torstai 23. marraskuuta 2017

Ketustamassa

Pääsinpä vihdoin kokeilemaan Tukuwoolin sukkalankaa, kun ystäväni toivoi terrakotan värisiä sukkia ja silmäni osuivat Repoon. Ilman selkeää väritoivetta olisikin ollut vaikea valita parasta väriä, sillä parhaita oli paljon.

 Puikoiksi nappasin kokoa 3 olevat kepakot, sillä olen tässäkin asiassa hieman löysäkätinen. Silmukkalukua täytyi säätää, enkä sen sopivuudesta ole vieläkään varma. Mutta 3 oikein, 1 nurin -rytmillä nitkuttelin, jotta väri pääsisi olemaan pääasiana.

Onneksi osui lumisateinen päivä! Joitakin kuvia sain otettua ulkona luonnonvalossa.

Sydämellisin ajatuksin ystävälleni, kummityttöni äidille!

Kummipojistani yksi toivoi läppälapasia, joissa olisi ollut kissankuva. Lapaset onnistuivat syksyn 2016 Kotivinkin ohjeita melkein noudattaen, mutta kissaa ommellessa meni hermo. Niinpä lapsi sai lapaset ilman kissaa.

Lankana on Teeteen Tundra, raidoissa Maijaa. Kameran asetuksissa vain joku marrasvirus, joka viskoo punaiset kuinka sattuu.


Ai niin, miten ketustamassa? Perheemme sanontoja, joka liittyy Pappani metsästyskertomuksiin ja tapaan kertoa niitä.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Missä testasimme kerran


Neulisti kaipaili lokakuun alussa koeneulojia uudelle ohjeelleen Snowl. Satuin tämän huomaamaan, joten jututin erityisen tarkkaa (etten sanoisi nirsoa) tytärtäni, joka toivoi testineuletta itselleen. Jemmasta löytyi Isagerin Meriliniä (80 % villaa, loput pellavaa), joka sopi oikein hyvin tähän malliin.


Ja kas, meitä onnisti! Pääsimme testaamaan.

Kaapeleita eli lettejä nitkuttelinkin sitten vaikka missä. Syyslomalla kotikonnuilla, töissä, kokouksissa, kotona iltapuhteiksi, junassa ja viimeiset kerrokset Kummipojan luona Rovaniemellä. Leuasta lantiolle kävi pääsuunta työssä. Hihat ja kaula-aukon nitkuttelin, kun miehustan olin saanut kainaloiden alapuolelle - kuten olen ottanut tavakseni näissä ylhäältä alas -neuleissa.

Ja kuin taikaiskusta saimme hippusen lunta ja ns. päivänvaloa, jotta liki tuoreeltaan oli mahdollista ottaa jokunen kuvakin. Siis homma, jota jopa luonnonvoimat suosivat.


Onnellinen omistajatar otti neuleen käyttöönsä heti, kun löysi sen Rovaniemi-junassa ryttyytetystä kassista.

 Etumuksen "matojen" lisäksi vaikutuin ja tykkäsin olkapään toteutuksesta.


Helmassa eksyin omille teilleni neulomalla halkiot tuohon resoriin. Muutoin olin tismalleen samaa mieltä koko neuleesta. Kyllä oli neulomisen arvoinen!

Lisää Neulistin tuotannosta voi silmiensä ja sielunsa iloksi katsastaa mm. osoitteesta Missä neuloimme kerran

Varustehankintoja



Yli tuhannen neulojan mielessä ja neulekorissakin pyörii lähestyvä Sukka-Finlandia.  Minäkin olen pitkin syksyä hankkinut sitä varten ja sen nimissä lankoja nurkkiini. Tähän touhuun valjastin myös rakkaan pikkuserkkuni, joka opasti minut Rovaniemellä kauppaan nimeltä Vallaton villa.

Olipa nähtävyys! Valtavasti erilaisia lankoja monenlaiseen puuhaan, runsaasti malleja ja ohjeita, kaikki kauniisti esillä. Ja luonnollisesti löytyi, mitä hainkin. Kruunu kaiken päällä tuntui vähintään ansaitulta.


 Rovaniemi tässä kisassa tuntui luonnolliselta varustautumispaikalta, sillä eteläisistä juuristani huolimatta tuo kaupunki on sukuni historiaan osunut monin, vaikuttavin tavoin. Pappa ja Mummo vihittiin siellä 2.9.1939. Mummoni rakas pikkuveli muutti sotien jälkeen lähelle Rovaniemeä ja asettui Meltosjärvelle. Häntä tapaamaan mennessään isäni näki 10-vuotiaana raunioituneen kaupungin. Oma ensimmäinen Lapin matkani sisälsi luonnollisesti poikeeaman Rovaniemellä, koska isäni toinen serkku asuu siellä. Ja nyt siellä asuu myös pikkuserkkuni perheensä kanssa, johon kuuluu Kummipoikani. Ja näin ollen käyn Rovaniemellä vuosittain, mutta liian harvoin.



Ahkerana hiihdon ystävänä aloin leikitellä penkkiurheiluharrastuksellani. Surullisissa Lahden MM-kisoissa 2001 yhden aikakauden lopun aloitti laukku, joka löytyi eteläsuomalaiselta huoltoasemalta. Nyt täysi laukku onkin alku, alku tapahtumalle jossa tehdään hyvää ja opitaan uutta. Ystäväni Neulova Ninja toi minulle Edinburghista tämän harrastuslaukun.


lauantai 18. marraskuuta 2017

Villaa viluiselle Isälleni

 Isän tasalukusyntymäpäivä on lähestymässä. Aloin elokuussa neuloa hänelle liiviä, jot voisi käyttää vaikkapa keinutuolin tv-studiossa ja edellisen, viisi vuotta uskollisesti palvelleen liivin sijaan. Isä on iäsätään huolimatta virkeä, elämänhaluinen mies, ja siksi oli luontevaa kaivella erivärisiä vihreitä villoja hyödynnettäväksi.

Rowanin Felted Tweediä (50% merinoa, 25%alpakkaa, 25% viskoosia) löytyi kahdessa värissä. Niiden jatkoksi lykkäsin Isagerin Highland Silkiä (805 villaa, 20% silkkiä), jota oli jäänyt omasta neuleestani. Vanhempi lapseni mallasi värit oikeaan järjestykseen.


Kun vuosia on tulossa 80, leikittelin 8-ajatuksella. Neule on pääosin 8 oikein, 2 nurin -pintaa. Hihansuissa ja kaula-aukossa on 4 silmukan leveydeltä ainaoikeaa. Neuleessa tavoittelin lämmön lisäksi helppokäyttöisyyttä, jotta sen voi vaivatta pukea parin, kolmen paidan päälle.


Yritän muistaa tammikuussa tämän kuvata myös Isäni päällä, mutta tässä vaiheessa oli tyydyttävä vielä tuohon aitan oveen.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Nimitysuutisia - perutaan ennen kuin muste kuivuu

 Marraskuun pimeinä iltoina syntyy neulojain käsissä paljon pehmeitä ihanuuksia. Syntyy myös neulojain ystävien päässä ihania, kannustvia, innostavia ajatuksia. Kun Heli toivotti minulle tulevalle viikonlopulle lanKaisaa reissua Rovaniemelle, ryhdyin tuumimaan blogini päivitystä.

VillaHilla on ollut rakas ja tärkeä nimi harrastuspäiväkirjalleni. Hilla-mummo opetti minut kutomaan, kun olin 6-vuotias. Eikä ihminen tule toimeen villaa. Mutta nyt loikkaan "itselliseksi" tämän päiväkirjani suhteen.

Sisältö ei muutu, sillä pehmeiden asioiden äärellä pysytään visusti.



Ja kuinkas kävi?! Lähes samanniminen blogi on olemassa. Niinpä palaan monin tavoin merkitykselliseen alkuperäiseen nimeen.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Ariadnen lankoja ja synttärilahjoja

Sukka lienee neulovan ihmisen vakiotyö ja -varuste. Niinpä syksyn mittaan sukan alkuja on pyörinyt käsi-, työ- ja vapaa-ajan laukuissa mukana milloin missäkin. Joku pari on valmistunutkin. Niin kuin yllä oleva Ariadnen langaksi ristimäni palmikkosukkapari, jonka tilasi ystäväni Johanna.

Lankana on omenanvihreää Maijaa, puikot koko 3 ja silmukoita 52. Halusin leveän palmikkokuvion sukan etuosaan. Sen seurauksena ja humanistin laskuopilla eivät silmukat menneetkään tasan - niinpä palmikoin myös sauman, kuten salaman kanssa kuvattuna näkyy.


Yllättäen lähestyi kuopuksen joukkueenjohtaja sukkatilauksella - joku ystävistään täyttäisi tasavuosia ja tarvitsisi lämmikkettä. Sain vallan vapaat kädet, ja koska aikataulu oli kohtuullisen tiukka, kaivoin varastoistani aina luotettavaa Regiaa (6-säikeistä) ja taas puikot kokoa 3.


Pintaneuleeksi otin testiin 5 silmukan mallikerran vaativan ratkaisun:
-4 silmukkaa oikeaa, 1 silmukka nurjaa toista 3 krs
-langankierto, 2 oikein yhteen etureunasta, 2 oikein yhteen takareunasta, langankierto, 1 silmukka nurjaa
-toista näitä

Vaihtelua saa ilmeeseen sillä, miten neuloo langankierrot seuraavalla kerroksella. Itse neuloin ne nyt kiertäen, mutta jos muistan seuraavalla kerralla, kokeilen toisin.

Ja nyt sukkapussissa on Tukuwoolin Repoa lähes valmiina parina, Sukka-Finlandian keskeneräinen mysteerisukka sekä aloittamaton lämmittelysukka ja sisaren joululahjasukat.

Aroniasoppaa ja sipulikeittoa

Elokuun viimeisinä päivinä kaivoin kuukautta aiemmin alunalla purettamani langat - pääosin Regian ohutta sukkalankaa ja Novitan Nallea - es...