Tässä on pointtia!

Suvi Simolan uusin ohje Focal Point on taas tuttua ja taattua S. Simola -laatua - huolellisesti mietitty, hyvin ohjeistettu ja muunneltavissakin oleva kokonaisuus, jonka ohe löytyy Ravelrystä (https://www.ravelry.com/patterns/library/focal-point-3). Pääsin testaamaan ohjeen ja nautin, vaikka testatessa yleensä onkin aikamoinen kiire. Tiesin jo aloittaessani, että tulossa on yksi suosikkineuleistani.

Langaksi valitsin ikuisesti säästämäni ja hellimäni Fino-vyyhdit Manos del Uruguaylta  (70 % villaa; 30 % silkkiä) - lankaa, jota ei koskaan ole nurkissa liikaa. Koska niitä oli vain kolme, jatkoin ja laimensin päälankaa Louhittaren Luolan Väinämöisellä (75 5 villaa; 25 % nylonia). Näillä kahdella langalla temppuilin etu- ja takaosat raidoitellen mielivaltaisesti ja "fiilispohjalta". Helmasta noin 20cm ja hihat ovatkin sitten yksiväriset.

Hihoista tuli neuloa pitkät. Niinpä sormet saa perusteellisesti lämpimään tai ranteisiin riittää kunnon käännökset. Samaa 2oikein, 2nurin -joustinta tulee hihansuiden lisäksi helmaan - kunhan ensin on valinnut, kummanko helman pyöräyttää. Tarjolla ohjeessa nimittäin kaksi hyvää vaihtoehtoa.

Ja kun kuvatessa oli valoa, oli myös tuulta. Ja assistentti, jonka mielestä kännykkä riittää kuvaamiseen. Jonkinlainen kokonaiskuva hahmottunee kuitenkin.

Oijoi, jos saisin pallomeren, haluaisin sinne lankapalloja ainakin tuosta Manos del Uruguayn langasta. Tuntui neuloessakin tosi pehmeälle.

Suvin kanssa vetisellä eväsretkellä

 Vapun tienoilla Suvi Simola kyseli koeneulojia uudelle ohjeelleen Riverside Picnic. Huusin Hep! Ja satuinkin pääsemään mukaan "eväsretkelle", jonka nimen innoittajana on toiminut yksi ikuisista tv-suosikeistani Pokka pitää.

Langaksi passasi mainiosti nurkissani ainakin viisi vuotta odottanut Rowanin Purelife revieve -lanka, joka on sekoitus silkkiä, puuvillaa ja viskoosia. Likimain täydellinen! Toki neulottuna paikoin jähmeää, kun mukana on erivärisiä efektihituja, mutta valmiin neuleen tuntu iholla on kertakaikkisen ihana.

 Ohje taas - selkeä, helppo, looginen. Tietenkin. Ja melkein noudatinkin sitä. Koska langanmenekki jännitti, kurvasin hartioiden ja rinnan jälkeen hihoihin. Niihin neuloin raitavärillä viisi raitaa ja 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen oikeat silmukat kiersin. Vilukissa sai pitkät hihat tällä kertaa.

 Kun olin neulonut miehustaa tovin, heitin sen tauolle ja neuloin kaula-aukon resorin. Oli mukavampi pyöritellä, kun ei syli ollut vielä täynnä neuletta.

Sattumalta Wetterillä oli samaa lankaa vielä kolme kerää, jotka tietenkin hamstrasin kaiken varalta. Samalla pohdin, miten tarvittaessa raidoitan helmaa, jos on pakko vaihtaa värjäyserää. Samalla päätin neuloa helmaresorin hieman pidemmäksi kuin ohjeessa ja tehdä sen kanssa halkiot sivuihin, jotta neule laskeutuisi paremmin.

Aitan ovea leveämpi neulehan tästä syntyi. Neule, jonka pidän itse ja puhki.

 Niin, ja "varmuuden vuoksi" -täydennyksestä tarvitsin noin 2 kerrosta ja päättelyn.

Testerinä

Jälleen lykästi! Pääsin testaamaan Suvi Simolan ohjetta, josta valmista on tultava 20.6. mennessä. Ohje on laadittu villalangalle, mutta kaappasin kauan marinoimani Rowanin "kierrätyslangan" puikoille. Langan menekki hieman jännittää, mutta säätelenpä tuota ruskean määrää sen mukaan, kuinka pääväri hupenee.

Nyt uhmaan ohjetta kurvaamalla olkapäiden jälkeen heti hihoihin, mutta näin on helpompi säätää lankaa. Kun pari keskeneräistä valmistujaissukkaa on tehty, en neulo hetkeen mitään muuta kuin tätä.

Näissä projekteissa on ikivaa sekin, kun on "pakko" opetella jotakin uutta. Nyt vasta esimerkiksi perustin hommalle Ravelryssä ihan oman projektisivun. Kaikkeen sitä humanisti ryhtyy.

Testattu on!

 8.9. sain sähköpostiini Suvi Simolalta ohjeet neuleeseen, jota hän valmistelee kohti julkisuutta. 24 muun koeneulojan kanssa aikaa vastaan taistelemaan puikot heiluen. Ja koko lailla niin teinkin kuluneen kuukauden. Yksikään joulukukkanen ei edistynyt mihinkään eikä kovinkaan moni muukaan asia arjessani. Halusin nimittäin neuleen valmiiksi selkeästi ennen määräaikaa, jottei tarvitsisi syyslomaa aikatauluttaa kameran, kuvaustaitoisen, nettiyhteyden yms. mukaan.

Eilen 8.10. päättelin viimeiset langanpäät. Sattumalta eilen on myös jo edesmenneen Hilla-mummoni nimipäivä, mummoni joka opetti minut aikoinaan neulomaan. Tai siis kutomaan, kuten meillä Hämeessä.

Olen kovin tyytyväinen! Se nyt ei tietenkään voi olla yllätys, koska malli on kaunis. Langat (Mokkasukkaa ja Louhittaren luolan lankaa sekä yksi Wetterhoffin lanka - vyötteet hukassa) löytyivät nurkista. Jos olisi ollut aikaa enenmmän ja ehtinyt lankaostoksille, olisin ottanut sähäkämmän yhdistelmän. Nyt hyvin perusvärejä minulle.

450g Mokkasukkaa ei aivan riittänyt, joten ranteet ja kaula-aukon resorin nitkutin yksivärisellä tuntemattomalla langalla, jota sopivasti löytyi kotoa. Kannattaa siis varata L-kokoon noin 500g pääväriä, raitoihin riittää 50g.

Vaikka minulla on löysä käsiala, noudatin puikoissakin ohjetta. Neulomisen jälkeinen "liotushoito" teki ihmeitä ja neuleesta tosi laskeutuvan.

Vielä en tiedä, kummasta nautin enemmän - kokonaisuudesta vaiko yllätyksistä yksityiskohdissa. Raglan-lisäykset on yksi herkullinen S.Simola-yksityiskohta:

Hartioista löytyy toinen: "selkäranka", joka tosin tässä kuvassa näkyy huonosti.

Ja kokonaisuudessaan tällainen neule. Ehkä huomenna on jo niin kylmää, että on mentävä villapaidassa töihin.

Pääsin testaamaan

Aina niin upeita ja oman tyylinsä pitäviä neuleita laativa Suvi Simola kuulutteli testaajia uusinta neulepuseroaan varten. Lähetin toiverikkaana, mutta realistina omat koko- ja pääväriajatukseni. Ja kas, onni suosi rohkeaa!

Sitten tuli kiire:

- kaivamaan langat varastosta. Tämä olikin tällä kertaa helppo juttu, koska kotona oleva Villamokan Mokkasukka kävi myös maestrolle. Nettikauppojen, tulevan viikonlopun aikataulujen ym. kanssa olisikin mennyt hankalammaksi.

- tulostamaan ohje ja iloitsemaan siitä, kuinka se tekemällä aukeaa. Onneksi olen tehnyt yhden ylhäältä alas -neuleen jo - helpotti kummasti näin hahmotusvaivaista ihmistä.

- neulomaan mahdollisimman koko ajan, mm. pojan futisturnauksen matkoilla (kuva jostakin Tampereen ja Hämeenlinnan väliseltä moottoritieltä). En sentään nitkutellut pelien aikaan enkä ystäväni 50v-kutsuilla

Kameraakaan en ehtinyt kaivella vaan kuvailin puhelimella. Valmista tulee olla 20.10.2016

Ohje on helppo, malli kaunis ja viimeistelty herkullisilla yksityiskohdilla. Näinpä ollen tämä neule jää minulle. Ja ne kuuluisat sukkasulkeiset... siirtyivät.