Neulovan Ninjan puodissa

Voi onnea ja iloa, kun Ystäväni Neulova Ninja sai mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja avasi lankakaupan kotikyläämme Orimattilaan (osoitteeseen Erkontie 20)! Ammoin ekaluokalle mentyämme löysimme toisemme, ja näihin yhteisiin vuosiin on mahtunut kaikenlaista - etenkin ikävää toiselle - joten tämä on kyllä ehdoton huippu juttu.

Avajaisia vietettiin jo 22.8., mutta pääsin syynäämään avatun kaupan vasta seuraavana perjantaina. Ja mitä löysinkään? Maailman vaaleanpunaisin kauppa tarjoaa niin lankoja kuin muutakin tarpeellista neulojalle. Erikoisuus on tietenkin NinYarn, puodin oma lanka, joka säteilee iloisissa, energisissä väreissä.  

Kaikkea pientä ja tarpeellista löytyy tietenkin, kuten suloisia pikku purnukoita vaikkapa silmukkamerkeille ja monenlaisia silmukkamerkkejä. 

Tietenkin puodissa on myös tilaa neulomiselle! Istuimme sohvassa tovin ja makustelimmme avajaisviikon kulkua. Kyllä mieleni niin virkistyi!

 

Etäneulontaa ja lähineulontaa

Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, en suinkaan sännännyt vessapaperiostoksille vaan kaivoin kaapista uuden vuoden rakettien asemesta hankkimani Ilun Handun värjäämän kvintetin. Tarvitsin virkeät virusvapaat sukat.

 20 gramman vyyhtejä piti sivellä, ihailla ja järjestellä. Sitten keriä ja järjestellä.

Tosi harvoin nitkuttelen sukkia itselleni, sillä Äiti pitää huolen varpaistanikin. Mutta nämä värivirkistäjät halusin pitää itse. Raitasukkiin en kyllästy varmaan koskaan. Niinpä nitkuttelin neljän kerroksen raitoja. Kvintetin lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon voisin törmätä koska tahansa uudestaan. Se oli juoksevaa, pehmeää sukkalankaa.

Pitkäperjantaina olemme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa jo vuosikymmenet tavanneet ja nitkutelleet. Viime vuonna aloimme uuden perinteen - sama ohje työn alle. Tänä keväänä palaveerasimme skypessä ja starttasimme Love Note -neuleet. Oli niin mukavaa nähdä ystävä edes ruudun välityksellä, että tästä tuli tapa - lätisemme nykyään varsin usein näitä näköradioreittejä pitkin keskenämme neuleista yms. tärkeästä.

Ja juu, ihan tarkoituksella on ruutukaappauskuva - sormet hellinä on aika ajoin puhelintakin käpälöity tänä keväänä.

Mielestäni tein jotain valtavan tärkeää tässä kevään korvalla (En tosin enää muista, mitä) - niinpä ansaitsin palkinnon. Ja koska halusin kannattaa pientä yrittäjää, kurvasin taas Ilun Handun nettikauppaan. Sieltä löytyi taivaallisen sinistä liki paidallinen. Nyt nämä kaunottaret odottavat hetkeä, jolloin keskeneräisten vuoristoa on neule-eroosio syönyt sen verran, että on herkkujen vuoro.

Ja mitä tapahtuikaan eräänä alkukevään lauantaina? Tapasin tamperelaisia neulekavereitani Tammelan torilla. Kutimien kanssa jutustelimme pari tuntia. Sitten osa meistä jatkoi vielä Hämeenpuistoon. Voi, miten virkisti tämäkin!

Oikeet Nurjat retriittiä pitämässä

Ystäväni Neulova Ninja on kuulunut elämääni vuodesta 1981, kun Orimattilassa osuimme samalle luokalle koulutaipaleemme ensimmäisenä vuonna. Monenlaisten yhteisten juttujen joukkoon ehkä noin 1990 tuli mukaan kutominen (kuten päijäthämäläisittäin neulominen lausutaan) - tai ainakin siitä vuodesta laskemme neulepiirimme iän.

Tänä vuonna olemme ottaneet aimo harppauksia. Kerhollamme on nimi Oikeet Nurjat ja kyseisellä nimellä löytyvät facebook-sivu sekä instagram-tili. Jottei vauhti uuvuttaisi, päätimme myös järjestää kerhomme ensimmäisen retriitin.

Torstaina 4.7. menin kauppakeskus Tuuloseen odottamaan, jotta Ninjan ja perheensä olisi helppo napata minut kyytiin matkalla kohti Pylkönmäkeä. Mahdollisimman vähän pysähtymisiä ja paljon kutomista -kaavalla eteni matkamme kohti Tuurin kyläkauppaa. Edellinen visiittini siellä oli 2001, mistä paikka oli jonkin verran muuttunut. 

Perillä olimme noin 22.30. Ninjan mummola on nykyisin perikunnan käyttämä mökki, jonka asutuksi merkitsimme viirinnostolla. Sitten ruokaa, sauna, papupeliä ja nukkumaan.

Perjantai valkeni kauniina ja kesäisenä. Päiväohjelmamme, joka laadittiin kirjallisena, sisälsi aamukahvin, luontopolun (jos keritään) ja muuten Rai rai -neuleen nitkuttelua.

Olimme jo talvella värkänneet Kate Daviesin pipot sekä Stephen Westin huivit. Tätä sama ohje, oma toteutus -hupia jatkoimme siis tarttumalla Leeni Hoimelan Rai rai -ohjeeseen. Kummallakin on ihan omannäköisensä värimaailma ja ajatus raitojen etenemisestä- tunnistakoon sen kuvasta, ken haluaa.

Jotta voisimme samalla toisaalta verkostoitua ja toisaalta keskittyä olennaiseen, ripusti Ninjan puoliso meille oivalliset huput. Nämä mökkinaapuri taisi nimetä Keijuverkoiksi. Oikein suositeltava idea! Hyttysistä ei ollut minkäänlaista haittaa.

Vaikka lähtö luontopolulle oli hyvin merkitty ja ihan lähellä, emme sinne sitten kuitenkaan ehtineet. Niin kiirettä oli nitkuttamisen kanssa. Retriittimme jatkui seuraavana päivänä aivan toisenlaisissa tunnelmissa - matkasimme nimittäin Jyväskylän neulefestareille.