Ystäväni on kuin villasukka - kukkasia ja sukkasia

Yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni löytyi, kun tahoiltamme pääsimme samaan opinahjoon aikoinaan kirjoitusten jälkeen ja aakkostuksessa osuimme samaan pikku ryhmäänkin. Tutustuminen alkoi ja kehittyi ystävyydeksi, jota on vahvistanut mm. se, että elämä sittemmin ja sattumalta toi meidät Kanta-Hämeeseen.

Hienostuneen maun ja huomaavaisen luonteensa ansiosta hän toimitaa minulle aina erilaisia ja toinen toistaan kiehtovampia lankakukkia. Yhdestä kukkakimpusta valikoin tämän Sheepjes-tuotannon sukkalangan ja ryhdyin laatimaan sukkaparia.

Laadintaa harrastin sattumalta kesän mittaan paikoissa, joissa olimme yhdessä opiskelijoina visiteeranneet, kuten Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja Suomenlinnassa.

3 oikein, 1 nurin -suosikkivarttani höystin joka 11. kerros tehtävällä valepalmikon sorttisella kuviolla, muutoin sukat ovat perussukat. Lanka oli todella pehmeää ja käypää huiviksikin. Toivottavasti se kestää sukissa. Materiaalitietojen puoelsta pitäisi kestää.

 

Pieniä ja pehmeitä, taas

 Kesän mittaan puuhastelin pienempienkin neulomusten äärellä. Ystäväni tilasi puolisolleen keltaiset sukat, ja keltaiset sukat tuli tämän kultaisen miehen saada. Onneksi oli nurkissani värjäämääni Regian sukkalankaa osuvassa värissä, joten hommaan oli helppo tarttua. Työtä edistin mm. Loviisassa, josta olen kovin innostunut paikkana. Niin lapsuuden onkiretket kuin nykyiset turistikuljeskelut ovat tehneet paikkakunnasta kovin rakkaan.

Ja tältä nämä 2 oikein, 1 nurin -sukat näyttivät saajansa jaloissa.

Isompi lapsi on kovin palelevainen ja auliisti etsii yhtä jos toista lämmikettä. Koska kuulemma nurkissani on lankaa sopivasti, olen aivan joutilas ja suorastaan sopiva kyhäämään hänelle pannan tms. otsalohkon lämmittimen. Ohjeenkin oli neiti etsinyt valmiiksi, mutta sitä en noudattanut juurikaan.

Isagerin Alpaca 1 -langan tuuppasin nelinkertaisena 4-koon kepakoille ja nitkuttelin 1 oikein, 1 nurin -mallilla tehden puoliväliin "lettikäänteen". Kun Äitini näki tämän projektin, halusi hänkin oman, mutta kapeamman. Ylemmässä on 32 silmukkaa ja korkeutta 12cm, alemmassa 22 silmukkaa ja 8cm korkeutta.

Ystäväni tilailee aika ajoin itselleen perussukkia käyttölangasta. Niinpä pyöräytin tavalliset sukat tilaajan valitsemasta auringonkukan keltaisesta Seitsemästä veljeksestä. Ja mikä järkytys! Kerä on kutistunut 33% eikä siitä juuri riitä kuin 36-koon sukkiin.

Ainakin urhoollisesti leikin sellaista leikkiä, että kotona olevasta varastosta riittää yhteen jos toiseen hommaan lankaa. Yksi tällaisistä on tämä Luiruhuivi, jonka nitkuttelin Siskolleni. Ainaoikeaa, välillä langankiertoja ja kahta keränloppua vuorotellen kolmioksi - tarkempaa reseptiä en laatinut. 

Nimeä vailla vielä

Liian pitkäksi on jäänyt paussi päivityksissä, mutt puikot sentään ovat heiluneet silloin tällöin. Yritän saattaa arkistoani ajan tasalle pikku hiljaa, vaikkei tämä atk-esineiden ääressä istuttu aika olekaan mitenkään mieleistä.

Pari vuotta sitten hommasin Tiirinkosken tehtaalta muhkeaa villaa, jonka viime kesänä ensimmäisenä värjäyksenäni humautin kattilaan keltasipulinkuorien kanssa. Kesän alussa aloin sitten tuumia ja pohtia, josko jotain nopeasti ja äkkiä saisin aikaan paksusta langasta paksuilla puikoilla. No, kolmisen kuukautta meni, ennen kuin palttoo valmistui, sillä sormeni eivät oikein viihdy näin tuhdin langan seurassa.

Ohjetta ei ole tai se on sitä omasta päästä -osastoa. Neuloa nitkutin suoraan kainaloihin etu- ja takakappaleet, sitten värkkäsin lyhyehköt hihat (lanka alkoi huveta huolestuttavasti) ja järjestelin kaikki lomittain yhdelle puikolle raglan-kavennuksia varten.

Lisää lankaa oli haettava. Se erä joutui kurkumakylpyyn ja puikoille ensin vuorotellen, sitten ainoana värinä.

Koska nautin oikean ja nurjan silmukan kesken pelaamisesta, on nappilistoissa levennettyä helmineuletta sekä helmassa, hihansuissa ja kauluksessa 2 nurin, 1 kiertäen oikein -järjestys. 

Ja näissä taas näkyy, kuinka kamera huijaa. Kaksi ylintä kuvaa toistavat värin parhaiten.

 

Jonosta ohi - Väntahal-huivi

Olen saanut uuden kahvikaverin, Markun. Hänellä on sekä mielenkiintoiset jutut että tällä hetkellä kurja elämäntilanne. Sovimme eiliselle eli perjantaille tapaamisen. Niinpä keksin jo tiistaina, että nitkuttelen huivin viemisiksi. Ja ne keskeneräiset nitkutelmat saivat taas hetken lisää aikaa lojuakseen nurkissa.

Tuumasta toimeen ja penkomaan lankavarastoja. Kokosin Isagerin Hihgland silkiä, Dropsin Alpacaa sekä Tukuwool sockia. Näistä raidoitin huivin, jonka pintaneule on yksi huivisuosikeistani: oikealla puolella kaikki silmukat oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin -pintaa.

Toivottavasti huivi lämmittää!

Villa on lana, viini on vino

Kesäkuun puolivälissä meillä oli taas mahdollisuus lähteä koko perheenä toscanalaiselle maatilalle, jonka isäntäväki kehittää koko ajan omaa agriturismo-toimintaansa maanviljelyksensä ohessa. Ihana, siisti, rauhallinen ja kaunis Podere Ninfeo Cisternella on löytynyt suomalaisen Gaia travels -matkatoimiston kautta. Se on meille ihanteellinen: keskellä maaseutua sekä lähellä arkipalveluita ja monia kiinnostavia kohteita tarjoten monenlaista lepoa ja virkistystä. Myös lähiseudun sekä talon omia tuotteita, kuten punaviiniä ja oliiviöljyä, on mahdollista hankkia nautittavaksi.

Joskus olen vienyt sukkia, viime kesänä annoin huivin talon toisiksi vanhimmalle rouvalle. Tänä vuonna päädyin myös huiviin, jonka toivoin saavani ojentaa itse Nonnalle, isoäidille jota tilalla hoivaa kolme nuorempaa sukupolvea.

Päädyin värikkääseen vironvillaan ja helppoon kolmiohuiviin, jonka ohje on suunnilleen kaikille neulojille tuttu. Luodaan reunasilmukat ja keskisilmukka, lisäyksiä tehdään oikealla puolella ja annetaan mennä. Pingotusvaiheessa sain apua kissaltamme Tarmolta, joka reissujemme ajan majailee luotettavassa kissahotelli Hepokatissa Iittalassa.

Huivista tuli melko iso. Unohdin mitata huivin ja punnita langanmäärän. Joka tapauksessa kokoa tuliaiselle tuli sen verran, että yksi suloinen, pieni Nonna saa sen huoletta kiedottua hartioidensa ja käsivarsiensa lämmikkeeksi - edes Toscanassa kun kuulemma ei aina ole aurinkoista eikä lämmintä.

Olimme jo kotona pohtineet, mahtaako grand old lady olla vielä kotitilallaan. Ja kyllä, sain kunnian ojentaa huivin juuri hänelle, 99-vuotilaalle Nonnalle, joka puuhaili päivisin aktiivisesti. Toimittaessani hänelle tuomisiani oli hän kuorimassa herneitä, mikä keskeytyi vain kuvan ottamisen ajaksi.

Lasten polskiessa altaassa jatkoin minä reissukutimeni parissa. Kunpa pääsisimme tänne lomaparatiisiimme vielä!

Rakkaudesta lajiin

Rakkaan työkaverini tytär on niin lahjaks jalkapalloilija, että hän on Suomen U17-naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni. Ja tämä joukkue on raivannut tiensä marraskuussa pelattaviin MM-kisoihin, jotka järjestetään Uruguaissa.

Koska olen tytön uraa seurannut niin kauan, kuin hän on palloa pelannut, ja olen saanut häntä opettaakin koko yläkoulun ajan, kysyin, mitä neuloisin lämmikkeeksi. Äitinsä toivoi pitkiä villasukkia.

Kaivelin kätköjäni ja Wetterhoffin hyllyjä. Kasasin keon ja etsin jemmoistani suuntaviivoja. Vielä ensimmäisen sukan ollessa puolivälissä säärtä en tiennyt, millaiset sukista neulotuisi - eläköön hahmotuskykyni. Työnimellä ”Rakkaudesta lajiin” nitkutelin eteenpäin.

Lankana on pääosin Maijaa ja tilkkeinä muita samanvahvuisia lankoja. Sukansuussa resorina on valepalmikkoa, muutoin sukka on sileää neuletta. Aloin 70 silmukalla, josta kaventelin niin, että terässä on 56 silmukkaa.

Sydänkuvio on peräisin kirjasta Vilukissan villasukat - kirjoneulesukat isoilla puikoilla, pelinumeron piirustelin itse. Ehkä sukat olisivat voineet olla heleämmät, mutta hehkukoon varressa Suomen värit nyt, kun pohjalla on myös tummempia ja arkisempia vaiheita.

Pipojakin välillä

Sukkasulkeisten väliin pyöräytin pari pannumyssyä, joita pipoiksikin kutsutaan. Molemmissa malli oli sama: 5-koon puikot, 74 silmukkaa ja tekemään. Alkuun 3oikein, 3nurin-joustinta, muutoin sileää. Latvakavennukset tein kuudessa kohdassa kaventaen joka kerroksella.

Langoissa pääsin nautiskelemaan neidin koulussa värjäämästä villasta. Aronialla värjätyn villan kaveriksi iskin jämälaatikosta  Austermannin kid silk -mohairia. Tuo aronian tuoma väritys oli niin mielenkiintoinen, etten loppu kerää hävitäkään ihan äkkiä.

Kuopus halusi vaaleanharmaan pipon. Kummitädiltä jouluna saamastani aarrekeosta löytyi perusväri (ei aavistustakaan, mistä langasta on kyse), jonka kaveriksi Snurren hyllystä valitsin Sandness Garnin alpakkalankaa.

Kun Sukka-Finlandia päättyi, oli aika aloittaa niin palkintoneule kuin tilaustyökin. Ystäväni tilasi jo syksyllä uuden pipon kadonneen tilalle. Hänen taloussuklaan ruskea lanka on 100% merinoa, jota on lievästä "lohkeilusta" huolimatta kiva neuloa. Mallina on "Odessa hat", johon olen törmännyt aiemminkin ja joka näkyy olevan Ravelryssä ilmainen ohje. Kannattaa kurkistaa linkki, sillä tästä nyt tehdystä piposta malli ei erotu niin hyvin. Ja nyt tein lisäykset eri kohdassa kuin ohjeessa.

Mun van Gogh

Neljättä Laine-lehteä odotellessamme meitä viriteltiin tunnelmaan jo Jonna Hietalan ihanalla Mon Monet -neuleen ohjeella, joka tuli hankittavaksi Ravelrystä pari viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Ja kyllä, kaunis perusneule, joka laaditaan leuasta lantioon -mallilla. Mutta kun muuttelin sitä ja tätä ja vielä tuotakin kohtaa, alkoi MonMonet vaikuttaa enemmän omalta säätelyltäni.Värien dramaattinenkin vaihtelu taas toi mieleeni suosikki taiteilijani van Goghin.

Koska pyrin harventamaan liki itsestään paisuvia lankavarastojani (harmikseni myös muistan, kuinka paljon ja missä niitä jemmoja on), päätin hyödyntää muinoin jostakin ale-laarista pelastamani Noron Silk garden lite -lankakasan. Koska sitä oli vain 250g, hain Wetterhoffilta Langin Donegalia jatkoksi. Lisäksi ujutin kätköistäni sekaan 25g Rowanin ohutta tweed-lankaa.

No, ohjeen mukaan tarvittiin puikot kokoa 5. Lankojeni ja käsialani mukaan päädyin kuitenkin 4-koon kepakoihin. Lopullinen teos on päällä niin, että nurjat kerrokset ovat oikea puoli. Oman raidoitukseni (4 kerrosta Noroa, 2 kerrosta yksiväristä harmaata) tein koko ajan niin, että neuleen voisi pitää päällä kuinka päin vain. Työn alussa kyselin lähipiirinkin mielipidettä oikeasta puolesta. Tämä neuvoa antava kansanäänestys oli luvuin 6-0 sitä mieltä, että sileä oikea on neuleen oikea puoli. Sittemmin ainakin yksi on jo livennyt kannastaan.

Nuttu nurin, onni oikein,sanoo sananlaskukin. Nurja puoli päälle siis!

Koska puikkokoko oli ohjeeseen nähden erilainen, vekslailin myös silmukoita. Lisäsin helmaosaan pari kertaa 4s/kerros, jotta saisin paremmin laskeutuvuutta ja väljyyttä ruumiini haastavimmalle kohdalle.

Tällä systeemillä taidan neuloa toistekin nutun itselleni.

Joululahjuksia

Jokaisella on varmasti omia jouluperinteitä. Minä rakastan joulua ja järjestän sitä mielelläni. Viime vuosina olen vain ollut turhan innokas keksimään uusia perinteitä eli viime tippaan jättämistä sekä suunnitelmien muuttamista noin viikkoa ennen joulua.

Rakkaalle ystävälleni teinkin kerrankin jotakin kättensä lämmikkeeksi. Kämmekkäitä en ollut tehnyt aikoihin, joten hieman hakemiseksi meni - etenkin, kun hän on niin pienikätinen, etten raaskinut omiin käpäliini sovitella neulomusta työn edetessä.

Langaksi valikoitui Maija, jota raidoittaa Rowanin felted tweed ja sen loputtua Dropsin Alpaca - siis taas näitä töitä, joista vasta valmiina seliää, miten aikomus toteutui.

44 silmukkaa, pitkästä aikaa helmineuletta ja nopeasti valmiiksi. Toki sen jälkeen pitikin ainakin kuukauden verran hautoa päättelyä ja peukalokolojen viimeistelyä. MIKSI?

Siskoni oi toivonut pitkävartisia, paksuja sukkia, sillä viimevuotisten AnelmaisUnelmaisten kanssa hän kuulemma nukkuu yönsä paremmin. Tartuin ajoissa puuhaan, jonka sitten jätin kesken päästyäni Neulistin ohjetta testaamaan. Noin yhdeksän päivää ennen aattoa sovitin jo nilkkoihin ulottuvia, pitkiä kirjoneulesukkia tyttärelläni, jonka jalkaan tekeleet eivät mahtuneet.

Kun muinaisten suomalaisten jumalhahmojen luettelemisen sain päättymään ja savun laskeutumaan, säntäsin lankakaapilleni, jossa oli pieni kasa Seitsemää veljestä eri sävyissä. Hieman haeskelua ja piirtelyä ja sitten tekemään vauhdilla. Tallukkamaisethan näin paksuista langoista kirjoneuleena tulee, mutta käyvätpä vaikka kotitossuista.

Ehdin! Viimeiset langanpäät päättelin 23.12., vaikka sukat olivat valmiit jo 21.12. Hyvin tuntuivat sopivan siskolleni.