Lapsi lähti maailmalle

Tarkka, harkitun tyylin ja värimaailman omaava, viluisehko esikoiseni on lähdössä maailmalle. Hän toivoi jo aikaa sitten keväällä näitä tiettyjä "kukkasukkia" ja kaiveli jemmastani langat, pohjaväriksi Maijaa ja kuvioväriksi Nallea. 

Lykkäsin ja lykkäsin aloittamista, kunnes päätin, etten aloitakaan, ennen kuin pääsykoetulokset ovat tulleet. Odotetut, positiiviset testitulokset saapuivat. Silmukoiden luominen lykkääntyi vedoten puuttuvaan asuntoon. Kun sekin järjestyi, alkoi salaneulonta. Onneksi lapsi oli kesätöissä kaupan kassalla. Valppaan lapsen kanssa oli pidettävä visusti huoli, ettei hommasta näy vilaustakaan.

47 kerrosta kuviota varressa eteni kohtuullisen sukkelasti, vaikka vaatikin tavallista enemmän keskittymistä. Kantapää ja terä menivätkin jo seurusteluhommina. Ja yllätys onnistui. Sain hyvinkin selitellä, missä välissä olin ehtinyt.

Yhtä Juhlaa

 

Kun joululahjat oli neulottu, pääsin tilausneuleen kimppuun. Ystäväni toivoi itselleen kevyttä ja monikäyttöistä Juhla-paitaa, jonka on suunnitellut nerokkaiden yksityiskohtien ja neulojaa ilahduttavien ratkaisujen mestari Anu Ahoniemi. Ohje julkaistiin Taito-lehden joulunumerossa. Olin päässyt ottamaan tämän kanssa jo varaslähdönkin, sillä olin yksi onnekkaista testineulojista.

M-koon paitaan Dropsin Alpaca-lankaa meni noin 170g ja aikaa viikko - tosin laiskoina joulunpyhinä ja välipäivinä en muuta neulonutkaan kuin tätä.

Malli on oivallinen myös siksi, että sekä hihoja ja helmaa on helppo pidentää. Monenlainen lanka sopii tähän Juhla-paitaan oivallisesti.

Ja kun piti kuvata valmista, jotta ehtisin yhteisneulonnan arpajaisiin, ei tietenkään ollut tarjolla muuta valoa kuin sähkövalo. Mutta kesää kohti mennään jo ja valokin lisääntyy.

Raitasyksynä raidallinen takkikin

Tänä syksynä päähupina näyttäisi olevan raidallisuus, joka on näkynyt pääosin sukankutimissa. Mutta raidalliseksihan meni tämä pienen  miehen neuletakkikin. Ohje siihen löytyy Veera Jussilan mainiosta teoksesta Neulekekkerit.

Takki neulotaan ylhäältä alas ja valmistuu sitä mukaa, kun työ etenee. Jälkihommiksi jää lähinnä lankojen päättely ja nappien ompelu.

Ja kuinkas ollakaan, laadunvalvoja ilmestyi työmaalle pingotusvaiheessa. 

 

Pieniä ja pehmeitä, taas

 Kesän mittaan puuhastelin pienempienkin neulomusten äärellä. Ystäväni tilasi puolisolleen keltaiset sukat, ja keltaiset sukat tuli tämän kultaisen miehen saada. Onneksi oli nurkissani värjäämääni Regian sukkalankaa osuvassa värissä, joten hommaan oli helppo tarttua. Työtä edistin mm. Loviisassa, josta olen kovin innostunut paikkana. Niin lapsuuden onkiretket kuin nykyiset turistikuljeskelut ovat tehneet paikkakunnasta kovin rakkaan.

Ja tältä nämä 2 oikein, 1 nurin -sukat näyttivät saajansa jaloissa.

Isompi lapsi on kovin palelevainen ja auliisti etsii yhtä jos toista lämmikettä. Koska kuulemma nurkissani on lankaa sopivasti, olen aivan joutilas ja suorastaan sopiva kyhäämään hänelle pannan tms. otsalohkon lämmittimen. Ohjeenkin oli neiti etsinyt valmiiksi, mutta sitä en noudattanut juurikaan.

Isagerin Alpaca 1 -langan tuuppasin nelinkertaisena 4-koon kepakoille ja nitkuttelin 1 oikein, 1 nurin -mallilla tehden puoliväliin "lettikäänteen". Kun Äitini näki tämän projektin, halusi hänkin oman, mutta kapeamman. Ylemmässä on 32 silmukkaa ja korkeutta 12cm, alemmassa 22 silmukkaa ja 8cm korkeutta.

Ystäväni tilailee aika ajoin itselleen perussukkia käyttölangasta. Niinpä pyöräytin tavalliset sukat tilaajan valitsemasta auringonkukan keltaisesta Seitsemästä veljeksestä. Ja mikä järkytys! Kerä on kutistunut 33% eikä siitä juuri riitä kuin 36-koon sukkiin.

Ainakin urhoollisesti leikin sellaista leikkiä, että kotona olevasta varastosta riittää yhteen jos toiseen hommaan lankaa. Yksi tällaisistä on tämä Luiruhuivi, jonka nitkuttelin Siskolleni. Ainaoikeaa, välillä langankiertoja ja kahta keränloppua vuorotellen kolmioksi - tarkempaa reseptiä en laatinut. 

Ikioma muki

Kaikki alkoi siitä, kun Puusaaren Seija esitteli ihanaa, teettämäänsä mukia, joka oli tulossa arpavoitoksi hänen neulekanavalleen. Ajatus jäi itämään nousten taimelle vallan nopeasti: minulle kans! Ja niinpä kiireesti viesti taitavalle keraamikolle Karoli-yritykseen ja sopimaan strategiset seikat.

Ja kyllä! Kun kirmasin Napialan tehtaalle, jossa ainakin nyt on puoti auki torstaisin, oli minua odottamassa hurmaava teemuki - verenpaine kun ei kestä kerralla näin isoa kupillista kahvia - mestari itse sekä hänen muita tuotteitaan.

Mukien lisäksi tarjolla on mm. kannuja, erikokoisia kulhoja, kastikepulloja ja vaikkapa amppeleita. Tuotteilla on ikuisuustakuu siinä mielessä, että jos asiakas kerää tiettyä muotoa olevia astioita, saa niitä, vaikka tuotannossa muutoin olisi tehty muutoksia.

Tilauksia ja testauksia

2019 -vuoden jälkipuolisko näyttää näitä arkistoja kaivellessa olleen kohtuullisen sukkaisa. No, onpa neulottu sitten edes niitä.

Kelta-harmaaraidallinen pari on tilaustyö eräältä VPK-aktiivilta teini-ikäiseltä, jonka tunnen muista yhteyksistä ja joka oli nykynuorena napannut instagrammista tietoonsa, että nitkuttelen. Ja kun teini pyytää, tantta tarttuu toimeen. Sukat ovat kuulemma palvelleet kuuliaisesti.

Kesän värjäyksistä en ole ehtinyt juuri mitään neuloa. Mutta tärkeimmästä aloitin: lupiiniliemessä uineesta Nallesta sukat neidille, jonka syy alunperin koko värjääminen oli ja joka innokkaasti surffasi tietolähteissä, kun minä loiskuttelin väri- ja huuhteluvesiä.

Siskoni on ollut aulis koekaniini joogasukkien suhteen. Nämä alla olevat tein jossakin Kotivinkki-lehdessä olleen ohjeen mukaan Maija-langasta niin, että sai loppuun kolme eri väriä (tämä loppuun kuluttaminen tuntuu olevan nykyään sekä hupi että tavoite neulomuksissani). Havaitsimme ne liian löysiksi, mutta muutoin idealtaan toimiviksi. Myös niin, että koko "sukka" on nilkan lämmikkeenä, kun kenkä on jalassa, ja sitten sisätiloissa jalkateränkin lämmikkeenä. Toiseen pariin säätelin silmukkamääriä, mutta unohdin ottaa minkäänlaisia kuvia.

Vanhin kummitytöistäni toivoi villasukkia, mutta koska äitini eli hänen tätinsä sukittaa valittuja sukulaisia, kyhäsin tuubihuivin, jonka päitä ei ommeltukaan yhteen. Eli jos haluaa suoran huivin, napit päästä auki ja suorakaiteeksi. Vinkki oli jostakin syksyn 2019 neuleohjekokoelmista.

Lankaa meni noin 200g, joista kirjavana lankana oli ystävältäni Neulovalta Ninjalta vaihtarina saatu Lanitium ex machina -toimen soft merino sock (75% extra fiiniä merino, 25% nylonia), värin Ice Queen ja yksivärisenäjuttukaverina joukko erilaisia sinisiä ohuita sukkalankaloppuja.

Ja kuten kuvasta näkyy, kun oli päivänvaloa, ei vakituinen avustaja neitimme ollut kotona. Pihapuska sentään oli.

Pikkujouluissa jokainen sai sukkaparin. Äitini kanssa sovimme, kumpi hommaa ja kenelle. Eno-kummisedälle nitkuttelin perussukat saappaisiin, Kummitädilleni Katian merino-sukkalangasta pitsisemmät sukat. Pintaneuleen nimi ainakin joissain lähteissä on Muurahaisen polku ja se neulotaan näin:
1.krs 2 oikein, 2 nurin
2.krs lk, 2 oikein yhteen, 2 nurin
3.krs 2 oikein, 2 nurin
4.krs 2 oikein yhteen, lk 2 nurin

Kuvio syntyi joutuisasti ja varresta tuli sekä ryhdikäs että joustava. Tosin tässä parissa lanka oli niin ohutta, että 2,5-koon puikot riittivät. En viitsi kokeilla paksummalla langalla.

Tennisvillasukat vaiko villatennissukat? Tavalliset, ohuet miesten sukat, joiden varsiin värkkäämien raitojen mittasuhteet ja sijoittelu jäivät vavaamaan. Ihan ei mennyt tennissukkien suhteessa, mutta se tuskin vaikuttaa käytettävyyteen.

Kuinka kauan kestää yhden vauvannutun neulominen?

Ystäväni on mitä kunnioitettavassa määrin äiti, sillä hänellä on viisi omaa lasta. Minua on siunattu sillä ilolla, että näihin lapsiin olen saanut tutustua jo siinä vaiheessa, kun perheessä oli vasta kolme lasta ja heistä vanhin  4-vuotias. Ja voi sitä onnen määrää, kun pääsin kuopuksen kummitädiksi!

Reilu vuosi sitten alkoi Ystäväni isoäitiys, joka näkyy olevan vallan innostavaa. Niinpä lupasin nitkutella pikkuisille nuttuja. Aloitin suloisen tytön neuleesta, jonka mallia jahtasin kyllästykseen asti. Löysin vihdoin jotakin kelpoista Dropsin ohjeistosta. Vaikka minulla ja ainaoikein-neuleella on pysyvä kriisi, selvisin hommasta palmikoiden avulla.

Lanka on matkamuisto Italiasta pikkuisesta Monte san Savignon kylästä, jossa lankakauppias ja kauppa-apunsa lienevät 1930-luvulta ja liikkeen valikoima useilta vuosikymmeniltä - kolme seinällistä katosta lattiaan likimain kaikkea paitsi meikäläisiä sukka- ja villapalttoolankoja. Siellä silmiini osui neljä kerää Rowanin Baby Merino Silk dk -lankaa (66% merinovillaa, 34% silkkiä), josta taisi kaksi kerää riittää tähän takkiin.

Sitten nuttu olikin pari kuukautta odottamassa päättelykeijua tai hyvää haltiaa, joka löytyi Lankaputiikki Silmukan neuletapaamisesta. Aatu teki huolellista työtä ja edisti ratkaisevasti neuleen viimiestelyä. Napitkin ovat Silmukasta.

Koko vuoden olen etsinyt pikkuisten neuleohjeita puikoille 2,5-3. Nyt niitä on nurkissani kohtuullisesti. Eikä suotta - vaaleanpunaisen takin tulevalla haltijalla on jo yksi serkku ja ihan pian syntyy toinen. Näiden seuraavien nuttujen valmistuminen tuskin kestää yhtä kauan kuin tämän, sillä ohjeeksi olen jo löytänyt paljon mieluisamman.

Aurinkosukat?

Tutustuin tähän Ystävääni viime vuosituhannella, kun osuimme samalle tekstianalyysin kurssille. Perustukset yhteiselle taipaleellemme loi meidän ja erään kolmanne opiskelijan toimittama julkaisu, joka koostui kahden ryhmän teksteistä. Sittemmin ja onneksi yhteiset jutunaiheet ovat laajentuneet, ja tapaamme toisiamme silloin tällöin - toki aina liian harvoin.

Hän toivoi pitkiä villasukkia ja valitsi langaksi yhden Novita-suosikkini, aurinkoisen ja raidallisen version Seitsemästä veljeksestä.

Löysin Novitan sivuilta kelpo ohjeen, jota en muokannut muuten kuin vaihtamalla 2 o, 2 n -mallin omaan suosikkiini 3oikein, 1nurin -versioon, jossa mielestäni värit näkyvät kauniimmin. Varrella on pituutta ennen kantapäätä noin 35cm, ja lankaa sukkapariin meni noin 200g.

Tämä "väliprojekti" erään testineuleen lomassa kirjaimellisesti toi valoa harrastuspussukkaani. Ja nopsastipa näitä sukkia "Veljeksistä" nitkuttelee. Ja kun olin sopivasti menossa pääkaupunkiseudulle, sai Ystäväni sukkansa ja yhdessä pääsimme vaihtamaan päälimmäiset kuulumiset Thehuoneessa, josta ei koskaan voi lähteä ostoksitta.

Pipojakin välillä

Sukkasulkeisten väliin pyöräytin pari pannumyssyä, joita pipoiksikin kutsutaan. Molemmissa malli oli sama: 5-koon puikot, 74 silmukkaa ja tekemään. Alkuun 3oikein, 3nurin-joustinta, muutoin sileää. Latvakavennukset tein kuudessa kohdassa kaventaen joka kerroksella.

Langoissa pääsin nautiskelemaan neidin koulussa värjäämästä villasta. Aronialla värjätyn villan kaveriksi iskin jämälaatikosta  Austermannin kid silk -mohairia. Tuo aronian tuoma väritys oli niin mielenkiintoinen, etten loppu kerää hävitäkään ihan äkkiä.

Kuopus halusi vaaleanharmaan pipon. Kummitädiltä jouluna saamastani aarrekeosta löytyi perusväri (ei aavistustakaan, mistä langasta on kyse), jonka kaveriksi Snurren hyllystä valitsin Sandness Garnin alpakkalankaa.

Kun Sukka-Finlandia päättyi, oli aika aloittaa niin palkintoneule kuin tilaustyökin. Ystäväni tilasi jo syksyllä uuden pipon kadonneen tilalle. Hänen taloussuklaan ruskea lanka on 100% merinoa, jota on lievästä "lohkeilusta" huolimatta kiva neuloa. Mallina on "Odessa hat", johon olen törmännyt aiemminkin ja joka näkyy olevan Ravelryssä ilmainen ohje. Kannattaa kurkistaa linkki, sillä tästä nyt tehdystä piposta malli ei erotu niin hyvin. Ja nyt tein lisäykset eri kohdassa kuin ohjeessa.

Ketustamassa

Pääsinpä vihdoin kokeilemaan Tukuwoolin sukkalankaa, kun ystäväni toivoi terrakotan värisiä sukkia ja silmäni osuivat Repoon. Ilman selkeää väritoivetta olisikin ollut vaikea valita parasta väriä, sillä parhaita oli paljon.

 Puikoiksi nappasin kokoa 3 olevat kepakot, sillä olen tässäkin asiassa hieman löysäkätinen. Silmukkalukua täytyi säätää, enkä sen sopivuudesta ole vieläkään varma. Mutta 3 oikein, 1 nurin -rytmillä nitkuttelin, jotta väri pääsisi olemaan pääasiana.

Onneksi osui lumisateinen päivä! Joitakin kuvia sain otettua ulkona luonnonvalossa.

Sydämellisin ajatuksin ystävälleni, kummityttöni äidille!

Kummipojistani yksi toivoi läppälapasia, joissa olisi ollut kissankuva. Lapaset onnistuivat syksyn 2016 Kotivinkin ohjeita melkein noudattaen, mutta kissaa ommellessa meni hermo. Niinpä lapsi sai lapaset ilman kissaa.

Lankana on Teeteen Tundra, raidoissa Maijaa. Kameran asetuksissa vain joku marrasvirus, joka viskoo punaiset kuinka sattuu.


Ai niin, miten ketustamassa? Perheemme sanontoja, joka liittyy Pappani metsästyskertomuksiin ja tapaan kertoa niitä.

Ariadnen lankoja ja synttärilahjoja

Sukka lienee neulovan ihmisen vakiotyö ja -varuste. Niinpä syksyn mittaan sukan alkuja on pyörinyt käsi-, työ- ja vapaa-ajan laukuissa mukana milloin missäkin. Joku pari on valmistunutkin. Niin kuin yllä oleva Ariadnen langaksi ristimäni palmikkosukkapari, jonka tilasi ystäväni Johanna.

Lankana on omenanvihreää Maijaa, puikot koko 3 ja silmukoita 52. Halusin leveän palmikkokuvion sukan etuosaan. Sen seurauksena ja humanistin laskuopilla eivät silmukat menneetkään tasan - niinpä palmikoin myös sauman, kuten salaman kanssa kuvattuna näkyy.

Yllättäen lähestyi kuopuksen joukkueenjohtaja sukkatilauksella - joku ystävistään täyttäisi tasavuosia ja tarvitsisi lämmikkettä. Sain vallan vapaat kädet, ja koska aikataulu oli kohtuullisen tiukka, kaivoin varastoistani aina luotettavaa Regiaa (6-säikeistä) ja taas puikot kokoa 3.

Pintaneuleeksi otin testiin 5 silmukan mallikerran vaativan ratkaisun:
-4 silmukkaa oikeaa, 1 silmukka nurjaa toista 3 krs
-langankierto, 2 oikein yhteen etureunasta, 2 oikein yhteen takareunasta, langankierto, 1 silmukka nurjaa
-toista näitä

Vaihtelua saa ilmeeseen sillä, miten neuloo langankierrot seuraavalla kerroksella. Itse neuloin ne nyt kiertäen, mutta jos muistan seuraavalla kerralla, kokeilen toisin.

Ja nyt sukkapussissa on Tukuwoolin Repoa lähes valmiina parina, Sukka-Finlandian keskeneräinen mysteerisukka sekä aloittamaton lämmittelysukka ja sisaren joululahjasukat.

Sääriä lämpimiksi

 No niin, nyt kun on Lahden MM-hiihtokisoista vapaapäivä näin sohvaurheilijallakin, ehtii mm. purkamaan kaikenlaisia rästihommia, kuten kirjaamaan jotakin muistiin neuleista.

Joulukuun alkupuolella kävin kummipoikamme syntymäpäivillä Rovaniemellä. Olin arvioinut junamatkakutimet väärin. Mutta ei hätää! Rakas pikkuserkkuni uhrautui Nina Laitisen Joulunkalenterisukka 2016 -projektin kohteeksi.

Langoiksi valitsin Nallea, jota sai sopivasti Rovaniemellä marketista. Paluumatkalla huitelin menemään varsia muutaman päivän ajalta. Sitten tuli tauko, joka venyi yli joulun pyhien. Vasta tämän vuoden puolella sain sukat tehtyä.

 Oikein mukava ja aivoja haastava homma! Suuresti arvostan ohjeiden laatijaa, joka meille valmista kärkkyville suunnittelee sukkia toisensa perään.

Seuraavat sääret, jotka saivat lämmikettä, ovat kampaajani ja hikihöykyttäjäni. Ystäväni Neulova Ninja laati Tessulle jo syksyllä syntymäpäivälahjaksi (en itse ehtinyt) Anelmais-Unelmaiset. Mutta niitä tarvittiin toiset! Olivat kuulemma niin ihanat ja lämpimät ja tarpeen!

Valitsin aivan toisenlaisen värimaailman näihin: vaaleaa harmaata, valkoista, tummaa sinistä, fuksiaa ja jo poistunutta raidallista - harmaa ja raitalanka Seitsemää veljestä, loput Jannea.

Syksyllä on muistettava taas pyöräyttää himoliikkujalle ja vetoisessa kampaamossa työskentelevälle seuraavat lämmittimet.

PS: Onneksi on tuttavapiirissä näitä ohutjalkaisia malliksi :)

Luukkulapaset

Nuoremman lapsemme joukkuekaverin äiti lähestyi marraskuussa Kotivinkkia luettuaan tekstarilla ja toiveella kolmesta parista läppälapasia. Hän lupasi toimittaa langat ja piirtää pahville "muotin".

Sitten alkoi urakointi, panikointi, purkaminen, uudelleen neulominen, silmukoiden säätäminen, arvailu ja toivominen.

Sandnesin alpakasta tuli harmaat, vetelät, ihanat ja pehmeät lapaset. Lanka, jota oli varattu 50g kumpaakin väriä, riitti hyvin. Ihana oli neuloa näitä!

Merinosta sai jämptimmän pinnan. Onneksi älysin lyhentää vartta 3cm, sillä muutoin ei olisi lanka, jota oli varattu niin ikään 50g/väri,  riittänyt. 

Tällä idealla voisi - ja ehkä pitäisikin - kummilapsille värkätä lämmittimiä.