maanantai 27. helmikuuta 2017

Niitä kuusia neulominen,

joiden juurella asunto. Taito-lehden uusimmassa numerossa haastettiin osallistumaan KAL-projektiin, jossa neuloa nitkutettaisiin kukin haluamansa värinen sirkka Könösen Metsä kukkii -neule. Toki alkuperäiset väripaketitkin olivat sallittuja.

Olen asunut elämäni ensimmäiset neljä vuotta Kuusimäki-nimisellä tontilla. Siellä, mummolan toisessa kerroksessa oli kotini, jonka ikkunasta näkyivät suurten kuusten rungot. Olin nimennyt kotimme Linnunpesäksi - tuolla nimellä kyseinen huone oli ainakin vuoteen 2008 saakka. Sitten muutimme samassa pihapiirissä omaksi tontikseen lohkotulle Kuusirinteelle, johon rakentui pikku hiljaa vanhempieni laatima koti. Pihapiirin suuret kuuset säilyivät ja tarjosivat oivallisia paikkoja mm. majanrakentamiseen.

Kun etsin puolisoni kanssa yhteistä kotia, päädyimme tontille, joka rajautuu kahdelta laidalta kuusiin. Kun meille astuu sisään, näkee olohuoneen ikkunasta sekä näistä kuusiriveistä toisen että todella korkeat kuuset naapurin tontin takaa. Osaltaan nuo puut vaikuttivat siihen, miksi päädyimme juuri tähän asuinpaikkaan.

Kun Taito kertoi KAL-projektistaan, aloin sitä haudutella. Sisareni lupasi auttaa värien kanssa. Jonnankin kanssa teimme jo treffit, mutta isä sai lievän aivoverenvuodon, josta on toipunut mainiosti, ja muutin suunnitelmia. Kun ajoin harmaana, sateisena helmikuun alun lauantaina katsomaan isää, päätin saada KUUSIpaidan. Niin minä juuri silloin hahmotin kuviota.

Nyt on langat valittu. Sisareni vaihtoi valmiista kokonaisuuksista tummemman valikoiman kaksi väriä terrakottaan ja kissankelloon. Mikäli olisimme tehneet suurempia muutoksia, olisi ehkä tarvittu jo koetilkkuja. Eilisessä lumisateessa kokonaisuus näytti mm. tältä:


Onneksi oli valmis pohja, jota muokata! Alla olevan hyllyn äärellä Tampereen Taito-shopissa olisi tullut ainakin äitiä ikävä!


Nyt sitten keritään, keritään...- kuten eräässä lapsuuteni mainoksessa. 17 vyyhtiä laadukasta villaa odottaa, mutta ensin on neulottava eräs elokuusta asti kesken ollut neuletakki ja saatava hiihtokisat päätökseen. Sitten vasta kirjoneuletta. Ja onhan tässä liki koko vuosi aikaa.

Pipopuuska

 Kun Laine ilmestyi loppu syksystä 2016, juutuin vastoin aiempaa kokemusta ensin pariin pipo-ohjeeseen. Niissä oli jotakin maagista kauneutta, jota oli päästävä kokeilemaan. Kokeilun aika olikin HETI, kun joululahjat oli neulottu ja paketoitu.

Harmaan version Jonna Hietalan mallista Cream neuloin itselleni. Lankoina Rowanin tweediä sekä Austermannin kid silkiä. Kuten kuvasta näkyy, joustinneuleen osuus ei ole aivan niin korkea kuin ohjeessa. Silmukoita olisi voinut olla hieman vähemmän, mutta toisaalta sain kerrankin pipon, joka ei kiristä.


Pikkuserkkuni on päässyt työnsä puolesta mm. Shetlantiin ja mukaan hänelläkin tarttuu lankoja. Sain sinapinkeltaista Jameson's double knitting -lankaa, johon yhdistin Austermannin kid silkiä. Malliksi em. Laine-lehdestä päätyi Marianne Isagerin Malene.

 Tykkäsin kovasti siitä, miten langat vaikuttivat toisiinsa. Ohje oli mainio, joutuisakin. Tosin seuraavalla kerralla tekisin joustinneuleeseen oikeat silmukat kiertäen, jolloin ne saisivat ryhtiä.


 Jostain olin aikoinani hommannut SMS Selectin Silk wool -lankaa. Ja jotta nurkista joskus jotain häviäisikin, pyöräytin vauhtiin päästyäni kaksi Cream-pipoa siitäkin. Kummitytöt saattavat saada nämä.

Kaunis, tyylikäs ja rento pipo! Tykkään!


Sääriä lämpimiksi

 No niin, nyt kun on Lahden MM-hiihtokisoista vapaapäivä näin sohvaurheilijallakin, ehtii mm. purkamaan kaikenlaisia rästihommia, kuten kirjaamaan jotakin muistiin neuleista.

Joulukuun alkupuolella kävin kummipoikamme syntymäpäivillä Rovaniemellä. Olin arvioinut junamatkakutimet väärin. Mutta ei hätää! Rakas pikkuserkkuni uhrautui Nina Laitisen Joulunkalenterisukka 2016 -projektin kohteeksi.

Langoiksi valitsin Nallea, jota sai sopivasti Rovaniemellä marketista. Paluumatkalla huitelin menemään varsia muutaman päivän ajalta. Sitten tuli tauko, joka venyi yli joulun pyhien. Vasta tämän vuoden puolella sain sukat tehtyä.

 Oikein mukava ja aivoja haastava homma! Suuresti arvostan ohjeiden laatijaa, joka meille valmista kärkkyville suunnittelee sukkia toisensa perään.

Seuraavat sääret, jotka saivat lämmikettä, ovat kampaajani ja hikihöykyttäjäni. Ystäväni Neulova Ninja laati Tessulle jo syksyllä syntymäpäivälahjaksi (en itse ehtinyt) Anelmais-Unelmaiset. Mutta niitä tarvittiin toiset! Olivat kuulemma niin ihanat ja lämpimät ja tarpeen!


Valitsin aivan toisenlaisen värimaailman näihin: vaaleaa harmaata, valkoista, tummaa sinistä, fuksiaa ja jo poistunutta raidallista - harmaa ja raitalanka Seitsemää veljestä, loput Jannea.


Syksyllä on muistettava taas pyöräyttää himoliikkujalle ja vetoisessa kampaamossa työskentelevälle seuraavat lämmittimet.

PS: Onneksi on tuttavapiirissä näitä ohutjalkaisia malliksi :)

Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...