Ei tullut mekkoa

 

Orimattilasta kotoisin olevana haaveilen - asialle enempiä tekemättä - puvustamme, jossa on upeat, vahvat värit ja jopa yllättävätkin punaiset sukat. Rouvasikään ehtineenä tykkimyssyä myöten pitäisi kostuumi olla koossa.

Hiihtolomalla koronatoimiin kiukustuneena kaipasin muuta päänvaivaa ja aloin pohtia, miten puvussa olevia värejä voisin käyttää erinäisissä nitkutelmissani ja muissa virityksissä. Kaivelin nettiä ja lähinnä Maija-langan värikarttaa, joka tarjoaa perusvärejä aina.

Puuvärit ja ruutupaperi olivat hyvät apulaiset, kun helmaraitoja aloin muuttaa sukansuiksi. Ensimmäisen Orimattilai-projektini työn eli perussukat sai Kummitätini, joka on mitä juurevin kotipaikkakuntani edustaja ja innokas käsityöihminen hänkin.

Perheessämme on kansallispukuja - Äitini valitsi vihkipuvukseen Kaukolan puvun ja Kummitätini on hankkinut aikoinaan Tuuterin puvun, minulla oleva Pyhäjärven puku on teetetty aikoinaan tyttöselle harrastukseni myötä. Isoäideistäni orimattilalaisempi on aikoinaan kutonut Vuorelmalle pohjanmaalaisten pukujen helmakankaita. Mikkeliläistaustainen isoäitini taas aikoinaan oli valmistanut itselleen emäntäkoulussa Orimattilan puvun, mikä oli enteellistä, sillä elämä toi hänet avioliiton kautta Orimattilaan. Puku on harmiksemme hävinnyt aikoja sitten. Mutta varta vasten hankitut puvut ovat kaikki muualta, mikä tuntuu erikoiseltakin ja toisaalta kertonee myös pukumme hieman kiistellystä historiasta. 

Lisää aiheesta ja upeista puvuista esim. https://kansallispuvussa.com/orimattila/

Handu hurautti Hämeenlinnaan

Viimekesäiseen tapaan Ilun Handu eli Ilona pakkasi ensihätävastelankapiipaansa pullolleen ja turvoksiin mitä ihanampia lankoja ja herkullisimpia värejä ja lähti kiertämään, etteivät intoneulojien kotivarat (Martat suosittavat ruokapuolelle 72 tunnin kotivaraa - lankasuositus ehkä joustavampi?) vain pääsisi kutistumaan vaarallisen pieniksi.

Tapasin Ilonan jo Tervakoskella 22.5. ja Hämeenlinnaan hänet organiseerasin 8.6. Paikkana oli sama iso pihapiiri Kaurialassa kuin vuosi sitten.

Sääennuste säikytti ennakkoluuloisimmat, sillä aloittaessamme klo 14 oli mitä kesäisin keli. Vasta 17 paikkeilla alkoi kuulua kaukaista ukkosen kuminaa ja ripsutella hieman vettä.

Ystäväni kanssa nitkuttelimme liki tapahtuman loppuun asti ja jatkoille päädyimme meille kutiminemme kahvia kittaamaan. Nyt ajatukset ja kutimetkin ovat Jyväskylässä neulefestareilla - Ilonan treffaan sielläkin ja monta muuta lankakaveria. On tämä neulepiiri ihana!

 

Neulekavereiden huivi-kal

 

Joskus kevättalvella alkoivat tamperelaiset neulekaverini viritellä huivi-kalia. Reunaehdot olivat helpot: joku huivi, jonka ohjeen on joko suunnitellut Veera Välimäki tai joka on julkaistu jossakin Laine-lehdessä ja joka tulee vapuksi valmiiksi. Kuullosti hyvältä myös aikataulullisesti.

Laineen väki lupasi palkinnon oslalistujien kesken arvottavaksi ja minä ilmottauduin hoitamaan arpasihteerin tointa. Oma huivini ei valmistunut vapuksi, mutta onneksi muutama muu valmistui.

JA mitä sitten tein? Olin pitkään suunnitellut nitkuttelevani itselleni "yksivärisen" huivin, ja viime syksyn innostamana halusin myös Linnaea-huivin, joten yhdistun nämä kaksi tuumaa. Langat löytyivät yllättäen nurkista, Malabrigoa ja itse värjäämääni.

Hyvän ohjeen kanssa nitkuttaminen sujui sukkelaan, mutta sitten kiilasi väliin pari muuta neulomusta. Niinpä valmista tuli helluntaiksi. Kuvaaminen ja kirjaaminen näkyvät tapahtuvan vielä hitaammin - tälläkin ajalla kutoisi ;)

Vaikka käytänkin toistaiseksi huiveja laiskasti, tällä ohjeella voisin tehdä ainakin yhden vielä. Muoto ja koko avat todella hyvät, ohje laadukas. Kaunis käyttöhuivi, joka esimerkiksi mekon kanssa toimii neuletakkia mukavammin ja näyttävämmin.