Festarimuistelmia Jyväskylästä

Kun on kerran päässyt Jyväskylän neulefestareiden makuun, on päästävä sinne toistekin. Ja kolmannen, neljännen.... kerran. Niinpä tänäkin kesänä junailin paikan päälle Tampereen aateystäväin kanssa - ja onnistuin houkuttelemaan mukaani myös uuden kollegani,  innokkaan ja valppaan neulojan. 

Vapuksi valmista -huivi-Kal huipentui melekin kaikkien valmiiden huivien ja neulojiensa yhteiskuvaan Toivolan pihalla. Laine Magazine lupasi ystävällisesti meille arvottavaksi yhden tuotteistaan, ja arvonnnan voitti ansioitunut neuloja Hannele, joka laati kuvassa näkyvän hurmaavan punaisen huivin.

Muutaman Jyväskylä-käynnin jälkeen jaksan aina huumaantua kokonaisvaltaisesta elämyksestä lankaisan väen keskellä. Jo junamatka yhdessä sovitussa vaunussa johdattaa päivään ja toisaalta kotimatkalla voi jakaa löytöjään ja yhdessä sulatella havaittua.

Toinen huippu kulma on vinkkien ilotulitus - tyylikkäitä, persoonallisia, rohkeita toteutuksia samastakin ohjeesta, pieniä ideoita tehdä toisin, eri tavalla ja paremmin.

Ja lankaa, sitä on läkähdyttävästi! Ilun Handun värejä on aina pakko ladata sieluun enkä saa niistä millään tarpeekseni. Nyt tosin oli vain pieni asia, täydennys väriin, jonka toteutussunnitelma on kuluneen kuukauden aikana muuttunut jo kolmisen kertaa.

Ilun kulta-kuparisen langan ohessa hotkaisin hieman yllättäen Kässäkerho Pom Pomin uutukaista, pellavaa ja villaa sisältävää Linnea Light -lankaa harmaana, vaikka tarjolla on monta muutakin oivallista väriä - kuva valitettavasti vaalentaa hiilen liiaksi.

Parasta päivässä taas on kuitenkin se yhteisöllisyys - olemme puhumassa samaa kieltä ja ymmärrämme, miksi on saatava vielä yksi vyyhti.

Handu hurautti Hämeenlinnaan

Viimekesäiseen tapaan Ilun Handu eli Ilona pakkasi ensihätävastelankapiipaansa pullolleen ja turvoksiin mitä ihanampia lankoja ja herkullisimpia värejä ja lähti kiertämään, etteivät intoneulojien kotivarat (Martat suosittavat ruokapuolelle 72 tunnin kotivaraa - lankasuositus ehkä joustavampi?) vain pääsisi kutistumaan vaarallisen pieniksi.

Tapasin Ilonan jo Tervakoskella 22.5. ja Hämeenlinnaan hänet organiseerasin 8.6. Paikkana oli sama iso pihapiiri Kaurialassa kuin vuosi sitten.

Sääennuste säikytti ennakkoluuloisimmat, sillä aloittaessamme klo 14 oli mitä kesäisin keli. Vasta 17 paikkeilla alkoi kuulua kaukaista ukkosen kuminaa ja ripsutella hieman vettä.

Ystäväni kanssa nitkuttelimme liki tapahtuman loppuun asti ja jatkoille päädyimme meille kutiminemme kahvia kittaamaan. Nyt ajatukset ja kutimetkin ovat Jyväskylässä neulefestareilla - Ilonan treffaan sielläkin ja monta muuta lankakaveria. On tämä neulepiiri ihana!

 

Neulovan Ninjan puodissa

Voi onnea ja iloa, kun Ystäväni Neulova Ninja sai mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja avasi lankakaupan kotikyläämme Orimattilaan (osoitteeseen Erkontie 20)! Ammoin ekaluokalle mentyämme löysimme toisemme, ja näihin yhteisiin vuosiin on mahtunut kaikenlaista - etenkin ikävää toiselle - joten tämä on kyllä ehdoton huippu juttu.

Avajaisia vietettiin jo 22.8., mutta pääsin syynäämään avatun kaupan vasta seuraavana perjantaina. Ja mitä löysinkään? Maailman vaaleanpunaisin kauppa tarjoaa niin lankoja kuin muutakin tarpeellista neulojalle. Erikoisuus on tietenkin NinYarn, puodin oma lanka, joka säteilee iloisissa, energisissä väreissä.  

Kaikkea pientä ja tarpeellista löytyy tietenkin, kuten suloisia pikku purnukoita vaikkapa silmukkamerkeille ja monenlaisia silmukkamerkkejä. 

Tietenkin puodissa on myös tilaa neulomiselle! Istuimme sohvassa tovin ja makustelimmme avajaisviikon kulkua. Kyllä mieleni niin virkistyi!

 

Hätäapuensivastelankapiipaa kävi täällä!

Tämä kummallinen kevät on tuottanut monenlaisen mietteen joukkoon myös innovatiivisuutta ja iloa. Yksi näistä kohokohdista on ehdottomasti ollut diy-neulefestarimme, jonka koko lanka-annista vastasi Ilun Handu. Ilona pakkasi Handumobiilinsa täyteen toinen toistaan herkullisempia värjäyksiään ja ryhtyi ajamaan sinne, minne ensivasteautonsa haluttiin.

Ja minähän halusin. Sovimme päiväksi 10.6. ja paikaksi ystävällisen Sannan järjestämän laajan tontin Siinan piha ja puutarha sekä Brahen kirppis -liikkeiden pihasta (Eino Leinon katu 24, Hml). Säänhaltija oli myös suosiollinen, ja niinpä tarkenimme neuloakin tuntitolkulla.

Paikalle saapui innokkaita laatulankojen ystäviä niin täältä kuin Tampereeltakin. Alustavasti tuumimme toistavamme tapahtuman ensi vuonna - sen verran kätevältä ja virkistävältä tämä tuntui.

Oma saaliini oli poikkeuksellisen värinen, koska viime aikojen suosikki ostosteni sinisen ja harmaan sijaan halusin jotain muuta. Ilona itse ehdotti vedenvihreää settiä, sillä tavoitteenani oli löytää ohuesta merinosta ja mohairista sopiva yhdistelmä neuletakkiin. Ja kyllä, heti tekisi mieleni aloittaa, mutta jonossa on muutama keskeneräinen ja pari tilattuakin työtä.

Etäneulontaa ja lähineulontaa

Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, en suinkaan sännännyt vessapaperiostoksille vaan kaivoin kaapista uuden vuoden rakettien asemesta hankkimani Ilun Handun värjäämän kvintetin. Tarvitsin virkeät virusvapaat sukat.

 20 gramman vyyhtejä piti sivellä, ihailla ja järjestellä. Sitten keriä ja järjestellä.

Tosi harvoin nitkuttelen sukkia itselleni, sillä Äiti pitää huolen varpaistanikin. Mutta nämä värivirkistäjät halusin pitää itse. Raitasukkiin en kyllästy varmaan koskaan. Niinpä nitkuttelin neljän kerroksen raitoja. Kvintetin lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon voisin törmätä koska tahansa uudestaan. Se oli juoksevaa, pehmeää sukkalankaa.

Pitkäperjantaina olemme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa jo vuosikymmenet tavanneet ja nitkutelleet. Viime vuonna aloimme uuden perinteen - sama ohje työn alle. Tänä keväänä palaveerasimme skypessä ja starttasimme Love Note -neuleet. Oli niin mukavaa nähdä ystävä edes ruudun välityksellä, että tästä tuli tapa - lätisemme nykyään varsin usein näitä näköradioreittejä pitkin keskenämme neuleista yms. tärkeästä.

Ja juu, ihan tarkoituksella on ruutukaappauskuva - sormet hellinä on aika ajoin puhelintakin käpälöity tänä keväänä.

Mielestäni tein jotain valtavan tärkeää tässä kevään korvalla (En tosin enää muista, mitä) - niinpä ansaitsin palkinnon. Ja koska halusin kannattaa pientä yrittäjää, kurvasin taas Ilun Handun nettikauppaan. Sieltä löytyi taivaallisen sinistä liki paidallinen. Nyt nämä kaunottaret odottavat hetkeä, jolloin keskeneräisten vuoristoa on neule-eroosio syönyt sen verran, että on herkkujen vuoro.

Ja mitä tapahtuikaan eräänä alkukevään lauantaina? Tapasin tamperelaisia neulekavereitani Tammelan torilla. Kutimien kanssa jutustelimme pari tuntia. Sitten osa meistä jatkoi vielä Hämeenpuistoon. Voi, miten virkisti tämäkin!

Ihan vain terveydeksi

Tamperelaisista neulojista osa innostui omasta neuleretriitistä, kun Punkaharjulle Kässäkerho Pompomin viikonloppuun halukkudesta huolimatta ei mahtunut. Ei kun tuumasta toimeen ja silmukoiden sijaan luomaan omaa tilaisuutta.

Paikaksi valikoitui Lempäälässä sijaitseva Lempäälän luontaiskylpylä jonne oli kätevä matkustaa niin Tampereelta kuin Hämeenlinnastakin ja jossa saattoi niin yöpyä kuin poiketa päiväksi, neuloa ja käydä rentouttavissa hoidoissa. Lisäksi tarjolla oli toinen toistaan herkullisempia aterioita.

Paikka oli rauhallinen ja hiljainen. Se tuntui vievän meidät johonkin toiseen aikaan, jossa ei ole kiire minnekään muualle kuin seuraavaan hoitoon tai ruokapöytään. Toki ehdimme neuloakin ja juhlistaa yhden rouvan siirtymistä työelämästä ansaituille emeritan päiville.

Naapurissa sijaitsee Antiikkikahvila Siiri, jossa piipahdimme iltapäiväkahvilla. Oikein houkutteleva tuttavuus tämäkin!

Tällaisia edes vuorokauden pituisia retriittejä voisi olla säännöllisesti. Jo ihan terveyssyistä! Ja tätä historiallista kylpylää voin suositella kaikille, jotka eivät tarvitse pallomerta, yökerhoa tai poreammeita vaan vaihtelua ja rauhallisuutta.

KaveRai-Rai

Leeni Hoimelan Rai Rai -neule  (https://www.ravelry.com/patterns/library/rai-rai-sweater) oli jo pitkään kaivertanut mieltäni neuleena, joka olisi ehdottomasti pakko saada. Niinpä kun keväällä mietimme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa yhteisneuletta, tyrkytin ohjeeksemme Rai-Rain. Ja sekös Ninjalle passasi.

Oma KaveRai-Rai lähti kehittymään todelliseksi neulekaveruuden neuleeksi, johon sain raitoina liitettyä monta tärkeää harrastusystävää. Pohjana on alati toimiva kestosuosikkini Malabrigo sock, jota 3-puikoilla nitkutellessa kului 300g. Raitalankoja sain niin Ninjalta, naapurin rouvalta kuin Silmukan väeltä ja Snurresta. Yarn of Berlin -langan luoja Steffi osui seurakseni Jyväskylässä ja antoi hänkin herkullisen näytevyyhdin, josta pyöräytin yhden raidan.

Ohje on looginen ja helppo, kauluskin tulee heti valmiiksi eikä vaadi ryhtymistä erikseen. Hihojen ja helman pituutta on helppo säättä, koska tämäkin malli neulotaan ylhäältä alas. Kevyt ja hyvin istuva neule, jonka ohjetta hyödyntäen voisin tehdä vaikka kuinka monta neuletta.

Sittenkin festari-ihminen?

Jyväskylän neulefestareille kulki tieni jo tai vasta toista kertaa. Jos viime vuonna hiki valui liki vaivatta, ei tämän vuoden lauantaina päässyt nestevajeesta kärsimään. Onneksi sade alkoi vasta iltapäivällä.

Neulovan Ninjan kanssa olimme sopineet, että kuljemme omia reittejämme. Oma suunnitelmani oli selkeä: pari asiaa kauppalapulta pois ja sitten kahvikupin kanssa istumaan, nitkuttamaan ja juttelemaan kohdalle osuvien kanssa. Strategiani toteutui paremmin kuin hyvin.

Tärkein asiani oli päästä https://www.bichesetbuches.com/ -yrityksen kojulle tapaamaan hurmaavaa Astridia sekä kiittämään ihanasta karitsanvillasta, jota myös hankin lisää alkuperäisen suunnitelmani muututtua.

Seuraavaksi suuntasin Kässäkerho Pom Pomin kojulle, koska olin luvannut toimittaa Riina-ystävälleni kaavat Monday-mekkoon. Maltoin pitää näppini irti vielä Pom Pomin langoista. Toistaiseksi.

Kolmas homma listallani oli jututtaa Rintalan tilan väkeä, koska tosi alkutekijöissä oleva värjäysharrastukseni kaipaa villalankaa. Ja sitähän, myös värjäämiseen käypänä, löytyy Rintalan tilalta. Ehkä ensi vuonna otan mukaan värjäämäni lankanöttösen, johon sopivaa lankaa on etsinnän alla.

Omia tähtihetkiäni iloisen seurustelun, uusien ja vanhojen harrastusihmisten sekä innostuksen keräämisen lisäksi oli mm. Lankaputiikki Silmukan neuletapaamisissa tapaamieni leidien yhteiskuvaus. He olivat neuloneet Veera Välimäen Everything Shawl -huivin ja kaverikuvaan saivat niin Silmukan Ellin kuin itse Veerankin.

Juu, kyllä niin on mieluisat festarit! Juttuseuraksi osui mm. rouvia Saksasta, Kuopiosta, Jurvasta, Hämeenlinnasta sekä tietysti Tampereelta minulle tuiki tärkeää "Silmukkapaon" väkeä.

Ennen kotimatkaa pääsin vielä Tampereen väen järjestämälle illalliselle, jossa vieruskaverikseni osui Berliinissä lankoja värjäävä ja Yarn over Berlin -lankakauppaa ystävänsä kanssa pitävä Steffi. Hän antoi  Rai rai -neuleeseeni herkullisen, persikkaisen minivyyhdin Frida Fuchs -merkiltänsä.

Kotiin asti riitti iloa juttuseurasta, väreistä, tunnelmasta ja innostuksesta. Lankakaappini täydentyi vain sillä, mitä olin etukäteen suunnitellutkin eli "BB"-lankojen täydennyksellä sekä eräästä huivihankkeesta puuttuvalla yksittäisellä vyyhdillä. 

Ja mikä yllättävintä, nitkahdin YouTube-ihmiseksi! Pääsin jututtamaan NupuNupu -Mariaa, jonka olin ammoin ohimennen tavannut Kerässä, ja miestään Teemua ja leppoisan kohtaamisen jälkeen innostuin heidän videoistaan. Ovat ihania! Hurmaavia, levollisia, kauniita, kotoisia, ajateltuja.

Oikeet Nurjat retriittiä pitämässä

Ystäväni Neulova Ninja on kuulunut elämääni vuodesta 1981, kun Orimattilassa osuimme samalle luokalle koulutaipaleemme ensimmäisenä vuonna. Monenlaisten yhteisten juttujen joukkoon ehkä noin 1990 tuli mukaan kutominen (kuten päijäthämäläisittäin neulominen lausutaan) - tai ainakin siitä vuodesta laskemme neulepiirimme iän.

Tänä vuonna olemme ottaneet aimo harppauksia. Kerhollamme on nimi Oikeet Nurjat ja kyseisellä nimellä löytyvät facebook-sivu sekä instagram-tili. Jottei vauhti uuvuttaisi, päätimme myös järjestää kerhomme ensimmäisen retriitin.

Torstaina 4.7. menin kauppakeskus Tuuloseen odottamaan, jotta Ninjan ja perheensä olisi helppo napata minut kyytiin matkalla kohti Pylkönmäkeä. Mahdollisimman vähän pysähtymisiä ja paljon kutomista -kaavalla eteni matkamme kohti Tuurin kyläkauppaa. Edellinen visiittini siellä oli 2001, mistä paikka oli jonkin verran muuttunut. 

Perillä olimme noin 22.30. Ninjan mummola on nykyisin perikunnan käyttämä mökki, jonka asutuksi merkitsimme viirinnostolla. Sitten ruokaa, sauna, papupeliä ja nukkumaan.

Perjantai valkeni kauniina ja kesäisenä. Päiväohjelmamme, joka laadittiin kirjallisena, sisälsi aamukahvin, luontopolun (jos keritään) ja muuten Rai rai -neuleen nitkuttelua.

Olimme jo talvella värkänneet Kate Daviesin pipot sekä Stephen Westin huivit. Tätä sama ohje, oma toteutus -hupia jatkoimme siis tarttumalla Leeni Hoimelan Rai rai -ohjeeseen. Kummallakin on ihan omannäköisensä värimaailma ja ajatus raitojen etenemisestä- tunnistakoon sen kuvasta, ken haluaa.

Jotta voisimme samalla toisaalta verkostoitua ja toisaalta keskittyä olennaiseen, ripusti Ninjan puoliso meille oivalliset huput. Nämä mökkinaapuri taisi nimetä Keijuverkoiksi. Oikein suositeltava idea! Hyttysistä ei ollut minkäänlaista haittaa.

Vaikka lähtö luontopolulle oli hyvin merkitty ja ihan lähellä, emme sinne sitten kuitenkaan ehtineet. Niin kiirettä oli nitkuttamisen kanssa. Retriittimme jatkui seuraavana päivänä aivan toisenlaisissa tunnelmissa - matkasimme nimittäin Jyväskylän neulefestareille.