Silkkiä, villaa, pekaanipähkinöitä ja orkideoita

Pääsin testaamaan Laine 6 -neulelehteen minulle uuden tuttavuuden Astrid Trolandin neulepuseron Afterparty. Alun perin ohje on laadittu mohairiakin sisältävälle langalle ja keskenään sopuisille väreille.

Mutta koska sain vapaat kädet, kevensin hieman ja valitsin langaksi Host Garnin Tidesin, jossa on 30% silkkiä ja loput villaa. Omasta, tavanomaisesta värimaailmastani täysin poiketen pohjaväriksi valikoitui pekaanipähkinä (kotoisammin kuravesi tai laihahko kaakao) sekä orkidea, vahva syvä violetti. Hetken pohdin myös yhdistelmää, jossa pohjavärinä olisi ollut fuksia ja tehosteena juuri lehtensä luonut saniainen. Iski kuitenkin varovaisuus, sillä jouduin tekemään hankintani tietokoneella oikean kauppareissun ja päivänvalon sijaan.

Näppituntuma langasta on ihana. Voisin kuvitella käyttäväni sitä vaikkapa huiveihin, koska se tuskin kutittaa. Väritkin aika houkuttelevia...

Itse neule taas alkoi liki 300 silmukan luomisella. Niinpä loin samaan syssyyn hihojenkin silmukat ja pakkasin molemmat hihantaimet lomareissulle. Sitten piti saattaa valmiiksi pari lähes valmista neuletta. Sen jälkeen asetuin testaamaan. Koska lanka juoksi ja ohje oli mainio, en kokenut olevani jatkuvasti aivan kulmat kurtussa.

Takapakkia hommaan tuli, kun jouduin pieneen kolariin, jonka seurauksena ranne kipeytyi hetkeksi. Kuntoutin sitä muilla neuleilla, kunnes taas tartuin tähän puseroon. Myös jalkapallon MM-kisat osuivat sopivasti vauhdittamaan hommaa.

Kun hihat ja vartalo olivat kainaloissa, kaikki järjesteltiin luonnollisesti samalle pyöröpuikolle ja ryhdyttiin laatimaan kirjoneuleosuutta. Se on tässä neuleessa vallan helppo.

Löysällä aikataululla ehdin hyvin testiaikana valmiiksi. Suhteessa pisin aika meni taas siihen, että sain muutaman päättelyn ja muun viimeistelyn tehdyksi. Onneksi pingotusvaiheessa sain apua ;)

Ja tätä ei koskaan pitänyt tapahtua

Mutta tapahtuipa kuitenkin. Hurmaava Anu Hankiainen - tai Piippahankiainen - laatii monenlaisia neuleohjeita, joissa on jokin juju tai jekku. Harha-kaulurilleen hän toivoi testaajia elokuun puolivälissä, ja niinpä tartuin hommaan. Vaikka olin aina kuvitellut, että minä EN käytä kauluria IKINÄ.

Koska en ehtinyt Lankaputiikki Silmukkaan  mm. iki-ihanien Isagerin lankojen äärelle, kaappasin paikallisesta Dropsin Alpaca mix -lankaa sekä Austermannin kid silkiä. Kumpaakin meni hieman yli kerän, joten ohjeessa alkuperäisenä suosituksena olleet langat riittävyydeltään olisivat kuitenkin olleet parempia.

Kauluri muotoutuu erilevyisistä palmikoista, jotka pitävät sen hyvin ryhdissään. Pituutta kaulurilla on runsaasti, joten se pysyy hyvin takin kauluksen alla ja yltää tarvittaessa korvillekin. Ja mikä melkein tärkeintä, ainakaan oma lankayhdistelmäni ei kutita.

Ei tullut enää villatakkia,

mutta tuli tyyny. Tärkeät sukulaiseni väänsivät, käänsivät, hikoilivat ja kunnostivat vanhan maalaistalon päärakennuksen. Ja kun sohvakin oli saatu paikalleen, saapuivat kutsut tupaantuliaisiin. Siinä vaiheessa minä tartuin hommaan, johon olisi ollut aikaa noin puolitoista vuotta.

Kaivoin kätköistäni Cascade Yarns -tahon laatimaa Ecological wool -lankaa ja 6-koon puikot sekä Novitan Syksy 2016 -lehdestä kiskomani ohjeen. Niinpä syntyi tyynynpäällinen langasta, josta olin jo aikoinaan nitkutellut Ukkoselleni villapuseron.

Vaikka ohjeesta tykkäsinkin kovasti, lehtikuvion sijalle aloin pohdiskella muitakin vaihtoehtoja. Ja tuo Cascaden lankaverstas on kyllä yksi kestosuosikkini - koskaan ei ole pettänyt laatu eikä värimaailma.