Terveisiä Pariisista

Elokuun lopussa Lankaputiikki Silmukassa oli vieraita Pariisista, Les Petits Points Parisiens -liikkeen omistaja Anne. Perjantaita jatkoimme muutaman neulojan ja Annen kanssa yhteisellä illallisella, jonka primus motor oli Piippa Hankiainen, neuloja ja neulesuunnittelija.

Koska Annen värjäämille langoille on suunniteltu oma huivi Montmartre, innokkaat ryhtyivät yhteisneulontaan ja kaikkein innokkaimmat suunnittelemaan Pariisin matkaa keväälle 2020.

Oma huivini eteni puuskissa, vaikka pienehkö ja helppo huivi olisi syntynytkin sukkelasti. Yllättäen tämäkin meni neidille, joten hän valitsi rauhallisen väriyhdistelmän. Annen lanka on 100 % merinoa ja ko. väri on nimetty hänen tyttärensä mukaan. Mohairina minulla on Gepard Kid Seta (70% super kid mohair, 30% silkkiä), joista merinoa meni alle 100g ja silkkimohairia noin 25g.

Kyllä niin visiteeraan vielä joskus PPP-puodissa!

Tilauksia ja testauksia

2019 -vuoden jälkipuolisko näyttää näitä arkistoja kaivellessa olleen kohtuullisen sukkaisa. No, onpa neulottu sitten edes niitä.

Kelta-harmaaraidallinen pari on tilaustyö eräältä VPK-aktiivilta teini-ikäiseltä, jonka tunnen muista yhteyksistä ja joka oli nykynuorena napannut instagrammista tietoonsa, että nitkuttelen. Ja kun teini pyytää, tantta tarttuu toimeen. Sukat ovat kuulemma palvelleet kuuliaisesti.

Kesän värjäyksistä en ole ehtinyt juuri mitään neuloa. Mutta tärkeimmästä aloitin: lupiiniliemessä uineesta Nallesta sukat neidille, jonka syy alunperin koko värjääminen oli ja joka innokkaasti surffasi tietolähteissä, kun minä loiskuttelin väri- ja huuhteluvesiä.

Siskoni on ollut aulis koekaniini joogasukkien suhteen. Nämä alla olevat tein jossakin Kotivinkki-lehdessä olleen ohjeen mukaan Maija-langasta niin, että sai loppuun kolme eri väriä (tämä loppuun kuluttaminen tuntuu olevan nykyään sekä hupi että tavoite neulomuksissani). Havaitsimme ne liian löysiksi, mutta muutoin idealtaan toimiviksi. Myös niin, että koko "sukka" on nilkan lämmikkeenä, kun kenkä on jalassa, ja sitten sisätiloissa jalkateränkin lämmikkeenä. Toiseen pariin säätelin silmukkamääriä, mutta unohdin ottaa minkäänlaisia kuvia.

Vanhin kummitytöistäni toivoi villasukkia, mutta koska äitini eli hänen tätinsä sukittaa valittuja sukulaisia, kyhäsin tuubihuivin, jonka päitä ei ommeltukaan yhteen. Eli jos haluaa suoran huivin, napit päästä auki ja suorakaiteeksi. Vinkki oli jostakin syksyn 2019 neuleohjekokoelmista.

Lankaa meni noin 200g, joista kirjavana lankana oli ystävältäni Neulovalta Ninjalta vaihtarina saatu Lanitium ex machina -toimen soft merino sock (75% extra fiiniä merino, 25% nylonia), värin Ice Queen ja yksivärisenäjuttukaverina joukko erilaisia sinisiä ohuita sukkalankaloppuja.

Ja kuten kuvasta näkyy, kun oli päivänvaloa, ei vakituinen avustaja neitimme ollut kotona. Pihapuska sentään oli.

Pikkujouluissa jokainen sai sukkaparin. Äitini kanssa sovimme, kumpi hommaa ja kenelle. Eno-kummisedälle nitkuttelin perussukat saappaisiin, Kummitädilleni Katian merino-sukkalangasta pitsisemmät sukat. Pintaneuleen nimi ainakin joissain lähteissä on Muurahaisen polku ja se neulotaan näin:
1.krs 2 oikein, 2 nurin
2.krs lk, 2 oikein yhteen, 2 nurin
3.krs 2 oikein, 2 nurin
4.krs 2 oikein yhteen, lk 2 nurin

Kuvio syntyi joutuisasti ja varresta tuli sekä ryhdikäs että joustava. Tosin tässä parissa lanka oli niin ohutta, että 2,5-koon puikot riittivät. En viitsi kokeilla paksummalla langalla.

Tennisvillasukat vaiko villatennissukat? Tavalliset, ohuet miesten sukat, joiden varsiin värkkäämien raitojen mittasuhteet ja sijoittelu jäivät vavaamaan. Ihan ei mennyt tennissukkien suhteessa, mutta se tuskin vaikuttaa käytettävyyteen.

Joulusiivousta kai tämäkin

Meillä kun ei joulunakaan kökötetä komeroissa, ei niitä myöskään siivota pyhiksi. Sen sijaan minä enemmänkin levittelen ja sotken, perinteisesti jauhoja keittiössä ja lankahommia muualla. Taannoin oli havaittavissa uudistusta - onnistuin likimain yhdistämään nämä kaksi.

Työkaverit olivat keränneet minulle avokadon kiviä (36 kpl) ja yksi tuttavani oli tuonut kiinanruusun kuihtuneita kukkia. Eksyttääkseni ajatukseni syksyn työrupeaman jälkeen muualle ja kohti virkistystä ryhdyin 13.12. värisopan keittoon.

Kuten sähkölampun valossa kuvatuista langoista voi päätellä, ei mennyt niin kuin siinä yhdessä pitäjässä. Avokadon kivet olisivat ilmeisesti tarvinneet myös kuorta. Mutta koska sitä ei ollut, huitaisin maustekaapista kattilaan mitä ilmeisemmin jo vuosikertaa olevat kurkumat. Ja kas, kyllä tuli lämmin keltainen, aika lähellä yleisintä auringonkukan sävyä.

Kiinanruusun kuihtuneista kukista olin nähnyt jossakin kuvassa tulevan syklaamin punaista. Oli ilmeisesti eri lajiketta kuin minulla olevat nuput, joista sain irti puuterihkoa. Taas tuumaamaan. Muistin pakastimeen hautautuneen 1,5 litran mustikkasurvospurkin (liian iso meillä arjessa, siksi pyörinyt etiketistä päätellen pitkään pakastimen nurkasta toiseen), josta sulatin osan. Ja kas, kyllä tuli kaunis violetti!

Sitten alkoikin joululimppujen leivoskelu. Eikä taaskaan tarvinnut siivota.

Niitä pehmeitä paketteja

Historiallisen pimeän loppu syksyn aikana sain sentään kutoa nitkuteltua ja kuvattua joululahjuksia. Muistiin merkitseminen sen sijaan oli ylivoimaista - ei huvittanut nököttää koneen ääressä etenkään kun innostuin kokemaan elämäni ensimmäiset silmätulehdukset. Nyt stten kurotaan kiinni.

Sukat ovat helppoja tehdä ja aiheuttavat tyytyväisyyttä. Minä tosin inhoan toisen sukan tekoa, mitä ei auta edes se, että on useampi yhtaikaa kesken. Isä sai harmaat, löperöt unisukat (Katian uusi pehmeä sukkalanka, jonka vyötteen jo hukkasin) ja yksi kummitytöistä sekä neidin kaveri raitasukat Seitsemästä veljeksestä. Näissä kaikissa yksi sukkasuosikkini eli 3 oikein, 1 nurin.

Kampaajani Tessu välttyi viime joulunakin yllätyksiltä, kun kyhäsin taas ja jälleen hänelle säärystimet. Toivottavasti lämmittävät niin seisten työnsä tekevää kuin aktiivisesti vapaalla liikkuvaa.

Yksi kummitytöistä toivoi pipoa ja antoi värivaihtoehdot. 2018-vuoden hitti Oslo-hat syntyi hänelle Coop Knitsin Socks Yeah -langasta (75% merinoa, 25% nylonia), jota olen ilokseni useasti löytänyt Lankakauppa Snurresta. Tässä sukkalangassa on houkuttelevia sävyjä ja kaunis kiilto.

Äidin joulusukat olivatkin kesken arviolta 56 viikkoa. Innostuin kovasti loppu syksystä 2018 Taito-lehden mysteerineulonnasta, jossa saatiin osissa Emma Karvosen sukkaohje Lumikellot. Pääsin kantapäihin asti, mutta sitten menivät aikataulut solmuun ja homma jäi sikseen. Kesällä oli luonnollisesti liian aikaista ryhtyä jouluhommiin, joten taas tuli kiire. Niinpä terät ovat sileää neuletta. Lankana oli joku Vuorelman sukkalanka, joka oli toki mukavan tuntuinen, mutta hieman lohkeileva.

Tärkeä, tärkeä ystäväni on todellinen värien mestari ja taitava kaikessa, mitä käsilläänkin tekee. Siitä huolimatta sukitan häntä, ellen lahjo huiveilla. Jouluksi (kirjaimellisesti - vein sukat 24.12. postilaatikkoon) kudoin tänä vuonna harmaan harmaat sukat, sillä halusin kokeilla, miten ammoin Novitan lehdestä napattu kuvio toimisi näinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä. Vaaleampi harmaa oli Regian jotain, tummempi Maijaa.

Viime vuonna olen lähemmin saanut tutustua nuorimpaan tätiini, jolle on menossa nämä todelliset #zeroyarnwaste-sukat - raitalangan ajoin ihan loppuun, yksiväristä jäi tippa, jonka olen käyttänyt korttien yms. kiinnittämiseen. Perussukat 3 oikein, 1 nurin -suosikillani.

Piti ehtiä pakettiin -osastoa edustaa tämä syksyn 2019 yksi kauneimmista pipo-ohjeista Vuono hat. Onneksi en vuotta aiemmin sanaut aikaiseksi pipoa, jonka meinasin neidille neuloa, sillä tämä ihastutti meitä molempia heti. Alkupeärisessä ohjeessa on mm. mohairia, joka tuntuu nykyään olevan kovin in, mutta tämä on nitkuteltu Lankaputiikki Silmukasta ostetusta Isagerin Alpaca 1 -langasta kaksinkertaisena.

Aroniasoppaa ja sipulikeittoa

Elokuun viimeisinä päivinä kaivoin kuukautta aiemmin alunalla purettamani langat - pääosin Regian ohutta sukkalankaa ja Novitan Nallea - esille ja noukin terassin reunalta noin kolme litraa marja-aronioita. Nurkissa oli myös hieman puna- ja keltasipulien kuoria.

Torstai-ilta oli lämmin. Niinpä viritin irtolevyn jatkojohdon avulla terassin pöydälle ja annoin sopan hautua. Siirsin langat väriliemineen ämpäriin perjantaina ja jätin ne uiskentelemaan lauantai-aamuun asti.

100% villaa olevan "matkamuiston" halusin värjätä sellaiseksi, että se istuisi mukavasti samaa lankaa olevien aiempien värjäysten kaveriksi. Niinpä ajattelin aloittaa punasipulinkuorista. Tulos oli minulle riittämätön - ei oikein mitään ja ehkä melkein oliivin vihreää. Niinpä vaihdoin veden ja sipulinkuoret keltasipuliksi. Lopputulema olikin jo aika kivaa, melkien kuparia.

Lauantaiaamuna kokosin ämpärit ja etikan kottikärryihin. Suuntasin kulkuni läheiselle matonpesupaikalle, jota uskalsin turvallisin mielin käyttää huuhtelemiseen, olihan minulla vain kasvivärejä. Ja sitten kotiin niin kuivattamaan lankoja kuin kahvittelemaankin.

Ehkä syyslomalla vanhempien mökin saunaterassilla on vielä alunasoppaa keiteltävä talven varalle.

KaveRai-Rai

Leeni Hoimelan Rai Rai -neule  (https://www.ravelry.com/patterns/library/rai-rai-sweater) oli jo pitkään kaivertanut mieltäni neuleena, joka olisi ehdottomasti pakko saada. Niinpä kun keväällä mietimme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa yhteisneuletta, tyrkytin ohjeeksemme Rai-Rain. Ja sekös Ninjalle passasi.

Oma KaveRai-Rai lähti kehittymään todelliseksi neulekaveruuden neuleeksi, johon sain raitoina liitettyä monta tärkeää harrastusystävää. Pohjana on alati toimiva kestosuosikkini Malabrigo sock, jota 3-puikoilla nitkutellessa kului 300g. Raitalankoja sain niin Ninjalta, naapurin rouvalta kuin Silmukan väeltä ja Snurresta. Yarn of Berlin -langan luoja Steffi osui seurakseni Jyväskylässä ja antoi hänkin herkullisen näytevyyhdin, josta pyöräytin yhden raidan.

Ohje on looginen ja helppo, kauluskin tulee heti valmiiksi eikä vaadi ryhtymistä erikseen. Hihojen ja helman pituutta on helppo säättä, koska tämäkin malli neulotaan ylhäältä alas. Kevyt ja hyvin istuva neule, jonka ohjetta hyödyntäen voisin tehdä vaikka kuinka monta neuletta.

Sukkakirjasatoa

Liekö totta vaiko vain näppituntuma, mutta tänä vuonna on tainnut ilmestyä enemmän sukkakirjoja kuin kuivan kesän jälkeen sieniä. Monesta olen haaveillut, muutamaa lehteillyt, osasta aion kirjelmöidä Joulupukille ja liian moni jää vahingossa huomiotta. Yritän tähän listata edes jonkun.





Marttojen sukkakirja lähtee perusteista ja tarjoaa niin perussukkia, pitsisukkia kuin kirjoneulettakin. Kirjan ohjeilla voi neuloa vaikkapa Martta-ystävälleen hänen martta-asuunsa sopivat sukat tai yllättää jouluna ystävän himmelikuvioisella sukkaparilla. Paikoin itse kaipaan parempia kuvia, joista näkisi esimerkiksi, miten pitsikuvio asettuu jalan "etupuolelle" niin sääriluulle kuin jalkapöydällekin.







Tiina Kuun kirjoneulesukat ovat mielestäni jo taidetta. Sukkia, joita ei tungeta pahanhajuisiin saappaisiin. Sukkia, joita nostetaan sohvapöydälle näytille ja joiden herkistä kuvioista nautitaan niin tehden kuin katsellenkin. Kirjan hankintaa harkitsen, sillä ainakin tällä hetkellä nitkuttelen käyttösukkia arkeen.


Suuri suomalainen toivesukkakirja -sarja muistaa myös miehet ja uusimmassa osassaan lapset. Iloa ja huumoria ei näistä puutu. Ja koska takana on useampi suunnittelija, löytyy varmasti ohjeita joka makuun.








Kuten tiedämme, ei villasukista puutu hyvää mieltä. Nyt tämä ajatus on paketoitu kansienkin väliin:



Hidasta elämää -sarjan sukkakirjasta löytyvät ohjeet mm. Ilo-, Rakkaus-, Tsemppi- kuin Lempeysvillasukkiinkin.

Jonosta ohi - Väntahal-huivi

Olen saanut uuden kahvikaverin, Markun. Hänellä on sekä mielenkiintoiset jutut että tällä hetkellä kurja elämäntilanne. Sovimme eiliselle eli perjantaille tapaamisen. Niinpä keksin jo tiistaina, että nitkuttelen huivin viemisiksi. Ja ne keskeneräiset nitkutelmat saivat taas hetken lisää aikaa lojuakseen nurkissa.

Tuumasta toimeen ja penkomaan lankavarastoja. Kokosin Isagerin Hihgland silkiä, Dropsin Alpacaa sekä Tukuwool sockia. Näistä raidoitin huivin, jonka pintaneule on yksi huivisuosikeistani: oikealla puolella kaikki silmukat oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin -pintaa.

Toivottavasti huivi lämmittää!

Lumivuoria testaamassa

Maaliskuussa tupsahti Elly Fales -nimiseltä suunnittelijalta testauspyyntö Laine-lehteen ohjeestaan, joka ilmestyisi tämän vuoden aikana. Sittemmin paljastui, että sukat ovat esillä lehdessä numero 9.


Tällä kertaa koeteltavaksi sain sukkaohjeen nimeltä Mountain Snow Socks, jossa olisi ollut mahdollista varioida monin tavoin. Päädyin kuitenkin yhdistämään luottoharmaani - tällä kertaa Arwettalta (80% superwash merinoa, 20% nylon; 201m/50g) - ja kirjavan Malabrigon lopun, jonka olin saanut ystävältäni Neulovalta Ninjalta.


Puikoiksi ohjeistettiin ottamaan kokoa 2 olevat kepakot, mikä teki omien hartioideni ja löysän käsialani vuoksi neulottavasta haasteellista. Niinpä olin ajoin "pakkolomalla" rakkaasta harrastuksestani. Mutta valmista syntyi.

Malli oli leppoisa nitkuteltava. Kaunis kuvio syntyi loogisesti. Koska tein testauksen ohjeenmukaisesti, eivät nämä sukat mahdu paksuihin koipiini. Onneksi sukille löytyy aina ottajia. Enää puuttuu ne pingotuspalaset, joiden kanssa saisin viimeisteltyä sukat...

Vieraita Pariisista

23.-24.8. vieraili hurmaava Anne hengästyttävien lankojensa kanssa Pariisista Tampereella Lankaputiikki Silmukassa. Sinnehän oli sännättävä heti ja oitis perjantaisen työpäivän päälle - etteivät ihanuudet vain lopu kesken ja koska olen siinä iässä, että saan hommata syntymäpäivälahjani itse.

Les Petit Point Parisiens -langoissa minutkin on huumannut niin värimaailma (näissä kuvissa turhan paljon harmaata, koska en ryhtynyt kuvaamaan ikkunaa vasten) kuin laatu. Ihania silmille, sormille ja sielulle! Merinoa, silkkivillaa, mohairia.... Ja löysinhän minä sekä lahjani että huivilangankin. Paljon muuta olisi löytynyt myös - jos ei muuta, niin edes varmuuden vuoksi -varastoon.

Annen langoille on varta vasten suunniteltu huivi Montmartre, joka syntyy esimerkiksi fingering-vahvuisesta langasta ja mohairista. Tätä huivia Silmukan väestä osa on jo alkanut neuloa, minä hyppään mukaan yhden sukan valmistuttua. 

Ja Pariisiin jos tie käy, puoti löytyy sieltä 24 Rue Véron, 75018 Paris -osoitteesta.

Vaivaamaan jäi mm. paksumpi, pörröisehkö lanka, josta oli Annen päällä oleva neuletakki - kuulemma vain kolme vyyhtiä vaatisi se.

Kahvinkeittoon

Koska värjääminenkin tuntuu olevan niitä hommia, jossa nälkä kasvaa syödessä, oli ehdittävä kesän aikana vielä kerran värjäämään sekä esikäsittelemään lankaa syksyä varten, jolloin ei vanhempieni mökkisaunan terassi ole aivan tavoitettavissani.

Keskitin tarmoni kahviin ja lepänkäpyihin, joita keittelin edellisenä iltana jonkin aikaa. Lankoina käytössä oli vitivalkoista Nallea (vahinko-ostos, mutta ei huono), luonnonvalkoista Kotikultaa sekä Regian luonnonvalkoista, värjäämiseen tarkoitettua ohutta sukkalankaa.

Isä vinosti hymyillen suunnitteli säästävänsä kattilallisen kahvia, kunhan sieltä on ensin langat ongittu pois. Sukulaisten ym. tärkeiden huoli on aiheeton - emme tarjoile tätä kahvia kuitenkaan kenellekään.

Kesäksi hankittu frisbeegolf-teline osoittautui yllättävän näppäräksi kuivaustelineeksi. Siihen oli helppo ripustaa langat ja sen sai siirrettyä varjoon, kun auringon suora paiste alkoi lähestyä.

Lepänkävyistä tuli tämänkertaisella annoksella toffeenväristä. Kuvassa vaalein oli vitivalkea Nalle, hieman tummempi (vatikuvassa noin klo 11-12 kohdassa) luonnonvalkeaa Regiaa. Oikealla ja alhaalla olevat ovat kahvilla värjättyjä, niissäkin vaaleampi alunperin vitivalkeaa. 

Ensi kesää varten opin näillä ensimmäisillä kerroilla ainakin sen, että värjättävän langan pohjavärillä kannattaa leikkiä. Parista some-ryhmästä sain varsin mielenkiintoisia neuvoja: yhdessä kehotettiin hankkimaan laatulankoja ja heistä joku tilaa lankansa ulkomailta, toisessa suositeltiin värjäämään lankoja joita käyttää.

Serkkusarjan vanhimmalle

Ystäväni isoäitiyden aloittanut poika viipottaa jo vauhdikkaasti tutkien maailmaa. Koska häntä pari kuukautta nuoremmalle serkulleen nitkuttelin jo neuletakin, olin sitä mieltä, että sarjan vanhimmankin kuuluu saada omansa - etenkin, kun olen tuntenut pikkuisten isät koko heidän ikänsä.

Klassisen yksinkertainen, sininen takki taittui jonkin Sandnessin katalogissa olevan ohjeen mukaan neuloen se alhaalta ylöspäin. Kirjavaa sinistä oli jäänyt jostakin hankkeesta kerän verran, yksiväristä taas reilummin. Niinpä oli aika helppo asetella langat niin, että edes yksi väri saadaan loppuun. Kokonaislanganmenekin unohdin punnita, mutta arvelen tämän noin 2-vuotiaan kokoa olevan takin painavan korkeintaan 200g. Puiset napit löytyivät Wetterhoffilta.

Serkkusarja on jo täydentynyt ja seuraavaan takkiin etsitty langat. Pohdin, josko saman ohjeen kääntäisin ylösalaisin ja nitkuttelisin ylhäältä alaspäin.

Ensimmäisen kerran värjäämässä

Meidän piti kokeilla langanvärjäämistä jo kesällä 2018, mutta ensin emme saaneet aikaiseksi ja sitten oli liian kuuma. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikein hyvä juttu, sillä ehdimme penkoa vinkkejä, lukea ystäväni äidin kokoamaa lumoavaa ja vaarallista kansiota, kerätä väriaineita yms.

Niinpä sitten juhannuksen jälkeen lähdin tyttäreni kanssa vanhempieni mökille takakontissa ämpäreitä, keittiövaaka, alunaa, kumihanskat, sipulinkuoria ja erilaisia villalankoja.

Esikäsittely oli tylsää! Onneksi sillä työvaiheella on merkitystä ja meillä oli tilaa loiskutella saunan terassilla olevan hellan äärellä sekä pihalla. Helpotti, kun jo puretetut langat saattoi jättää puretusliemeen odottamaan värjäämistä.

Verstas laajentui tupaan, kun äiti oli aikansa seurannut sitä, kuinka kyttään kelloa sekä lämpötilaa ja pyörin ympyrää saunalla. Kirpputorilta joskus löydetty emalikattila osoittautui oikein hyväksi!

Ensimmäisinä kattiloihin pääsivät sipulinkuoret - keltasipuli Tiirinkosken tehtaalta hankitun lampaanvillalangan kanssa ja punasipulinkuoret vironvillan sekaan.

Sitten testattiin kuivattua lupiinia, josta kaikki alkoi. Niitä nimittäin kuivattettiin kaksi kesää sitten, kun neidin piti viedä kouluun kuivattuja kasveja värjäämistä varten. Monista syistä johtuen lupiinit jäivät tarpeettomiksi ja ovat syyllinen tähän operaatioon.

Isän kanssa riivimme lehdet kattilaan. Niitä oli liian vähän ja tuloksena likimain tipunkeltainen lanka. Kuivatuista sinisistä kukista ei saatu irti juuri mitään. Saimme siis oivallista oppia tästä hommasta.

Neidillä oli eniten aikaa tiedonhakuun eli internetissä sukelteluun. Hänpä löysikin blogin (olen unohtanut jo nimen), jossa kerrottiin, miten värjätä tuoreilla lupiininkukilla. Sade ei haitannut lainkaan, kun isän kanssa keräsimme pari ikealaista täyteen tätä luontomme tuhoavaa haittakasvia. Ruokapaussin jälkeen riivimme kaksi kattilaa täyteen kukkia, joiden sekaan upotimme langat.

Hämmennys oli huolellista ja lämpötilan mittaaminen tarkkaa, sillä yritimme pitää yhtä lientä max +65C-asteisena. Emme onnistuneet, minkä vuoksi asiaa on harjoiteltava ensi kesänä. Toisen lupiinisopan päästimme tarkoituksella noin +80 asteeseen.

Harjanvarsista tuli oiva kuivatusteline terassin nurkkaan.

Ja olihan tämä ensimmäinen erä juhlavasti ryhmäkuvaan aseteltava. Siinä on seuraavia aineksia vasemmalta lukien:
-keltasipulia (oikeasti tämän erän lopputulos hieman vahvempi kuin kuvassa)
-pitkissä "tipuvyyhdeissä" määrään nähden liian vähän kuivattuja lupiininlehtiä
-oliivihkonvihreä syntyi siitä suhteesta kaurapuuron väristä lankaa ja punasipulin kuoria, joka oli käytettävissä
-"Aura-juuston homeenvihreä" on peräisin tuoreista lupiininkukista, kun vesi yli +80C
-sinertävät (Nallea ja Kotikultaa) tuoreista lupiininkukista, kun vesi käy noin +70 asteessa