torstai 21. toukokuuta 2020

Etäneulontaa ja lähineulontaa

Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, en suinkaan sännännyt vessapaperiostoksille vaan kaivoin kaapista uuden vuoden rakettien asemesta hankkimani Ilun Handun värjäämän kvintetin. Tarvitsin virkeät virusvapaat sukat.


 20 gramman vyyhtejä piti sivellä, ihailla ja järjestellä. Sitten keriä ja järjestellä.


Tosi harvoin nitkuttelen sukkia itselleni, sillä Äiti pitää huolen varpaistanikin. Mutta nämä värivirkistäjät halusin pitää itse. Raitasukkiin en kyllästy varmaan koskaan. Niinpä nitkuttelin neljän kerroksen raitoja. Kvintetin lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon voisin törmätä koska tahansa uudestaan. Se oli juoksevaa, pehmeää sukkalankaa.


Pitkäperjantaina olemme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa jo vuosikymmenet tavanneet ja nitkutelleet. Viime vuonna aloimme uuden perinteen - sama ohje työn alle. Tänä keväänä palaveerasimme skypessä ja starttasimme Love Note -neuleet. Oli niin mukavaa nähdä ystävä edes ruudun välityksellä, että tästä tuli tapa - lätisemme nykyään varsin usein näitä näköradioreittejä pitkin keskenämme neuleista yms. tärkeästä.

Ja juu, ihan tarkoituksella on ruutukaappauskuva - sormet hellinä on aika ajoin puhelintakin käpälöity tänä keväänä.


Mielestäni tein jotain valtavan tärkeää tässä kevään korvalla (En tosin enää muista, mitä) - niinpä ansaitsin palkinnon. Ja koska halusin kannattaa pientä yrittäjää, kurvasin taas Ilun Handun nettikauppaan. Sieltä löytyi taivaallisen sinistä liki paidallinen. Nyt nämä kaunottaret odottavat hetkeä, jolloin keskeneräisten vuoristoa on neule-eroosio syönyt sen verran, että on herkkujen vuoro.



Ja mitä tapahtuikaan eräänä alkukevään lauantaina? Tapasin tamperelaisia neulekavereitani Tammelan torilla. Kutimien kanssa jutustelimme pari tuntia. Sitten osa meistä jatkoi vielä Hämeenpuistoon. Voi, miten virkisti tämäkin!


sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Rakkautta neuleellinen



Love Note -neule  alkoi vilahdella seuraamillani kanavilla vallan tiuhaan vuodenvaihteen jälkeen. Helmikuussa näin neuletapaamisessa yhden oikeasti ja iskin siihen silmäni. Innostusta lisäsi se, kun suuresti arvostamani neulojakaveri Hannele aloitti jo toista. Pakko siis saada!

Ja sattuipa niin, että löysin arkistoistani joutilaaksi osoittaunutta Isagerin silk mohairia (jota meni noin 60g). Sen kaveriksi nappasin Malabrigon Sockia, jonka tummaa sinistä olin aikoinani sattumalta varastoinut 9 vyyhtiä kätkööni ja jota säännöstellen käytän. Varastoon tuli tämän neuleen myötä noin 180g lovi, mutta vielä yhteen tarkoin harkittuun nitkuttimeen tätä väriä riittää.

Neule syntyi sutjakkaasti, kun tyrkkäsin keskeneräiset sivuun ja käytössä on paksut puikot. Kun sain Rakkausneuleen valmiiksi, tilasi neiti itselleen oman. Ja minä haluan toisen, aivan erivärisen ja helmasta jonkun verran pidemmän.


Mutta kerta kaikkiaan ihana! Kevyt, pehmeä, lämminkin.

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Ihan vain terveydeksi


Tamperelaisista neulojista osa innostui omasta neuleretriitistä, kun Punkaharjulle Kässäkerho Pompomin viikonloppuun halukkudesta huolimatta ei mahtunut. Ei kun tuumasta toimeen ja silmukoiden sijaan luomaan omaa tilaisuutta.

Paikaksi valikoitui Lempäälässä sijaitseva Lempäälän luontaiskylpylä jonne oli kätevä matkustaa niin Tampereelta kuin Hämeenlinnastakin ja jossa saattoi niin yöpyä kuin poiketa päiväksi, neuloa ja käydä rentouttavissa hoidoissa. Lisäksi tarjolla oli toinen toistaan herkullisempia aterioita.



Paikka oli rauhallinen ja hiljainen. Se tuntui vievän meidät johonkin toiseen aikaan, jossa ei ole kiire minnekään muualle kuin seuraavaan hoitoon tai ruokapöytään. Toki ehdimme neuloakin ja juhlistaa yhden rouvan siirtymistä työelämästä ansaituille emeritan päiville.


Naapurissa sijaitsee Antiikkikahvila Siiri, jossa piipahdimme iltapäiväkahvilla. Oikein houkutteleva tuttavuus tämäkin!



Tällaisia edes vuorokauden pituisia retriittejä voisi olla säännöllisesti. Jo ihan terveyssyistä! Ja tätä historiallista kylpylää voin suositella kaikille, jotka eivät tarvitse pallomerta, yökerhoa tai poreammeita vaan vaihtelua ja rauhallisuutta.

torstai 5. maaliskuuta 2020

Kunpa pian uudestaan


Pääsin käymään Anu Tuomisen hurmaavassa, innostavassa ja idearikkaassa näyttelyssä Huomenna tänään on eilen. Ja kyllä oli! Päässä surisi pitkään visiitin jälkeen. Ja oikeastaan sinne olisi pitänyt päästä uudestaan, toisen ja kolmannenkin kerran.







Omia lankahommia, nurkissa ja muualla oleilevia esineitä sekä värejä voi taas katsoa toin silmin.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Wanhojen arpavoittoja


Isompi lapsi on jo niin vanha, että osallistuu Wanhojen tansseihin. Me esivanhemmat saimme wilmaitse toivomuksen toimittaa koululle hyvissä ajoin arpavoittoja tanssiaistilaiuudessa järjestettäviin arpajaisiin.

Minä kun en suostu tämän vuoksi ostoksille, aukaisin sekä suuni että lankalootani. La Camicietta -vaateliike lahjoitti kaksi kaunista huivia - kiitos Terhi!

Minä nitkuttelin yhden huivin, jossa lankana on Debbie Blissin Palomaa (60% alpakkaa, 40% merinoa) ja pintana valepatenttia. Muhkea huivi olisi voinut olla pidempikin, mutta enempää ei tätä lankaihanuutta kotoa löytynyt. Ja aikanaan kyseinen metrimäärä myytiin riittävänä huiviin.



Toinen nitkutelmani oli sukkapari, kuinkas muuten. Keväisehkön vihreästä Novitan Nallesta testailin uutta varsikuviota, johon ohjeen sain Riina-ystävältäni.

Alkuperäisen ohjeen mukaan olisi toistettu seuraavaa:
2 oikein, 1 nurin - neljä kerrosta
2 nurin, 1 oikein - yksi kerros

Minä oikaisin mallin muotoon 3 oikein, 1 nurin neljä kerrosta ja sitten 3 nurin, 1 oikein kerroksen verran.


lauantai 1. helmikuuta 2020

Terveisiä Pariisista


Elokuun lopussa Lankaputiikki Silmukassa oli vieraita Pariisista, Les Petits Points Parisiens -liikkeen omistaja Anne. Perjantaita jatkoimme muutaman neulojan ja Annen kanssa yhteisellä illallisella, jonka primus motor oli Piippa Hankiainen, neuloja ja neulesuunnittelija.

Koska Annen värjäämille langoille on suunniteltu oma huivi Montmartre, innokkaat ryhtyivät yhteisneulontaan ja kaikkein innokkaimmat suunnittelemaan Pariisin matkaa keväälle 2020.

Oma huivini eteni puuskissa, vaikka pienehkö ja helppo huivi olisi syntynytkin sukkelasti. Yllättäen tämäkin meni neidille, joten hän valitsi rauhallisen väriyhdistelmän. Annen lanka on 100 % merinoa ja ko. väri on nimetty hänen tyttärensä mukaan. Mohairina minulla on Gepard Kid Seta (70% super kid mohair, 30% silkkiä), joista merinoa meni alle 100g ja silkkimohairia noin 25g.



Kyllä niin visiteeraan vielä joskus PPP-puodissa!

perjantai 31. tammikuuta 2020

Tilauksia ja testauksia


2019 -vuoden jälkipuolisko näyttää näitä arkistoja kaivellessa olleen kohtuullisen sukkaisa. No, onpa neulottu sitten edes niitä.

Kelta-harmaaraidallinen pari on tilaustyö eräältä VPK-aktiivilta teini-ikäiseltä, jonka tunnen muista yhteyksistä ja joka oli nykynuorena napannut instagrammista tietoonsa, että nitkuttelen. Ja kun teini pyytää, tantta tarttuu toimeen. Sukat ovat kuulemma palvelleet kuuliaisesti.

Kesän värjäyksistä en ole ehtinyt juuri mitään neuloa. Mutta tärkeimmästä aloitin: lupiiniliemessä uineesta Nallesta sukat neidille, jonka syy alunperin koko värjääminen oli ja joka innokkaasti surffasi tietolähteissä, kun minä loiskuttelin väri- ja huuhteluvesiä.


Siskoni on ollut aulis koekaniini joogasukkien suhteen. Nämä alla olevat tein jossakin Kotivinkki-lehdessä olleen ohjeen mukaan Maija-langasta niin, että sai loppuun kolme eri väriä (tämä loppuun kuluttaminen tuntuu olevan nykyään sekä hupi että tavoite neulomuksissani). Havaitsimme ne liian löysiksi, mutta muutoin idealtaan toimiviksi. Myös niin, että koko "sukka" on nilkan lämmikkeenä, kun kenkä on jalassa, ja sitten sisätiloissa jalkateränkin lämmikkeenä. Toiseen pariin säätelin silmukkamääriä, mutta unohdin ottaa minkäänlaisia kuvia.


Vanhin kummitytöistäni toivoi villasukkia, mutta koska äitini eli hänen tätinsä sukittaa valittuja sukulaisia, kyhäsin tuubihuivin, jonka päitä ei ommeltukaan yhteen. Eli jos haluaa suoran huivin, napit päästä auki ja suorakaiteeksi. Vinkki oli jostakin syksyn 2019 neuleohjekokoelmista.

Lankaa meni noin 200g, joista kirjavana lankana oli ystävältäni Neulovalta Ninjalta vaihtarina saatu Lanitium ex machina -toimen soft merino sock (75% extra fiiniä merino, 25% nylonia), värin Ice Queen ja yksivärisenäjuttukaverina joukko erilaisia sinisiä ohuita sukkalankaloppuja.

Ja kuten kuvasta näkyy, kun oli päivänvaloa, ei vakituinen avustaja neitimme ollut kotona. Pihapuska sentään oli.


Pikkujouluissa jokainen sai sukkaparin. Äitini kanssa sovimme, kumpi hommaa ja kenelle. Eno-kummisedälle nitkuttelin perussukat saappaisiin, Kummitädilleni Katian merino-sukkalangasta pitsisemmät sukat. Pintaneuleen nimi ainakin joissain lähteissä on Muurahaisen polku ja se neulotaan näin:
1.krs 2 oikein, 2 nurin
2.krs lk, 2 oikein yhteen, 2 nurin
3.krs 2 oikein, 2 nurin
4.krs 2 oikein yhteen, lk 2 nurin

Kuvio syntyi joutuisasti ja varresta tuli sekä ryhdikäs että joustava. Tosin tässä parissa lanka oli niin ohutta, että 2,5-koon puikot riittivät. En viitsi kokeilla paksummalla langalla.


Tennisvillasukat vaiko villatennissukat? Tavalliset, ohuet miesten sukat, joiden varsiin värkkäämien raitojen mittasuhteet ja sijoittelu jäivät vavaamaan. Ihan ei mennyt tennissukkien suhteessa, mutta se tuskin vaikuttaa käytettävyyteen.


Etäneulontaa ja lähineulontaa

Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, e...