torstai 10. lokakuuta 2019

Aroniasoppaa ja sipulikeittoa

Elokuun viimeisinä päivinä kaivoin kuukautta aiemmin alunalla purettamani langat - pääosin Regian ohutta sukkalankaa ja Novitan Nallea - esille ja noukin terassin reunalta noin kolme litraa marja-aronioita. Nurkissa oli myös hieman puna- ja keltasipulien kuoria.


Torstai-ilta oli lämmin. Niinpä viritin irtolevyn jatkojohdon avulla terassin pöydälle ja annoin sopan hautua. Siirsin langat väriliemineen ämpäriin perjantaina ja jätin ne uiskentelemaan lauantai-aamuun asti.


100% villaa olevan "matkamuiston" halusin värjätä sellaiseksi, että se istuisi mukavasti samaa lankaa olevien aiempien värjäysten kaveriksi. Niinpä ajattelin aloittaa punasipulinkuorista. Tulos oli minulle riittämätön - ei oikein mitään ja ehkä melkein oliivin vihreää. Niinpä vaihdoin veden ja sipulinkuoret keltasipuliksi. Lopputulema olikin jo aika kivaa, melkien kuparia.

Lauantaiaamuna kokosin ämpärit ja etikan kottikärryihin. Suuntasin kulkuni läheiselle matonpesupaikalle, jota uskalsin turvallisin mielin käyttää huuhtelemiseen, olihan minulla vain kasvivärejä. Ja sitten kotiin niin kuivattamaan lankoja kuin kahvittelemaankin.



Ehkä syyslomalla vanhempien mökin saunaterassilla on vielä alunasoppaa keiteltävä talven varalle.

torstai 3. lokakuuta 2019

KaveRai-Rai



Leeni Hoimelan Rai Rai -neule  (https://www.ravelry.com/patterns/library/rai-rai-sweater) oli jo pitkään kaivertanut mieltäni neuleena, joka olisi ehdottomasti pakko saada. Niinpä kun keväällä mietimme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa yhteisneuletta, tyrkytin ohjeeksemme Rai-Rain. Ja sekös Ninjalle passasi.

Oma KaveRai-Rai lähti kehittymään todelliseksi neulekaveruuden neuleeksi, johon sain raitoina liitettyä monta tärkeää harrastusystävää. Pohjana on alati toimiva kestosuosikkini Malabrigo sock, jota 3-puikoilla nitkutellessa kului 300g. Raitalankoja sain niin Ninjalta, naapurin rouvalta kuin Silmukan väeltä ja Snurresta. Yarn of Berlin -langan luoja Steffi osui seurakseni Jyväskylässä ja antoi hänkin herkullisen näytevyyhdin, josta pyöräytin yhden raidan.

Ohje on looginen ja helppo, kauluskin tulee heti valmiiksi eikä vaadi ryhtymistä erikseen. Hihojen ja helman pituutta on helppo säättä, koska tämäkin malli neulotaan ylhäältä alas. Kevyt ja hyvin istuva neule, jonka ohjetta hyödyntäen voisin tehdä vaikka kuinka monta neuletta.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Sukkakirjasatoa

Liekö totta vaiko vain näppituntuma, mutta tänä vuonna on tainnut ilmestyä enemmän sukkakirjoja kuin kuivan kesän jälkeen sieniä. Monesta olen haaveillut, muutamaa lehteillyt, osasta aion kirjelmöidä Joulupukille ja liian moni jää vahingossa huomiotta. Yritän tähän listata edes jonkun.





Marttojen sukkakirja lähtee perusteista ja tarjoaa niin perussukkia, pitsisukkia kuin kirjoneulettakin. Kirjan ohjeilla voi neuloa vaikkapa Martta-ystävälleen hänen martta-asuunsa sopivat sukat tai yllättää jouluna ystävän himmelikuvioisella sukkaparilla. Paikoin itse kaipaan parempia kuvia, joista näkisi esimerkiksi, miten pitsikuvio asettuu jalan "etupuolelle" niin sääriluulle kuin jalkapöydällekin.




Näytä lähdekuva


Tiina Kuun kirjoneulesukat ovat mielestäni jo taidetta. Sukkia, joita ei tungeta pahanhajuisiin saappaisiin. Sukkia, joita nostetaan sohvapöydälle näytille ja joiden herkistä kuvioista nautitaan niin tehden kuin katsellenkin. Kirjan hankintaa harkitsen, sillä ainakin tällä hetkellä nitkuttelen käyttösukkia arkeen.


Suuri suomalainen toivesukkakirja -sarja muistaa myös miehet ja uusimmassa osassaan lapset. Iloa ja huumoria ei näistä puutu. Ja koska takana on useampi suunnittelija, löytyy varmasti ohjeita joka makuun.


Näytä lähdekuva


Suuri suomalainen toivesukkakirja 2


Kuten tiedämme, ei villasukista puutu hyvää mieltä. Nyt tämä ajatus on paketoitu kansienkin väliin:

Kuvahaun tulos haulle hyvän mielen villasukat

Hidasta elämää -sarjan sukkakirjasta löytyvät ohjeet mm. Ilo-, Rakkaus-, Tsemppi- kuin Lempeysvillasukkiinkin.


lauantai 28. syyskuuta 2019

Jonosta ohi - Väntahal-huivi


Olen saanut uuden kahvikaverin, Markun. Hänellä on sekä mielenkiintoiset jutut että tällä hetkellä kurja elämäntilanne. Sovimme eiliselle eli perjantaille tapaamisen. Niinpä keksin jo tiistaina, että nitkuttelen huivin viemisiksi. Ja ne keskeneräiset nitkutelmat saivat taas hetken lisää aikaa lojuakseen nurkissa.

Tuumasta toimeen ja penkomaan lankavarastoja. Kokosin Isagerin Hihgland silkiä, Dropsin Alpacaa sekä Tukuwool sockia. Näistä raidoitin huivin, jonka pintaneule on yksi huivisuosikeistani: oikealla puolella kaikki silmukat oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin -pintaa.

Toivottavasti huivi lämmittää!

perjantai 20. syyskuuta 2019

Lumivuoria testaamassa


Maaliskuussa tupsahti Elly Fales -nimiseltä suunnittelijalta testauspyyntö Laine-lehteen ohjeestaan, joka ilmestyisi tämän vuoden aikana. Sittemmin paljastui, että sukat ovat esillä lehdessä numero 9.


Tällä kertaa koeteltavaksi sain sukkaohjeen nimeltä Mountain Snow Socks, jossa olisi ollut mahdollista varioida monin tavoin. Päädyin kuitenkin yhdistämään luottoharmaani - tällä kertaa Arwettalta (80% superwash merinoa, 20% nylon; 201m/50g) - ja kirjavan Malabrigon lopun, jonka olin saanut ystävältäni Neulovalta Ninjalta.


Puikoiksi ohjeistettiin ottamaan kokoa 2 olevat kepakot, mikä teki omien hartioideni ja löysän käsialani vuoksi neulottavasta haasteellista. Niinpä olin ajoin "pakkolomalla" rakkaasta harrastuksestani. Mutta valmista syntyi.








Malli oli leppoisa nitkuteltava. Kaunis kuvio syntyi loogisesti. Koska tein testauksen ohjeenmukaisesti, eivät nämä sukat mahdu paksuihin koipiini. Onneksi sukille löytyy aina ottajia. Enää puuttuu ne pingotuspalaset, joiden kanssa saisin viimeisteltyä sukat...

maanantai 2. syyskuuta 2019

Vieraita Pariisista


23.-24.8. vieraili hurmaava Anne hengästyttävien lankojensa kanssa Pariisista Tampereella Lankaputiikki Silmukassa. Sinnehän oli sännättävä heti ja oitis perjantaisen työpäivän päälle - etteivät ihanuudet vain lopu kesken ja koska olen siinä iässä, että saan hommata syntymäpäivälahjani itse.

Les Petit Point Parisiens -langoissa minutkin on huumannut niin värimaailma (näissä kuvissa turhan paljon harmaata, koska en ryhtynyt kuvaamaan ikkunaa vasten) kuin laatu. Ihania silmille, sormille ja sielulle! Merinoa, silkkivillaa, mohairia.... Ja löysinhän minä sekä lahjani että huivilangankin. Paljon muuta olisi löytynyt myös - jos ei muuta, niin edes varmuuden vuoksi -varastoon.





Annen langoille on varta vasten suunniteltu huivi Montmartre, joka syntyy esimerkiksi fingering-vahvuisesta langasta ja mohairista. Tätä huivia Silmukan väestä osa on jo alkanut neuloa, minä hyppään mukaan yhden sukan valmistuttua. 



Ja Pariisiin jos tie käy, puoti löytyy sieltä 24 Rue Véron, 75018 Paris -osoitteesta.



Vaivaamaan jäi mm. paksumpi, pörröisehkö lanka, josta oli Annen päällä oleva neuletakki - kuulemma vain kolme vyyhtiä vaatisi se.

maanantai 26. elokuuta 2019

Kahvinkeittoon


Koska värjääminenkin tuntuu olevan niitä hommia, jossa nälkä kasvaa syödessä, oli ehdittävä kesän aikana vielä kerran värjäämään sekä esikäsittelemään lankaa syksyä varten, jolloin ei vanhempieni mökkisaunan terassi ole aivan tavoitettavissani.

Keskitin tarmoni kahviin ja lepänkäpyihin, joita keittelin edellisenä iltana jonkin aikaa. Lankoina käytössä oli vitivalkoista Nallea (vahinko-ostos, mutta ei huono), luonnonvalkoista Kotikultaa sekä Regian luonnonvalkoista, värjäämiseen tarkoitettua ohutta sukkalankaa.


Isä vinosti hymyillen suunnitteli säästävänsä kattilallisen kahvia, kunhan sieltä on ensin langat ongittu pois. Sukulaisten ym. tärkeiden huoli on aiheeton - emme tarjoile tätä kahvia kuitenkaan kenellekään.


Kesäksi hankittu frisbeegolf-teline osoittautui yllättävän näppäräksi kuivaustelineeksi. Siihen oli helppo ripustaa langat ja sen sai siirrettyä varjoon, kun auringon suora paiste alkoi lähestyä.


Lepänkävyistä tuli tämänkertaisella annoksella toffeenväristä. Kuvassa vaalein oli vitivalkea Nalle, hieman tummempi (vatikuvassa noin klo 11-12 kohdassa) luonnonvalkeaa Regiaa. Oikealla ja alhaalla olevat ovat kahvilla värjättyjä, niissäkin vaaleampi alunperin vitivalkeaa. 


Ensi kesää varten opin näillä ensimmäisillä kerroilla ainakin sen, että värjättävän langan pohjavärillä kannattaa leikkiä. Parista some-ryhmästä sain varsin mielenkiintoisia neuvoja: yhdessä kehotettiin hankkimaan laatulankoja ja heistä joku tilaa lankansa ulkomailta, toisessa suositeltiin värjäämään lankoja joita käyttää.

torstai 22. elokuuta 2019

Serkkusarjan vanhimmalle


Ystäväni isoäitiyden aloittanut poika viipottaa jo vauhdikkaasti tutkien maailmaa. Koska häntä pari kuukautta nuoremmalle serkulleen nitkuttelin jo neuletakin, olin sitä mieltä, että sarjan vanhimmankin kuuluu saada omansa - etenkin, kun olen tuntenut pikkuisten isät koko heidän ikänsä.

Klassisen yksinkertainen, sininen takki taittui jonkin Sandnessin katalogissa olevan ohjeen mukaan neuloen se alhaalta ylöspäin. Kirjavaa sinistä oli jäänyt jostakin hankkeesta kerän verran, yksiväristä taas reilummin. Niinpä oli aika helppo asetella langat niin, että edes yksi väri saadaan loppuun. Kokonaislanganmenekin unohdin punnita, mutta arvelen tämän noin 2-vuotiaan kokoa olevan takin painavan korkeintaan 200g. Puiset napit löytyivät Wetterhoffilta.


Serkkusarja on jo täydentynyt ja seuraavaan takkiin etsitty langat. Pohdin, josko saman ohjeen kääntäisin ylösalaisin ja nitkuttelisin ylhäältä alaspäin.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Ensimmäisen kerran värjäämässä


Meidän piti kokeilla langanvärjäämistä jo kesällä 2018, mutta ensin emme saaneet aikaiseksi ja sitten oli liian kuuma. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikein hyvä juttu, sillä ehdimme penkoa vinkkejä, lukea ystäväni äidin kokoamaa lumoavaa ja vaarallista kansiota, kerätä väriaineita yms.

Niinpä sitten juhannuksen jälkeen lähdin tyttäreni kanssa vanhempieni mökille takakontissa ämpäreitä, keittiövaaka, alunaa, kumihanskat, sipulinkuoria ja erilaisia villalankoja.


Esikäsittely oli tylsää! Onneksi sillä työvaiheella on merkitystä ja meillä oli tilaa loiskutella saunan terassilla olevan hellan äärellä sekä pihalla. Helpotti, kun jo puretetut langat saattoi jättää puretusliemeen odottamaan värjäämistä.



Verstas laajentui tupaan, kun äiti oli aikansa seurannut sitä, kuinka kyttään kelloa sekä lämpötilaa ja pyörin ympyrää saunalla. Kirpputorilta joskus löydetty emalikattila osoittautui oikein hyväksi!


Ensimmäisinä kattiloihin pääsivät sipulinkuoret - keltasipuli Tiirinkosken tehtaalta hankitun lampaanvillalangan kanssa ja punasipulinkuoret vironvillan sekaan.




Sitten testattiin kuivattua lupiinia, josta kaikki alkoi. Niitä nimittäin kuivattettiin kaksi kesää sitten, kun neidin piti viedä kouluun kuivattuja kasveja värjäämistä varten. Monista syistä johtuen lupiinit jäivät tarpeettomiksi ja ovat syyllinen tähän operaatioon.

Isän kanssa riivimme lehdet kattilaan. Niitä oli liian vähän ja tuloksena likimain tipunkeltainen lanka. Kuivatuista sinisistä kukista ei saatu irti juuri mitään. Saimme siis oivallista oppia tästä hommasta.


Neidillä oli eniten aikaa tiedonhakuun eli internetissä sukelteluun. Hänpä löysikin blogin (olen unohtanut jo nimen), jossa kerrottiin, miten värjätä tuoreilla lupiininkukilla. Sade ei haitannut lainkaan, kun isän kanssa keräsimme pari ikealaista täyteen tätä luontomme tuhoavaa haittakasvia. Ruokapaussin jälkeen riivimme kaksi kattilaa täyteen kukkia, joiden sekaan upotimme langat.


Hämmennys oli huolellista ja lämpötilan mittaaminen tarkkaa, sillä yritimme pitää yhtä lientä max +65C-asteisena. Emme onnistuneet, minkä vuoksi asiaa on harjoiteltava ensi kesänä. Toisen lupiinisopan päästimme tarkoituksella noin +80 asteeseen.


Harjanvarsista tuli oiva kuivatusteline terassin nurkkaan.


Ja olihan tämä ensimmäinen erä juhlavasti ryhmäkuvaan aseteltava. Siinä on seuraavia aineksia vasemmalta lukien:
-keltasipulia (oikeasti tämän erän lopputulos hieman vahvempi kuin kuvassa)
-pitkissä "tipuvyyhdeissä" määrään nähden liian vähän kuivattuja lupiininlehtiä
-oliivihkonvihreä syntyi siitä suhteesta kaurapuuron väristä lankaa ja punasipulin kuoria, joka oli käytettävissä
-"Aura-juuston homeenvihreä" on peräisin tuoreista lupiininkukista, kun vesi yli +80C
-sinertävät (Nallea ja Kotikultaa) tuoreista lupiininkukista, kun vesi käy noin +70 asteessa





keskiviikko 14. elokuuta 2019

Pakko saada edes yksi ES!


Olen jo pitkään tehnyt ryhtymistä Stephen Westin huiveihin, koska minua (kuten varmaan montaa muutakin) niissä kiehtovat niin mahdollisuus leikkiä väreillä kuin se, miten erilaisia pintoja neulomalla ja neuloessa synnytetään.

Meinasin aloittaa "Vertikaalilla", mutta lykkäsin, sillä siinä on niiiiiin paljon ainaoikein-neuletta. Päädyin tähän Exploration Station -huiviin, koska ystäväni Neulova Ninja oli jo yhden sellaisen laatinut ja alotti toisen ES:nsä pitkäperjantaina samalla, kun minä ensimmäisen. Näin olisi tarvittaessa tukiopetusta saatavilla.

Aika vauhdilla hoitui alku, briossi tuli opeteltua samalla ja pari muuta hyvin innostavaa neulepintaa kannustivat kaahaamaan nuo pisimmät kerrokset, joilla silmukoita oli jo vaikka kuinka. Ohje oli hyvin selkeä ja tarkka.



Langoiksi valitsin seuraavia:
-likimain yksivärinen tumma violetti ja oranssi ovat kestosuosikkiani Malabrigo Sockia (100% merinoa) Lankaputiikki Silmukasta.
-vaaleampi violetti on Lanitum ex Machinan Silky Sockia, jossa on todella kaunis kiilto (50% silkkiä, 50% merinoa)
-pinkin kirjava on Snurresta löydetty Hedgehogin Sock värinimeltään Sari (90% merino, 10% nylon)

Jokaista väriä jäi noi puoli vyyhtiä, joita en tietenkään malttanut enkä muistanut punnita.



Asemallehan tämä huivi piti mennä kuvaamaan - myös siksi, että puolisoni on harrastanut rautatietä noin Sarajevon talviolympialaisista asti. Ja kuuliainen tyttärensä luonnollisesti poseeraa junaliikenteen seassa ;)

Huivi innosti monenlaisiin väripohdintoihin. Kaapissani on jo odottamassa seuraava yhdistelmä, ja neiti ilmoitti myös haluavansa oman. Näitä tulee nitkuteltua ainakin kaksi vielä. Ja miksipä ei? Tykkäsin ohjeesta monesta syystä.



sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kal kaverin kanssa


Vuosi sitten Ystäväni Riinan kanssa viritimme oman "kesäkaalimme" eli huivi-kalin, jossa meillä oli sama ohje ja yhteinen aloitus. Muuten homma sai edetä kummankin oman aikataulun ja innon mukaan. Silloin nitkuttelimme Veera Välimäen iki ihanan Adrift-huivin, joka julkaistiin kevään 2018 Laine Magazine -lehdessä. Nyt vuorossa oli sattumalta löytämäni Malbrigon ilmaisohje Expeditious.

Langaksi oli helppo valita Malabrigon Sock -lankaa, jonka olin saanut siskoltani. Huivia nitkuttelin milloin missäkin, pääsääntöisesti reissussa.


Vyyhti ei aivan riittänyt ohjeen mukaiseen huiviin, mutta onneksi löysin nurkistani vihreää lankaa, jolla hoitui viimeiset puolitoista kerrosta.

Muodoltaan huivi on hyvin pitkä ja kapea kolmio, joka kietoutuu nätisti kaulalle. Hartioita se sen sijaan ei juurikaan yltä lämmittämään.




torstai 25. heinäkuuta 2019

Sittenkin festari-ihminen?



Jyväskylän neulefestareille kulki tieni jo tai vasta toista kertaa. Jos viime vuonna hiki valui liki vaivatta, ei tämän vuoden lauantaina päässyt nestevajeesta kärsimään. Onneksi sade alkoi vasta iltapäivällä.

Neulovan Ninjan kanssa olimme sopineet, että kuljemme omia reittejämme. Oma suunnitelmani oli selkeä: pari asiaa kauppalapulta pois ja sitten kahvikupin kanssa istumaan, nitkuttamaan ja juttelemaan kohdalle osuvien kanssa. Strategiani toteutui paremmin kuin hyvin.

Tärkein asiani oli päästä https://www.bichesetbuches.com/ -yrityksen kojulle tapaamaan hurmaavaa Astridia sekä kiittämään ihanasta karitsanvillasta, jota myös hankin lisää alkuperäisen suunnitelmani muututtua.

Seuraavaksi suuntasin Kässäkerho Pom Pomin kojulle, koska olin luvannut toimittaa Riina-ystävälleni kaavat Monday-mekkoon. Maltoin pitää näppini irti vielä Pom Pomin langoista. Toistaiseksi.

Kolmas homma listallani oli jututtaa Rintalan tilan väkeä, koska tosi alkutekijöissä oleva värjäysharrastukseni kaipaa villalankaa. Ja sitähän, myös värjäämiseen käypänä, löytyy Rintalan tilalta. Ehkä ensi vuonna otan mukaan värjäämäni lankanöttösen, johon sopivaa lankaa on etsinnän alla.


Omia tähtihetkiäni iloisen seurustelun, uusien ja vanhojen harrastusihmisten sekä innostuksen keräämisen lisäksi oli mm. Lankaputiikki Silmukan neuletapaamisissa tapaamieni leidien yhteiskuvaus. He olivat neuloneet Veera Välimäen Everything Shawl -huivin ja kaverikuvaan saivat niin Silmukan Ellin kuin itse Veerankin.


Juu, kyllä niin on mieluisat festarit! Juttuseuraksi osui mm. rouvia Saksasta, Kuopiosta, Jurvasta, Hämeenlinnasta sekä tietysti Tampereelta minulle tuiki tärkeää "Silmukkapaon" väkeä.


Ennen kotimatkaa pääsin vielä Tampereen väen järjestämälle illalliselle, jossa vieruskaverikseni osui Berliinissä lankoja värjäävä ja Yarn over Berlin -lankakauppaa ystävänsä kanssa pitävä Steffi. Hän antoi  Rai rai -neuleeseeni herkullisen, persikkaisen minivyyhdin Frida Fuchs -merkiltänsä.


Kotiin asti riitti iloa juttuseurasta, väreistä, tunnelmasta ja innostuksesta. Lankakaappini täydentyi vain sillä, mitä olin etukäteen suunnitellutkin eli "BB"-lankojen täydennyksellä sekä eräästä huivihankkeesta puuttuvalla yksittäisellä vyyhdillä. 


Ja mikä yllättävintä, nitkahdin YouTube-ihmiseksi! Pääsin jututtamaan NupuNupu -Mariaa, jonka olin ammoin ohimennen tavannut Kerässä, ja miestään Teemua ja leppoisan kohtaamisen jälkeen innostuin heidän videoistaan. Ovat ihania! Hurmaavia, levollisia, kauniita, kotoisia, ajateltuja.

Aroniasoppaa ja sipulikeittoa

Elokuun viimeisinä päivinä kaivoin kuukautta aiemmin alunalla purettamani langat - pääosin Regian ohutta sukkalankaa ja Novitan Nallea - es...