Ehdinpä KAListella minäkin!

Viime kesänä kilvan kalistelivat Isagerin Lemon-ohjetta ahkerammat leidit. Minä valpastuin sen verran, että hankin langat ja todella kauniin Neuleiden neljä vuodenaikaa -teoksen.

Kun helmikuussa maestro Isager piti Lankakauppa Kerässä neulekursseja, viritti rouva kauppias Isager-teemalla KALin. Aikaa oli 15.2.-15.3., työn ja langan piti olla Isagerin valikoimista. Helppoa! Ja kuukausi aikaa!

Päätin kaivaa komerostani munakoiso-sävyisen Isagerin Spinnin, jota kului vain 200g. Tiukkaan sain nitkutella, jotta sain Sitruunani ajoissa valmiiksi. Mutta sain. Toisaalta kiire aikataulu pakotti kyhäämään kudinta joka paikassa, jolloin yksi jos toinen ihmetteli niitä Lemonin herkullisia yksityiskohtia, joilla se minut lumosi.

Poikittain neulotut "raidat" täytyy muistaa toistekin. Pystylaskokseen en ollut aivan tyytyväinen - jos sen joskus ideana johonkin hyödynnän, voisin neuloa siitä kaksi kerrosta korkeamman.

Valmiista neuleesta tuli kevyt ja löysä - juuri sellainen, jota voi käyttää ympäri vuoden lyhyt- tai pitkähihaisen paidan päällä sään mukaan.

Ehdin muuten ihan hyvin - jo 13.3. oli neule valmis.

Tämän ja Hennin ihanuuden jälkeen aloitinkin lootan, jonka kanssa en laske mitään. Taukoa päälle ja samalla aikaa kerätä yhä pidemmäksi sitä tämänkin haluan -listaa.

Testattu on!

 Tammikuun alussa Lankakauppa Kerän neuletapaamisessa tapasin Hennin, viehättävän nuoren naisen, jolla oli päällään todella kaunis neule. Se olikin Hennin oma malli, josta minä muutaman muun naisen lisäksi sain ohjeen testattavakseni.

Koska rakastuin päätä pahkaa malliin, kaivelin nurkista Isagerin Highland silk -lankaa, joka läpäisi myös kissamme laatutestit - eipä ihme: 80% villaa, 20% silkiä ja syntyvä neulos todella pehmeää.

Kepakoin menemään koon 3 puikoilla elämäni ensimmäistä ylhäältä alas -neuletta. Luulen pysyneeni aika hyvin ohjeessakin mukana, sillä kun alkoi hihojen erottelu ja "helmaosan" laadinta, en ollut yhtään väärillä silmukkaluvuilla.

Suosikkikirjailijani Mika Waltari kuvailee kirjoissaan ihailevasti naisten pyöreitä olkapäitä. Hennin ohje suorastaa korostaa näitä "waltariaanisia" kohtia. Yksi kyseisen mallin huippu on nurjan silmukan kauneus ennen resoreita. 

Nyt en vain tiedä, otanko käyttöön vaiko jätänkö henkariin ohi mennen siveltäväksi.

Raitaa, raitaa

Kasvavan lapsen villapaitaa kannattaa ehdottomasti hautoa keskeneräisenä yli vuosi laatikon pohjalla, ennen kuin kyhää sen valmiiksi. Heh.

Onneksi paidan kohde ei vaihtanut mielipidettään kesken projektin, joka sentään ensimmäisessä vaiheessa oli noussut kainaloihin asti. Niinpä joulun jälkeen panin puikkoihin vauhtia ja tikutin loput. Lopputulema: helmassa kasvunvaraa, hihoissa ei. No ehken ensi talvena jatketaan hihoja.

Ryijy syntyi joukosta Nallen paksuisista langanlopuista 3-koon puikoilla. Yhtenä kappaleena kainaloihin, sitten hihat ja sen jälkeen kaikki samaan rinkiin kokemaan raglan-kavennuksia. Jotain osviittaa silmukoihin oli jostakin lehdestä - ei tämän tarkempaa muistikuvaa aiheesta. Pääsääntöisesti samankorkuisia raitoja, paitsi silloin tällöin esiintyvät punainen ja tummansininen esiintyvät kahden kerroksen korkuisina.

Loput kerät lähtivät Muorin sukkatehtaalle, jossa on menossa vallan iloinen raidoituskausi. Nyt minä puolestani urakoin Isagerin Lemon-neuletta, josta tulossa kerrankin neule itselleni. Ja sen jälkeen jotakin, jossa ei lasketa eikä ajatella.

90/10-neule

Kun aloin joulukuussa 2015 sairaslomani iloksi nitkuttelemaan miehelleni villapuseroa, velloi maassamme mm. keskustelu valtionvarainministerin laskutaidosta. Luvut 90% ja 10% olivat menneet iloisesti sekaisin ja ihan omasta päästäänkin hän oli jotain löytänyt.

Niin tein minäkin. CascadeYarnsin Ecological wool - joka täyttää kissammekin laatuvaatimukset niin hyvin, että Tarmo änkesi kerimään lankaa - ja 6-koon puikot sekä pohjalle ohje Kotiliesi Käsityö 9/2015 -lehdestä. Ja sitten sekä neulomaan että säätelemään.

Arvioilta 90% meni alkuperäisen ohjeen mukaan. Muutoksia tein hihansuihin, joihin vaihdoin 1 oikein, 1 nurin -joustimen (jota on kauluksessakin), kauluksesta ei tullut niin korkeaa (saajan toive) enkä paidan yläosaan lykännyt helmineuletta, kun sitä ei ollut missään muuallakaan.

Tämä sekä Cascade220 ovat kyllä luottolankoja, vaikka harvoin niitä käytänkin. Niiden näppituntuma on kertakaikkisen ihana.

Ja koska tuon 90/10-paidan myötä varastooni tuli 700g:n lovi, tilkkasin sitä Lankakauppa Kerästä löytämälläni ihanalla mohairlangalla, Isagerin Silk mohairilla. Pitkän tähtäimen haaveissa on hääpukuuni käyvä bolero, johon tämä lanka on täydellinen.

Ei tullut vilttiä

 
Syksyllä 2014 lähikauppamme myi Novitan Joki-lankaa niiiiin halvalla, että oli pakko ostaa. Hankin kahta väriä ja kumpaakin kaiken, mitä hyllyssä oli.

Ensimmäisen värin kanssa vietin uuden vuoden seudun laatien siitä pienen viltin. Toisestakin piti tulla viltti. Mutta eipä tullut. Tyttäreni ensin valitseman ja huomattavan ihanan villapuseron kanssa meni hermo, kun lisäyksiä oli niin paljon, ettei laskelmani päteneet millään. Eikä etenkään siksi, että samalla seurasin Neiti Ficheriä.

Oli ajateltava uusiksi. Tavoitteena oli yhä perusvillapusero vailla kummia krumeluurenkoja. Osviittaa alkoi löytyä Novitan Kevät 2015 -lehdestä, jonka kahta mallia hyödynsin silmukkamäärissä ja osin pituuksissa. Muutoin sorvailin neidin tilausten mukaan.

Lankana siis Joki, joka on 100% villaa. Käytin löysäkätisenä 5-koon puikkoja.Kun kyseessä on näitä "säännöllisesti" väriä vaihtava lanka, aloitin kerän vuoroin sisältä ja vuoroin ulkoa. Pintaan tuli eloa eri tavoin. Raglamoin olkapäät ja kauluksen joustinneuleen oikeat silmukat tein kiertäen.
 

Alkuperäisohjeiden eripituisista helmoista en innostunut, sen sijaan pykäsin halkiot.

Kuvausapulaisena hääri Mosku, mummolan iloinen vahti.

Tuubihuppu

Osuipa kulkureitilleni pehmeä, lämmin oranssi (Lang Yarns Odeon) - väri joka sopii yhdelle kummitytöistäni. Pyydystin sille kaverin (Red Heart Soft), jotta saisin aikaiseksi jonkinlaisen pehmeän huivin.

10-koon puikoilla, 21 silmukalla ja patenttineuleella (minulle auennut ohje täällä ) syntyi noin 30 cm leveä ja ehkäpä 120cm pitkä tuubihuivi, joka riittää kahdeksi napakaksi kierrokseksi kaulan ympäri - myös aikuiselle, kokeilin.

Äkkinäiseksi päänsuojaksikin tuubi kääntyy.

Vaikka onkin joutuisaa nitkutella paksuilla puikoilla, en siitä taaskaan innostunut. Tosin tämän tuubin jälkeen 6-koko tuntuukin yllättävän hyvälle.

Sukanvarsia muistiin

Iloisista, kirjavista ja valmiiksi raidoittavista langoista nautin toki. Mutta silti yksivärisissä on oma viehätyksensä. Nallea käytin joulukukkiin jonkin verran, kun se on kohtuullisen ohutta.

Yllä oleva varsi on yksi kestosuosikkini:
- 2 oikein, 2 nurin esimerkiksi 5 kerrosta
- kaikki nurin 1 krs
- sama ralli alusta

Tämän syksyn löytö (taisi osua silmään Kodin Kuvalehdestä) on kierrejoustin:
- silmukkaluku jaollinen kolmelle
- 1 nurin, 2 oikein kerroksen verran
- 1 nurin, nosta 1. oikea oikealle puikolle neulomatta, neulo toinen oikea molemmista reunoista (=saat 2 silmukkaa yhdestä), vedä nostettu silmukka näiden kahden yli => silmukkaluku pysyy samana
- ja alusta

Vaihtelua (ja vauhtia) malliin saa, kun "välikerroksia" onkin kaksi. Äitini testasi tämän niin ja oli kovin tyytyväinen.