Wanhojen arpavoittoja

Isompi lapsi on jo niin vanha, että osallistuu Wanhojen tansseihin. Me esivanhemmat saimme wilmaitse toivomuksen toimittaa koululle hyvissä ajoin arpavoittoja tanssiaistilaiuudessa järjestettäviin arpajaisiin.

Minä kun en suostu tämän vuoksi ostoksille, aukaisin sekä suuni että lankalootani. La Camicietta -vaateliike lahjoitti kaksi kaunista huivia - kiitos Terhi!

Minä nitkuttelin yhden huivin, jossa lankana on Debbie Blissin Palomaa (60% alpakkaa, 40% merinoa) ja pintana valepatenttia. Muhkea huivi olisi voinut olla pidempikin, mutta enempää ei tätä lankaihanuutta kotoa löytynyt. Ja aikanaan kyseinen metrimäärä myytiin riittävänä huiviin.

Toinen nitkutelmani oli sukkapari, kuinkas muuten. Keväisehkön vihreästä Novitan Nallesta testailin uutta varsikuviota, johon ohjeen sain Riina-ystävältäni.

Alkuperäisen ohjeen mukaan olisi toistettu seuraavaa:
2 oikein, 1 nurin - neljä kerrosta
2 nurin, 1 oikein - yksi kerros

Minä oikaisin mallin muotoon 3 oikein, 1 nurin neljä kerrosta ja sitten 3 nurin, 1 oikein kerroksen verran.

Tilauksia ja testauksia

2019 -vuoden jälkipuolisko näyttää näitä arkistoja kaivellessa olleen kohtuullisen sukkaisa. No, onpa neulottu sitten edes niitä.

Kelta-harmaaraidallinen pari on tilaustyö eräältä VPK-aktiivilta teini-ikäiseltä, jonka tunnen muista yhteyksistä ja joka oli nykynuorena napannut instagrammista tietoonsa, että nitkuttelen. Ja kun teini pyytää, tantta tarttuu toimeen. Sukat ovat kuulemma palvelleet kuuliaisesti.

Kesän värjäyksistä en ole ehtinyt juuri mitään neuloa. Mutta tärkeimmästä aloitin: lupiiniliemessä uineesta Nallesta sukat neidille, jonka syy alunperin koko värjääminen oli ja joka innokkaasti surffasi tietolähteissä, kun minä loiskuttelin väri- ja huuhteluvesiä.

Siskoni on ollut aulis koekaniini joogasukkien suhteen. Nämä alla olevat tein jossakin Kotivinkki-lehdessä olleen ohjeen mukaan Maija-langasta niin, että sai loppuun kolme eri väriä (tämä loppuun kuluttaminen tuntuu olevan nykyään sekä hupi että tavoite neulomuksissani). Havaitsimme ne liian löysiksi, mutta muutoin idealtaan toimiviksi. Myös niin, että koko "sukka" on nilkan lämmikkeenä, kun kenkä on jalassa, ja sitten sisätiloissa jalkateränkin lämmikkeenä. Toiseen pariin säätelin silmukkamääriä, mutta unohdin ottaa minkäänlaisia kuvia.

Vanhin kummitytöistäni toivoi villasukkia, mutta koska äitini eli hänen tätinsä sukittaa valittuja sukulaisia, kyhäsin tuubihuivin, jonka päitä ei ommeltukaan yhteen. Eli jos haluaa suoran huivin, napit päästä auki ja suorakaiteeksi. Vinkki oli jostakin syksyn 2019 neuleohjekokoelmista.

Lankaa meni noin 200g, joista kirjavana lankana oli ystävältäni Neulovalta Ninjalta vaihtarina saatu Lanitium ex machina -toimen soft merino sock (75% extra fiiniä merino, 25% nylonia), värin Ice Queen ja yksivärisenäjuttukaverina joukko erilaisia sinisiä ohuita sukkalankaloppuja.

Ja kuten kuvasta näkyy, kun oli päivänvaloa, ei vakituinen avustaja neitimme ollut kotona. Pihapuska sentään oli.

Pikkujouluissa jokainen sai sukkaparin. Äitini kanssa sovimme, kumpi hommaa ja kenelle. Eno-kummisedälle nitkuttelin perussukat saappaisiin, Kummitädilleni Katian merino-sukkalangasta pitsisemmät sukat. Pintaneuleen nimi ainakin joissain lähteissä on Muurahaisen polku ja se neulotaan näin:
1.krs 2 oikein, 2 nurin
2.krs lk, 2 oikein yhteen, 2 nurin
3.krs 2 oikein, 2 nurin
4.krs 2 oikein yhteen, lk 2 nurin

Kuvio syntyi joutuisasti ja varresta tuli sekä ryhdikäs että joustava. Tosin tässä parissa lanka oli niin ohutta, että 2,5-koon puikot riittivät. En viitsi kokeilla paksummalla langalla.

Tennisvillasukat vaiko villatennissukat? Tavalliset, ohuet miesten sukat, joiden varsiin värkkäämien raitojen mittasuhteet ja sijoittelu jäivät vavaamaan. Ihan ei mennyt tennissukkien suhteessa, mutta se tuskin vaikuttaa käytettävyyteen.

Sääret lämpimään

Liikunnallisestikin ahkerat lähipiirini tärkeät naiset toivoivat joulukukiksi säärystimiä, joita voisi käyttää vaikkapa lenkillä. Optimisteina he kai kuvittelevat, että saamme talvenkin.

Toiselle heistä tein lämmikkeet hyödyntäen pääosin raidallista Seitsemää veljestä sekä valepalmikkoa. Halusin samalla kokeilla, miten tämä pintaneule toimii säännöllisissä raidoilla. Tältä näyttää:

Lykkäänpä muistiin ohjeen, kun sitä kuitenkin aika ajoin käytän:

- 1-3. kerrokset: *3 oikein, 2 nurin *-joustinneuletta 3krs

- 4.kerros: *Nosta yksi silmukka neulomatta, neulo kaksi yhteen ja vedä nostettu silmukka niiden yli, 2 nurin* toista koko krs

- 5. kerros: *tee langankierto, neulo yksi oikein, tee langankierto, 2 nurin*  toista koko krs

- Aloita alusta. (Ensimmäinen kerros: *neulo lisätty silmukat ja yksi ”alkuperäinen” oikein, 2 nurin*)

Toiset säärystimet ovat muunnelma sukista, joiden ohje on julkaistu Novitan syksy 2018 -lehdessä. Kaivelin keskenään myötääviä jämiä ja aloin järjestellä, sillä nautin näistä jämäarpajaisista. Ja aika vähiin kaikki neljä väriä kuluivatkin.

In paradiso!

Olemme olleet onnekkaita, sillä meillä on ollut mahdollisuus matkailla pariin otteeseen Italiassa. Siellä majapaikkanamme on iki-ihana Podere Ninfeo Cisternella keskellä Toscanaa ja maaseudun rauhaa.

Aiempina kertoina olen jättänyt lähteissämme sukat lämmittämään jota kuta perheestä, joka neljässä sukupolvessa huolehtii maatilastaan ja meistä agriturismo-vieraistaan. Tänä vuonna jätän huivin.

Lankoina on 100g Langin hitaasti väriä vaihtavaa sukkalankaa (75% villaa ja 25% polyamidia) sekä 100g erilaisia punaisia sukkalankojen loppuja.

Pintaneuleena taas sellaista yksinkertaista "kokousneuletta", jota voi tuupata huiviin toistekin:
-6 kerrosta aina oikeaa
-7.krs siten, että joka silmukasta pidennetty silmukka (vain yhden kierteen verran)
-8.krs kaikki oikein samalla pudotellen "pidennyskierteet" auki
-näitä toistaen riittävästi

Loin 3 silmukkaa puikoille 6 ja lisäsin vain oikealla puolella oikeanpuoleisessa reunassa silmukan. Vasen reuna pysyi siten suorana. Jos olisi ollut toiset 200g lankaa, olisin ryhtynyt kaventamaan. Näin olisi tullut laadittua jo todella mojovan kokoinen huivi.

Lahjuksia taasen

Talven ja kevään mittaan olen silloin tällöin edistynyt lahjasukkienkin kanssa. se tosin hupenee sitä mukaa, kun syntyy valmista. Tämä taas kaiketi johtuu siitä, etten viitsi neuloa sukkia huvikseni vaan nitkuttelen niitä sitä mukaan, kun on saaja tiedossa.

Talvella pääsimme juhlimaan naapurin valmistumista. Kotiväkensä antoi lahjavinkiksi sukat, jotka sitten nitkuttelin Sukka-Finlandian lomassa. Värit eivät lahjottavaa ajatellen olleet ihan tyypilliset, mutta nappasinkin työn alle lankoja, jotka toivottavasti toisivat mieleen loman ja uuden "mökin". Työn ohessa opiskellut kun on lomansa ansainnut.

Kevään ylioppilaista muistin kahta. Kotijumalattaremme (päiväkodin tädeistä tärkein) tytär haaveili aikoinaan eri ammateista, mutta kun ammuin haaveensa alas, päätyi hän lukioon. Jotta ahkeroijalla pysyisi jatkossakin pää kylmänä ja varpaat lämpiminä, kyhäsin Maija-langasta sukat.

Koristin nämä sukat kierrejoustimella. Sitä on sukan suussa, koko varren mitalta takana ja edessä (puikoilla 2-3) kahden kierteen verran reunoissa. Tulipa sanottua hankalasti...

Kierrejoustin on joka tapauksessa pintaneule, joka kannattaa muistaa. Kun silmukkaluku on jaollinen kolmella, se onnistuu sutjakkaimmin ja siitä tulee siisteimmän näköinen. Tässä Kodin Kuvalehden sivuilta napattu ohje pyöröneuleena tehtävään:

1. krs: Neulo 1 s nurin, 2 s oikein. Toista koko kerros samoin.

2. krs: Neulo 1 s nurin, siirrä 1 s neulomatta suoraan puikolta toiselle. Neulo seuraava silmukka oikein ensin etureunasta ja sitten takareunasta. Vedä nostettu silmukka kahden edellisen silmukan yli. Toista koko kerros näin. 

Toiselle lakitetulle vein perussukat. Matemaattisestikin lahjakkaan nuoren kohdalla leikin raidoilla ja suosikillani 3 oikein, 1 nurin -joustimella. Langat ovat muinaista Seitsemää veljestä, jota löytyi viime jouluna Kummitädiltäni saamasta taikakeosta, joka taasen nippa nappa mahtui 50 litran muovilaatikkoon.

Sittenkin huivi-ihmisiä?

Syyskuussa 2017 poikkesin Lankaputiikki Silmukassa jokalauantaisessa neuletapaamisessa. Siellä oli paitsi ihana huivi työn alla niin myös kaupan erityisen herkullisia mohairlankoja. Suoraan Pariisista.

Niinpä minä, huiveja kaihtava ihminen, tein todellisen heräteoston. Ei muuten, mutta kun oli ihan PAKKO saada samanlainen huivi.

Horai-huivin ohje löytyy Ravelrystä. Omani on noin 25 silmukkaa kapeampi ja vastaavasti kohtuullisen pitkä. Koska puikot olivat paksut, eivät sormeni kestäneet kovin pitkää neulontaurakkaa kerralla. Venyipä siten tuo neulontaurakkakin.

Pehmeää, möyheää, ihanaa leikkiä käytännössä vain oikeilla silmukoilla!

Mallikerta on neljän kerroksen korkuinen ja jaollinen neljällä silmukalla:
1.kerros: *kolmen silmukan läpi yksi silmukka, langankierto ja toinen silmukka oikein => kolme uutta silmukkaa, yksi silmukka oikein* - toista
2.kerros: kaikki silmukat oikein
3.kerros: *yksi silmukka oikein, kolmen silmukan läpi yksi silmukka, langankierto ja toinen silmukka oikein => kolme uutta silmukkaa* -toista. Menevät näin ollen ikään kuin lomittain nämä kukat
4.kerros: kaikki silmukat oikein

Huiviohjeen tausta ei valitettavasti ole mitenkään iloinen: Kun maa järisi 2011 Japanissa, syntyi mm. huiviohje, jonka tuotoilla suunnittelija halusi osaltaan auttaa jälleenrakennuksessa. Myöhästyin tästä "kolehdista" pahasti, mutta sain sentään huivin aikaiseksi.

Ariadnen lankoja ja synttärilahjoja

Sukka lienee neulovan ihmisen vakiotyö ja -varuste. Niinpä syksyn mittaan sukan alkuja on pyörinyt käsi-, työ- ja vapaa-ajan laukuissa mukana milloin missäkin. Joku pari on valmistunutkin. Niin kuin yllä oleva Ariadnen langaksi ristimäni palmikkosukkapari, jonka tilasi ystäväni Johanna.

Lankana on omenanvihreää Maijaa, puikot koko 3 ja silmukoita 52. Halusin leveän palmikkokuvion sukan etuosaan. Sen seurauksena ja humanistin laskuopilla eivät silmukat menneetkään tasan - niinpä palmikoin myös sauman, kuten salaman kanssa kuvattuna näkyy.

Yllättäen lähestyi kuopuksen joukkueenjohtaja sukkatilauksella - joku ystävistään täyttäisi tasavuosia ja tarvitsisi lämmikkettä. Sain vallan vapaat kädet, ja koska aikataulu oli kohtuullisen tiukka, kaivoin varastoistani aina luotettavaa Regiaa (6-säikeistä) ja taas puikot kokoa 3.

Pintaneuleeksi otin testiin 5 silmukan mallikerran vaativan ratkaisun:
-4 silmukkaa oikeaa, 1 silmukka nurjaa toista 3 krs
-langankierto, 2 oikein yhteen etureunasta, 2 oikein yhteen takareunasta, langankierto, 1 silmukka nurjaa
-toista näitä

Vaihtelua saa ilmeeseen sillä, miten neuloo langankierrot seuraavalla kerroksella. Itse neuloin ne nyt kiertäen, mutta jos muistan seuraavalla kerralla, kokeilen toisin.

Ja nyt sukkapussissa on Tukuwoolin Repoa lähes valmiina parina, Sukka-Finlandian keskeneräinen mysteerisukka sekä aloittamaton lämmittelysukka ja sisaren joululahjasukat.

Valtion virkaa ja kullankimallusta

Kesällä 2016 ostin mahtavalta tuntuvaa  Quince & co:n luomupellavalankaa, jonka sävy Kyyhkynen kutitti silmiä ja sielua houkuttelevasti. Aloin haaveilla siitä, että minäkin oppisin käyttämään kauniita huiveja asusteina, vaikka huiveja inhoankin. Tai ainakin välttelen.

Elokuussa aloin riisineuleella (tai pidennetyllä helmineuleella) 40 silmukkaa leveän huivin, jota on tehty ja marinoitu. Ja tehty.

Tänä kesänä päätin, että nyt on tultava valmista. Niinpä sitten tämä kudin kulki mukana kuopuksen joukkueen turnauksessa Ruotsissa, vanhempieni mökillä, kaveritapaamisissa kahvilassa, automatkoilla. Siti sitä jäi nitkutettavaksi myös kotisohvaan pioninkin katveeseen.















Lähes vuosi meni, tarkalleen ottaen 358 päivää. Pituutta tuli kapeaan huiviin kuin valtion virkaan. 150g lankaa ja rutkasti enemmän tyytyväisyyttä! Tulen käyttämään tätä ihan varmasti.

 Kun oma rakas harmaani valmistui, löysin kultaisen, aikoja sitten tekemäni huivin, jonka langasta ei ole enää mitään tietoa. Jostakin ale-laarista ostettu, aito tekokuitu. Aina oikein -neuleella tein niin pitkälle kuin lankaa riitti. Ja siskolle meni tämä.

Kyllä kultaisella siskollani kuuluu olla kultainen huivi!

Tuubihuppu

Osuipa kulkureitilleni pehmeä, lämmin oranssi (Lang Yarns Odeon) - väri joka sopii yhdelle kummitytöistäni. Pyydystin sille kaverin (Red Heart Soft), jotta saisin aikaiseksi jonkinlaisen pehmeän huivin.

10-koon puikoilla, 21 silmukalla ja patenttineuleella (minulle auennut ohje täällä ) syntyi noin 30 cm leveä ja ehkäpä 120cm pitkä tuubihuivi, joka riittää kahdeksi napakaksi kierrokseksi kaulan ympäri - myös aikuiselle, kokeilin.

Äkkinäiseksi päänsuojaksikin tuubi kääntyy.

Vaikka onkin joutuisaa nitkutella paksuilla puikoilla, en siitä taaskaan innostunut. Tosin tämän tuubin jälkeen 6-koko tuntuukin yllättävän hyvälle.

Sukanvarsia muistiin

Iloisista, kirjavista ja valmiiksi raidoittavista langoista nautin toki. Mutta silti yksivärisissä on oma viehätyksensä. Nallea käytin joulukukkiin jonkin verran, kun se on kohtuullisen ohutta.

Yllä oleva varsi on yksi kestosuosikkini:
- 2 oikein, 2 nurin esimerkiksi 5 kerrosta
- kaikki nurin 1 krs
- sama ralli alusta

Tämän syksyn löytö (taisi osua silmään Kodin Kuvalehdestä) on kierrejoustin:
- silmukkaluku jaollinen kolmelle
- 1 nurin, 2 oikein kerroksen verran
- 1 nurin, nosta 1. oikea oikealle puikolle neulomatta, neulo toinen oikea molemmista reunoista (=saat 2 silmukkaa yhdestä), vedä nostettu silmukka näiden kahden yli => silmukkaluku pysyy samana
- ja alusta

Vaihtelua (ja vauhtia) malliin saa, kun "välikerroksia" onkin kaksi. Äitini testasi tämän niin ja oli kovin tyytyväinen.

Kiitoksia

Koska tämä nitkuttaminen on harrastuksista pitkäaikaisin, turvaudun tuloksiin monissa yhteyksissä. Niin kuin varmaan meistä puikottajista moni muukin.

Kuopus hukkasi erääseen turnaukseen reppunsa, jossa oli kahdet nappikset, kaksi pelipaitaa sekä maalivahdin hanskat (toki hikisiä sukkiakin). Ystävällinen Ilves-isä pelasti repun ja toimitti sen meille. Niinpä kyhäsin Ilves-pojalle Nallesta sukat, joihin ompelin nuoren herran pelinumeron.

Toivottavasti Ilveksenkin juniorit pysyvät treeneissä ja peleissä niin lämpiminä, ettei villasukilla ole käyttöä kuin vapaa-ajalla.

Huivin nipersin ystävälle, jonka ammattitaidosta saimme taas alkusyksystä nauttia. Kiitoskukkasiksi hän toivoi sinistä huivia. Sopivasti oli tarjolla Pirtin kehräämön meleerattua karstalankaa (2-2,5 -koon puikoille). Sitä höystin yksivärisellä tummansinisellä SandnesGarnin Sisulla.

Pintaneuleena on yksi huivisuosikeistani, naapurin Rouvan oivallus: oikealla puolella kaikki oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin.

Jotakin päättelemätöntä on vielä. Sukkaurakka joulua kohti etenee (tosin hitaasti) ja lapsen villapaidan suunnitelma muuttui, minkä vuoksi purin kaksi alkua: ensimmäisen villapaita-aikeen sekä viltinpätkän. Mutta villapaita voi jo vallan hyvin.

Välityö ja sukkasulkeisia

Hidasta näkyy olevan kuvien siirtäminen koneelle. No nyt sain aikaiseksi.

Jouluksi paahdettujen sukkien jälkeen tarvitsin välityön. Ja koska viltti on aina hyvä ajatus, vietin mm uuden vuoden aaton näin:

Novitan Joki-lankaa, sileää neuletta, jonka lomaan nurjia kerroksia, ja niin kauan ja pitkälle kuin 9 kerästä riitti. Kutoessa meinasi tulla hiki, kun 100% villaa oleva lanka lämmitti.

Ja sitten sukkia: Ystäväni, pitkäpinnainen, oli toivonut jo kesällä, että tekisin hänelle kantapäättömät sukat. Maija-lankaa, joustinneuletta ja siirtyvää joustinneuletta aikani vääntelin, jotta syntyi sukkapötköt. Helmivaranto nurkissani oli vaatimaton, mutta sukkain omistajatar tuunatkoon mieleisekseen.

Monenlaisten kalenterisotkujen sijaan en päässyt koulukaverini synttäreille. Mutta koska tuleen ei jäädä makaamaan, me Neulovan Ninjan kanssa päätimme vaatia yksityisvastaanoton. Se on ihan pian! Nään kaksi 1980-luvun alusta kanssani taivaltanutta ihanuutta kerralla! Kukkasten sijaan menee meistä nuorimmalle sukkasia.



Taisi olla helmikuu, kun sain joulukuiset kalenterisukat viiemisteltyä kantapäillä.

Nyt hiihtokisojen aikaan väännän vuorotellen itselleni Nurmilintua ja tuolle sukkamallilleni piiiiitkiä säärystimiä. Eilen pengoin lankoja, meinasin ottaa taas uuden aloituksen. Mutta hillitsin itseni ja otin tyrkylle yhden keskeneräisen odottelemaan kisakutimien valmistumista.