perjantai 31. tammikuuta 2020

Tilauksia ja testauksia


2019 -vuoden jälkipuolisko näyttää näitä arkistoja kaivellessa olleen kohtuullisen sukkaisa. No, onpa neulottu sitten edes niitä.

Kelta-harmaaraidallinen pari on tilaustyö eräältä VPK-aktiivilta teini-ikäiseltä, jonka tunnen muista yhteyksistä ja joka oli nykynuorena napannut instagrammista tietoonsa, että nitkuttelen. Ja kun teini pyytää, tantta tarttuu toimeen. Sukat ovat kuulemma palvelleet kuuliaisesti.

Kesän värjäyksistä en ole ehtinyt juuri mitään neuloa. Mutta tärkeimmästä aloitin: lupiiniliemessä uineesta Nallesta sukat neidille, jonka syy alunperin koko värjääminen oli ja joka innokkaasti surffasi tietolähteissä, kun minä loiskuttelin väri- ja huuhteluvesiä.


Siskoni on ollut aulis koekaniini joogasukkien suhteen. Nämä alla olevat tein jossakin Kotivinkki-lehdessä olleen ohjeen mukaan Maija-langasta niin, että sai loppuun kolme eri väriä (tämä loppuun kuluttaminen tuntuu olevan nykyään sekä hupi että tavoite neulomuksissani). Havaitsimme ne liian löysiksi, mutta muutoin idealtaan toimiviksi. Myös niin, että koko "sukka" on nilkan lämmikkeenä, kun kenkä on jalassa, ja sitten sisätiloissa jalkateränkin lämmikkeenä. Toiseen pariin säätelin silmukkamääriä, mutta unohdin ottaa minkäänlaisia kuvia.


Vanhin kummitytöistäni toivoi villasukkia, mutta koska äitini eli hänen tätinsä sukittaa valittuja sukulaisia, kyhäsin tuubihuivin, jonka päitä ei ommeltukaan yhteen. Eli jos haluaa suoran huivin, napit päästä auki ja suorakaiteeksi. Vinkki oli jostakin syksyn 2019 neuleohjekokoelmista.

Lankaa meni noin 200g, joista kirjavana lankana oli ystävältäni Neulovalta Ninjalta vaihtarina saatu Lanitium ex machina -toimen soft merino sock (75% extra fiiniä merino, 25% nylonia), värin Ice Queen ja yksivärisenäjuttukaverina joukko erilaisia sinisiä ohuita sukkalankaloppuja.

Ja kuten kuvasta näkyy, kun oli päivänvaloa, ei vakituinen avustaja neitimme ollut kotona. Pihapuska sentään oli.


Pikkujouluissa jokainen sai sukkaparin. Äitini kanssa sovimme, kumpi hommaa ja kenelle. Eno-kummisedälle nitkuttelin perussukat saappaisiin, Kummitädilleni Katian merino-sukkalangasta pitsisemmät sukat. Pintaneuleen nimi ainakin joissain lähteissä on Muurahaisen polku ja se neulotaan näin:
1.krs 2 oikein, 2 nurin
2.krs lk, 2 oikein yhteen, 2 nurin
3.krs 2 oikein, 2 nurin
4.krs 2 oikein yhteen, lk 2 nurin

Kuvio syntyi joutuisasti ja varresta tuli sekä ryhdikäs että joustava. Tosin tässä parissa lanka oli niin ohutta, että 2,5-koon puikot riittivät. En viitsi kokeilla paksummalla langalla.


Tennisvillasukat vaiko villatennissukat? Tavalliset, ohuet miesten sukat, joiden varsiin värkkäämien raitojen mittasuhteet ja sijoittelu jäivät vavaamaan. Ihan ei mennyt tennissukkien suhteessa, mutta se tuskin vaikuttaa käytettävyyteen.


torstai 30. tammikuuta 2020

Joulusiivousta kai tämäkin


Meillä kun ei joulunakaan kökötetä komeroissa, ei niitä myöskään siivota pyhiksi. Sen sijaan minä enemmänkin levittelen ja sotken, perinteisesti jauhoja keittiössä ja lankahommia muualla. Taannoin oli havaittavissa uudistusta - onnistuin likimain yhdistämään nämä kaksi.

Työkaverit olivat keränneet minulle avokadon kiviä (36 kpl) ja yksi tuttavani oli tuonut kiinanruusun kuihtuneita kukkia. Eksyttääkseni ajatukseni syksyn työrupeaman jälkeen muualle ja kohti virkistystä ryhdyin 13.12. värisopan keittoon.

Kuten sähkölampun valossa kuvatuista langoista voi päätellä, ei mennyt niin kuin siinä yhdessä pitäjässä. Avokadon kivet olisivat ilmeisesti tarvinneet myös kuorta. Mutta koska sitä ei ollut, huitaisin maustekaapista kattilaan mitä ilmeisemmin jo vuosikertaa olevat kurkumat. Ja kas, kyllä tuli lämmin keltainen, aika lähellä yleisintä auringonkukan sävyä.

Kiinanruusun kuihtuneista kukista olin nähnyt jossakin kuvassa tulevan syklaamin punaista. Oli ilmeisesti eri lajiketta kuin minulla olevat nuput, joista sain irti puuterihkoa. Taas tuumaamaan. Muistin pakastimeen hautautuneen 1,5 litran mustikkasurvospurkin (liian iso meillä arjessa, siksi pyörinyt etiketistä päätellen pitkään pakastimen nurkasta toiseen), josta sulatin osan. Ja kas, kyllä tuli kaunis violetti!

Sitten alkoikin joululimppujen leivoskelu. Eikä taaskaan tarvinnut siivota.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Ihan vähän virkkaankin


Kukaan ei varmaan tänä päivänä ylläty, kun teini tahtoo jotakin, millä omalta osaltaan voisi jarruttaa maapallomme pahoinvointia. Sain ukaasin tahi toiveen, että tarvitsisi virkata kestovanulappuja.

Aikani vetkuttelin, koska virkkaaminen "ei oo mun juttu". Sitten innostuin kuvahakutoimintojen kautta löytyneistä monista kauniista ratkaisuista. Päädyin yhdistämään ainakin kaksi ohjetta sekä Dropsin Paris-langan (100% puuvillaa). Etsinnässä on seuraavaksi puuvillaa eettisempi lanka, mutta toistaiseksi mennään tällä. Onneksi osa langan värivaihtoehdoista on kierrätyspuuvillaisia.




Ihanat kummityttönikin lupautuivat koehenkilöiksi. Tällä ohjeella näitä lappusia on yllättävän kiva virkkailla. Ja Paris-langan värivaihtoehtojen äärellä vasta kivaa onkin!

maanantai 27. tammikuuta 2020

Niitä pehmeitä paketteja

Historiallisen pimeän loppu syksyn aikana sain sentään kutoa nitkuteltua ja kuvattua joululahjuksia. Muistiin merkitseminen sen sijaan oli ylivoimaista - ei huvittanut nököttää koneen ääressä etenkään kun innostuin kokemaan elämäni ensimmäiset silmätulehdukset. Nyt stten kurotaan kiinni.

Sukat ovat helppoja tehdä ja aiheuttavat tyytyväisyyttä. Minä tosin inhoan toisen sukan tekoa, mitä ei auta edes se, että on useampi yhtaikaa kesken. Isä sai harmaat, löperöt unisukat (Katian uusi pehmeä sukkalanka, jonka vyötteen jo hukkasin) ja yksi kummitytöistä sekä neidin kaveri raitasukat Seitsemästä veljeksestä. Näissä kaikissa yksi sukkasuosikkini eli 3 oikein, 1 nurin.


Kampaajani Tessu välttyi viime joulunakin yllätyksiltä, kun kyhäsin taas ja jälleen hänelle säärystimet. Toivottavasti lämmittävät niin seisten työnsä tekevää kuin aktiivisesti vapaalla liikkuvaa.


Yksi kummitytöistä toivoi pipoa ja antoi värivaihtoehdot. 2018-vuoden hitti Oslo-hat syntyi hänelle Coop Knitsin Socks Yeah -langasta (75% merinoa, 25% nylonia), jota olen ilokseni useasti löytänyt Lankakauppa Snurresta. Tässä sukkalangassa on houkuttelevia sävyjä ja kaunis kiilto.



Äidin joulusukat olivatkin kesken arviolta 56 viikkoa. Innostuin kovasti loppu syksystä 2018 Taito-lehden mysteerineulonnasta, jossa saatiin osissa Emma Karvosen sukkaohje Lumikellot. Pääsin kantapäihin asti, mutta sitten menivät aikataulut solmuun ja homma jäi sikseen. Kesällä oli luonnollisesti liian aikaista ryhtyä jouluhommiin, joten taas tuli kiire. Niinpä terät ovat sileää neuletta. Lankana oli joku Vuorelman sukkalanka, joka oli toki mukavan tuntuinen, mutta hieman lohkeileva.


Tärkeä, tärkeä ystäväni on todellinen värien mestari ja taitava kaikessa, mitä käsilläänkin tekee. Siitä huolimatta sukitan häntä, ellen lahjo huiveilla. Jouluksi (kirjaimellisesti - vein sukat 24.12. postilaatikkoon) kudoin tänä vuonna harmaan harmaat sukat, sillä halusin kokeilla, miten ammoin Novitan lehdestä napattu kuvio toimisi näinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä. Vaaleampi harmaa oli Regian jotain, tummempi Maijaa.


Viime vuonna olen lähemmin saanut tutustua nuorimpaan tätiini, jolle on menossa nämä todelliset #zeroyarnwaste-sukat - raitalangan ajoin ihan loppuun, yksiväristä jäi tippa, jonka olen käyttänyt korttien yms. kiinnittämiseen. Perussukat 3 oikein, 1 nurin -suosikillani.


Piti ehtiä pakettiin -osastoa edustaa tämä syksyn 2019 yksi kauneimmista pipo-ohjeista Vuono hat. Onneksi en vuotta aiemmin sanaut aikaiseksi pipoa, jonka meinasin neidille neuloa, sillä tämä ihastutti meitä molempia heti. Alkupeärisessä ohjeessa on mm. mohairia, joka tuntuu nykyään olevan kovin in, mutta tämä on nitkuteltu Lankaputiikki Silmukasta ostetusta Isagerin Alpaca 1 -langasta kaksinkertaisena.


Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...