Kalsean kesän kerimyksiä

Kuvat ovat ottamatta, vaikka valmistakin on tullut. Niihin valmiisiin palaan kuvien kera.

Mutta muuten vireessä on ollut jo jouluhommiakin: muutama langanloppu kohtasi loppunsa, kun virkkailin mukikukkasia. Uutta lankaa oli pakko hommata, koska Kotivinkin kesä-ekstrassa oli vinkki pellavaiseen pesukintaaseen. Puolen tusinan saippualapasen urakka on puolivälissä. Mukavaa hommaa pyöräytellä silloin tällöin yksi.

Kesähommina on ollut koko huushollin läpikäyminen. Sen seurauksena sain ison osan langoistani yhteen kodinhoitohuoneen kaappiin. Harmi vain, kun siihen eivät vielä mahdu kaikki nurkissa olevat langat. Mutta se on tavoitteena yhä. Eikä edelleenkään ole taloudessa sellaista kerää, jolle ei olisi jalostusajatusta. Ajatus tosin saattaa muuttua matkan varrella, kuten virkattavaan hattuun hankkimani pellavat, jotka muuttuvatkin paidaksi aikanaan.

Lapsi tarvitsee kuulemma villapuderon. Sen aloitin eilen. Ohje, jossa luetaan ohjetta ahkerasti. Onneksi on sukka-aikeita yms. sopivia reissutöitä jonossa vastapainoksi.

Uutta Novitan lehteä odotan kovasti. Syksyn langoista oli jo ruokakaupassa aavistus. Joki, joka on melkein yhtä pehmeää kuin aikoinaan Puro, näytti kauniilta. Oli pakko ostaa yksi kerä, sillä kollegalle on aikeissa pipo.

Omituinen tilanne. Teen pikku hommia ja lykkään isompia syksymmälle. Ikään kuin silloin olisi aikaa paremmin.

Päivähoidossa

Kesälauantain kunniaksi retkeilimme Tampereelle. Listalla oli mm. kohtuullinen keko tanssivarusteita syksyn (!!!) harrastuksiin ja minulle aikaa sitten luvattu matka Lankakauppa Kerään, jossa lauantaisin on neuletapaaminen klo 12.00-15.00.

Olin varustaunut omilla eväillä, koska olimme koko päivän reissussa. Kutimena oli neidin kesäneule, joka on juuri nyt niissä rasittavissa ikipitkissä kerroksissa, joissa ovat yhdessä sekä hihat että etu- ja takakappale. Noin 15 kerrosta onneksi koko puseroa jäljellä.

Lisäksi olin varustautunut kauppalapulla, joka toteutuikin kiitettävästi. Hankin kesälukemisekseni "rouva Kerän" suomentaman Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirjan, joka on mm. esteettinen elämys. Lisäksi ohueen villaneuleeseen petrolin väristä Isagerin Highland Silk -lankaa (80% villaa, 20% silkkiä) ja Katian Linoa (100% pellavaa), josta olisi aikomus neuloutua minulle toppi. Ehkä jopa ohjeella, jonka sain mukaani.

Ideaksi ja muistiin tarttui soma kesälaukku Summer Fling, jonka ohje ainakin vielä löytyy Ravelryn ilmaisista ohjeista.

Voi kun ehtisin nitkuttaa niin paljon kuin haluaisin! Juuri nyt tuntuu tältä.

Villahuivi kesälapselle

Äitini, Urhonpäivän lapsi, oli saanut ystävältään aikoinaan reilun vyyhdin vironvillaa. Lahjanantaja, neuloosilta välttynyt ihminen, oli esittänyt, että siitä äitini laatisi itselleen villatakin. Aivan niin suuri ei vyyhti kuitenkaan ollut eikä värikään ihan kohdallaan, joten se jäi kököttämään komeroon odottamaan aikoja parempia.

Vanhemmillani on viime vuosina ollut lähes krooninen siivousvimma, kun ovat käyneet tavaroitaan läpi. Sen seurauksena vyyhti matkasi meille, josko vaikka huivin tekisin.

Lanka oli tahmeaa neulottavaa eikä työkään oikein maistunut, vaikka Dropsin sivuilta vallan kohtuullinen ohje löytyikin. Tahmalangan kiskominen kipeytti olkapään. Sain sentään kohtuukokoisen huivin väkerrettyä, vaikka isompaankin olisi langasta riittänyt.

Eniten tykkäsin helmasta, jonka sai helposti kiharalle:
- oikean puolen kerros: yksi oikein, langankierto.
- nurja: kaikki oikein
- viimeinen kerros: tavallinen päättely

Tilauksia

Paikallinen jalkapalloseura HJS, jossa juniorimmekin palloilee, viritti keväällä tapahtuman. Siellä haluttiin ojentaa Palkin Teuvolle villasukat, koska hän välihetkinään pallottelee seuran toimistossa villasukkasillaan.

Minua kysyttiin hommiin (kudon usein treeneissä). Sain vapaat kädet. Koska kyseessä oli sukat nimenomaan Teuvolle ja seuralta, päätin
- oltava kunnon varret
- iloiset värit - helppoa, kun seurankin värit ovat iloiset
- mukavaa lankaa - niinpä Maijaa

Kudoin perussukat, joissa varren etuosassa sileää kirjaimia varten ja takaosassa 2o2n-joustinta, jotta pysyisivät ryhdissä. Kirjaimet ompelin jälkeenpäin silmukoita jäljennellen.

Sukkien luovutustilaisuudessa niitten sopivuus pallokikkailuun testattiin heti. Olivat kuulemma passelit.


 Oma tilaustyöni ja mahdollisuus kasvaa ihmisenä (inhoan edelleen virkkaamista) roikkui henkarissa, kun olin työni puolesta Prahassa. Ja koska ei löytynyt sopivaa kokoa, nappasin kuvan. Ihan kuin sillä tämänsorttinen hyttysten haastaja itsestään virkkautuisi... En saa kuulemma aloittaa ennen kuin neidin viltti on valmis.

Revonkaari, sateentuli

Ystäväni Nurminata Näveri-Näätänen, jolla blogina mm. http://neulova.ninja/ toivoi Revontuli-huivia sateenkaaren väreissä loistavasta vironvillasta.

Ei kuulemma saanut ohjetta käännettyä huiviksi. No minä sain nitkutettua huivin, jonka ystäväni kuvasi. Vaikka huivissa on vähän väliä reikiä, lämmittäköön se ystävääni!

Kultaraitoja ja nurmilintunen

Olen odotellut päättelijätonttua ja kuvauskeijua sekä kevään valoa pitkään. Siksi näitä jo talvella tehtyjä tippuu vasta nyt koneelle.

Puolet perheestä pakeni Mummulaan tänään. Pakkasin mukaan kameran, kutimia kuvattavaksi sekä niukat ohjeet - kuvittelin että selviävät. Selvisiväthän he.

Vakimallini toivoi jo aikaa sitten, että saisi piiiiitkät säärystimet - mielestäni ainakin 1,5-metriset. Erehdyin nimittäin näyttämään hänelle Taito 5/2014 -lehteä, jossa ohje esiteltiin joogaan sopivina säärien lämmikkeinä. Käy kuulemma balettiinkin... Langaksi nappasin luonnonvalkoista Nallea sekä jostakin jämälaarista pelastettua kullanväristä Debbie Blissin lankaa (vyötteet olen toki jo hukannut). Nallea meni alle 2 kerää, raitalankaa jäi ihan hippusen.

Kuvassa hieman häämöttää nilkkaresori tms, joka tulee vielä jalkapöydän päälle. Toivin sanoen kantapäälle on reikä.

Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjetta http://www.ravelry.com/patterns/library/nurmilintu haikailin aikani. Koska pitkään aikaan en ole nitkutellut mitään itselleni, päätin linnustaa omiin tarpeisiini. Otin riskin ja valitsin Noron sitä lankaa, jota ei ollut kuin 150g nurkissa. Melkein riitti - viimeistä pitsiväliä täytyi lyhentää ja viimeisestä pitsistä tuli lyhyempi.

Mutta ohje on ihana! Teen sen vielä toisenkin kerran.

Kolmas kerta toden sanoo

Tämän vuoden ensimmäiset tasavuosikymmensynttärit ystäväpiirissäni vietettiin maaliskuun alussa. Koska juhlapaikkana oli Vankilamuseo, päätin kyhätä pakoköyden.

Langat olivat helppo juttu, sillä sankaritar oli aikoinaan jo iskenyt silmänsä nurkissani olevaan Opalin Pikku Prinssi -sarjan lankaan. Sen kaveriksi asetin omenanvihreää villalankaa ja näille yhdessä puikot kokoa 4,5.

No mutta mitä sitten? Valepalmikko ei onnistunut, pitsiä pohdin pitkään mutta tyrmäsin. Ja sitten löytyi jostakin neuleblogista nerokas pintaneule vaikka mihin:

2 oikein
1 kiertäen oikein
1 nurin

ja tätä kuviota koko kerros läpi
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros

Pituutta huiville tuli liki kaksi metriä. Hetken harkitsin tuubittamista, mutta hylkäsin senkin. Sankari osaa itse ommella huivin päät tuubiksi, jos haluaa vaihtelua.