tiistai 10. marraskuuta 2020

Värjäysvenkoilua

Elo-syyskuun vaihteessa värjäsin kesän viimeisen kierroksen. Kun vyyhdit olivat kuivia, lykkäsin ne laatikkoon odottamaan kotitonttua, sihteeriä tai muita vapaaehtoisvoimia laputtamaan langat.

Marraskuun ensimmäinen päivä osoittautui riittäväksi kannustimeksi etsiä väriä edes lankalaatikoista. Ja löytyihän sitä. Onneksi minulla oli myös muistilista, sillä muutoin käytettyjen värilähteiden muistelmointi olisi ollut mahdotonta - vaikka lipstikka ja mesiangervo tuoksuivatkin ansiokkaasti.

Ylemmässä kuvassa on hevonhierakkaa kahvilla terästettynä ja alemmassa kuvassa taas vaahterankuoren kanssa samassa sopassa olleita lankoja. Pihamme isoa vaahteraa kävi ammattilainen hoitamassa keväällä, minkä jälkeen juhannuksen pyhinä kynsin kuivista oksista kuorta irti.


Kasvimaani kulmassa rehottaa kaksi puskaa lipstikkaa, joissa on hienot kukinnot. Saksin ne koemielessä värikattilaan, ja se kannatti. Kaunis keltainen sävy, joka ei sekään toistu kuvissa kunnolla. Sen sijaan toistuu hyvin se, etten osaa vielä kierittää vyyhtejä kyllin tiukasti.

Alemman kuvan väri on peräisin naavasta, Sain naavaa nimittäin kätevästi, kun vanhempieni mökillä kaadettiin keväällä muutama kuusi ja Äiti innostui keräämään minulle talteen "tontunpartaa".


 

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Raitasyksynä raidallinen takkikin

Tänä syksynä päähupina näyttäisi olevan raidallisuus, joka on näkynyt pääosin sukankutimissa. Mutta raidalliseksihan meni tämä pienen  miehen neuletakkikin. Ohje siihen löytyy Veera Jussilan mainiosta teoksesta Neulekekkerit.

Takki neulotaan ylhäältä alas ja valmistuu sitä mukaa, kun työ etenee. Jälkihommiksi jää lähinnä lankojen päättely ja nappien ompelu.

Ja kuinkas ollakaan, laadunvalvoja ilmestyi työmaalle pingotusvaiheessa. 


 

maanantai 12. lokakuuta 2020

Gösta, Gustaf ja glamouria

3.10. pääsin puolisoni kyyditsemänä Mänttään Serlachius-museoihin. Matkan innoittajana toimi tieto upeista elokuvapuvuista, mutta kauniissa syysmaisemissa ajelukaan ei ollut hullumpi syy pikku matkalle. Ja kartturin paikalla kudin edistyi.

Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt näissä museoissa, jotka muodostavat yhdessä - ainakin maallikon mielestä - vallan monipuolisen kokonaisuuden ja jotka ovat jo rakennuksinakin mielenkiintoisia. 

Aloitimme kuvataiteella. Göstan ripustamina oli vanhoja tuttuja sekä paljon uutta. Erityisen sykähdyttävä oli tuo Edelfeltin Sukkaa kutova tyttö, jota ei löytynyt edes korttina arkistoon.

Lounaan jälkeen (mainio seisova pöytä Veturitalli-nimisessä ravintolassa) siirryimme Gustafin luo, missä tarjolla on 10.1.2021 asti Glamour - pukuloistoa valkokankaalla -niminen näyttely. Se esittelee italialaisen huippupuvustamon hengästyttäviä elokuva-asuja.






 Olisi ollut mielenkiintoista tietää edes jonkun puvun osalta, millaisista työtuntimääristä puhutaan tämän tason käsitöissä.

Kyllä nautin! Parin tunnin ajomatka suuntaansa  palkittiin elämyksillä moninkertaisesti. Eikä puolisokaan pitkästynyt. Entinen paperityöläinen kiersi paperitehtaaseen liittyviä osia yms.


https://serlachius.fi/nayttelyt/

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Pehmeä reykjavikilainen - ensimmäinen islantilaisneuleeni

 

Elokuussa alkoi vilahdella mm. Reykjaviksoft-niminen islantilaisneule houkuttelevasti. Koska en ole tehnyt yhtäkään islantilaisneuletta, päätin rohkaistua kokeilemaan, sillä tähän ohje on saatavissa myös suomeksi. Meiju Knits -neulenimimerkin suunnittelema ohje oli selkeä ja helppo - esimerkiksi kaarrokkeen lisäykset uppoavat kuvioon hyvin.

Langaksi otin kerrankin ohjeen mukaan Lettlopia, jota tarvitaan vain kolmea väriä ja jota hankin ystäväni  Neulovan Ninjan puodista. "Lettiloppi" oli minulle uusi tuttavuus. Hieman vierastan langan karheutta, mutta eipä valmista neuletta paljaalle iholle puetakaan.



Ohjeessa oli kuvioita niin helmassa kuin hihansuissakin. Lintsasin ja muokkasin kumpaakin "poistumistietä" oman makuni mukaan.


Valmiin neuleen neitimme tuomitsi syksyiseksi vaahteraksi, vaikka muuten kyllä niin kivaksi, että tilasi itselleen saman mallin. Ja kun kelit tänä syksynä ainakin Kanta-Hämeessä ovat olleet varsin lämpimät, ei ole vielä tarvinnut kissan kanssa neuvotella, kenelle neule on.

Liekö muuten nyt eläinkokeilla testattu?



keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Joitakin harmaan sävyjä

Keväällä 2019 nitkuttelin ensimmäisen Stephen Westini, silloinkin Exploration Stationin. Aloimme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa pitkäperjantaina saman reseptin. Ensimmäinen versioni on oranssi-violetti-punakirjava. Vaikka edelleen olen siihen värisekoitukseeni tyytyväinen, päätin jo neuloessasi, että seuraava on likimain väritön tai ainakin melkein yksivärinen.

Marssin Siskoni kanssa Snurreen, josta pääosin hän valitsi sävyjä ja minä joko hyväksyin tai hylkäsin. Kolme vaaleinta (Gepardin Wild & Soft kahdessa vahvimmassa ja CoopKnitsin Soks Yeah kaikkein vaaleimmassa) lankaa on 50g:n keriä, joista vain yhtä piti jatkaa liki samanvärisellä sukkalangan lopulla. Tummin ja herkullisin on Madelinetoshin Tosh Merino Light -lankaa.


Kun huivilla on kokoa tarpeeksi, lämmittää se yllättävän paljon. Ja minä, joka en ole juuri huiveja käyttänyt, alan innostua niistä. Yhdelle ajatukselle on jo ohje ja langat, toinen kerää rohkeutta, kolmantena olisi jonossa Neidin tilaama huivi. Ja tästäkin mallista on ajatus kahdesta erilaisesta toteutuksesta.


 

torstai 24. syyskuuta 2020

Pieniä ja pehmeitä, taas

 Kesän mittaan puuhastelin pienempienkin neulomusten äärellä. Ystäväni tilasi puolisolleen keltaiset sukat, ja keltaiset sukat tuli tämän kultaisen miehen saada. Onneksi oli nurkissani värjäämääni Regian sukkalankaa osuvassa värissä, joten hommaan oli helppo tarttua. Työtä edistin mm. Loviisassa, josta olen kovin innostunut paikkana. Niin lapsuuden onkiretket kuin nykyiset turistikuljeskelut ovat tehneet paikkakunnasta kovin rakkaan.

Ja tältä nämä 2 oikein, 1 nurin -sukat näyttivät saajansa jaloissa.


Isompi lapsi on kovin palelevainen ja auliisti etsii yhtä jos toista lämmikettä. Koska kuulemma nurkissani on lankaa sopivasti, olen aivan joutilas ja suorastaan sopiva kyhäämään hänelle pannan tms. otsalohkon lämmittimen. Ohjeenkin oli neiti etsinyt valmiiksi, mutta sitä en noudattanut juurikaan.

Isagerin Alpaca 1 -langan tuuppasin nelinkertaisena 4-koon kepakoille ja nitkuttelin 1 oikein, 1 nurin -mallilla tehden puoliväliin "lettikäänteen". Kun Äitini näki tämän projektin, halusi hänkin oman, mutta kapeamman. Ylemmässä on 32 silmukkaa ja korkeutta 12cm, alemmassa 22 silmukkaa ja 8cm korkeutta.



Ystäväni tilailee aika ajoin itselleen perussukkia käyttölangasta. Niinpä pyöräytin tavalliset sukat tilaajan valitsemasta auringonkukan keltaisesta Seitsemästä veljeksestä. Ja mikä järkytys! Kerä on kutistunut 33% eikä siitä juuri riitä kuin 36-koon sukkiin.


Ainakin urhoollisesti leikin sellaista leikkiä, että kotona olevasta varastosta riittää yhteen jos toiseen hommaan lankaa. Yksi tällaisistä on tämä Luiruhuivi, jonka nitkuttelin Siskolleni. Ainaoikeaa, välillä langankiertoja ja kahta keränloppua vuorotellen kolmioksi - tarkempaa reseptiä en laatinut. 






lauantai 12. syyskuuta 2020

Neulovan Ninjan puodissa

Voi onnea ja iloa, kun Ystäväni Neulova Ninja sai mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja avasi lankakaupan kotikyläämme Orimattilaan (osoitteeseen Erkontie 20)! Ammoin ekaluokalle mentyämme löysimme toisemme, ja näihin yhteisiin vuosiin on mahtunut kaikenlaista - etenkin ikävää toiselle - joten tämä on kyllä ehdoton huippu juttu.

Avajaisia vietettiin jo 22.8., mutta pääsin syynäämään avatun kaupan vasta seuraavana perjantaina. Ja mitä löysinkään? Maailman vaaleanpunaisin kauppa tarjoaa niin lankoja kuin muutakin tarpeellista neulojalle. Erikoisuus on tietenkin NinYarn, puodin oma lanka, joka säteilee iloisissa, energisissä väreissä.  



Kaikkea pientä ja tarpeellista löytyy tietenkin, kuten suloisia pikku purnukoita vaikkapa silmukkamerkeille ja monenlaisia silmukkamerkkejä. 

Tietenkin puodissa on myös tilaa neulomiselle! Istuimme sohvassa tovin ja makustelimmme avajaisviikon kulkua. Kyllä mieleni niin virkistyi!


 

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Auringonpilkkuja ja muita kesäisiä

 Tamperelaisen neuleystäväni tapasin kesäkuun alkupuolella leppoisana iltapäivänä. Hänellä oli päällään energinen kirjoneule Soldotna Crop. No kas, pakkohan minunkin oli sellainen saada!

Kaivelin langanloppujani sekä yhden, ainukaisen vyyhdin dk-vahvuista Les  Petits Points Parisiens -herkkuani. Aikani niitä järjesteltyäni alkoi hahmottua järjestys.


Jos tekisin toisen, ottaisin 4,5-koon puikot, tuunaisin kaula-aukon isommaksi ja nitkuttaisin helmaa hieman pidemmäksi. Näistä huolimatta ohje oli hauska ja neule odottaa hieman viileämpiä kelejä. 


Siskolleni nikkaroin Katian Lincys-langasta Shelley Summer Top -neuleen. Väri, jonka olin ostanut sekä pellavan että juuri värin vuoksi, on oikeasti upeampi ja monisyisempi. Lanka taas oli lähes kierteetöntä.


Kuten niin monena kesänä, on varjoisalla terassillamme minulla apulainen mukana.






Ohje oli selkeä ja tarjosi ehkä kesä-KAL:nsa innostamana valmiiksi kaksi pituutta sekä molempiin niin yksi- kuin nelivärisenkin version. Oli helppoa valita oma vaihtoehto. Pehmeämmästä langasta tulisi hieman laskeutuvampi.


perjantai 4. syyskuuta 2020

Ikioma muki

Kaikki alkoi siitä, kun Puusaaren Seija esitteli ihanaa, teettämäänsä mukia, joka oli tulossa arpavoitoksi hänen neulekanavalleen. Ajatus jäi itämään nousten taimelle vallan nopeasti: minulle kans! Ja niinpä kiireesti viesti taitavalle keraamikolle Karoli-yritykseen ja sopimaan strategiset seikat.


Ja kyllä! Kun kirmasin Napialan tehtaalle, jossa ainakin nyt on puoti auki torstaisin, oli minua odottamassa hurmaava teemuki - verenpaine kun ei kestä kerralla näin isoa kupillista kahvia - mestari itse sekä hänen muita tuotteitaan.

Mukien lisäksi tarjolla on mm. kannuja, erikokoisia kulhoja, kastikepulloja ja vaikkapa amppeleita. Tuotteilla on ikuisuustakuu siinä mielessä, että jos asiakas kerää tiettyä muotoa olevia astioita, saa niitä, vaikka tuotannossa muutoin olisi tehty muutoksia.

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Nimeä vailla vielä

Liian pitkäksi on jäänyt paussi päivityksissä, mutt puikot sentään ovat heiluneet silloin tällöin. Yritän saattaa arkistoani ajan tasalle pikku hiljaa, vaikkei tämä atk-esineiden ääressä istuttu aika olekaan mitenkään mieleistä.

Pari vuotta sitten hommasin Tiirinkosken tehtaalta muhkeaa villaa, jonka viime kesänä ensimmäisenä värjäyksenäni humautin kattilaan keltasipulinkuorien kanssa. Kesän alussa aloin sitten tuumia ja pohtia, josko jotain nopeasti ja äkkiä saisin aikaan paksusta langasta paksuilla puikoilla. No, kolmisen kuukautta meni, ennen kuin palttoo valmistui, sillä sormeni eivät oikein viihdy näin tuhdin langan seurassa.

Ohjetta ei ole tai se on sitä omasta päästä -osastoa. Neuloa nitkutin suoraan kainaloihin etu- ja takakappaleet, sitten värkkäsin lyhyehköt hihat (lanka alkoi huveta huolestuttavasti) ja järjestelin kaikki lomittain yhdelle puikolle raglan-kavennuksia varten.

Lisää lankaa oli haettava. Se erä joutui kurkumakylpyyn ja puikoille ensin vuorotellen, sitten ainoana värinä.


Koska nautin oikean ja nurjan silmukan kesken pelaamisesta, on nappilistoissa levennettyä helmineuletta sekä helmassa, hihansuissa ja kauluksessa 2 nurin, 1 kiertäen oikein -järjestys. 

Ja näissä taas näkyy, kuinka kamera huijaa. Kaksi ylintä kuvaa toistavat värin parhaiten.



 

torstai 18. kesäkuuta 2020

Värjäyskattila esillä taas


Jos kevät toi aikanaan maalarin, meille se toi tänä vuonna epämääräiset kasat ämpäreitä, nyssyköitä ja lankoja. Jäin nimittäin viime vuonna pahasti koukkuun lankojen kasvivärjäykseen.

Hyvinä apuina ovat toimineet pikkuserkkuni Elina ja niin Facebookin kuin muunkin internetin tarjoamat kokeneiden värjärien vinkit sekä kokemukset. Yritys, erehdys, uudelleen yritys, innostus ja onnistuminen lienevät osa prosessia.


Ylimmän kuvan dk-vahvuinen lanka ui kahvissa. Seuraavan maustoin kurkumalla. Sitten alkoikin aineksia puskea maasta siihen malliin, ettei ole ollut ideoista puutetta. erään sunnuntain lupiininlehtien keruuretki tuotti myös voikukan kukkia sekä kaatuneen koivun oksista irronnutta kaarnaa yms. Seuraavalla reissulla lähdin etsimään nokkosia, mutta löysin kaatuneen lepän, josta irtosi kuorta mukavasti.


Ja nyt olen keitellyt eri vaiheissa olevia lupiininkukkia.

Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...