, että kaksi kerrosta Pariisittarella, kaksi kerrosta Louhittarella, mutta purkuun joutui, sillä arvelin huivin menevän kuitenkin liian levottomaksi. Niinpä ensin Pariisitarta niin pitkälle kuin riittää, ja sitten jatketaan kotimaisin voimin.

Olemme nitkutelleet huiveja tahoillamme omaan tahtiin ja toisinaan saman kahvipannun äärellä. Kesäkuun lopussa Ystäväni oli jo viimeisessä ainaoikein-osuudessa, kun minulla oli helmineuleen viimeinen osuus alullansa.

Mutta siunatut Neulefestarit! Junassa ja paikan päällä syntyivät viimeiset, varsin pitkät kerrokset. Ja näin sain valmiiksi yhden suosikkihuivini, jonka voisin tehdä toistekin. Ohje kun on niin näppärä, että lankavalinnalla ratkaistaan tunnelma.

Vaikka lanka loppui hieman kesken, tuli huiville kuitenkin mukavasti kokoa jo ennen pingoitusta (se onkin edessä vasta ensi kesänä, kun huivin saaja juhlii). Malli on oikein mukavasti muotoutuva.

Vaikka en ollenkaan pidä ainaoikein-neulonnasta, tämän ohjeen kaikinpuolinen toimivuus voitti. Ja luonnollisesti haaveilen siitäkin, että nitkuttelisin myös itselleni kyseisen huivin.

Tykkäsin!

Vaatimaton olympiavoittaja - etappi 2

 Juuri sopivasti ennen tehokkainta jouluhääräystä starttasi Sukka-Finlandian toinen etappi 20.12. Ennakkovihjeeksi tuli yksivärinen, ohuehko sukkalanka. Jatkan valitsemallani merkillä eli Regialla, koska heiltä löytyi jopa kullanhohtoiseksi tulkittava sukkalanka, jossa on mausteeksi tweedmäisesti tummempia hippuja.

Penkkiurheiluhistoriassani nämä sukat liitän ehdottomasti Marjut Lukkariseen (myöh. Rolig), joka voitti 1992 Albertvillen olympialaisissa 5 km perinteisen kisan ja samaisissa olympialaisissa saavutti hopeaa 15 km perinteisen tyylin sivakoinnissa.

Sain kunnian tavata olympiavoittajan, kun koulumme liikunnanopettajat ideoivat syksylle 2007 liikuntapäivää. Samana vuonna muistaakseni tuli sata vuotta Suomen olympiakomitean perustamisesta ja 55 vuotta Helsingin kesäolympialaisista. Koska Helsingin kesäkisojen 5-ottelu kamppailtiin täällä Hämeenlinnassa, oli meilläkin nuorisolle viisiottelu - osin alkuperäisillä suorituspaikoilla.

Koska olympiavoittaja Marjut Rolig asui perheineen jo tuolloin Hämeenlinnassa, uskalsimme häntä lähestyä ja pyytää kunniavieraaksemme. Hän suostui. Niinpä pääsin Roligia tapaamaan ja rakentamaan hänen kanssaan oppilaille pidettävän tilaisuuden, jossa keskustelimme, katsoimme otteita kisasuorituksesta ja lauloimme Maamme-laulun palkintojen jaon yhteydessä. Pitäydyimme vain urheiluun liittyvissä asioissa, vaikka hyvin muistankin iltapäivälehdistön kirjoittelun seuraavien isojen hiihtokilpailujen yhteydessä.

Vaatimaton voittaja, sisukas harjoittelija, sitkeä taistelija ja omalla hiljaisella karismallaan kadehdittavan miellyttävä ihminen - hänkin on nainen paikallaan. Ja vähintään yksien omien sukkien arvoinen tässä Sukka-Finlandiassa.

Kun sain tämän ohjeen käsiini, tiesin heti, että Veera Välimäen reseptillä tulen tekemään useamman sukkaparin. Kertakaikkisen kaunis ohje! Tosin mitoitus ei ohjeesta huolimatta osunut kohdalleen, mutta aina uhrautuvainen sisareni lupasi pelastaa minulle liian isot sukat.

 Eikä osunut kunnonajoituskaan kohdalleen - tänään sain antibioottikuurin. Onneksi Sukka-Finlandiassa ei ole doping-testausta.

Liki pari kuukautta tämän etapin päättymisen jälkeen olen yhä sitä mieltä, että tämän ohjeen neulon toistekin. Oli lystikäs.