Taas lennossa

Keväällä pääsin esineulomaan (tosin kutsu tuli tittelillä pre knitting) Laine-lehdessä ilmestyneen Lento-neuleen - perusneuleen raglan-olkineen ja 3/4-hihoineen. Äiti sai ensimmäisen ja tykännyt siitä kovasti.

Kevyt, lämmin, pehmeä neule jai kaihertamaan kovasti, ja niinpä nitkuttelin omaksi lämmikkeekseni toisen. Lankana oli Malabrigon kirjavaa merinoa (laput ym. etiketit jo aikoja sitten hukassa) sekä mohairia, 50g Les Petit Point Parisiens -ihanuutta ja sen täydennykseksi kaksi eri sävyä Austermannin kid-silk-mohairia. 

Elokuun loppupuolen valo teki kuvatessa kepposia. Tuo ylempi kuva lienee lähimpänä totuutta. 

 

Lentoa puikoilla

 

Pääsiäisenä puikot liki lensivät esineulonnan äärellä, mikä herätti Äitini kiinnostuksen. Neulomus oli jo sopivassa vaiheessa, joten hän pääsi sitä sovittamaan ja ihastui silkki-mohairin sekä merinon yhdistelmään sekä hartioillensa hyvin istuvaan paidanalkuun. Oli aika selvää, kenelle valmis nitkutelma kuuluisi.

Mitä sitten tein? Jonna Hietalan tämän kevään selkeää, ilmavaa ja ajatonta neuleohjetta pääsin ennakoimaan. J anythän sitä pääsevät muutkin laatimaan, sillä ohje ilmestyi 27.4. julkaistavassa Laine-lehdessä. Koska nurkissani oli viime kesältä hautunut Ilun Handun ihan ohutta merinoa (800m/100g) sekä silkki-mohairia, tartuin niihin, vaikka olin aikonut värkätä sellaisen aina varman neuletakin pelastamaan kaiken. Ilona tuskin tykkää huonoa, vaikka tarvitsen uuden mikstuuran ja vaikka ihan tähän samaan ohjeeseen - sen verran kevyt ja kätevä lämmike nimittäin Lento-ohjeella syntyi. Langankulutusnäkökulmasta ei varastooni tullut kovin suurta lovea, sillä valmis työ painaa noin 175g, mutta toisaalta varastoani möyhentäessäni löysin sieltä jo uuden yhdistelmän.

Mökillä tätä Äiti mallaili päälleen ja oli innostunut 4/5-mittaisista hihoista, koska hän ei kuulemma tykkää hihoista, joita täytyy aina häärätessä varoa kastumasta, likaantumasta tai muutoin kärsimästä. Minä taas pykäisin hieman pidemmät hihat, sillä palelen helpoimmin juuri ranteista. Kuvaan ei tietenkään enää ehditty, sillä aloimme valmistella päiväkahveja pihalle, laskemaan perhosia ja kuuntelemaan pihalampeen ilmestyneitä sammakoita. Onneksi ikivanha aitta palveli kuvia ottaessa.

Lumivuoria testaamassa

Maaliskuussa tupsahti Elly Fales -nimiseltä suunnittelijalta testauspyyntö Laine-lehteen ohjeestaan, joka ilmestyisi tämän vuoden aikana. Sittemmin paljastui, että sukat ovat esillä lehdessä numero 9.


Tällä kertaa koeteltavaksi sain sukkaohjeen nimeltä Mountain Snow Socks, jossa olisi ollut mahdollista varioida monin tavoin. Päädyin kuitenkin yhdistämään luottoharmaani - tällä kertaa Arwettalta (80% superwash merinoa, 20% nylon; 201m/50g) - ja kirjavan Malabrigon lopun, jonka olin saanut ystävältäni Neulovalta Ninjalta.


Puikoiksi ohjeistettiin ottamaan kokoa 2 olevat kepakot, mikä teki omien hartioideni ja löysän käsialani vuoksi neulottavasta haasteellista. Niinpä olin ajoin "pakkolomalla" rakkaasta harrastuksestani. Mutta valmista syntyi.

Malli oli leppoisa nitkuteltava. Kaunis kuvio syntyi loogisesti. Koska tein testauksen ohjeenmukaisesti, eivät nämä sukat mahdu paksuihin koipiini. Onneksi sukille löytyy aina ottajia. Enää puuttuu ne pingotuspalaset, joiden kanssa saisin viimeisteltyä sukat...

Pikku varpu eli Varpunen?

Jonna Hietala julkaisi talvella Varpu-nimisen neuleohjeen  joka on kevyt, ilmava ja nopea neuloa. Tyttäreni kokoon tarvitsi vain 250g Sandnesin Borstet Alpakka -lankaa.

Ja kuinkas ollakaan, uhmasin ohjetta. Otin pari kokoa pienemmät puikot ja näillä 8-koon kepakoilla pyöräytyin neidolle neuleen, joka odotti pari kuukautta päättelypuuskaa ja kuvausilmoja. Hieman pidemmän olisin toki voinut neuloa, mutta langan loppuminen ratkaisi asian puolestani.

Helppo, huoleton neule ja neulottava! Kevyt kuljettaa mukana.

Mutta on se kumma, kun ei tuo päätteleminen huvita! Tänäkin keväänä näitä viikkokausia viimeistelemistä vailla valmiita on ollut vaikka monta nurkissa, nyt onneksi enää yksi vauvannuttu, joka tällä menolla jää oitis liian pieneksi. Paljon mukavampaa on aloittaa uusi huivi (tai vaikka kaksi), sukat tai neulepusero, vaikka kuinka tiedän, että edestäni kuitenkin löydän ne päättelemättömätkin.

Silkkiä, villaa, pekaanipähkinöitä ja orkideoita

Pääsin testaamaan Laine 6 -neulelehteen minulle uuden tuttavuuden Astrid Trolandin neulepuseron Afterparty. Alun perin ohje on laadittu mohairiakin sisältävälle langalle ja keskenään sopuisille väreille.

Mutta koska sain vapaat kädet, kevensin hieman ja valitsin langaksi Host Garnin Tidesin, jossa on 30% silkkiä ja loput villaa. Omasta, tavanomaisesta värimaailmastani täysin poiketen pohjaväriksi valikoitui pekaanipähkinä (kotoisammin kuravesi tai laihahko kaakao) sekä orkidea, vahva syvä violetti. Hetken pohdin myös yhdistelmää, jossa pohjavärinä olisi ollut fuksia ja tehosteena juuri lehtensä luonut saniainen. Iski kuitenkin varovaisuus, sillä jouduin tekemään hankintani tietokoneella oikean kauppareissun ja päivänvalon sijaan.

Näppituntuma langasta on ihana. Voisin kuvitella käyttäväni sitä vaikkapa huiveihin, koska se tuskin kutittaa. Väritkin aika houkuttelevia...

Itse neule taas alkoi liki 300 silmukan luomisella. Niinpä loin samaan syssyyn hihojenkin silmukat ja pakkasin molemmat hihantaimet lomareissulle. Sitten piti saattaa valmiiksi pari lähes valmista neuletta. Sen jälkeen asetuin testaamaan. Koska lanka juoksi ja ohje oli mainio, en kokenut olevani jatkuvasti aivan kulmat kurtussa.

Takapakkia hommaan tuli, kun jouduin pieneen kolariin, jonka seurauksena ranne kipeytyi hetkeksi. Kuntoutin sitä muilla neuleilla, kunnes taas tartuin tähän puseroon. Myös jalkapallon MM-kisat osuivat sopivasti vauhdittamaan hommaa.

Kun hihat ja vartalo olivat kainaloissa, kaikki järjesteltiin luonnollisesti samalle pyöröpuikolle ja ryhdyttiin laatimaan kirjoneuleosuutta. Se on tässä neuleessa vallan helppo.

Löysällä aikataululla ehdin hyvin testiaikana valmiiksi. Suhteessa pisin aika meni taas siihen, että sain muutaman päättelyn ja muun viimeistelyn tehdyksi. Onneksi pingotusvaiheessa sain apua ;)

Kalistellaan kaverin kanssa

Tämän vuoden toukokuussa Lankaputiikki Silmukka tarjosi mahdollisuuden rentoon kesä-KALiin (Knit ALong), jossa voisi neuloa minkä tahansa huivin mistä tahansa langasta. Mukana arvonnassa olisi, jos osallistuisi #-ohjeilla sosiaalisessa mediassa ja saisi työnsä valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Koska elokuun loppuun on aikaa ja olen kahminut pari muuta välttämätöntä neuleurakkaa, voi tulla kiirus tämän kanssa.

Osuvasti ilmestyi Laine 5, josta silmiini osui mm. Veera Välimäen Adriff -huivi. Sainpa houkuteltua mukaan ystävänikin, ja niin starttasimme yhdessä huivimme hänen terassillaan 27.5..

Huivi vaatii vain 200g lankaa (noin 400m/100g). Minulla lankoina ovat Les Petit Paints Parisiens -verstaan silmiä ja sielua hivelevästä valikoimasta Basique Sock (75% merinoa, 25% nylonia) ja Louhittaren Luolan sukkalankaa, jonka vyötteen olen kadottanut.

Aloitinkin jo niin, että kaksi kerrosta Pariisittarella, kaksi kerrosta Louhittarella, mutta purkuun joutui, sillä arvelin huivin menevän kuitenkin liian levottomaksi. Niinpä ensin Pariisitarta niin pitkälle kuin riittää, ja sitten jatketaan kotimaisin voimin.

Olemme nitkutelleet huiveja tahoillamme omaan tahtiin ja toisinaan saman kahvipannun äärellä. Kesäkuun lopussa Ystäväni oli jo viimeisessä ainaoikein-osuudessa, kun minulla oli helmineuleen viimeinen osuus alullansa.

Mutta siunatut Neulefestarit! Junassa ja paikan päällä syntyivät viimeiset, varsin pitkät kerrokset. Ja näin sain valmiiksi yhden suosikkihuivini, jonka voisin tehdä toistekin. Ohje kun on niin näppärä, että lankavalinnalla ratkaistaan tunnelma.

Vaikka lanka loppui hieman kesken, tuli huiville kuitenkin mukavasti kokoa jo ennen pingoitusta (se onkin edessä vasta ensi kesänä, kun huivin saaja juhlii). Malli on oikein mukavasti muotoutuva.

Vaikka en ollenkaan pidä ainaoikein-neulonnasta, tämän ohjeen kaikinpuolinen toimivuus voitti. Ja luonnollisesti haaveilen siitäkin, että nitkuttelisin myös itselleni kyseisen huivin.

Tykkäsin!