Palmikko ja patentti ne yhteen sopii

Sattuipa somasti syntymäpäivänäni, että lahjakas, taitava ja tuottelias Johanna Ärje (tunnetaan myös nimimerkillä Neulisti ja blogistaan Missä neuloimme kerran) hyväksyi minut testineulomaan ohjeitaan Pioni.

Lankavarastostani ihme ja kyllä löytyi melko sopivaa lankaa, aina kaunista Rowanin Felted tweediä, jossa on villaa 50%, alpakka 25% ja viskoosia 25%. Vaikka tämä lanka on hieman höytyilevä, pääsi neuleen erilaiset pinnat kohtuudella oikeuksiinsa.

Ensin ranteesta ranteeseen ja sitten kainalosta helmaan kävi neulojan tie. Mitä pidemmälle työ edistyi, sitä enemmän myös kissamme nautti tästä neuleesta.

Käsitykseni patenttineuleesta päivittyi komeasti projektin aikana. Aivoissani kohta ”patenttineule” oli jäänyt 1980-luvulle Seppälän persikan- tai mintunvärisiin lötköihin akryylineuleisiin. Oli siis jo aikakin saada tuuletusta. Helman edetessä ryhdyin pohtimaan, mitä seuraavaksi neuloisin patentilla. Ainakin yhden kaulaliinan haluan heti ja äkkiä. Tai vasta sitten, kun joululahjaurakat on ohi.

Kaunis neule tarvitsee kauniit napit. Lankaputiikki Silmukka ratkoo tämänkin ongelman, sillä sieltä löytyi isoja (halkaisija noin 4 cm) kookosnappeja. Niitä on hankittava varmaankin varastoon, sillä ovat niin kauniita.

Eivätkä hillityn ja ajatellun kokonaisuuden yksityiskohdat jääneet napeilla herkutteluun. Kun nappulista ja kaulus oli neulottu, pääteltiin se ”kaistale” i-cordilla.

Lämmin, pehmeä ja hyvin laskeutuva neuletakki päätyikin sisarelleni, koska oma työsyksyni alku kaikkine mullistuksineen osui liki samaan kuin testin alku enkä ajoin kyennyt kyhäämään edes oikeaa silmukkaa. Oli hyvin helppoa antaa kaunis neuletakki siskolleni, jonka syntymäpäivänä ovat aina pionit kukassa.

Ekaa kertaa elämässäni festareille

Keväällä ryhdyin selaamaan allakkaani kesää ajatellen, vaikka pyrin viimeiseen asti välttelemään kalenterini miinoittamista. Ja kas, kuinkas ollakaan,  Jyväskylän Neulefestarit sopivat oivallisesti suunnitelmiini olla suunnittelematta liikaa. Tampereen neulojista osa ilmottautui myös kaltaisekseni festarihengailijaksi. Niinpä osutimme samaan junaan itsemme, jotta aatteen äärelle pääsee heti aamusta.

Kuukauden verran olen päivän antia sulatellut, ja sulateltavaa riittää vielä. Luonnollisesti aurinkoinen sää teki päivästä mahtavan! Festarivieraat oleskelivat alueella, jutustelivat, neuloivat ja tutustuivat harrastuskollegoihin - tämä oli hengästyttävää. Sain olla paikassa, jossa kaikki muutkin jaksavat intoilla väreistä, laadusta, näppituntumasta, esteettisistä elämyksistä.

Toinen ilahduttava seikka oli se, kuinka paljon pieniä lankakauppiaita oli saapunut paikalle. Mieleeni jäi esimerkiksi Koukuttamo, jonka tuotoksiin on syytä perehtyä. 

Vaikka festareilla oli tarjolla monenlaisia kursseja ja oheisohjelmaa, jätin ne väliin. Siitä huolimatta ei aikani tullut ollenkaan pitkäksi. Sain keskustella esimerkiksi kertakaikkisen mahtavan Aatun kanssa, joka puolestaan pääsi tapaamaan idoliaan Stephen Westiä.

Minä puolestani pääsin hetkeksi juttelemaan Neulistin kanssa. Hänen neuleitaan olen päässyt jopa testineulomaankin ja neuloisin enemmänkin, sillä niissä on aina jotakin älykästä, viehättävää ja yllättävää.

Ainoa päivälle lukitsemani kellonlyömä oli Janina Kallion tapaaminen, jossa hän esitteli huivikirjaansa. Näin kahlitusta aikataulusta minäkin lomapäivänäni selvisin.

Ja tässä maestro signeeraa kirjaani, joka oli tämän tilaisuuden pinon ensimmäinen - kotijoukkoni eivät yllättyneet.

Mitä sitten konkreettisesti jäi käteeni päivästä? Kallion huivikirjan lisäksi kolme vyyhtiä lankaa, joista syntyy sisarelleni Välimäen huivi Midnight in Paris.

Ei vuottakaan enää seuraaville festareille! Kiitos niin järjestäjille, matkaseuralleni kuin muillekin kohtaamilleni!

Missä testasimme kerran

Neulisti kaipaili lokakuun alussa koeneulojia uudelle ohjeelleen Snowl. Satuin tämän huomaamaan, joten jututin erityisen tarkkaa (etten sanoisi nirsoa) tytärtäni, joka toivoi testineuletta itselleen. Jemmasta löytyi Isagerin Meriliniä (80 % villaa, loput pellavaa), joka sopi oikein hyvin tähän malliin.


Ja kas, meitä onnisti! Pääsimme testaamaan.

Kaapeleita eli lettejä nitkuttelinkin sitten vaikka missä. Syyslomalla kotikonnuilla, töissä, kokouksissa, kotona iltapuhteiksi, junassa ja viimeiset kerrokset Kummipojan luona Rovaniemellä. Leuasta lantiolle kävi pääsuunta työssä. Hihat ja kaula-aukon nitkuttelin, kun miehustan olin saanut kainaloiden alapuolelle - kuten olen ottanut tavakseni näissä ylhäältä alas -neuleissa.

Ja kuin taikaiskusta saimme hippusen lunta ja ns. päivänvaloa, jotta liki tuoreeltaan oli mahdollista ottaa jokunen kuvakin. Siis homma, jota jopa luonnonvoimat suosivat.

Onnellinen omistajatar otti neuleen käyttöönsä heti, kun löysi sen Rovaniemi-junassa ryttyytetystä kassista.

 Etumuksen "matojen" lisäksi vaikutuin ja tykkäsin olkapään toteutuksesta.

Helmassa eksyin omille teilleni neulomalla halkiot tuohon resoriin. Muutoin olin tismalleen samaa mieltä koko neuleesta. Kyllä oli neulomisen arvoinen!

Lisää Neulistin tuotannosta voi silmiensä ja sielunsa iloksi katsastaa mm. osoitteesta Missä neuloimme kerran