maanantai 26. elokuuta 2019

Kahvinkeittoon


Koska värjääminenkin tuntuu olevan niitä hommia, jossa nälkä kasvaa syödessä, oli ehdittävä kesän aikana vielä kerran värjäämään sekä esikäsittelemään lankaa syksyä varten, jolloin ei vanhempieni mökkisaunan terassi ole aivan tavoitettavissani.

Keskitin tarmoni kahviin ja lepänkäpyihin, joita keittelin edellisenä iltana jonkin aikaa. Lankoina käytössä oli vitivalkoista Nallea (vahinko-ostos, mutta ei huono), luonnonvalkoista Kotikultaa sekä Regian luonnonvalkoista, värjäämiseen tarkoitettua ohutta sukkalankaa.


Isä vinosti hymyillen suunnitteli säästävänsä kattilallisen kahvia, kunhan sieltä on ensin langat ongittu pois. Sukulaisten ym. tärkeiden huoli on aiheeton - emme tarjoile tätä kahvia kuitenkaan kenellekään.


Kesäksi hankittu frisbeegolf-teline osoittautui yllättävän näppäräksi kuivaustelineeksi. Siihen oli helppo ripustaa langat ja sen sai siirrettyä varjoon, kun auringon suora paiste alkoi lähestyä.


Lepänkävyistä tuli tämänkertaisella annoksella toffeenväristä. Kuvassa vaalein oli vitivalkea Nalle, hieman tummempi (vatikuvassa noin klo 11-12 kohdassa) luonnonvalkeaa Regiaa. Oikealla ja alhaalla olevat ovat kahvilla värjättyjä, niissäkin vaaleampi alunperin vitivalkeaa. 


Ensi kesää varten opin näillä ensimmäisillä kerroilla ainakin sen, että värjättävän langan pohjavärillä kannattaa leikkiä. Parista some-ryhmästä sain varsin mielenkiintoisia neuvoja: yhdessä kehotettiin hankkimaan laatulankoja ja heistä joku tilaa lankansa ulkomailta, toisessa suositeltiin värjäämään lankoja joita käyttää.

torstai 22. elokuuta 2019

Serkkusarjan vanhimmalle


Ystäväni isoäitiyden aloittanut poika viipottaa jo vauhdikkaasti tutkien maailmaa. Koska häntä pari kuukautta nuoremmalle serkulleen nitkuttelin jo neuletakin, olin sitä mieltä, että sarjan vanhimmankin kuuluu saada omansa - etenkin, kun olen tuntenut pikkuisten isät koko heidän ikänsä.

Klassisen yksinkertainen, sininen takki taittui jonkin Sandnessin katalogissa olevan ohjeen mukaan neuloen se alhaalta ylöspäin. Kirjavaa sinistä oli jäänyt jostakin hankkeesta kerän verran, yksiväristä taas reilummin. Niinpä oli aika helppo asetella langat niin, että edes yksi väri saadaan loppuun. Kokonaislanganmenekin unohdin punnita, mutta arvelen tämän noin 2-vuotiaan kokoa olevan takin painavan korkeintaan 200g. Puiset napit löytyivät Wetterhoffilta.


Serkkusarja on jo täydentynyt ja seuraavaan takkiin etsitty langat. Pohdin, josko saman ohjeen kääntäisin ylösalaisin ja nitkuttelisin ylhäältä alaspäin.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Ensimmäisen kerran värjäämässä


Meidän piti kokeilla langanvärjäämistä jo kesällä 2018, mutta ensin emme saaneet aikaiseksi ja sitten oli liian kuuma. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikein hyvä juttu, sillä ehdimme penkoa vinkkejä, lukea ystäväni äidin kokoamaa lumoavaa ja vaarallista kansiota, kerätä väriaineita yms.

Niinpä sitten juhannuksen jälkeen lähdin tyttäreni kanssa vanhempieni mökille takakontissa ämpäreitä, keittiövaaka, alunaa, kumihanskat, sipulinkuoria ja erilaisia villalankoja.


Esikäsittely oli tylsää! Onneksi sillä työvaiheella on merkitystä ja meillä oli tilaa loiskutella saunan terassilla olevan hellan äärellä sekä pihalla. Helpotti, kun jo puretetut langat saattoi jättää puretusliemeen odottamaan värjäämistä.



Verstas laajentui tupaan, kun äiti oli aikansa seurannut sitä, kuinka kyttään kelloa sekä lämpötilaa ja pyörin ympyrää saunalla. Kirpputorilta joskus löydetty emalikattila osoittautui oikein hyväksi!


Ensimmäisinä kattiloihin pääsivät sipulinkuoret - keltasipuli Tiirinkosken tehtaalta hankitun lampaanvillalangan kanssa ja punasipulinkuoret vironvillan sekaan.




Sitten testattiin kuivattua lupiinia, josta kaikki alkoi. Niitä nimittäin kuivattettiin kaksi kesää sitten, kun neidin piti viedä kouluun kuivattuja kasveja värjäämistä varten. Monista syistä johtuen lupiinit jäivät tarpeettomiksi ja ovat syyllinen tähän operaatioon.

Isän kanssa riivimme lehdet kattilaan. Niitä oli liian vähän ja tuloksena likimain tipunkeltainen lanka. Kuivatuista sinisistä kukista ei saatu irti juuri mitään. Saimme siis oivallista oppia tästä hommasta.


Neidillä oli eniten aikaa tiedonhakuun eli internetissä sukelteluun. Hänpä löysikin blogin (olen unohtanut jo nimen), jossa kerrottiin, miten värjätä tuoreilla lupiininkukilla. Sade ei haitannut lainkaan, kun isän kanssa keräsimme pari ikealaista täyteen tätä luontomme tuhoavaa haittakasvia. Ruokapaussin jälkeen riivimme kaksi kattilaa täyteen kukkia, joiden sekaan upotimme langat.


Hämmennys oli huolellista ja lämpötilan mittaaminen tarkkaa, sillä yritimme pitää yhtä lientä max +65C-asteisena. Emme onnistuneet, minkä vuoksi asiaa on harjoiteltava ensi kesänä. Toisen lupiinisopan päästimme tarkoituksella noin +80 asteeseen.


Harjanvarsista tuli oiva kuivatusteline terassin nurkkaan.


Ja olihan tämä ensimmäinen erä juhlavasti ryhmäkuvaan aseteltava. Siinä on seuraavia aineksia vasemmalta lukien:
-keltasipulia (oikeasti tämän erän lopputulos hieman vahvempi kuin kuvassa)
-pitkissä "tipuvyyhdeissä" määrään nähden liian vähän kuivattuja lupiininlehtiä
-oliivihkonvihreä syntyi siitä suhteesta kaurapuuron väristä lankaa ja punasipulin kuoria, joka oli käytettävissä
-"Aura-juuston homeenvihreä" on peräisin tuoreista lupiininkukista, kun vesi yli +80C
-sinertävät (Nallea ja Kotikultaa) tuoreista lupiininkukista, kun vesi käy noin +70 asteessa





keskiviikko 14. elokuuta 2019

Pakko saada edes yksi ES!


Olen jo pitkään tehnyt ryhtymistä Stephen Westin huiveihin, koska minua (kuten varmaan montaa muutakin) niissä kiehtovat niin mahdollisuus leikkiä väreillä kuin se, miten erilaisia pintoja neulomalla ja neuloessa synnytetään.

Meinasin aloittaa "Vertikaalilla", mutta lykkäsin, sillä siinä on niiiiiin paljon ainaoikein-neuletta. Päädyin tähän Exploration Station -huiviin, koska ystäväni Neulova Ninja oli jo yhden sellaisen laatinut ja alotti toisen ES:nsä pitkäperjantaina samalla, kun minä ensimmäisen. Näin olisi tarvittaessa tukiopetusta saatavilla.

Aika vauhdilla hoitui alku, briossi tuli opeteltua samalla ja pari muuta hyvin innostavaa neulepintaa kannustivat kaahaamaan nuo pisimmät kerrokset, joilla silmukoita oli jo vaikka kuinka. Ohje oli hyvin selkeä ja tarkka.



Langoiksi valitsin seuraavia:
-likimain yksivärinen tumma violetti ja oranssi ovat kestosuosikkiani Malabrigo Sockia (100% merinoa) Lankaputiikki Silmukasta.
-vaaleampi violetti on Lanitum ex Machinan Silky Sockia, jossa on todella kaunis kiilto (50% silkkiä, 50% merinoa)
-pinkin kirjava on Snurresta löydetty Hedgehogin Sock värinimeltään Sari (90% merino, 10% nylon)

Jokaista väriä jäi noi puoli vyyhtiä, joita en tietenkään malttanut enkä muistanut punnita.



Asemallehan tämä huivi piti mennä kuvaamaan - myös siksi, että puolisoni on harrastanut rautatietä noin Sarajevon talviolympialaisista asti. Ja kuuliainen tyttärensä luonnollisesti poseeraa junaliikenteen seassa ;)

Huivi innosti monenlaisiin väripohdintoihin. Kaapissani on jo odottamassa seuraava yhdistelmä, ja neiti ilmoitti myös haluavansa oman. Näitä tulee nitkuteltua ainakin kaksi vielä. Ja miksipä ei? Tykkäsin ohjeesta monesta syystä.



sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kal kaverin kanssa


Vuosi sitten Ystäväni Riinan kanssa viritimme oman "kesäkaalimme" eli huivi-kalin, jossa meillä oli sama ohje ja yhteinen aloitus. Muuten homma sai edetä kummankin oman aikataulun ja innon mukaan. Silloin nitkuttelimme Veera Välimäen iki ihanan Adrift-huivin, joka julkaistiin kevään 2018 Laine Magazine -lehdessä. Nyt vuorossa oli sattumalta löytämäni Malbrigon ilmaisohje Expeditious.

Langaksi oli helppo valita Malabrigon Sock -lankaa, jonka olin saanut siskoltani. Huivia nitkuttelin milloin missäkin, pääsääntöisesti reissussa.


Vyyhti ei aivan riittänyt ohjeen mukaiseen huiviin, mutta onneksi löysin nurkistani vihreää lankaa, jolla hoitui viimeiset puolitoista kerrosta.

Muodoltaan huivi on hyvin pitkä ja kapea kolmio, joka kietoutuu nätisti kaulalle. Hartioita se sen sijaan ei juurikaan yltä lämmittämään.




Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...