Lapsi lähti maailmalle

Tarkka, harkitun tyylin ja värimaailman omaava, viluisehko esikoiseni on lähdössä maailmalle. Hän toivoi jo aikaa sitten keväällä näitä tiettyjä "kukkasukkia" ja kaiveli jemmastani langat, pohjaväriksi Maijaa ja kuvioväriksi Nallea. 

Lykkäsin ja lykkäsin aloittamista, kunnes päätin, etten aloitakaan, ennen kuin pääsykoetulokset ovat tulleet. Odotetut, positiiviset testitulokset saapuivat. Silmukoiden luominen lykkääntyi vedoten puuttuvaan asuntoon. Kun sekin järjestyi, alkoi salaneulonta. Onneksi lapsi oli kesätöissä kaupan kassalla. Valppaan lapsen kanssa oli pidettävä visusti huoli, ettei hommasta näy vilaustakaan.

47 kerrosta kuviota varressa eteni kohtuullisen sukkelasti, vaikka vaatikin tavallista enemmän keskittymistä. Kantapää ja terä menivätkin jo seurusteluhommina. Ja yllätys onnistui. Sain hyvinkin selitellä, missä välissä olin ehtinyt.

Kesän sukkahommia

Tänä kesänä olen taas harrastanut uusia alkuja enemmän kuin loppuun saatettuja. Sukkia on näppärä kuskata käsilaukussa eivätkä ne kuumemmallakaan kelillä hiosta sylissä. 

Nämä väri-iloittelut tein ystävälleni Neulovalle Ninjalle liittyen sekä yhteen haasteeseen että kutoakseni hänen värjäämäänsä lankaa. Oli ihan pakko kokeilla, miten sukan yleisväri muuttuu, kun jämälootasta ottaa kaksi erilaista yksiväristä kirjavan kaveriksi.

 Erinäisiä ammattilaisia, joita tarvitsemme kolotuksiimme, haluaisin muistaa enemmänkin neulomuksin. Sain sentään aikaiseksi hierojallemme "rasvasukat" eli +60 asteen konepesua kestävästä langasta puuvillasukat, jotka voi vetää jalkaan rasvauksen jälkeen vuodevaatteita suojaamaan. Itse käytän näitä rasvasukkia myös niin, etten aina rasvaa kinttujani vaan sukkiin imeytynyt rasva hoitaa hommaa, vaikka minä laiskottelen.

Rasvasukkia innostuin nitkuttelemaan pari paria lisää, kun vauhtiin pääsin. Ylitarkastaja-laadunvalvoja kissamme ei hommasta kuitenkaan innostunut, koska puuvilla ei kelpaa kollille.

Mä haluun kans!

Isompi tai siis vanhempi lapsi on ahkera tilaamaan itselleen erinäisiä neulomuksia eikä jono lyhene millään, vaikka jotain saisin joskus valmiiksikin. Nuorempi lapsi harvoin toivoo mitään, mutta joulun jälkeen toivoi villapuseroa. Ja kuinkas ollakaan, sopivasti oli puikoille pääsemässä Anu Ahoniemen - neuleystäväni - Merinero-neuleen testaus.

Esittelin lapselle ohjeen ja aikomani langat eli kahta eriväristä Biches & Buches -talon Le Petit Lambswool -lankaa. Kolmas tilattiin, koska tummaa violettia ei ollut tarpeeksi kotona eikä hovihankkijallani Lankaputiikki Silmukassa.

 Tein tarkoituksella hihoista ja helmasta hieman pitkät, jotta neuleeseen pääsisi kääriytymään. Lanka on niin pehmoista ja juoksevaa, että tämä L-kokoinen neule taitaa painaa noin 250 grammaa. Lämmin, kevyt ja hyvinlaskeutuva olemus.

Merinero-ohje on mainio poikkeus näissä hurjasti yleistyneissä leuasta lantiolle -malleissa, sillä tätä voi tehdä yhtäaikaa sekä kotona että kylillä. Suunta on nimittäin se vanhanaikaisempi eli alhaalta ylöspäin. Hihat kulkevat oivallisesti käsilaukussa siis. Vaikka miesten neule voi vaikuttaa isolta urakalta, neuloontui tämä nopeammin kuin tuli kuvatuksi. Taisi mennä kuusi viikkoa valmistumisesta kuvaamiseen.

Ja koska olen varsin hurmaantunut tästä "Pikkupässilangasta", on sitä jemmassa vanhemman lapsen neuleen verran.

Pientä ja tarpeellista?

Tapasin sattumalta yhden ystäväni Willa Vaskessa ja puheeksi tuli mm. hänen pieni termospullonsa, joka kaipaisi villapaitaa. Pengoin taas sitä ikuisesti riittävää eli ehtymätöntä jämälaatikkoa ja tuumailin. Päädyin Novitan Seitsemään veljekseen, joka keinokuitunsa vuoksi kestäisi ehkä paremmin käyttöä ja selviäisi myös pesukoneesta. Sittenpä aloin väkästää pötkylöitä, josita ensimmäinen on päässyt kuvan verran ulkoilemaankin.

Toinen ja vielä pienempi välityö parin salaisen testineuleen keskellä on ollut tämä nyt tuikitarpeellinen korvansäästäjä, korvanlepuuttaja, korvake tai tamppi - millä ikinä tätä kasvomaskin ripustinta puhutteleekaan. Puuvillalankaa, koukku ja kaiken maailman nappeja - niistä koostuu tämä pikku apulainen.

Ainakin omat korvantakuseni ovat pärjänneet paljon paremmin tampin kanssa. Myös silmälasit pysyvät paremmin paikoillaan, kun sangoille ei ole kilpailijoita tilasta.

Ja niin - rohkenin yhdeksi tunnisteeksi napata taas sanan käsityöyrittäjä. Yritän valmistaa sellaisia käsitöitä, joista olisi jolle kulle iloa. Töitäni on myynnissä Willa Vaskessa (Lukiokatu 4, Hämeenlinna), joka on Vanajaveden kisällien käsityömyymälä ja pop up -kahvila - talo täynnä kädentaikoja.

Tee mulle värikäs huivi!

Viime syksynä kyselin joulutoiveita mm. siskoltani, joka toivoi, että tekisin hänelle mahdollisimman värikkään huivin langanloppuja hyödyntäen. Tuumasta kyselemään. Neulekaveri naapurista kaiveli langanloppuja, toinen Tampereen suunnasta ehdotti malliksi aina niin taitavan Veera Välimäen Linnaea-huivia. 

Ja siitähän se sitten lähti. Lajittelin langanloppuja pääryhmiin, joista kolme - keltainen, punainen ja violetti - pääsivät jatkoon. Huivin silmukoissa noudatin Välimäen ohjetta, mutta pintaneuleissa tein sitä mitä huvitti sen mukaan, millaisia lankoja kulloinkin oli vuorossa.

Joulupakettiin jouduin huivin sijasta asettamaan lahjakortin, mutta tapaninpäivänä meillä oli mahdollisuus tavata. Niinpä sen innoittamana kaahasin joulunaluspäivät tätä neulomusta. Päätellessä lankoja yritin laskea, montako erilaista huiviin mahtui. Laskelmani menivät ristiin, rastiin, ja niin valistunut arvaukseni on 24-26 eri lankaa. Strategisia mittoja - painoa ja pituutta - en mittaillut, mutta kuvista voinee päätellä, että käypäisen kokoinen tuli tästä huivista.

Olen neulonut vasta kolme Välimäen huivia, joista jokainen - Adrift, Midnight in Paris ja tämä Linnaea - ovat olleet hyvin kirjoitettuja ohjeita sekä kivoja neuloa. Ohjeita, joita voisi toistekin neuloa.

 

Pieniä ja pehmeitä, taas

 Kesän mittaan puuhastelin pienempienkin neulomusten äärellä. Ystäväni tilasi puolisolleen keltaiset sukat, ja keltaiset sukat tuli tämän kultaisen miehen saada. Onneksi oli nurkissani värjäämääni Regian sukkalankaa osuvassa värissä, joten hommaan oli helppo tarttua. Työtä edistin mm. Loviisassa, josta olen kovin innostunut paikkana. Niin lapsuuden onkiretket kuin nykyiset turistikuljeskelut ovat tehneet paikkakunnasta kovin rakkaan.

Ja tältä nämä 2 oikein, 1 nurin -sukat näyttivät saajansa jaloissa.

Isompi lapsi on kovin palelevainen ja auliisti etsii yhtä jos toista lämmikettä. Koska kuulemma nurkissani on lankaa sopivasti, olen aivan joutilas ja suorastaan sopiva kyhäämään hänelle pannan tms. otsalohkon lämmittimen. Ohjeenkin oli neiti etsinyt valmiiksi, mutta sitä en noudattanut juurikaan.

Isagerin Alpaca 1 -langan tuuppasin nelinkertaisena 4-koon kepakoille ja nitkuttelin 1 oikein, 1 nurin -mallilla tehden puoliväliin "lettikäänteen". Kun Äitini näki tämän projektin, halusi hänkin oman, mutta kapeamman. Ylemmässä on 32 silmukkaa ja korkeutta 12cm, alemmassa 22 silmukkaa ja 8cm korkeutta.

Ystäväni tilailee aika ajoin itselleen perussukkia käyttölangasta. Niinpä pyöräytin tavalliset sukat tilaajan valitsemasta auringonkukan keltaisesta Seitsemästä veljeksestä. Ja mikä järkytys! Kerä on kutistunut 33% eikä siitä juuri riitä kuin 36-koon sukkiin.

Ainakin urhoollisesti leikin sellaista leikkiä, että kotona olevasta varastosta riittää yhteen jos toiseen hommaan lankaa. Yksi tällaisistä on tämä Luiruhuivi, jonka nitkuttelin Siskolleni. Ainaoikeaa, välillä langankiertoja ja kahta keränloppua vuorotellen kolmioksi - tarkempaa reseptiä en laatinut. 

Auringonpilkkuja ja muita kesäisiä

 Tamperelaisen neuleystäväni tapasin kesäkuun alkupuolella leppoisana iltapäivänä. Hänellä oli päällään energinen kirjoneule Soldotna Crop. No kas, pakkohan minunkin oli sellainen saada!

Kaivelin langanloppujani sekä yhden, ainukaisen vyyhdin dk-vahvuista Les  Petits Points Parisiens -herkkuani. Aikani niitä järjesteltyäni alkoi hahmottua järjestys.

Jos tekisin toisen, ottaisin 4,5-koon puikot, tuunaisin kaula-aukon isommaksi ja nitkuttaisin helmaa hieman pidemmäksi. Näistä huolimatta ohje oli hauska ja neule odottaa hieman viileämpiä kelejä. 

Siskolleni nikkaroin Katian Lincys-langasta Shelley Summer Top -neuleen. Väri, jonka olin ostanut sekä pellavan että juuri värin vuoksi, on oikeasti upeampi ja monisyisempi. Lanka taas oli lähes kierteetöntä.

Kuten niin monena kesänä, on varjoisalla terassillamme minulla apulainen mukana.

Ohje oli selkeä ja tarjosi ehkä kesä-KAL:nsa innostamana valmiiksi kaksi pituutta sekä molempiin niin yksi- kuin nelivärisenkin version. Oli helppoa valita oma vaihtoehto. Pehmeämmästä langasta tulisi hieman laskeutuvampi.

Sukkia, sukkia, sukkia

Keskeneräisten neulepuseroiden keko ei mitenkään mataloidu eikä salainen testineule etene. Syytän tätä kummaa kevättä 2020, joka ei ainakaan minulle tuonut yhtään ylimääräistä vapaa-aikaa vaan lähinnä tahmeuden. Onneksi ystävät lenkittivät, astmapiippua kovennettiin ja sukkia valmistui.

Nallen pellavaista huitelin menemään sillä minulle niin tyypillisellä 3 oikein, 1 nurin -kaavalla, jota rikoin neulomalla nurin joka 10. kerroksen vuorotellen oikeiden silmukoiden "palkeissa". Kun sukat alotin, haaveissa oli viedä ne Italiaan tuttuun majapaikkaamme, mutta posti toimikoon välikätenä.

Jotakin kokousta varten tarvitsin taas sukanvartta. Niinpä jaoin kahtia raidallisen Seitsemän veljeksen lopun ja etsin kahta eri värierää olevat punaiset. Kahden kerroksen korkuisilla raidoilla niist tuli tämännäköinen yhdistelmä. Koska teen aina perussukkien varret joustinneuleella, näyttivät nämä veteliltä. Ehkä vain tottumuskysymys.

Naapurin "lainalikka" lähestyi täysi-ikäisyyttä. Jottei vanhentuminen heti kävisi luihin ja ytimiin, nitkuttelin hänelle säärystimet jonkin muinaisen Novitan sukkaohjeen mukaelmana. Lankoina oli Seitsemän veljeksen neljää eri väriä. Tuo sahakuvio jäi kaihertamaan sen verran, että pohdin jo kokonaan sahakuvioisia säärystimiä.

Parhaimillaan sukkapussissa näytti tältä - joko uuden aloittaminen on innostavampaa kuin valmiiksi saattaminen tai sitten olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä :) Keskeneräisten neulepuseroiden kasaa en koonnut kuvaan ja kun laskin ne, muistin vain puolet totuudesta.

Loppu vuoden haaste voisikin olla edes pienentää sitä vaiheessa olevien puseroiden kekoa. Jos vaikka yhden uuden nitkutksen saa aloittaa vasta, kun yksi projekti pääsee maaliin.

Kiireellä tuli yllätyshommakin - sain yllätyksekseni kutsun Markun 70- vastaanotolle. Ja mitäpä muuta viemään kuin sankaria ajatellen nitkutetut jalanlämmittimet. Lämmintä, iloista oli tavoitteeni. Ja toisaalta jotain hassua, jotta sankarille tuiki tärkeä lapsenlapsi voi huomauttaa, kun Papan varpaat ovat eriväriset.

Tilauksia ja testauksia

2019 -vuoden jälkipuolisko näyttää näitä arkistoja kaivellessa olleen kohtuullisen sukkaisa. No, onpa neulottu sitten edes niitä.

Kelta-harmaaraidallinen pari on tilaustyö eräältä VPK-aktiivilta teini-ikäiseltä, jonka tunnen muista yhteyksistä ja joka oli nykynuorena napannut instagrammista tietoonsa, että nitkuttelen. Ja kun teini pyytää, tantta tarttuu toimeen. Sukat ovat kuulemma palvelleet kuuliaisesti.

Kesän värjäyksistä en ole ehtinyt juuri mitään neuloa. Mutta tärkeimmästä aloitin: lupiiniliemessä uineesta Nallesta sukat neidille, jonka syy alunperin koko värjääminen oli ja joka innokkaasti surffasi tietolähteissä, kun minä loiskuttelin väri- ja huuhteluvesiä.

Siskoni on ollut aulis koekaniini joogasukkien suhteen. Nämä alla olevat tein jossakin Kotivinkki-lehdessä olleen ohjeen mukaan Maija-langasta niin, että sai loppuun kolme eri väriä (tämä loppuun kuluttaminen tuntuu olevan nykyään sekä hupi että tavoite neulomuksissani). Havaitsimme ne liian löysiksi, mutta muutoin idealtaan toimiviksi. Myös niin, että koko "sukka" on nilkan lämmikkeenä, kun kenkä on jalassa, ja sitten sisätiloissa jalkateränkin lämmikkeenä. Toiseen pariin säätelin silmukkamääriä, mutta unohdin ottaa minkäänlaisia kuvia.

Vanhin kummitytöistäni toivoi villasukkia, mutta koska äitini eli hänen tätinsä sukittaa valittuja sukulaisia, kyhäsin tuubihuivin, jonka päitä ei ommeltukaan yhteen. Eli jos haluaa suoran huivin, napit päästä auki ja suorakaiteeksi. Vinkki oli jostakin syksyn 2019 neuleohjekokoelmista.

Lankaa meni noin 200g, joista kirjavana lankana oli ystävältäni Neulovalta Ninjalta vaihtarina saatu Lanitium ex machina -toimen soft merino sock (75% extra fiiniä merino, 25% nylonia), värin Ice Queen ja yksivärisenäjuttukaverina joukko erilaisia sinisiä ohuita sukkalankaloppuja.

Ja kuten kuvasta näkyy, kun oli päivänvaloa, ei vakituinen avustaja neitimme ollut kotona. Pihapuska sentään oli.

Pikkujouluissa jokainen sai sukkaparin. Äitini kanssa sovimme, kumpi hommaa ja kenelle. Eno-kummisedälle nitkuttelin perussukat saappaisiin, Kummitädilleni Katian merino-sukkalangasta pitsisemmät sukat. Pintaneuleen nimi ainakin joissain lähteissä on Muurahaisen polku ja se neulotaan näin:
1.krs 2 oikein, 2 nurin
2.krs lk, 2 oikein yhteen, 2 nurin
3.krs 2 oikein, 2 nurin
4.krs 2 oikein yhteen, lk 2 nurin

Kuvio syntyi joutuisasti ja varresta tuli sekä ryhdikäs että joustava. Tosin tässä parissa lanka oli niin ohutta, että 2,5-koon puikot riittivät. En viitsi kokeilla paksummalla langalla.

Tennisvillasukat vaiko villatennissukat? Tavalliset, ohuet miesten sukat, joiden varsiin värkkäämien raitojen mittasuhteet ja sijoittelu jäivät vavaamaan. Ihan ei mennyt tennissukkien suhteessa, mutta se tuskin vaikuttaa käytettävyyteen.

Niitä pehmeitä paketteja

Historiallisen pimeän loppu syksyn aikana sain sentään kutoa nitkuteltua ja kuvattua joululahjuksia. Muistiin merkitseminen sen sijaan oli ylivoimaista - ei huvittanut nököttää koneen ääressä etenkään kun innostuin kokemaan elämäni ensimmäiset silmätulehdukset. Nyt stten kurotaan kiinni.

Sukat ovat helppoja tehdä ja aiheuttavat tyytyväisyyttä. Minä tosin inhoan toisen sukan tekoa, mitä ei auta edes se, että on useampi yhtaikaa kesken. Isä sai harmaat, löperöt unisukat (Katian uusi pehmeä sukkalanka, jonka vyötteen jo hukkasin) ja yksi kummitytöistä sekä neidin kaveri raitasukat Seitsemästä veljeksestä. Näissä kaikissa yksi sukkasuosikkini eli 3 oikein, 1 nurin.

Kampaajani Tessu välttyi viime joulunakin yllätyksiltä, kun kyhäsin taas ja jälleen hänelle säärystimet. Toivottavasti lämmittävät niin seisten työnsä tekevää kuin aktiivisesti vapaalla liikkuvaa.

Yksi kummitytöistä toivoi pipoa ja antoi värivaihtoehdot. 2018-vuoden hitti Oslo-hat syntyi hänelle Coop Knitsin Socks Yeah -langasta (75% merinoa, 25% nylonia), jota olen ilokseni useasti löytänyt Lankakauppa Snurresta. Tässä sukkalangassa on houkuttelevia sävyjä ja kaunis kiilto.

Äidin joulusukat olivatkin kesken arviolta 56 viikkoa. Innostuin kovasti loppu syksystä 2018 Taito-lehden mysteerineulonnasta, jossa saatiin osissa Emma Karvosen sukkaohje Lumikellot. Pääsin kantapäihin asti, mutta sitten menivät aikataulut solmuun ja homma jäi sikseen. Kesällä oli luonnollisesti liian aikaista ryhtyä jouluhommiin, joten taas tuli kiire. Niinpä terät ovat sileää neuletta. Lankana oli joku Vuorelman sukkalanka, joka oli toki mukavan tuntuinen, mutta hieman lohkeileva.

Tärkeä, tärkeä ystäväni on todellinen värien mestari ja taitava kaikessa, mitä käsilläänkin tekee. Siitä huolimatta sukitan häntä, ellen lahjo huiveilla. Jouluksi (kirjaimellisesti - vein sukat 24.12. postilaatikkoon) kudoin tänä vuonna harmaan harmaat sukat, sillä halusin kokeilla, miten ammoin Novitan lehdestä napattu kuvio toimisi näinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä. Vaaleampi harmaa oli Regian jotain, tummempi Maijaa.

Viime vuonna olen lähemmin saanut tutustua nuorimpaan tätiini, jolle on menossa nämä todelliset #zeroyarnwaste-sukat - raitalangan ajoin ihan loppuun, yksiväristä jäi tippa, jonka olen käyttänyt korttien yms. kiinnittämiseen. Perussukat 3 oikein, 1 nurin -suosikillani.

Piti ehtiä pakettiin -osastoa edustaa tämä syksyn 2019 yksi kauneimmista pipo-ohjeista Vuono hat. Onneksi en vuotta aiemmin sanaut aikaiseksi pipoa, jonka meinasin neidille neuloa, sillä tämä ihastutti meitä molempia heti. Alkupeärisessä ohjeessa on mm. mohairia, joka tuntuu nykyään olevan kovin in, mutta tämä on nitkuteltu Lankaputiikki Silmukasta ostetusta Isagerin Alpaca 1 -langasta kaksinkertaisena.