Kolmen kopla puikoilla

2020 ostin Titityystä Isagerin Tiro-lankaa, joka koostuu pellavasta, bambusta sekä puuvillasta ja jossa on hurmaava näppituntuma ja värit. Olin ajatellut keostani jotakin perusneuletta kaksinkertaisella langastolla 4-koon kepakoilla. Sitten Anu-ystäväni pyysi testaamaam uusinta ohjettaan, joka on tulossa Taito-lehteen.

Triostapa ryhdyinkin paitaa synnyttämään, jotta olisi edes joskus valmiina kevyt kesäneule. Ohje on mainio ja jekkuisa, kuten Anun ohjeilla on tapana. Hieman alkuun tarkempaa hommaa ja sitten huristelua helmaa ja hihansuita kohti.

Nautin niin ohjeesta kuin langastakin. Kissamme tosin oli sitä mieltä, että kaiken maailman korsilangat ovat turhia, kun eläinperäisiäkin on saatavilla, ja pulautti karvapallon pingotuksessa olevan paitani rintamukselle.
 

Lentoa puikoilla

 

Pääsiäisenä puikot liki lensivät esineulonnan äärellä, mikä herätti Äitini kiinnostuksen. Neulomus oli jo sopivassa vaiheessa, joten hän pääsi sitä sovittamaan ja ihastui silkki-mohairin sekä merinon yhdistelmään sekä hartioillensa hyvin istuvaan paidanalkuun. Oli aika selvää, kenelle valmis nitkutelma kuuluisi.

Mitä sitten tein? Jonna Hietalan tämän kevään selkeää, ilmavaa ja ajatonta neuleohjetta pääsin ennakoimaan. J anythän sitä pääsevät muutkin laatimaan, sillä ohje ilmestyi 27.4. julkaistavassa Laine-lehdessä. Koska nurkissani oli viime kesältä hautunut Ilun Handun ihan ohutta merinoa (800m/100g) sekä silkki-mohairia, tartuin niihin, vaikka olin aikonut värkätä sellaisen aina varman neuletakin pelastamaan kaiken. Ilona tuskin tykkää huonoa, vaikka tarvitsen uuden mikstuuran ja vaikka ihan tähän samaan ohjeeseen - sen verran kevyt ja kätevä lämmike nimittäin Lento-ohjeella syntyi. Langankulutusnäkökulmasta ei varastooni tullut kovin suurta lovea, sillä valmis työ painaa noin 175g, mutta toisaalta varastoani möyhentäessäni löysin sieltä jo uuden yhdistelmän.

Mökillä tätä Äiti mallaili päälleen ja oli innostunut 4/5-mittaisista hihoista, koska hän ei kuulemma tykkää hihoista, joita täytyy aina häärätessä varoa kastumasta, likaantumasta tai muutoin kärsimästä. Minä taas pykäisin hieman pidemmät hihat, sillä palelen helpoimmin juuri ranteista. Kuvaan ei tietenkään enää ehditty, sillä aloimme valmistella päiväkahveja pihalle, laskemaan perhosia ja kuuntelemaan pihalampeen ilmestyneitä sammakoita. Onneksi ikivanha aitta palveli kuvia ottaessa.

Mä haluun kans!

Isompi tai siis vanhempi lapsi on ahkera tilaamaan itselleen erinäisiä neulomuksia eikä jono lyhene millään, vaikka jotain saisin joskus valmiiksikin. Nuorempi lapsi harvoin toivoo mitään, mutta joulun jälkeen toivoi villapuseroa. Ja kuinkas ollakaan, sopivasti oli puikoille pääsemässä Anu Ahoniemen - neuleystäväni - Merinero-neuleen testaus.

Esittelin lapselle ohjeen ja aikomani langat eli kahta eriväristä Biches & Buches -talon Le Petit Lambswool -lankaa. Kolmas tilattiin, koska tummaa violettia ei ollut tarpeeksi kotona eikä hovihankkijallani Lankaputiikki Silmukassa.

 Tein tarkoituksella hihoista ja helmasta hieman pitkät, jotta neuleeseen pääsisi kääriytymään. Lanka on niin pehmoista ja juoksevaa, että tämä L-kokoinen neule taitaa painaa noin 250 grammaa. Lämmin, kevyt ja hyvinlaskeutuva olemus.

Merinero-ohje on mainio poikkeus näissä hurjasti yleistyneissä leuasta lantiolle -malleissa, sillä tätä voi tehdä yhtäaikaa sekä kotona että kylillä. Suunta on nimittäin se vanhanaikaisempi eli alhaalta ylöspäin. Hihat kulkevat oivallisesti käsilaukussa siis. Vaikka miesten neule voi vaikuttaa isolta urakalta, neuloontui tämä nopeammin kuin tuli kuvatuksi. Taisi mennä kuusi viikkoa valmistumisesta kuvaamiseen.

Ja koska olen varsin hurmaantunut tästä "Pikkupässilangasta", on sitä jemmassa vanhemman lapsen neuleen verran.

Poikittain

Ystäväni Anu on viime aikoina innostunut suunnittelemaan sekä huiveja että neulepuseroita, joita minä olen päässyt testailemaan. Yksi näistä testeistä on Poppeli-huivi, joka on Anulle hyvin tyypillinen: erikoisia yksityiskohtia hyvin helposti neulottuna.

Tyttäreni oli tilannut huivin jo aikaa sitten, niinpä tyrkkäsin Poppelin ohjeen houkutteeksi. Neiti valitsi tulevaan huiviinsa langoiksi Lankaputiikki Silmukan merinosukka-lankaa värissä Pilvi (todella pehmeää sukkalangaksi!) sekä Kässäkerho PomPomin Merino Singlen värissä Daydream. Pilvet ja Päiväunet, vyyhti kumpaakin, vuorottelivat huivissa niin sujuvasti, että paikoin tuntuivat liukuvan toisiinsa, mikä hieman mursi huivin raitamaisuutta. Merinosukka loppui hieman kesken, koska tilaaja halusi vaaleanpunaisen reunan. Mutta kuinkas sattuikaan, jemmasta löytyi vallan hyvin mukaan uppoavaa Le Petit Lambswoolia.

Vaikka Anun ohjeet ovat helppoja ja hyvin tehtyjä, piti minun tietenkin säätää muutakin kuin päättelyreunaa. Väkäsin omiani jo aloituskerroksella, minkä vuoksi sain keskelle kalanruotomaisen kuvion. Pampulat jätin pois, koska ne eivät passanneet neidille.

Ja päätyihin tulevat lisäykset askaroin niin, että päätyyn tulikin reikäkuvio. 

 Pituutta huiville tuli ansiokkaasti, liki kaksi metriä. Niinpä lämpöä riittää reilusti. Kumpikin valittu lanka on aivan hurmaavan tuntuista eikä taatusti kutita herkintäkään ihoa.

Lumivuoria testaamassa

Maaliskuussa tupsahti Elly Fales -nimiseltä suunnittelijalta testauspyyntö Laine-lehteen ohjeestaan, joka ilmestyisi tämän vuoden aikana. Sittemmin paljastui, että sukat ovat esillä lehdessä numero 9.


Tällä kertaa koeteltavaksi sain sukkaohjeen nimeltä Mountain Snow Socks, jossa olisi ollut mahdollista varioida monin tavoin. Päädyin kuitenkin yhdistämään luottoharmaani - tällä kertaa Arwettalta (80% superwash merinoa, 20% nylon; 201m/50g) - ja kirjavan Malabrigon lopun, jonka olin saanut ystävältäni Neulovalta Ninjalta.


Puikoiksi ohjeistettiin ottamaan kokoa 2 olevat kepakot, mikä teki omien hartioideni ja löysän käsialani vuoksi neulottavasta haasteellista. Niinpä olin ajoin "pakkolomalla" rakkaasta harrastuksestani. Mutta valmista syntyi.

Malli oli leppoisa nitkuteltava. Kaunis kuvio syntyi loogisesti. Koska tein testauksen ohjeenmukaisesti, eivät nämä sukat mahdu paksuihin koipiini. Onneksi sukille löytyy aina ottajia. Enää puuttuu ne pingotuspalaset, joiden kanssa saisin viimeisteltyä sukat...

Tämän voisin nitkuttaa toistekin!

 Joulukuun lopussa Anu Ahoniemi pyysi minuakin testaamaan ohjeensa, jotta sen voisi lähettää julkaistavaksi maailmalle. Ohjeen idea - juuristo - oli niin kiehtova, että singahdin samantien Lankaputiikki Silmukkaan, kun satuin kerran kulmilla olemaan. Nappasin minulle uuden langan Malabrigolta Arroyon, joka on täyttä merinovillaa. Väri oli helppo valita, sillä olin läpi kyllästynyt loppu vuoden ikiharmaisiin päiviin.

Ja nyt kun ohje on julkinen, voin jo tällä herkutella. Lisää infoa Anun hienosta Juuret-ohjeesta löydät juuri ilmestyneestä Knitty-verkkojulkaisusta.

Kuten kuvista näkyy, neule ei hulmua minnekään eikä sen tarkoituskaan ole liehua. Neule muotoutuu joustinneuleen oheen tehdyilla silmukoiden lisäämisillä tai kavennuksilla kohdasta riippuen.

Alkuperäinen ajatus on hieman ohuemmalle langalle, mutta 3-puikoillakaan neulottuna ei neule ole liian paksu. Kesäisen version haluan tehdä tästä myös - joko napakkaa puuvillaa tai pellavaa. Ehdottomasti suosittelen!

Tässä on pointtia!

Suvi Simolan uusin ohje Focal Point on taas tuttua ja taattua S. Simola -laatua - huolellisesti mietitty, hyvin ohjeistettu ja muunneltavissakin oleva kokonaisuus, jonka ohe löytyy Ravelrystä (https://www.ravelry.com/patterns/library/focal-point-3). Pääsin testaamaan ohjeen ja nautin, vaikka testatessa yleensä onkin aikamoinen kiire. Tiesin jo aloittaessani, että tulossa on yksi suosikkineuleistani.

Langaksi valitsin ikuisesti säästämäni ja hellimäni Fino-vyyhdit Manos del Uruguaylta  (70 % villaa; 30 % silkkiä) - lankaa, jota ei koskaan ole nurkissa liikaa. Koska niitä oli vain kolme, jatkoin ja laimensin päälankaa Louhittaren Luolan Väinämöisellä (75 5 villaa; 25 % nylonia). Näillä kahdella langalla temppuilin etu- ja takaosat raidoitellen mielivaltaisesti ja "fiilispohjalta". Helmasta noin 20cm ja hihat ovatkin sitten yksiväriset.

Hihoista tuli neuloa pitkät. Niinpä sormet saa perusteellisesti lämpimään tai ranteisiin riittää kunnon käännökset. Samaa 2oikein, 2nurin -joustinta tulee hihansuiden lisäksi helmaan - kunhan ensin on valinnut, kummanko helman pyöräyttää. Tarjolla ohjeessa nimittäin kaksi hyvää vaihtoehtoa.

Ja kun kuvatessa oli valoa, oli myös tuulta. Ja assistentti, jonka mielestä kännykkä riittää kuvaamiseen. Jonkinlainen kokonaiskuva hahmottunee kuitenkin.

Oijoi, jos saisin pallomeren, haluaisin sinne lankapalloja ainakin tuosta Manos del Uruguayn langasta. Tuntui neuloessakin tosi pehmeälle.

Palmikko ja patentti ne yhteen sopii

Sattuipa somasti syntymäpäivänäni, että lahjakas, taitava ja tuottelias Johanna Ärje (tunnetaan myös nimimerkillä Neulisti ja blogistaan Missä neuloimme kerran) hyväksyi minut testineulomaan ohjeitaan Pioni.

Lankavarastostani ihme ja kyllä löytyi melko sopivaa lankaa, aina kaunista Rowanin Felted tweediä, jossa on villaa 50%, alpakka 25% ja viskoosia 25%. Vaikka tämä lanka on hieman höytyilevä, pääsi neuleen erilaiset pinnat kohtuudella oikeuksiinsa.

Ensin ranteesta ranteeseen ja sitten kainalosta helmaan kävi neulojan tie. Mitä pidemmälle työ edistyi, sitä enemmän myös kissamme nautti tästä neuleesta.

Käsitykseni patenttineuleesta päivittyi komeasti projektin aikana. Aivoissani kohta ”patenttineule” oli jäänyt 1980-luvulle Seppälän persikan- tai mintunvärisiin lötköihin akryylineuleisiin. Oli siis jo aikakin saada tuuletusta. Helman edetessä ryhdyin pohtimaan, mitä seuraavaksi neuloisin patentilla. Ainakin yhden kaulaliinan haluan heti ja äkkiä. Tai vasta sitten, kun joululahjaurakat on ohi.

Kaunis neule tarvitsee kauniit napit. Lankaputiikki Silmukka ratkoo tämänkin ongelman, sillä sieltä löytyi isoja (halkaisija noin 4 cm) kookosnappeja. Niitä on hankittava varmaankin varastoon, sillä ovat niin kauniita.

Eivätkä hillityn ja ajatellun kokonaisuuden yksityiskohdat jääneet napeilla herkutteluun. Kun nappulista ja kaulus oli neulottu, pääteltiin se ”kaistale” i-cordilla.

Lämmin, pehmeä ja hyvin laskeutuva neuletakki päätyikin sisarelleni, koska oma työsyksyni alku kaikkine mullistuksineen osui liki samaan kuin testin alku enkä ajoin kyennyt kyhäämään edes oikeaa silmukkaa. Oli hyvin helppoa antaa kaunis neuletakki siskolleni, jonka syntymäpäivänä ovat aina pionit kukassa.

Silkkiä, villaa, pekaanipähkinöitä ja orkideoita

Pääsin testaamaan Laine 6 -neulelehteen minulle uuden tuttavuuden Astrid Trolandin neulepuseron Afterparty. Alun perin ohje on laadittu mohairiakin sisältävälle langalle ja keskenään sopuisille väreille.

Mutta koska sain vapaat kädet, kevensin hieman ja valitsin langaksi Host Garnin Tidesin, jossa on 30% silkkiä ja loput villaa. Omasta, tavanomaisesta värimaailmastani täysin poiketen pohjaväriksi valikoitui pekaanipähkinä (kotoisammin kuravesi tai laihahko kaakao) sekä orkidea, vahva syvä violetti. Hetken pohdin myös yhdistelmää, jossa pohjavärinä olisi ollut fuksia ja tehosteena juuri lehtensä luonut saniainen. Iski kuitenkin varovaisuus, sillä jouduin tekemään hankintani tietokoneella oikean kauppareissun ja päivänvalon sijaan.

Näppituntuma langasta on ihana. Voisin kuvitella käyttäväni sitä vaikkapa huiveihin, koska se tuskin kutittaa. Väritkin aika houkuttelevia...

Itse neule taas alkoi liki 300 silmukan luomisella. Niinpä loin samaan syssyyn hihojenkin silmukat ja pakkasin molemmat hihantaimet lomareissulle. Sitten piti saattaa valmiiksi pari lähes valmista neuletta. Sen jälkeen asetuin testaamaan. Koska lanka juoksi ja ohje oli mainio, en kokenut olevani jatkuvasti aivan kulmat kurtussa.

Takapakkia hommaan tuli, kun jouduin pieneen kolariin, jonka seurauksena ranne kipeytyi hetkeksi. Kuntoutin sitä muilla neuleilla, kunnes taas tartuin tähän puseroon. Myös jalkapallon MM-kisat osuivat sopivasti vauhdittamaan hommaa.

Kun hihat ja vartalo olivat kainaloissa, kaikki järjesteltiin luonnollisesti samalle pyöröpuikolle ja ryhdyttiin laatimaan kirjoneuleosuutta. Se on tässä neuleessa vallan helppo.

Löysällä aikataululla ehdin hyvin testiaikana valmiiksi. Suhteessa pisin aika meni taas siihen, että sain muutaman päättelyn ja muun viimeistelyn tehdyksi. Onneksi pingotusvaiheessa sain apua ;)

Ja tätä ei koskaan pitänyt tapahtua

Mutta tapahtuipa kuitenkin. Hurmaava Anu Hankiainen - tai Piippahankiainen - laatii monenlaisia neuleohjeita, joissa on jokin juju tai jekku. Harha-kaulurilleen hän toivoi testaajia elokuun puolivälissä, ja niinpä tartuin hommaan. Vaikka olin aina kuvitellut, että minä EN käytä kauluria IKINÄ.

Koska en ehtinyt Lankaputiikki Silmukkaan  mm. iki-ihanien Isagerin lankojen äärelle, kaappasin paikallisesta Dropsin Alpaca mix -lankaa sekä Austermannin kid silkiä. Kumpaakin meni hieman yli kerän, joten ohjeessa alkuperäisenä suosituksena olleet langat riittävyydeltään olisivat kuitenkin olleet parempia.

Kauluri muotoutuu erilevyisistä palmikoista, jotka pitävät sen hyvin ryhdissään. Pituutta kaulurilla on runsaasti, joten se pysyy hyvin takin kauluksen alla ja yltää tarvittaessa korvillekin. Ja mikä melkein tärkeintä, ainakaan oma lankayhdistelmäni ei kutita.

Käärmeitä nilkoissakin, ei vain povella

Puikkomaisteri Tiina Kaarela kyseli viime syksynä seuraavan kirjansa Sukkasirkus testineulojaksi. Ja sehän passasi enemmän kuin hyvin. Sain Käärmeenlumoojat hommakseni. Aivokoppa kiitti, kun näitä pyörittelin - oli tehtävä monta asiaa ihan uudella lailla.

Sukkien varsista tuli mukavan pitkät, sillä en nauti sukista, joissa nilkka palelee. Minä vain kun olen tavallista paksujalkaisempi, ei sukansuun icord-päättely - mahtava yksityiskohta - aivan pääse oikeuksiinsa.

Testaamisen vuoksi pysyin keskenään samanvärisissä käärmeissä. Mikäli tekisin vain omaan käyttöön nämä, nilviäiset olisivat kuka minkäkin värinen.

Kantapään tein raidallisena, mutta yhtä lailla se voisi olla puolestaan yksivärinen.

Lankana minulla oli noin 80% merinoista Arwettaa, joka oli uusi tuttavuus. Pehmeä, hieman puikolle hajoava lanka, jota ainakin Snurren hyllyssä on todella montaa väriä. Aion muistaa toistekin tämän langan.

Ja nythän tuo kirjakin on jo julki, joten sukkasirkustelemaan!

Pitsineuletta minun makuuni

Sattuipa elokuun loppupuolella silmiini Niina Laitisen kysely lisätestaajille hänen tulevaan sukkakirjaansa Villasukkien vuosi, joka ilmestyi juuri. Pääsin nitkuttelemaan ohuella langalla pitsiä. Ja siitähän minä tykkään!

Luonnonvalkoista Stepiä ja 2,5-koon puikot olivat käytössä, kun ohjetta testailin. Kuva ei juuri tee oikeutta kauniille mallille, mutta kun ei koon 38 jalkoja ole lähipiirissä muilla kuin itselläni. Niinpä on vain tuo yksi pikaotos. Sittemmin sukat lähtivätkin Kummitädille, joka toivoi sukkia ystävälleen. Ja jollakin tyypillä, joka muka neuloo paljon, ei ollut muita varastossa.

Saatanpa tehdä toiset itselleni. Joka tapauksessa pyydystän kyseisen kirjan käsiini.

Missä testasimme kerran

Neulisti kaipaili lokakuun alussa koeneulojia uudelle ohjeelleen Snowl. Satuin tämän huomaamaan, joten jututin erityisen tarkkaa (etten sanoisi nirsoa) tytärtäni, joka toivoi testineuletta itselleen. Jemmasta löytyi Isagerin Meriliniä (80 % villaa, loput pellavaa), joka sopi oikein hyvin tähän malliin.


Ja kas, meitä onnisti! Pääsimme testaamaan.

Kaapeleita eli lettejä nitkuttelinkin sitten vaikka missä. Syyslomalla kotikonnuilla, töissä, kokouksissa, kotona iltapuhteiksi, junassa ja viimeiset kerrokset Kummipojan luona Rovaniemellä. Leuasta lantiolle kävi pääsuunta työssä. Hihat ja kaula-aukon nitkuttelin, kun miehustan olin saanut kainaloiden alapuolelle - kuten olen ottanut tavakseni näissä ylhäältä alas -neuleissa.

Ja kuin taikaiskusta saimme hippusen lunta ja ns. päivänvaloa, jotta liki tuoreeltaan oli mahdollista ottaa jokunen kuvakin. Siis homma, jota jopa luonnonvoimat suosivat.

Onnellinen omistajatar otti neuleen käyttöönsä heti, kun löysi sen Rovaniemi-junassa ryttyytetystä kassista.

 Etumuksen "matojen" lisäksi vaikutuin ja tykkäsin olkapään toteutuksesta.

Helmassa eksyin omille teilleni neulomalla halkiot tuohon resoriin. Muutoin olin tismalleen samaa mieltä koko neuleesta. Kyllä oli neulomisen arvoinen!

Lisää Neulistin tuotannosta voi silmiensä ja sielunsa iloksi katsastaa mm. osoitteesta Missä neuloimme kerran

Koska Äiti kasvattaa meille keijunmekkoja

Koska Äiti on jo vuosia kasvattanut meillekin keijunmekkoja, pyrin heti mahdollisuuden huomattuani Niina Laitisen testineulojaksi ohjelle nimeltä Keijunmekko. Onni oli myötäinen. Ohje on kaikin puolin nerokas ja valmiiksi kahdelle eri paksuiselle langalle, sekä 2,5-puikoilla neulottavalle että 3-koon kepakoille.

Minula oli sopivasti fuksianpunaista Maijaa ja niinpä ryhdyin toimeen. Vaikka varsi on pitsineuletta, on se hyvin joutuisaa sellaista. Ja jos mahdollista, ainakin paksummalla langalla yhden varren huitelee yhdessä illassa.

Varren ja kantapään väliin tulee muutama kerros joustinneuletta, mikä ei olekaan hullumpi idea. Kantapää ja terä neulotaan tavallisesti ja kärkeen sitten nauhakavennus.

Lähikuvasta ehkä hahmottuu hieman se muoto, jota kavennuksilla ja lisäyksillä saadaan kuvioon:

Lankana Maija on yksi sukkasuosikkejani monestakin syystä. Se on pehmeää, siinä on eri värejä vallan mopipuolisesti ja sitä on tässä kylällä kahdessakin kaupassa Elämänlangassa ja Wetterillä. Hieman vauhdissa lanka "leviää" kierteiltään, mutta se on pieni haitta.

Suvin kanssa vetisellä eväsretkellä

 Vapun tienoilla Suvi Simola kyseli koeneulojia uudelle ohjeelleen Riverside Picnic. Huusin Hep! Ja satuinkin pääsemään mukaan "eväsretkelle", jonka nimen innoittajana on toiminut yksi ikuisista tv-suosikeistani Pokka pitää.

Langaksi passasi mainiosti nurkissani ainakin viisi vuotta odottanut Rowanin Purelife revieve -lanka, joka on sekoitus silkkiä, puuvillaa ja viskoosia. Likimain täydellinen! Toki neulottuna paikoin jähmeää, kun mukana on erivärisiä efektihituja, mutta valmiin neuleen tuntu iholla on kertakaikkisen ihana.

 Ohje taas - selkeä, helppo, looginen. Tietenkin. Ja melkein noudatinkin sitä. Koska langanmenekki jännitti, kurvasin hartioiden ja rinnan jälkeen hihoihin. Niihin neuloin raitavärillä viisi raitaa ja 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen oikeat silmukat kiersin. Vilukissa sai pitkät hihat tällä kertaa.

 Kun olin neulonut miehustaa tovin, heitin sen tauolle ja neuloin kaula-aukon resorin. Oli mukavampi pyöritellä, kun ei syli ollut vielä täynnä neuletta.

Sattumalta Wetterillä oli samaa lankaa vielä kolme kerää, jotka tietenkin hamstrasin kaiken varalta. Samalla pohdin, miten tarvittaessa raidoitan helmaa, jos on pakko vaihtaa värjäyserää. Samalla päätin neuloa helmaresorin hieman pidemmäksi kuin ohjeessa ja tehdä sen kanssa halkiot sivuihin, jotta neule laskeutuisi paremmin.

Aitan ovea leveämpi neulehan tästä syntyi. Neule, jonka pidän itse ja puhki.

 Niin, ja "varmuuden vuoksi" -täydennyksestä tarvitsin noin 2 kerrosta ja päättelyn.

Testerinä

Jälleen lykästi! Pääsin testaamaan Suvi Simolan ohjetta, josta valmista on tultava 20.6. mennessä. Ohje on laadittu villalangalle, mutta kaappasin kauan marinoimani Rowanin "kierrätyslangan" puikoille. Langan menekki hieman jännittää, mutta säätelenpä tuota ruskean määrää sen mukaan, kuinka pääväri hupenee.

Nyt uhmaan ohjetta kurvaamalla olkapäiden jälkeen heti hihoihin, mutta näin on helpompi säätää lankaa. Kun pari keskeneräistä valmistujaissukkaa on tehty, en neulo hetkeen mitään muuta kuin tätä.

Näissä projekteissa on ikivaa sekin, kun on "pakko" opetella jotakin uutta. Nyt vasta esimerkiksi perustin hommalle Ravelryssä ihan oman projektisivun. Kaikkeen sitä humanisti ryhtyy.