Kesän sukkahommia

Tänä kesänä olen taas harrastanut uusia alkuja enemmän kuin loppuun saatettuja. Sukkia on näppärä kuskata käsilaukussa eivätkä ne kuumemmallakaan kelillä hiosta sylissä. 

Nämä väri-iloittelut tein ystävälleni Neulovalle Ninjalle liittyen sekä yhteen haasteeseen että kutoakseni hänen värjäämäänsä lankaa. Oli ihan pakko kokeilla, miten sukan yleisväri muuttuu, kun jämälootasta ottaa kaksi erilaista yksiväristä kirjavan kaveriksi.

 Erinäisiä ammattilaisia, joita tarvitsemme kolotuksiimme, haluaisin muistaa enemmänkin neulomuksin. Sain sentään aikaiseksi hierojallemme "rasvasukat" eli +60 asteen konepesua kestävästä langasta puuvillasukat, jotka voi vetää jalkaan rasvauksen jälkeen vuodevaatteita suojaamaan. Itse käytän näitä rasvasukkia myös niin, etten aina rasvaa kinttujani vaan sukkiin imeytynyt rasva hoitaa hommaa, vaikka minä laiskottelen.

Rasvasukkia innostuin nitkuttelemaan pari paria lisää, kun vauhtiin pääsin. Ylitarkastaja-laadunvalvoja kissamme ei hommasta kuitenkaan innostunut, koska puuvilla ei kelpaa kollille.

Tee mulle värikäs huivi!

Viime syksynä kyselin joulutoiveita mm. siskoltani, joka toivoi, että tekisin hänelle mahdollisimman värikkään huivin langanloppuja hyödyntäen. Tuumasta kyselemään. Neulekaveri naapurista kaiveli langanloppuja, toinen Tampereen suunnasta ehdotti malliksi aina niin taitavan Veera Välimäen Linnaea-huivia. 

Ja siitähän se sitten lähti. Lajittelin langanloppuja pääryhmiin, joista kolme - keltainen, punainen ja violetti - pääsivät jatkoon. Huivin silmukoissa noudatin Välimäen ohjetta, mutta pintaneuleissa tein sitä mitä huvitti sen mukaan, millaisia lankoja kulloinkin oli vuorossa.

Joulupakettiin jouduin huivin sijasta asettamaan lahjakortin, mutta tapaninpäivänä meillä oli mahdollisuus tavata. Niinpä sen innoittamana kaahasin joulunaluspäivät tätä neulomusta. Päätellessä lankoja yritin laskea, montako erilaista huiviin mahtui. Laskelmani menivät ristiin, rastiin, ja niin valistunut arvaukseni on 24-26 eri lankaa. Strategisia mittoja - painoa ja pituutta - en mittaillut, mutta kuvista voinee päätellä, että käypäisen kokoinen tuli tästä huivista.

Olen neulonut vasta kolme Välimäen huivia, joista jokainen - Adrift, Midnight in Paris ja tämä Linnaea - ovat olleet hyvin kirjoitettuja ohjeita sekä kivoja neuloa. Ohjeita, joita voisi toistekin neuloa.

 

Pieniä ja pehmeitä, taas

 Kesän mittaan puuhastelin pienempienkin neulomusten äärellä. Ystäväni tilasi puolisolleen keltaiset sukat, ja keltaiset sukat tuli tämän kultaisen miehen saada. Onneksi oli nurkissani värjäämääni Regian sukkalankaa osuvassa värissä, joten hommaan oli helppo tarttua. Työtä edistin mm. Loviisassa, josta olen kovin innostunut paikkana. Niin lapsuuden onkiretket kuin nykyiset turistikuljeskelut ovat tehneet paikkakunnasta kovin rakkaan.

Ja tältä nämä 2 oikein, 1 nurin -sukat näyttivät saajansa jaloissa.

Isompi lapsi on kovin palelevainen ja auliisti etsii yhtä jos toista lämmikettä. Koska kuulemma nurkissani on lankaa sopivasti, olen aivan joutilas ja suorastaan sopiva kyhäämään hänelle pannan tms. otsalohkon lämmittimen. Ohjeenkin oli neiti etsinyt valmiiksi, mutta sitä en noudattanut juurikaan.

Isagerin Alpaca 1 -langan tuuppasin nelinkertaisena 4-koon kepakoille ja nitkuttelin 1 oikein, 1 nurin -mallilla tehden puoliväliin "lettikäänteen". Kun Äitini näki tämän projektin, halusi hänkin oman, mutta kapeamman. Ylemmässä on 32 silmukkaa ja korkeutta 12cm, alemmassa 22 silmukkaa ja 8cm korkeutta.

Ystäväni tilailee aika ajoin itselleen perussukkia käyttölangasta. Niinpä pyöräytin tavalliset sukat tilaajan valitsemasta auringonkukan keltaisesta Seitsemästä veljeksestä. Ja mikä järkytys! Kerä on kutistunut 33% eikä siitä juuri riitä kuin 36-koon sukkiin.

Ainakin urhoollisesti leikin sellaista leikkiä, että kotona olevasta varastosta riittää yhteen jos toiseen hommaan lankaa. Yksi tällaisistä on tämä Luiruhuivi, jonka nitkuttelin Siskolleni. Ainaoikeaa, välillä langankiertoja ja kahta keränloppua vuorotellen kolmioksi - tarkempaa reseptiä en laatinut. 

Serkkusarjan vanhimmalle

Ystäväni isoäitiyden aloittanut poika viipottaa jo vauhdikkaasti tutkien maailmaa. Koska häntä pari kuukautta nuoremmalle serkulleen nitkuttelin jo neuletakin, olin sitä mieltä, että sarjan vanhimmankin kuuluu saada omansa - etenkin, kun olen tuntenut pikkuisten isät koko heidän ikänsä.

Klassisen yksinkertainen, sininen takki taittui jonkin Sandnessin katalogissa olevan ohjeen mukaan neuloen se alhaalta ylöspäin. Kirjavaa sinistä oli jäänyt jostakin hankkeesta kerän verran, yksiväristä taas reilummin. Niinpä oli aika helppo asetella langat niin, että edes yksi väri saadaan loppuun. Kokonaislanganmenekin unohdin punnita, mutta arvelen tämän noin 2-vuotiaan kokoa olevan takin painavan korkeintaan 200g. Puiset napit löytyivät Wetterhoffilta.

Serkkusarja on jo täydentynyt ja seuraavaan takkiin etsitty langat. Pohdin, josko saman ohjeen kääntäisin ylösalaisin ja nitkuttelisin ylhäältä alaspäin.

Sukkakevät menossa

Vaikka aloinkin helmikuussa Laineen inspiroimana Nerea-neuleen nitkuttamisen, on tästä keväästä kehkeytynyt sukkakevät. Langanloppuja olen yhdistelyt eri tavoin kutomalla omiin koipiini parit sukat.

Paksummat sukat syntyivät jämistä, jotka löysin Kummitätini siivoamasta aarteistostaan.

Ohuemmat taas syntyivät siitä ikuisesti riittävästä kerästä, jonka Sisareni keri meillä joulupäivänä 2017 ja josta hän jo sai pitkävartiset sukat.

Syntymäpäiviä olen muistanut parilla parilla. Ensin vein Tädilleni sukat, jotka neuloin Regian sormiakin hivelevästä Merino Yak -langasta (58% villaa, 28% polyamidia, 14% jakkia). Ohjeena oli ikisuosikkini "Lehtisukka" eli Embossed Leaves Socks kirjasta Favorite Socks - 25 Timeless Designs from Interweave.

Samalla ohjeella viuhutin menemään, kun hersyvä emerita-kollegani kaikkien meidän ihmeeksemme ikääntyi. Lankana tällä kertaa oli keväisissä väreissä ilakoiva ja minulle ihan uusi tuttavuus Svarta Fåretin Frost (75 % villaa, loppu polyamidia). En myöskään ole aiemmin yhdistellyt pitsineuletta ja kirjavaa lankaa, mutta sukkien saajasta johtuen halusin sekä luontokuvion että kevään värit samaan pakettiin.

Ja tutustuinpa Novitan Venlaankin, josta sukat valepalmikolla kuvioituna nitkuttelin työkaverini Äidille pienenä kiitoksena minulle kierrättyneestä untuvatakista. Näppituntumani mukaan taisi tämä lanka tulla koetuksi kerralla.

Sitten kuulin kollegastani, joka julkeaa jäädä eläkkeelle juuri nyt, kun olemme asettumassa samaan työpaikkaan. Tälle aina luotettavalle työkaverille ja armottoman ahkeralle kalastajalle, joka on pitänyt meitäkin jo parina talvena kuhafileissä, oli tietenkin laadittava jotakin pientä lämmikettä. Ja kas, kaikki alkoi taas jämäkasasta - alankin epäillä omaavani jonkinlaisen räsymattogeenin.

Kasasta syntyi tällainen pari, jossa loppui kymmenen eri jämää. Tai kuten Lankaputiikki Silmukan Ellin kanssa pohdimme termiksi trendikkäämmin #zeroyarnwaste.

Se ei lopu ikinä!!!

Siskoni halusi taannoin ohuet, kirjavat ja varsin pitkävartiset sukat. Heitin hänelle joukon langanloppuja, joista hän keri lankaa epämääräisiä pätkiä epämääräisessä järjestyksessä palloksi, joka painoi noin 200 grammaa.

Niinpä hänelle sitten nitkuttelin sukat, joissa oli melko pitkät varret - kuten tilattu oli ja aiemmin samaa ohjetta käyttäen hyväksi havaittu. Vallan lystikästä olikin tätä jämäpalloa neuloa, sillä lanka kulki itsekseen eikä tarvinnut erikseen pohtia, mitä seuraavaksi lykkäisin puikoille ja kuinka paljon, jotta jäisi toiseenkin sukkaan.

Sattumalta - uskoo ken tahtoo - kärjistä tuli liki identtiset. Hassua.

Kerä ei tietenkään loppunut tähän sukkapariin. Niinpä kokouskutimena on nyt sitten sukkapari kerrankin ja pitkästä aikaa omiin kinttuihini. Ja jo nyt näyttää siltä, että ainakin kolmannen parin varret tulisivat samaisesta pallosta...

Sääret lämpimään

Liikunnallisestikin ahkerat lähipiirini tärkeät naiset toivoivat joulukukiksi säärystimiä, joita voisi käyttää vaikkapa lenkillä. Optimisteina he kai kuvittelevat, että saamme talvenkin.

Toiselle heistä tein lämmikkeet hyödyntäen pääosin raidallista Seitsemää veljestä sekä valepalmikkoa. Halusin samalla kokeilla, miten tämä pintaneule toimii säännöllisissä raidoilla. Tältä näyttää:

Lykkäänpä muistiin ohjeen, kun sitä kuitenkin aika ajoin käytän:

- 1-3. kerrokset: *3 oikein, 2 nurin *-joustinneuletta 3krs

- 4.kerros: *Nosta yksi silmukka neulomatta, neulo kaksi yhteen ja vedä nostettu silmukka niiden yli, 2 nurin* toista koko krs

- 5. kerros: *tee langankierto, neulo yksi oikein, tee langankierto, 2 nurin*  toista koko krs

- Aloita alusta. (Ensimmäinen kerros: *neulo lisätty silmukat ja yksi ”alkuperäinen” oikein, 2 nurin*)

Toiset säärystimet ovat muunnelma sukista, joiden ohje on julkaistu Novitan syksy 2018 -lehdessä. Kaivelin keskenään myötääviä jämiä ja aloin järjestellä, sillä nautin näistä jämäarpajaisista. Ja aika vähiin kaikki neljä väriä kuluivatkin.

Raitasukkasyksy

Liian myöhään aloitettu (taas!) joulukukkasukkaurakka on tänä syksynä varsin raidallinen.

1. Sukat lapsen selän hoivaajalle
Nitkuttelin perussukat suosikillani eli 3 oikein, 1 nurin -mallilla Novitan Seitsemän veljeksen multiraita-langasta, jota myydäänkin 100 gramman kerissä. Vaikka sukkien koko oli noin 39, jouduin toista sukankärkeä hieman täydentämään yksivärisellä veljeksellä.

2. Sukat tuliaisiksi Pohjoiseen
Liki joka syksy käyn Rovaniemellä yhden kummipoikamme luona. Samalla reissulla tapaan muita sukulais-Koskia, joista osalle vien sukkia. Tänä syksynä mukaan lähtee aurinkoisen raidallinen pari, jonka neuloin Seitsemästä veljeksestä.

Isän serkulle vien viherpiiperrysparin, jossa on ainakin Maijaa sekä TeeTeen Pallasta. Jälkimmäisen sukkaparin kanssa oli paikoin jännää ja enimmäkseen lystiä, kun rustailin pikku keriä järjestykseen. Taas käytössä yksi suosikkini laskemisen helpottamiseksi: 2 kerrosta oheisväriä ja 4 kerrosta varsinaista väriä.

3.tapaus - kaverille kans!
Esikoinen keksi, että kaverikin tarvitsee villasukat. Nämä syntyvät ikuisesti jemmassa olleesta Seitsemän veljeksen raitamallista parin kokouksen sivutuotteina. Hyvin ehtii, vaikka jouluun on alle kaksi viikkoa. Ehtiihän?

In paradiso!

Olemme olleet onnekkaita, sillä meillä on ollut mahdollisuus matkailla pariin otteeseen Italiassa. Siellä majapaikkanamme on iki-ihana Podere Ninfeo Cisternella keskellä Toscanaa ja maaseudun rauhaa.

Aiempina kertoina olen jättänyt lähteissämme sukat lämmittämään jota kuta perheestä, joka neljässä sukupolvessa huolehtii maatilastaan ja meistä agriturismo-vieraistaan. Tänä vuonna jätän huivin.

Lankoina on 100g Langin hitaasti väriä vaihtavaa sukkalankaa (75% villaa ja 25% polyamidia) sekä 100g erilaisia punaisia sukkalankojen loppuja.

Pintaneuleena taas sellaista yksinkertaista "kokousneuletta", jota voi tuupata huiviin toistekin:
-6 kerrosta aina oikeaa
-7.krs siten, että joka silmukasta pidennetty silmukka (vain yhden kierteen verran)
-8.krs kaikki oikein samalla pudotellen "pidennyskierteet" auki
-näitä toistaen riittävästi

Loin 3 silmukkaa puikoille 6 ja lisäsin vain oikealla puolella oikeanpuoleisessa reunassa silmukan. Vasen reuna pysyi siten suorana. Jos olisi ollut toiset 200g lankaa, olisin ryhtynyt kaventamaan. Näin olisi tullut laadittua jo todella mojovan kokoinen huivi.

Joululahjuksia

Jokaisella on varmasti omia jouluperinteitä. Minä rakastan joulua ja järjestän sitä mielelläni. Viime vuosina olen vain ollut turhan innokas keksimään uusia perinteitä eli viime tippaan jättämistä sekä suunnitelmien muuttamista noin viikkoa ennen joulua.

Rakkaalle ystävälleni teinkin kerrankin jotakin kättensä lämmikkeeksi. Kämmekkäitä en ollut tehnyt aikoihin, joten hieman hakemiseksi meni - etenkin, kun hän on niin pienikätinen, etten raaskinut omiin käpäliini sovitella neulomusta työn edetessä.

Langaksi valikoitui Maija, jota raidoittaa Rowanin felted tweed ja sen loputtua Dropsin Alpaca - siis taas näitä töitä, joista vasta valmiina seliää, miten aikomus toteutui.

44 silmukkaa, pitkästä aikaa helmineuletta ja nopeasti valmiiksi. Toki sen jälkeen pitikin ainakin kuukauden verran hautoa päättelyä ja peukalokolojen viimeistelyä. MIKSI?

Siskoni oi toivonut pitkävartisia, paksuja sukkia, sillä viimevuotisten AnelmaisUnelmaisten kanssa hän kuulemma nukkuu yönsä paremmin. Tartuin ajoissa puuhaan, jonka sitten jätin kesken päästyäni Neulistin ohjetta testaamaan. Noin yhdeksän päivää ennen aattoa sovitin jo nilkkoihin ulottuvia, pitkiä kirjoneulesukkia tyttärelläni, jonka jalkaan tekeleet eivät mahtuneet.

Kun muinaisten suomalaisten jumalhahmojen luettelemisen sain päättymään ja savun laskeutumaan, säntäsin lankakaapilleni, jossa oli pieni kasa Seitsemää veljestä eri sävyissä. Hieman haeskelua ja piirtelyä ja sitten tekemään vauhdilla. Tallukkamaisethan näin paksuista langoista kirjoneuleena tulee, mutta käyvätpä vaikka kotitossuista.

Ehdin! Viimeiset langanpäät päättelin 23.12., vaikka sukat olivat valmiit jo 21.12. Hyvin tuntuivat sopivan siskolleni.

Eipä niistä raidoista pääse sukannitkuttajakaan

 Koska almanakassani on punaisella merkittynä tärkeitä päiviä, näkyy se ajoin myös nitkutuksissani. Ja koska lankahommissa jää aina keränloppuja, aiheuttaa se optimistista henkeä saada nöttöset loppumaan. Nämä molemmat yhdistyivät, kun tein ystävälleni syntymäpäivälahjaksi oranssinkirjavat sukat ja toiselle ystävälleni joulujemmaan harmaan-viininpunaiset sukat.

Molemmissa on sama juoni: Sukan suu, kantapää ja kärkikavennus yksivärisellä Seitsemän veljestä -langalla ja muut osiot Seitsemän veljestä raita -langalla.

Harvoin kudon näin paksuja sukkia, kun muka sattuu sormiin. Ei mihinkään sattunut ja tuli vauhdilla valmista. Liekö minusta kehittymässä vaivihkaisesti myyjäismummo? Tuskin ainakaan hetkeen, sillä niin monta haavetta ja aietta on Pakko Neuloa Itelle -listalla.

Kun näistä jälkimmäistä paria päättelin, ilmestyi uusin Novita-lehti, jossa oli raitasukkia näytillä samalla idealla. Mutta mitäpä uutta tässä maailmassa olisi, mietti jo Sinuhe egyptiläinenkin 1300 eaa.

Raitaa, raitaa

Kasvavan lapsen villapaitaa kannattaa ehdottomasti hautoa keskeneräisenä yli vuosi laatikon pohjalla, ennen kuin kyhää sen valmiiksi. Heh.

Onneksi paidan kohde ei vaihtanut mielipidettään kesken projektin, joka sentään ensimmäisessä vaiheessa oli noussut kainaloihin asti. Niinpä joulun jälkeen panin puikkoihin vauhtia ja tikutin loput. Lopputulema: helmassa kasvunvaraa, hihoissa ei. No ehken ensi talvena jatketaan hihoja.

Ryijy syntyi joukosta Nallen paksuisista langanlopuista 3-koon puikoilla. Yhtenä kappaleena kainaloihin, sitten hihat ja sen jälkeen kaikki samaan rinkiin kokemaan raglan-kavennuksia. Jotain osviittaa silmukoihin oli jostakin lehdestä - ei tämän tarkempaa muistikuvaa aiheesta. Pääsääntöisesti samankorkuisia raitoja, paitsi silloin tällöin esiintyvät punainen ja tummansininen esiintyvät kahden kerroksen korkuisina.

Loput kerät lähtivät Muorin sukkatehtaalle, jossa on menossa vallan iloinen raidoituskausi. Nyt minä puolestani urakoin Isagerin Lemon-neuletta, josta tulossa kerrankin neule itselleni. Ja sen jälkeen jotakin, jossa ei lasketa eikä ajatella.

Kesälapselle lämmikettä, osa 2

Äiti oli jostain joskus ostanut käsinvärjättyä villalankaa neljää eri väriä. Ymmärrän ostoksensa oikein hyvin, villaisia, pehmeitä, kauniisti värjättyjä lankoja. 

Mutta koska eivät olleet muuttuneet äidillä neuleiksi, lykkäsi hän ne minulle. Aikani pohdin, mitä ja kenelle tekisin. Ratkaisu oli helppo. Yhdelle kesän lapsista sen kokoinen huivi kuin tulisi. 

Meinasin ensin pitkää huivia, kokeilinkin. Mutta purkuun meni. Roikuin netissä, selasin kirjojani. Ratkaisu löytyi Jonna Hietalan kirjasta Kerällä, jossa on yksivärisenä kolmiohuivi.

Minä vuorottelin kahden värin aknssa aina niin pitkälle kuin kutakin väriä riitti. Sekä alkuun että loppuun tuli sattumalta lähes yhtä monta kerrosta yhdellä värillä ja puolivälissä vuorottelevat niin lähekkäin olevat sävyt, että näyttävät samalta.

Mukikukkia ja pipo - pientä pehmeää pikaisesti

Tänäkin kesänä olen yrittänyt sekä virkkailla että kuluttaa langanloppuja nurkista- Muutaman mukikukan virkkasin jemmaan: lapsille laatikkoon ja hätävaraksi joulua varten. Afrikankukan mallilla, paksulla langalla tai kaksinkertaisesti - yksinkertaisen yksinkertaiset ideat.

Toinen virkkaushomma meinaa lähteä käsistä. Vielä yksi kierros. Ja sitten sen jälkeen tuolla värillä. Päätin nimittäin tuhota noin Nallen paksuisia jämiä mummonruuduiksi. Ruuduista tulee joskus 40cm x 40cm -kokoisia ja kahdeksan kappaletta. Nisitä sitten kokoan viltin olohuoneeseen sohvalle. Tällä hetkellä työn alla on seitsemän palaa, jotta saan langanloppuja leviämään tasaisemmin.

Piponkin meinasin tehdä nurkkiin jemmaantuneista, sillä Cascade220-lankaa oli lähes 100g muhevan sinisenä. Sen kaveriksi oli aikeissa pihistää yhdestä projektista 50g Novitan Jokea, mutta kuinkas sattuikaan kauppareissulla tie kulkemaan lankahyllylle. Siellä lötkötti jo Novitan syksyn uutuuksia, joista yhden Joen väri oli vallan passeli. Niinpä tämä Snowden-pipona kulkeva ohje tuli taasen toteutettua.

Välityö ja sukkasulkeisia

Hidasta näkyy olevan kuvien siirtäminen koneelle. No nyt sain aikaiseksi.

Jouluksi paahdettujen sukkien jälkeen tarvitsin välityön. Ja koska viltti on aina hyvä ajatus, vietin mm uuden vuoden aaton näin:

Novitan Joki-lankaa, sileää neuletta, jonka lomaan nurjia kerroksia, ja niin kauan ja pitkälle kuin 9 kerästä riitti. Kutoessa meinasi tulla hiki, kun 100% villaa oleva lanka lämmitti.

Ja sitten sukkia: Ystäväni, pitkäpinnainen, oli toivonut jo kesällä, että tekisin hänelle kantapäättömät sukat. Maija-lankaa, joustinneuletta ja siirtyvää joustinneuletta aikani vääntelin, jotta syntyi sukkapötköt. Helmivaranto nurkissani oli vaatimaton, mutta sukkain omistajatar tuunatkoon mieleisekseen.

Monenlaisten kalenterisotkujen sijaan en päässyt koulukaverini synttäreille. Mutta koska tuleen ei jäädä makaamaan, me Neulovan Ninjan kanssa päätimme vaatia yksityisvastaanoton. Se on ihan pian! Nään kaksi 1980-luvun alusta kanssani taivaltanutta ihanuutta kerralla! Kukkasten sijaan menee meistä nuorimmalle sukkasia.



Taisi olla helmikuu, kun sain joulukuiset kalenterisukat viiemisteltyä kantapäillä.

Nyt hiihtokisojen aikaan väännän vuorotellen itselleni Nurmilintua ja tuolle sukkamallilleni piiiiitkiä säärystimiä. Eilen pengoin lankoja, meinasin ottaa taas uuden aloituksen. Mutta hillitsin itseni ja otin tyrkylle yhden keskeneräisen odottelemaan kisakutimien valmistumista.