Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, en suinkaan sännännyt vessapaperiostoksille vaan kaivoin kaapista uuden vuoden rakettien asemesta hankkimani Ilun Handun värjäämän kvintetin. Tarvitsin virkeät virusvapaat sukat.
20 gramman vyyhtejä piti sivellä, ihailla ja järjestellä. Sitten keriä ja järjestellä.
Tosi harvoin nitkuttelen sukkia itselleni, sillä Äiti pitää huolen varpaistanikin. Mutta nämä värivirkistäjät halusin pitää itse. Raitasukkiin en kyllästy varmaan koskaan. Niinpä nitkuttelin neljän kerroksen raitoja. Kvintetin lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon voisin törmätä koska tahansa uudestaan. Se oli juoksevaa, pehmeää sukkalankaa.
Pitkäperjantaina olemme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa jo vuosikymmenet tavanneet ja nitkutelleet. Viime vuonna aloimme uuden perinteen - sama ohje työn alle. Tänä keväänä palaveerasimme skypessä ja starttasimme Love Note -neuleet. Oli niin mukavaa nähdä ystävä edes ruudun välityksellä, että tästä tuli tapa - lätisemme nykyään varsin usein näitä näköradioreittejä pitkin keskenämme neuleista yms. tärkeästä.
Ja juu, ihan tarkoituksella on ruutukaappauskuva - sormet hellinä on aika ajoin puhelintakin käpälöity tänä keväänä.
Mielestäni tein jotain valtavan tärkeää tässä kevään korvalla (En tosin enää muista, mitä) - niinpä ansaitsin palkinnon. Ja koska halusin kannattaa pientä yrittäjää, kurvasin taas Ilun Handun nettikauppaan. Sieltä löytyi taivaallisen sinistä liki paidallinen. Nyt nämä kaunottaret odottavat hetkeä, jolloin keskeneräisten vuoristoa on neule-eroosio syönyt sen verran, että on herkkujen vuoro.
Ja mitä tapahtuikaan eräänä alkukevään lauantaina? Tapasin tamperelaisia neulekavereitani Tammelan torilla. Kutimien kanssa jutustelimme pari tuntia. Sitten osa meistä jatkoi vielä Hämeenpuistoon. Voi, miten virkisti tämäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti