Lentoa puikoilla

 

Pääsiäisenä puikot liki lensivät esineulonnan äärellä, mikä herätti Äitini kiinnostuksen. Neulomus oli jo sopivassa vaiheessa, joten hän pääsi sitä sovittamaan ja ihastui silkki-mohairin sekä merinon yhdistelmään sekä hartioillensa hyvin istuvaan paidanalkuun. Oli aika selvää, kenelle valmis nitkutelma kuuluisi.

Mitä sitten tein? Jonna Hietalan tämän kevään selkeää, ilmavaa ja ajatonta neuleohjetta pääsin ennakoimaan. J anythän sitä pääsevät muutkin laatimaan, sillä ohje ilmestyi 27.4. julkaistavassa Laine-lehdessä. Koska nurkissani oli viime kesältä hautunut Ilun Handun ihan ohutta merinoa (800m/100g) sekä silkki-mohairia, tartuin niihin, vaikka olin aikonut värkätä sellaisen aina varman neuletakin pelastamaan kaiken. Ilona tuskin tykkää huonoa, vaikka tarvitsen uuden mikstuuran ja vaikka ihan tähän samaan ohjeeseen - sen verran kevyt ja kätevä lämmike nimittäin Lento-ohjeella syntyi. Langankulutusnäkökulmasta ei varastooni tullut kovin suurta lovea, sillä valmis työ painaa noin 175g, mutta toisaalta varastoani möyhentäessäni löysin sieltä jo uuden yhdistelmän.

Mökillä tätä Äiti mallaili päälleen ja oli innostunut 4/5-mittaisista hihoista, koska hän ei kuulemma tykkää hihoista, joita täytyy aina häärätessä varoa kastumasta, likaantumasta tai muutoin kärsimästä. Minä taas pykäisin hieman pidemmät hihat, sillä palelen helpoimmin juuri ranteista. Kuvaan ei tietenkään enää ehditty, sillä aloimme valmistella päiväkahveja pihalle, laskemaan perhosia ja kuuntelemaan pihalampeen ilmestyneitä sammakoita. Onneksi ikivanha aitta palveli kuvia ottaessa.

Mä haluun kans!

Isompi tai siis vanhempi lapsi on ahkera tilaamaan itselleen erinäisiä neulomuksia eikä jono lyhene millään, vaikka jotain saisin joskus valmiiksikin. Nuorempi lapsi harvoin toivoo mitään, mutta joulun jälkeen toivoi villapuseroa. Ja kuinkas ollakaan, sopivasti oli puikoille pääsemässä Anu Ahoniemen - neuleystäväni - Merinero-neuleen testaus.

Esittelin lapselle ohjeen ja aikomani langat eli kahta eriväristä Biches & Buches -talon Le Petit Lambswool -lankaa. Kolmas tilattiin, koska tummaa violettia ei ollut tarpeeksi kotona eikä hovihankkijallani Lankaputiikki Silmukassa.

 Tein tarkoituksella hihoista ja helmasta hieman pitkät, jotta neuleeseen pääsisi kääriytymään. Lanka on niin pehmoista ja juoksevaa, että tämä L-kokoinen neule taitaa painaa noin 250 grammaa. Lämmin, kevyt ja hyvinlaskeutuva olemus.

Merinero-ohje on mainio poikkeus näissä hurjasti yleistyneissä leuasta lantiolle -malleissa, sillä tätä voi tehdä yhtäaikaa sekä kotona että kylillä. Suunta on nimittäin se vanhanaikaisempi eli alhaalta ylöspäin. Hihat kulkevat oivallisesti käsilaukussa siis. Vaikka miesten neule voi vaikuttaa isolta urakalta, neuloontui tämä nopeammin kuin tuli kuvatuksi. Taisi mennä kuusi viikkoa valmistumisesta kuvaamiseen.

Ja koska olen varsin hurmaantunut tästä "Pikkupässilangasta", on sitä jemmassa vanhemman lapsen neuleen verran.

Poikittain

Ystäväni Anu on viime aikoina innostunut suunnittelemaan sekä huiveja että neulepuseroita, joita minä olen päässyt testailemaan. Yksi näistä testeistä on Poppeli-huivi, joka on Anulle hyvin tyypillinen: erikoisia yksityiskohtia hyvin helposti neulottuna.

Tyttäreni oli tilannut huivin jo aikaa sitten, niinpä tyrkkäsin Poppelin ohjeen houkutteeksi. Neiti valitsi tulevaan huiviinsa langoiksi Lankaputiikki Silmukan merinosukka-lankaa värissä Pilvi (todella pehmeää sukkalangaksi!) sekä Kässäkerho PomPomin Merino Singlen värissä Daydream. Pilvet ja Päiväunet, vyyhti kumpaakin, vuorottelivat huivissa niin sujuvasti, että paikoin tuntuivat liukuvan toisiinsa, mikä hieman mursi huivin raitamaisuutta. Merinosukka loppui hieman kesken, koska tilaaja halusi vaaleanpunaisen reunan. Mutta kuinkas sattuikaan, jemmasta löytyi vallan hyvin mukaan uppoavaa Le Petit Lambswoolia.

Vaikka Anun ohjeet ovat helppoja ja hyvin tehtyjä, piti minun tietenkin säätää muutakin kuin päättelyreunaa. Väkäsin omiani jo aloituskerroksella, minkä vuoksi sain keskelle kalanruotomaisen kuvion. Pampulat jätin pois, koska ne eivät passanneet neidille.

Ja päätyihin tulevat lisäykset askaroin niin, että päätyyn tulikin reikäkuvio. 

 Pituutta huiville tuli ansiokkaasti, liki kaksi metriä. Niinpä lämpöä riittää reilusti. Kumpikin valittu lanka on aivan hurmaavan tuntuista eikä taatusti kutita herkintäkään ihoa.