Joka dietille sopivia

Koska kesäisin kuulemma virkataan, tartuin Novitan Kesä2012-lehdessä olleeseen ohjeeseen. Inhoan virkkaamista, mutta nämä pikku pyörylät olivat juuri sopivia luonteenkehittäjiä.

 Lankoina ohjeen mukaisesti Miamia sekä joitakin muita löydöksiä nurkista. Täytevärien löytäminen meinasi olla hankalaa, sillä sävyjä heikosti, jos ollenkaan. Kiiltäväpintaiset langat, kuten muinainen Tennessee, voisivat toimia paremmin.

Nyt on sitten vierasvaraa kaapissa jatkuvasti ;)

Enkä vielä ole huomannut luonteenkehittymistä. Päinvastoin, sanavarasto saattoi jopa laajentua.

Mäki haluun! Mulle kans!

Kun Isä sai synttärilahjaksi tammikuussa liivin, halusi Äitikin, kun kerran Iskäkin sai. Eikun nitkuttamaan. Tiukoille meni, sain valmiiksi edellisenä iltana, sillä aikaa ei ollut kuin 5kk ;) Viimeisenä päivänä joutui Äiti itse päättämään, millaiset kädentiet ja kuinka korkean kauluksen haluaa.

Lankana oli samaa kuin Isänkin liivissä, ihanaa Cascade220-villaa, puikot kokoa 5 ja malli epätoivoista hahmotelmaa ihan itte. Palmikon valitsi neiti.

 Suuria päätöksiä joutui Äiti tekemään enemmänkin: napit.  Alla olevasta valokoimasta oli ratkaisu löydyttävä.

 Cascaden pehmeys, villaisuus ja neulottavuus tuntuvat käsissä niin hyvältä. Sitä lankaa tulen jatkossakin käyttämään. Kuvauspäivään sattui poutaa ja aurinkoa, siksi näitä nyt on.

Onhan jotain muutakin tullut kevään aikaan pykättyä: sukkia lasten harrastusopeille, pari huivia odottamaan kesän synttärisankareita ja nyt työn alla mm. melonisukat.

Mustavalkoista ja vastamulkoista

Kuten edellisestä tekstistä voi aistia, olen ollut joskus tekemässä vihreää "niskalenkkiä". Sain sellaisen valmiiksikin, mutta kappas - väri vaihtui kiireessä kuvatessa.

 

Lähitarkastelussa tuo taitaa vihertää. Idea on ystävältäni Riinalta, joka teki minulle tällaisia. Niskalenkiksi nimeämässään korussa on 12 rinkulaa, jotka on neulottu suljettuna neuleena. Puikot kokoa 2,5, silmukoita 50 ja sileää oikeaa 10 kerrosta. Vuorottelin kolmella eri vihreän sävyllä. Liukuvärjätty lanka toimii oikein hyvin myös. Mm. Novitan TicoTico-sarjan puna-oranssi pääsee tässä hyvin oikeuksiinsa.

Kollegani tilasi neljä paria mustia sukkia. Siis KAHDEKSAN mustaa sukkaa. Hetken tuumailin, josko teen kaikkiin samanlaisen varren tai jokaiseen erilaisen, mutta olin kuitenkin konservatiivi: varsimallit pareittain. Joutuisia malleja, joita en kirjannut mihinkään.

Tämän väri-iloittelun jälkeen Usvaa puikoilla. Lisäksi tarttis tehrä pipo, sillä synttärisankareillehan voi viedä vaikka jotain päähän menevää.

 

Tuunataan Lipton Yellowta

Juupajuu, muka kiireitä eikä mitään valmistu. Vakiselitys sille, kun liian monta keskeneräistä nitkutusta puikoilla? Paperia olen silpunnut taas, kun yritän päästä skräppäämisen juoneen kiinni. Ja kun haluan tehdä jotain lasten kanssa, on leimaus-paperi-sakset -linja aika usein toimiva veto.Yhdessä teimme Iskälle teepurkin odottamaan ystävänpäivää. Toisin sanoen:

kasa Lipton Yellow -pusseja, jotka kuorittiin  pois kääreistään, kasa erilaisita papereista leikkurilla leikeltyjä lappuja, kasa kyniä, kaksipuoleista teippiä, tarroja, koristeita....

Ja sitten oli kivaa! Lasten kirjoittamissa lapuissa lukee mm. "Soitan Mummulle!" (tyttären ja isän keskinäistä...) ja "Muumihumppa soi..." (isän kestokappale kaikkiin maailman murheisiin). Minäkin koristelin:

Ja koska perjantai-iltanakaan ei voinut tehdä mitään, ajattelin ystäviä ja heidän matka-aiettaan:

Niinpä eivät sitten etene

Äidin tilaama liivi, vihreä niskalenkki, uusu Ugh-viritys eikä työkaverin tilaamat neljä paria mustia sukkia. Etenkään kun uusin Novita tuli lainaksi naapurilta ja neiti näki sen.


No oliko tässä sitten mitään uutta? Ei! Kevättä puskee, kun uusia hommia on virityksellään koko ajan. Haluan nähdä sen hyvänä asiana!

EHDINPÄS!

Tiesinhän minä jo aikaa sitten, koska isä täyttäisi puolipyöreitä vuosia. Tiesin senkin, että jotain neuloa nitkuttaisin. Sen verran olin asiasta kai höpisyyt, että äiti ohjasi laatimaan liiviä, jota palelevainen esi-isäni voisi arkenakin pitää lämmikkeenään.

Langaksi halusin villaa. Niinpä Lankakauppa Kujeesta tilasin Cascade220-lankaa. Ei raitoja eikä lettiä, muttei sileääkään. Päädyin 3 oikein, 1 nurin -yleisilmeeseen, johon vuoropalkkeihin 4 krs helmineuletta ja joka palkkiin 2 krs sileää oikeaa.

Meinasi tulla paniikki, vaikka alkuperäisestä aatoksestani putosivat pois hihat. Jouluhommat ja joululomalla vanhempien luona vietetty aika sotkivat aikeitani. Mutta ehdin! Eilen (1.1.) päättelin ja huomenna 3.1. on merkkipäivä ja sen vuoksi kahvittelua.

Ihan perus v-liivi siis. Lanka ei oikeasti kiillä noin kuin kuvissa. Kuvankäsittely ja ulkopimeys haittasivat taa. Nyt melkein olen iloinen, että jouluun on lähes vuosi. Nitkuttelen jotain muuta kuin joulua.




Äiti tilasi liivin itselleen. Taitaa saada samasta langasta, sillä sitä jäi. Mutta pitää olla kuulemma edestä napitettavaa mallia. Eikun puikoille!

Muka Kotilieden pipo ja muuta pientä

Siskoni toivoi uutta baskeria. Olin jemmannut ohjeen niin hyvin, että oli etsittävä vaihtoehto. Löysin Kotilieden ohjeen syksyltä 2009. Melkein noudatinkin sitä: vain lanka, puikot, silmukkamäärät, reunan palmikko ja pipo-osan sileän oikean sekä helmineuleen raitojen paikat vaihtuivat.

Paksua villalankaa ja paksuilla puikoilla - ei suosikkiyhdistelmäni nykyään, mutta hyvin sormet selvisivät. Ensin noin 26 silmukkaa, joille reunasilmukat ja palmikko soviteltiin. Tätä kaitaletta päänympäryksen verran. Sitten ompelemaan kaitale ympyräksi ja noukkimaan reunasta silmukoita. Oli mukava tehdä. Samansorttisen saan vääntää toisenkin, sillä neitimme kaipaa juuri samanlaista.

Uusimman Novitan kannessa on pipo, jossa nostellaan yhtä silmukkaa. Jokunen lehti sitten samalla idealla oli sukanvarsia ao. julkaisussa. Ja jo aiemmin Tuomelan Kässämarttojen ekspertit neuvoivat saman mallin. Olihan tätä kokeiltava ensin neljällä silmukalla

ja sitten Novitan sukanvarsi-laskelmilla, jossa yksi mallikerta on kuuden silmukan levyinen

Idea ei ole pöllömpi raidoittamiseen ja esimerkiksi liian kirjavan langan rauhoittamiseen. Mutta vaiheeseen ainakin vielä jäivät nämä kokeilut. Valmista sentään sain tuubihuivin verran "möykkylangasta", jonka vyöte hukassa. Vaikka virkkaaminen ei suinkaan eikä mitenkään ole "mun juttu", tämä sujui ja oli lystiä.

Yksi joulukukkasista valmistui siis poikkeuksellisesti toisin eli virkaten. Jouluhommia meillä on pikku hiljaa jo viritelty paniikin välttämiseksi. Tänään viritin kissallekin ohjelmaa.

Kattolistan ja -paneelien väliin kaksi pitkähköä ruuvia, joiden varaan punaista nyöriä. Jo tulleita joulukortteja pyykkipojalla naruun ihailtavaksi. Tarmolle olisi tosin riittänyt pelkät narut...

Selittelyn makua

Luvattoman pitkään aikaan en ole päivittänyt blogiani, ajankulun vauhtia olen kyllä ehtinyt päivitellä. Nitkutusrintama ei kuitenkaan ole ollut täysin jäässä. Projektia pukkaa vähintään normaaliin vauhtiin puikoille, valmiiksi hitaammin.

Koska joulumuistiaisiakin olen kyhännyt, tässä niitä vähemmän salaisia.

Joku on hamstrannut monenlaista lankaa nurkkiimme. Niinpä yhtenä tavoitteenani viime aikoina on ollut tuhota nurkkiin kertyneitä loppuja. Syysloman aikaan kokosin neljä paksuhkoa jämäkerää yhteen ja raidoittelin tyynynpäällisen. Kissa tykkää erityisesti, neiti kääntää näkymään sen puolen, jossa paljettipitoista lankaa. Sain menemään kaikki.

Sukkaosasto voi melko hyvin. Toki koko ajan keksin lisää nimiä, joille haluaisin juuri NYT jalanlämmikkeet toimittaa. Alla olevissa sukissa (joiden toiset parit laatikossa) Seitsemän veljeksen raitoina Regiaa.

Syksyn aatteellisemmassa huumassa vein valtionvarainministeri Urpilaiselle sukat. Kun jalat ovat lämpimässä, on helpompi ajatella isompiakin kysymyksia kuin silmukkamääriä.

Kohta pakkaan kassiin Novitan Porkkanaa. Kerästä tuli kolmiohuivi, jonka aloin viidellä silmukalla. Gaiaa meinasin ja aloin reikien tekemisen värinvaihdon äärellä. Lintsasin monen vaihdon kohdalla, sillä en halunnut pelkkiä reikiä kuitenkaan huiviin.

Nyt sataa lunta. Kuukauden päästä alkaa päivä pidetä. Eiköhän tuota valoakin sitten ole enmmän näihin kuvaamisiin. Mutta sitä ennen on saatava isän synttärilahja tehtyä.