sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Raitasukkasyksy

Liian myöhään aloitettu (taas!) joulukukkasukkaurakka on tänä syksynä varsin raidallinen.

1. Sukat lapsen selän hoivaajalle
Nitkuttelin perussukat suosikillani eli 3 oikein, 1 nurin -mallilla Novitan Seitsemän veljeksen multiraita-langasta, jota myydäänkin 100 gramman kerissä. Vaikka sukkien koko oli noin 39, jouduin toista sukankärkeä hieman täydentämään yksivärisellä veljeksellä.



2. Sukat tuliaisiksi Pohjoiseen
Liki joka syksy käyn Rovaniemellä yhden kummipoikamme luona. Samalla reissulla tapaan muita sukulais-Koskia, joista osalle vien sukkia. Tänä syksynä mukaan lähtee aurinkoisen raidallinen pari, jonka neuloin Seitsemästä veljeksestä.


Isän serkulle vien viherpiiperrysparin, jossa on ainakin Maijaa sekä TeeTeen Pallasta. Jälkimmäisen sukkaparin kanssa oli paikoin jännää ja enimmäkseen lystiä, kun rustailin pikku keriä järjestykseen. Taas käytössä yksi suosikkini laskemisen helpottamiseksi: 2 kerrosta oheisväriä ja 4 kerrosta varsinaista väriä.



3.tapaus - kaverille kans!
Esikoinen keksi, että kaverikin tarvitsee villasukat. Nämä syntyvät ikuisesti jemmassa olleesta Seitsemän veljeksen raitamallista parin kokouksen sivutuotteina. Hyvin ehtii, vaikka jouluun on alle kaksi viikkoa. Ehtiihän?

perjantai 23. marraskuuta 2018

Kaiken maailman musta perjantai




Koko alkuviikon ovat mainokset kaikissa medioissa toitottaneet black friday -tarjouksiaan, joiden kiihtynyt tulva ja tungos tukki molemmat aamukahvipöytääni osuuneet sanomalehdet. Harvinaisen synkkiä lehtiä.

Tämän osto- tai ainakin mainostushysterian takana on yhdysvaltalainen perinne kiitospäivän jälkeisestä perjantaista, joka on siellä kaiketi vuoden reippain alunnus- ja ostospäivä. Ja nyt se on meillä.

Samaan aikaan puhutaan keinoista, joilla hillitä luonnonvaron ylikulutusta, julkaistaan uutisia muoviin tukehtuneista valaista ja pohditaan, että tarttis tehdä jotain. Mikäli kaikki muutkin kuluttaisivat yhtä paljon kuin me suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa, uutisoi Maailman luonnonsuojelusäätiö elokuussa.

Yhtälö on vaikea. On kivaa ja taloudellisesti viisasta ostaa Sulo Vilenin oppeja noudattaen silloin, kun saa halvalla. On aivan liikaa myös sellaisia ihmisiä, joiden on todella kytättävä niitä tarjouksia, joihin on mahdollista tarttua. Meidän paremmin pärjäävien - tai ainakin minun - on kyllä säännöllisin ajoin pohdittava omia kulutustottumuksia, niin osto- kuin poistolinjallakin. Tarvitsenko oikeasti? Voisiko kotoa sittenkin löytyä vastaava? Miten kierrätän tarpeettomaksi käyneen fiksusti eteenpäin?

Onneksi tänäänkin on tarjolla toisenlaisia ostosmahdollisuuksia. Esimerkiksi verkkokauppa Weecos , joka myy pienten yrittäjien tuotteita (mm. vaatteita ja asusteita) lahjoittaa tämän Brigth Friday -päiväksi nimeämänsä päivän myynnistä 10% Suomen luonnonsuojeluliitolle metsiensuojelutyöhön. Surullisinta ovat ne mm.Punaisen Ristin kampanjat, joilla kerätään varoja siihen päättymättömään työhön, jota tuntuu maailmalla olevan yhä enemmän. Tiedät kyllä.

Yhden näkökulman tähän alennuksilla kilpailemisen päivään tuo Lankaputiikki Silmukan omistaja Elli, joka pyörittää yritystään kaikin tavoin eettisyyteen pyrkien. Hänelle ja muille kaltaisilleen yrittäjille toivon kaikkea hyvää - myös paljon lisää asiakkaita, jotka yritämme ymmärtää, mitä hintalapun takana on.

Värikästä, iloisen vastuullista perjantaita Sinulle!


tiistai 20. marraskuuta 2018

Pipoja

Joululahjarintamalla klassikko lienee pipokin. Ainakin sukkien lomassa se tuo mukavaa vaihtelua, onhan homma valmis jo yhden kappaleen jälkeen.

Yhden kummityttäreni ylkä tulee lahjotuksi varsin selkeällä myssyllä, johon vinkki löytyi lankakauppa Snurresta. 88 silmukkaa, puikot kokoa 5 ja langaksi ikisuosikkiani Cascade220-villalankaa - ei voi mennä pieleen.


Yksi kiertäen oikein, yksi nurin -mallilla piposta tuli varsin napakka, mutta se myös joustaa pään mukaan. Päättelin pipon Cousteau-tyyliin.



Pari syksyä sitten yksi kummipojistani sai Minecraft-pelaamiseensa liittyen pipon, jota koristi yksi pelin perushahmoista. Tänä syksynä kaksi muuta kummipoikaani tulevat saamaan vastaavan pipon. Heistä vanhempi halusi vaaleansinisen pohjan, ja päädyin sattumalta Dropsin baby merinoon, joka niin kerällä kuin neuloessa tuntui oikein mukavalta.

Nuorempi taas halusi maata ja taivasta. Niinpä neuloin vihreästä Jannesta alaosan, kun taas taivaan toteutin samalla vaaleansinisellä, jota käytin jo edellisessäkin pipossa.

Alun perin ohje on napattu täältä: http://wiremysoul.blogspot.com/2012/11/free-minecraft-creeper-knitting-chart.html Olen sovellellut sitä lankojen mukaan. Nyt loin 84 silmukkaa ja käytin 4-koon puikkoja sekä kaksinkertaista lankaa. Kuvion langat olivat paksumpia, joten ne neuloin yksinkertaisina.


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Se tulee taas!

Sukka-Finlandia tulee taas! Viime vuonna startattiin Suomen 100-vuotissyntymäpäivänä ohjeella, josta syntyikin yksi suosikeistani.



Seuraavaan suunnittelijat on valittu, testineulonta on taustatiimillä menossa ja viime vuodesta on varmasti hyödynnetty se kokemuspohjainen palaute, jonka me osallistujat annoimme.

Viime vuoteen verrattuna on tuloissa varsinainen pika-Finlandia, sillä tapahtuma alkaa vasta loppiaisena eli 6.1.2019 ja päättyy jo 20.3.2019, joka muuten on kevätpäiväntasauksen päivä.

Ollaan kuulolla!

Muistathan koko Sukka-Finlandian sivuston https://sukkafinlandia.fi/



Viime vuonna varustauduin antaumuksella ja liitin jokaisen neulottavan parin johonkin suomalaiseen suureen urheilusankariini. Katsotaan, kuinka tällä kertaa käy.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Rakkaudesta lajiin



Rakkaan työkaverini tytär on niin lahjaks jalkapalloilija, että hän on Suomen U17-naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni. Ja tämä joukkue on raivannut tiensä marraskuussa pelattaviin MM-kisoihin, jotka järjestetään Uruguaissa.

Koska olen tytön uraa seurannut niin kauan, kuin hän on palloa pelannut, ja olen saanut häntä opettaakin koko yläkoulun ajan, kysyin, mitä neuloisin lämmikkeeksi. Äitinsä toivoi pitkiä villasukkia.

Kaivelin kätköjäni ja Wetterhoffin hyllyjä. Kasasin keon ja etsin jemmoistani suuntaviivoja. Vielä ensimmäisen sukan ollessa puolivälissä säärtä en tiennyt, millaiset sukista neulotuisi - eläköön hahmotuskykyni. Työnimellä ”Rakkaudesta lajiin” nitkutelin eteenpäin.

Lankana on pääosin Maijaa ja tilkkeinä muita samanvahvuisia lankoja. Sukansuussa resorina on valepalmikkoa, muutoin sukka on sileää neuletta. Aloin 70 silmukalla, josta kaventelin niin, että terässä on 56 silmukkaa.

Sydänkuvio on peräisin kirjasta Vilukissan villasukat - kirjoneulesukat isoilla puikoilla, pelinumeron piirustelin itse. Ehkä sukat olisivat voineet olla heleämmät, mutta hehkukoon varressa Suomen värit nyt, kun pohjalla on myös tummempia ja arkisempia vaiheita.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Palmikko ja patentti ne yhteen sopii


Sattuipa somasti syntymäpäivänäni, että lahjakas, taitava ja tuottelias Johanna Ärje (tunnetaan myös nimimerkillä Neulisti ja blogistaan Missä neuloimme kerran) hyväksyi minut testineulomaan ohjeitaan Pioni.

Lankavarastostani ihme ja kyllä löytyi melko sopivaa lankaa, aina kaunista Rowanin Felted tweediä, jossa on villaa 50%, alpakka 25% ja viskoosia 25%. Vaikka tämä lanka on hieman höytyilevä, pääsi neuleen erilaiset pinnat kohtuudella oikeuksiinsa.



Ensin ranteesta ranteeseen ja sitten kainalosta helmaan kävi neulojan tie. Mitä pidemmälle työ edistyi, sitä enemmän myös kissamme nautti tästä neuleesta.

Käsitykseni patenttineuleesta päivittyi komeasti projektin aikana. Aivoissani kohta ”patenttineule” oli jäänyt 1980-luvulle Seppälän persikan- tai mintunvärisiin lötköihin akryylineuleisiin. Oli siis jo aikakin saada tuuletusta. Helman edetessä ryhdyin pohtimaan, mitä seuraavaksi neuloisin patentilla. Ainakin yhden kaulaliinan haluan heti ja äkkiä. Tai vasta sitten, kun joululahjaurakat on ohi.


Kaunis neule tarvitsee kauniit napit. Lankaputiikki Silmukka ratkoo tämänkin ongelman, sillä sieltä löytyi isoja (halkaisija noin 4 cm) kookosnappeja. Niitä on hankittava varmaankin varastoon, sillä ovat niin kauniita.


Eivätkä hillityn ja ajatellun kokonaisuuden yksityiskohdat jääneet napeilla herkutteluun. Kun nappulista ja kaulus oli neulottu, pääteltiin se ”kaistale” i-cordilla.

Lämmin, pehmeä ja hyvin laskeutuva neuletakki päätyikin sisarelleni, koska oma työsyksyni alku kaikkine mullistuksineen osui liki samaan kuin testin alku enkä ajoin kyennyt kyhäämään edes oikeaa silmukkaa. Oli hyvin helppoa antaa kaunis neuletakki siskolleni, jonka syntymäpäivänä ovat aina pionit kukassa.


maanantai 15. lokakuuta 2018

Keskiyöllä Pariisissa


Toukokuussa alkoi tulla vihjeitä siitä, että taitava Veera Välimäki veisi meidät huivillaan keskiöiseen Pariisiin. Pyydystin ohjeen ja asetin tavoitteeksi löytää Jyväskylän neulefestareilta langat, jotka sopisivat sekä huiviin että siskolleni. Tämä tarkoitti mahdollisuutta dramaattisiinkin yhdistelmiin.


 Ohjeen lisäksi minua hommaan innosti Lankaputiikki Silmukan kesä-kal, johon meinasin ehtiä tälläkin huivilla.


Aloitin neulomisen Ikke-firman langalla Silky merino yak (värinä Romanov), joka nimensä mukaisesti sisältää silkkiä (20%), merinoa (65%) ja jakkia (15%). Vyyhti riitti mainiosti ensimmäiseen osaan huivissa, ja näin ollen pitsineuleosuus tuli neulotuksi yksivärisellä langalla.

Seuraavaksi vuoron sai toinen minulle uusi lankatuttavuus: Petrichoryarnsin merinolanka, jonka värit vaihtelivat hillitysti.

Helmalangaksi valitsin Madelinetoshin Prairie-langan, jota neuloin kaksinkertaisena.


 Huivi oli nautinnollista neulottavaa, mitä edistivät langat, joiden näppituntumakin oli liki taivaallinen. Toinen syy on nerokas ohje, joka toi tullessaan mainion tavan lisätä silmukoita ja viimeistellä reunat i-cordilla. Huivi, jonka voisi neuloa toiste!


lauantai 29. syyskuuta 2018

Silkkiä, villaa, pekaanipähkinöitä ja orkideoita


Pääsin testaamaan Laine 6 -neulelehteen minulle uuden tuttavuuden Astrid Trolandin neulepuseron Afterparty. Alun perin ohje on laadittu mohairiakin sisältävälle langalle ja keskenään sopuisille väreille.

Mutta koska sain vapaat kädet, kevensin hieman ja valitsin langaksi Host Garnin Tidesin, jossa on 30% silkkiä ja loput villaa. Omasta, tavanomaisesta värimaailmastani täysin poiketen pohjaväriksi valikoitui pekaanipähkinä (kotoisammin kuravesi tai laihahko kaakao) sekä orkidea, vahva syvä violetti. Hetken pohdin myös yhdistelmää, jossa pohjavärinä olisi ollut fuksia ja tehosteena juuri lehtensä luonut saniainen. Iski kuitenkin varovaisuus, sillä jouduin tekemään hankintani tietokoneella oikean kauppareissun ja päivänvalon sijaan.

Näppituntuma langasta on ihana. Voisin kuvitella käyttäväni sitä vaikkapa huiveihin, koska se tuskin kutittaa. Väritkin aika houkuttelevia...

Itse neule taas alkoi liki 300 silmukan luomisella. Niinpä loin samaan syssyyn hihojenkin silmukat ja pakkasin molemmat hihantaimet lomareissulle. Sitten piti saattaa valmiiksi pari lähes valmista neuletta. Sen jälkeen asetuin testaamaan. Koska lanka juoksi ja ohje oli mainio, en kokenut olevani jatkuvasti aivan kulmat kurtussa.

Takapakkia hommaan tuli, kun jouduin pieneen kolariin, jonka seurauksena ranne kipeytyi hetkeksi. Kuntoutin sitä muilla neuleilla, kunnes taas tartuin tähän puseroon. Myös jalkapallon MM-kisat osuivat sopivasti vauhdittamaan hommaa.



Kun hihat ja vartalo olivat kainaloissa, kaikki järjesteltiin luonnollisesti samalle pyöröpuikolle ja ryhdyttiin laatimaan kirjoneuleosuutta. Se on tässä neuleessa vallan helppo.


Löysällä aikataululla ehdin hyvin testiaikana valmiiksi. Suhteessa pisin aika meni taas siihen, että sain muutaman päättelyn ja muun viimeistelyn tehdyksi. Onneksi pingotusvaiheessa sain apua ;)


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Ja tätä ei koskaan pitänyt tapahtua


Mutta tapahtuipa kuitenkin. Hurmaava Anu Hankiainen - tai Piippahankiainen - laatii monenlaisia neuleohjeita, joissa on jokin juju tai jekku. Harha-kaulurilleen hän toivoi testaajia elokuun puolivälissä, ja niinpä tartuin hommaan. Vaikka olin aina kuvitellut, että minä EN käytä kauluria IKINÄ.

Koska en ehtinyt Lankaputiikki Silmukkaan  mm. iki-ihanien Isagerin lankojen äärelle, kaappasin paikallisesta Dropsin Alpaca mix -lankaa sekä Austermannin kid silkiä. Kumpaakin meni hieman yli kerän, joten ohjeessa alkuperäisenä suosituksena olleet langat riittävyydeltään olisivat kuitenkin olleet parempia.


Kauluri muotoutuu erilevyisistä palmikoista, jotka pitävät sen hyvin ryhdissään. Pituutta kaulurilla on runsaasti, joten se pysyy hyvin takin kauluksen alla ja yltää tarvittaessa korvillekin. Ja mikä melkein tärkeintä, ainakaan oma lankayhdistelmäni ei kutita.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Ei tullut enää villatakkia,


mutta tuli tyyny. Tärkeät sukulaiseni väänsivät, käänsivät, hikoilivat ja kunnostivat vanhan maalaistalon päärakennuksen. Ja kun sohvakin oli saatu paikalleen, saapuivat kutsut tupaantuliaisiin. Siinä vaiheessa minä tartuin hommaan, johon olisi ollut aikaa noin puolitoista vuotta.

Kaivoin kätköistäni Cascade Yarns -tahon laatimaa Ecological wool -lankaa ja 6-koon puikot sekä Novitan Syksy 2016 -lehdestä kiskomani ohjeen. Niinpä syntyi tyynynpäällinen langasta, josta olin jo aikoinaan nitkutellut Ukkoselleni villapuseron.

Vaikka ohjeesta tykkäsinkin kovasti, lehtikuvion sijalle aloin pohdiskella muitakin vaihtoehtoja. Ja tuo Cascaden lankaverstas on kyllä yksi kestosuosikkini - koskaan ei ole pettänyt laatu eikä värimaailma.



keskiviikko 22. elokuuta 2018

Käärmeitä nilkoissakin, ei vain povella



Puikkomaisteri Tiina Kaarela kyseli viime syksynä seuraavan kirjansa Sukkasirkus testineulojaksi. Ja sehän passasi enemmän kuin hyvin. Sain Käärmeenlumoojat hommakseni. Aivokoppa kiitti, kun näitä pyörittelin - oli tehtävä monta asiaa ihan uudella lailla.

Sukkien varsista tuli mukavan pitkät, sillä en nauti sukista, joissa nilkka palelee. Minä vain kun olen tavallista paksujalkaisempi, ei sukansuun icord-päättely - mahtava yksityiskohta - aivan pääse oikeuksiinsa.

Testaamisen vuoksi pysyin keskenään samanvärisissä käärmeissä. Mikäli tekisin vain omaan käyttöön nämä, nilviäiset olisivat kuka minkäkin värinen.

Kantapään tein raidallisena, mutta yhtä lailla se voisi olla puolestaan yksivärinen.


Lankana minulla oli noin 80% merinoista Arwettaa, joka oli uusi tuttavuus. Pehmeä, hieman puikolle hajoava lanka, jota ainakin Snurren hyllyssä on todella montaa väriä. Aion muistaa toistekin tämän langan.


Ja nythän tuo kirjakin on jo julki, joten sukkasirkustelemaan!

Puikkomaisterin sukkasirkus

tiistai 7. elokuuta 2018

Ekaa kertaa elämässäni festareille

Keväällä ryhdyin selaamaan allakkaani kesää ajatellen, vaikka pyrin viimeiseen asti välttelemään kalenterini miinoittamista. Ja kas, kuinkas ollakaan,  Jyväskylän Neulefestarit sopivat oivallisesti suunnitelmiini olla suunnittelematta liikaa. Tampereen neulojista osa ilmottautui myös kaltaisekseni festarihengailijaksi. Niinpä osutimme samaan junaan itsemme, jotta aatteen äärelle pääsee heti aamusta.

Kuukauden verran olen päivän antia sulatellut, ja sulateltavaa riittää vielä. Luonnollisesti aurinkoinen sää teki päivästä mahtavan! Festarivieraat oleskelivat alueella, jutustelivat, neuloivat ja tutustuivat harrastuskollegoihin - tämä oli hengästyttävää. Sain olla paikassa, jossa kaikki muutkin jaksavat intoilla väreistä, laadusta, näppituntumasta, esteettisistä elämyksistä.

Toinen ilahduttava seikka oli se, kuinka paljon pieniä lankakauppiaita oli saapunut paikalle. Mieleeni jäi esimerkiksi Koukuttamo, jonka tuotoksiin on syytä perehtyä. 


Vaikka festareilla oli tarjolla monenlaisia kursseja ja oheisohjelmaa, jätin ne väliin. Siitä huolimatta ei aikani tullut ollenkaan pitkäksi. Sain keskustella esimerkiksi kertakaikkisen mahtavan Aatun kanssa, joka puolestaan pääsi tapaamaan idoliaan Stephen Westiä.


Minä puolestani pääsin hetkeksi juttelemaan Neulistin kanssa. Hänen neuleitaan olen päässyt jopa testineulomaankin ja neuloisin enemmänkin, sillä niissä on aina jotakin älykästä, viehättävää ja yllättävää.


Ainoa päivälle lukitsemani kellonlyömä oli Janina Kallion tapaaminen, jossa hän esitteli huivikirjaansa. Näin kahlitusta aikataulusta minäkin lomapäivänäni selvisin.


Ja tässä maestro signeeraa kirjaani, joka oli tämän tilaisuuden pinon ensimmäinen - kotijoukkoni eivät yllättyneet.


Mitä sitten konkreettisesti jäi käteeni päivästä? Kallion huivikirjan lisäksi kolme vyyhtiä lankaa, joista syntyy sisarelleni Välimäen huivi Midnight in Paris.



Ei vuottakaan enää seuraaville festareille! Kiitos niin järjestäjille, matkaseuralleni kuin muillekin kohtaamilleni!

lauantai 4. elokuuta 2018

Aurinkosukat?


Tutustuin tähän Ystävääni viime vuosituhannella, kun osuimme samalle tekstianalyysin kurssille. Perustukset yhteiselle taipaleellemme loi meidän ja erään kolmanne opiskelijan toimittama julkaisu, joka koostui kahden ryhmän teksteistä. Sittemmin ja onneksi yhteiset jutunaiheet ovat laajentuneet, ja tapaamme toisiamme silloin tällöin - toki aina liian harvoin.

Hän toivoi pitkiä villasukkia ja valitsi langaksi yhden Novita-suosikkini, aurinkoisen ja raidallisen version Seitsemästä veljeksestä.

Löysin Novitan sivuilta kelpo ohjeen, jota en muokannut muuten kuin vaihtamalla 2 o, 2 n -mallin omaan suosikkiini 3oikein, 1nurin -versioon, jossa mielestäni värit näkyvät kauniimmin. Varrella on pituutta ennen kantapäätä noin 35cm, ja lankaa sukkapariin meni noin 200g.



Tämä "väliprojekti" erään testineuleen lomassa kirjaimellisesti toi valoa harrastuspussukkaani. Ja nopsastipa näitä sukkia "Veljeksistä" nitkuttelee. Ja kun olin sopivasti menossa pääkaupunkiseudulle, sai Ystäväni sukkansa ja yhdessä pääsimme vaihtamaan päälimmäiset kuulumiset Thehuoneessa, josta ei koskaan voi lähteä ostoksitta.


maanantai 30. heinäkuuta 2018

Kalistellaan kaverin kanssa

Tämän vuoden toukokuussa Lankaputiikki Silmukka tarjosi mahdollisuuden rentoon kesä-KALiin (Knit ALong), jossa voisi neuloa minkä tahansa huivin mistä tahansa langasta. Mukana arvonnassa olisi, jos osallistuisi #-ohjeilla sosiaalisessa mediassa ja saisi työnsä valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Koska elokuun loppuun on aikaa ja olen kahminut pari muuta välttämätöntä neuleurakkaa, voi tulla kiirus tämän kanssa.

Osuvasti ilmestyi Laine 5, josta silmiini osui mm. Veera Välimäen Adriff -huivi. Sainpa houkuteltua mukaan ystävänikin, ja niin starttasimme yhdessä huivimme hänen terassillaan 27.5..

Huivi vaatii vain 200g lankaa (noin 400m/100g). Minulla lankoina ovat Les Petit Paints Parisiens -verstaan silmiä ja sielua hivelevästä valikoimasta Basique Sock (75% merinoa, 25% nylonia) ja Louhittaren Luolan sukkalankaa, jonka vyötteen olen kadottanut.


Aloitinkin jo niin, että kaksi kerrosta Pariisittarella, kaksi kerrosta Louhittarella, mutta purkuun joutui, sillä arvelin huivin menevän kuitenkin liian levottomaksi. Niinpä ensin Pariisitarta niin pitkälle kuin riittää, ja sitten jatketaan kotimaisin voimin.

Olemme nitkutelleet huiveja tahoillamme omaan tahtiin ja toisinaan saman kahvipannun äärellä. Kesäkuun lopussa Ystäväni oli jo viimeisessä ainaoikein-osuudessa, kun minulla oli helmineuleen viimeinen osuus alullansa.


Mutta siunatut Neulefestarit! Junassa ja paikan päällä syntyivät viimeiset, varsin pitkät kerrokset. Ja näin sain valmiiksi yhden suosikkihuivini, jonka voisin tehdä toistekin. Ohje kun on niin näppärä, että lankavalinnalla ratkaistaan tunnelma.


Vaikka lanka loppui hieman kesken, tuli huiville kuitenkin mukavasti kokoa jo ennen pingoitusta (se onkin edessä vasta ensi kesänä, kun huivin saaja juhlii). Malli on oikein mukavasti muotoutuva.


Vaikka en ollenkaan pidä ainaoikein-neulonnasta, tämän ohjeen kaikinpuolinen toimivuus voitti. Ja luonnollisesti haaveilen siitäkin, että nitkuttelisin myös itselleni kyseisen huivin.




Tykkäsin!

Kuin kesäinen järvenpinta



Ystäväni Neulova Ninja kävi taannoin Skotlannissa, josta toi minulle mm. sinisenkirjavan sukkalankavyyhdin. Aikani tuota kaunotarta säilöin kaapissani ja ajattelin osaksi paria isompaa huivin.

Mutta sitten innostuin Adrift-huivin ja Lankaputiikki Silmukan kesähuivin-KALin myötä pyöräyttämään pienen huivin, johon riittäisi tuo ainokainen vyyhti. Ohjeeksi valikoitui Janina Kallion (joka nykyisin tunnetaan myös Woolenberry -nimen kautta) ohje Herald.



Huivi joutui sukkelasti kylässä, kotona ja #TrumPutin2018-huippukokouksen aikaan omassa, tosi salaisessa huipputapaamisessa. Sitten alkoikin se pitkällinen roikkuminen tuolilla odottelemassa viimeistelyä. Yllätys.

Lankana tämä Ginger Twist Studion sukkalanka Swell Eye Sock (80% superwash merino, 20% nylon; 365m/100g) ei ollut pöhkömpi huiviksi - sukkia en siitä olisi tehnyt missään nimessä, sillä kyseinen väri-iloittelu kuuluu garderopissani kaulalle eikä kinttuihin.


perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ol kerran pieni lankakauppa sivukadulla


Kesällä 2017 sattumalta törmäsimme pienessä toscanalaisessa kylässä lankakauppaan. En kuitenkaan silloin poikennut sisään, koska varjossakin lämmintä oli +34C ja hikeä valui silmiin näköä haittaamaan. Virhe tuli korjattua tänä kesänä, kun taas ajelimme samoilla seuduilla.


Ja mitä löysin? Pienen liikehuoneuston ja kokeneen liikkeenharjoittajan sekä kolme seinällistä liki katosta lattiaan lankaa. Kaikenlaista lankaa. Sukkalankoja tosin en huomannut enkä näitä nyt muodissa olevia käsinvärjättyjä saati "pilkullisia", mutta mohairia, akryyliä, polyesteriä, villaa pääosin yksivärisinä, osa ehkä jopa 1980-luvulta.

Jos ei muu seurue olisi ollut niin vauhdikas, olisin ehken tutkinut tarkemminkin hyllyt. Löysin kuitenkin Rowanin herttaista vaaleanpunaista lankaa, josta voisin neuloa vaikka eräälle tärkeälle vauvalle lämmikettä talveksi. Oli sentään made in Italy -leima vyötteessä.

Metka kauppa.

Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...