tiistai 26. toukokuuta 2020

Sukkia, sukkia, sukkia


Keskeneräisten neulepuseroiden keko ei mitenkään mataloidu eikä salainen testineule etene. Syytän tätä kummaa kevättä 2020, joka ei ainakaan minulle tuonut yhtään ylimääräistä vapaa-aikaa vaan lähinnä tahmeuden. Onneksi ystävät lenkittivät, astmapiippua kovennettiin ja sukkia valmistui.

Nallen pellavaista huitelin menemään sillä minulle niin tyypillisellä 3 oikein, 1 nurin -kaavalla, jota rikoin neulomalla nurin joka 10. kerroksen vuorotellen oikeiden silmukoiden "palkeissa". Kun sukat alotin, haaveissa oli viedä ne Italiaan tuttuun majapaikkaamme, mutta posti toimikoon välikätenä.



Jotakin kokousta varten tarvitsin taas sukanvartta. Niinpä jaoin kahtia raidallisen Seitsemän veljeksen lopun ja etsin kahta eri värierää olevat punaiset. Kahden kerroksen korkuisilla raidoilla niist tuli tämännäköinen yhdistelmä. Koska teen aina perussukkien varret joustinneuleella, näyttivät nämä veteliltä. Ehkä vain tottumuskysymys.


Naapurin "lainalikka" lähestyi täysi-ikäisyyttä. Jottei vanhentuminen heti kävisi luihin ja ytimiin, nitkuttelin hänelle säärystimet jonkin muinaisen Novitan sukkaohjeen mukaelmana. Lankoina oli Seitsemän veljeksen neljää eri väriä. Tuo sahakuvio jäi kaihertamaan sen verran, että pohdin jo kokonaan sahakuvioisia säärystimiä.


Parhaimillaan sukkapussissa näytti tältä - joko uuden aloittaminen on innostavampaa kuin valmiiksi saattaminen tai sitten olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä :) Keskeneräisten neulepuseroiden kasaa en koonnut kuvaan ja kun laskin ne, muistin vain puolet totuudesta.


Loppu vuoden haaste voisikin olla edes pienentää sitä vaiheessa olevien puseroiden kekoa. Jos vaikka yhden uuden nitkutksen saa aloittaa vasta, kun yksi projekti pääsee maaliin.

Kiireellä tuli yllätyshommakin - sain yllätyksekseni kutsun Markun 70- vastaanotolle. Ja mitäpä muuta viemään kuin sankaria ajatellen nitkutetut jalanlämmittimet. Lämmintä, iloista oli tavoitteeni. Ja toisaalta jotain hassua, jotta sankarille tuiki tärkeä lapsenlapsi voi huomauttaa, kun Papan varpaat ovat eriväriset.


torstai 21. toukokuuta 2020

Etäneulontaa ja lähineulontaa

Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, en suinkaan sännännyt vessapaperiostoksille vaan kaivoin kaapista uuden vuoden rakettien asemesta hankkimani Ilun Handun värjäämän kvintetin. Tarvitsin virkeät virusvapaat sukat.


 20 gramman vyyhtejä piti sivellä, ihailla ja järjestellä. Sitten keriä ja järjestellä.


Tosi harvoin nitkuttelen sukkia itselleni, sillä Äiti pitää huolen varpaistanikin. Mutta nämä värivirkistäjät halusin pitää itse. Raitasukkiin en kyllästy varmaan koskaan. Niinpä nitkuttelin neljän kerroksen raitoja. Kvintetin lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon voisin törmätä koska tahansa uudestaan. Se oli juoksevaa, pehmeää sukkalankaa.


Pitkäperjantaina olemme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa jo vuosikymmenet tavanneet ja nitkutelleet. Viime vuonna aloimme uuden perinteen - sama ohje työn alle. Tänä keväänä palaveerasimme skypessä ja starttasimme Love Note -neuleet. Oli niin mukavaa nähdä ystävä edes ruudun välityksellä, että tästä tuli tapa - lätisemme nykyään varsin usein näitä näköradioreittejä pitkin keskenämme neuleista yms. tärkeästä.

Ja juu, ihan tarkoituksella on ruutukaappauskuva - sormet hellinä on aika ajoin puhelintakin käpälöity tänä keväänä.


Mielestäni tein jotain valtavan tärkeää tässä kevään korvalla (En tosin enää muista, mitä) - niinpä ansaitsin palkinnon. Ja koska halusin kannattaa pientä yrittäjää, kurvasin taas Ilun Handun nettikauppaan. Sieltä löytyi taivaallisen sinistä liki paidallinen. Nyt nämä kaunottaret odottavat hetkeä, jolloin keskeneräisten vuoristoa on neule-eroosio syönyt sen verran, että on herkkujen vuoro.


Ja mitä tapahtuikaan eräänä alkukevään lauantaina? Tapasin tamperelaisia neulekavereitani Tammelan torilla. Kutimien kanssa jutustelimme pari tuntia. Sitten osa meistä jatkoi vielä Hämeenpuistoon. Voi, miten virkisti tämäkin!


Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...