MUISTIIN!

Ja mielellään tekoon kans!

Pääsin pitkästä aikaa mukaan aina niin ihanien, hersyvien, monitaitoisten Tuomelan Marttojen Kässäpiiriin. Sieltä vinkiksi tarttui pari sukanvarsimallia. Varmuuden vuoksi haen ne tänne talteen.

Ensimmäinen kulkee ainakin nimellä broken seed stitch. Tämä linkkivinkki on Kuunliljapihani-blogiin, joka lumoaa monin tavoin:

http://kuunliljapihani.blogspot.fi/2012/07/broken-seed-stitch.html   Kannattaa kurkata!


Toinen pintaneule on kuulemani mukaan kuplaneule. Joissakin nettiselailuissani puhuttiin purettavista silmukoista, mutta teho-Martta, jonka työtä seurasin, hoiti homman nostamalla silmukoita. Mitäs sitä tehtyä purkamaan! Alla olevassa linkissä myös videovinkki.

http://lankapirtin.blogspot.fi/2013/10/vielakin-kuplii.html

Pakkaspäivinä

Saatiinpa tämäkin talvi tuntumaan talvelta, kun tämän viikon ovat mittarin luvut Etelä-Suomessa valuneet reippaasti miinuksen puolelle. Sattumalta puikoilla työn alla on kolmas UGH-pontso. Tällä kertaa sinisävyinen ja menossa jemmaan. Sitä on noin metrin verran neulottuna ja siten sopivasti lämmittämässä.

Toisen UGHin aloin noin vuosi sitten. Oli sopivasti ajattelemalleni henkilölle vielä Puroa saatavilla. Vaikka en Puroa olekaan käyttänyt huovuttamiseen ja vaikka minua ärsyttää sen nyöhääntyminen, jäin kaipaamaan tätä lankaa. Täyttä villaa, pehmeä, möyheä lanka, jossa useimmiten sytyttävät värit.

Kesälle se sitten muiden hommien lomassa valmistui. Silloin tarkeni kuvatakin.

Ja jos kohta alkaisin, saisin lapsille seuraavaksi talveksi villatakit valmiiksi. Mutta kun sitä ja tätä ja tuokin lanka eikun tämäkin ohje ja sitten tuolle tärkeälle tämä neule.... Sain sentään ennen Olympialaisia Suomi-piponi valmiiksi. Kuvaaminen aikeissa.

Perinteistä PPP-taloa

Näin joulun alla mennään ainakin meillä pyörii nurkissa päättelemättömiä tekeleitä pehmeiksi paketeiksi. Puuh. Päättelykykyistä henkilöä kaivataan.

Näitäkin olen nyhertänyt:

Dropsin pohjattomasta nettikatalogista löytyi tämä baskeri. Lautasen päällä se näyttää tältä:

Ja päässä tältä:

Sisävalossa ja hämärässä seuraavia hommia kohti.

Kesän ja alkusyksyn satoa

 Ihan justiin niin on muka NIIIIIIN kiire, ettei ehdi kaivella kamerasta elämäänsä ulos. Toisaalta ensimmäisen pakkasviikonlopun kunniaksi on aika kivaa katsella kesäkuvia.

Nitkutusrintamalla ei mitään uutta: liikaa innostavia lankoja, liian monta keskeneräistä työtä. Niinpä noin kaksi vuotta olen jo uhonnut kaivella nurkissa olevia lankoja ja neuloa VAIN niistä. Ihan melkein olen onnistunutkin.

Ylimmän kuvan sinisen keepin virkkailin siitä hassusta langasta, jota virkataan vain ohuista kohdista. Paksut möykyt hypitään yli. Koska väri osui kohdalleen, jää tuo kaulakääre poikkeuksellisesti kotiin.

 Feather and Fan -mallia olen suhannut kolmeen otteeseen. Kanervansävyinen ei ollut liian kirjava eikä häirinnyt kuviota. Alla oleva on Novitan Rose-lankaa, josta nitkuttelin huivin tyttärelleni. Aion kokeilla mallin vielä niin, että sileän oikean kerroksia tulee pari lisää. Uskon toimivan niinkin.

Noro-virus iskee säännöllisesti, koska ao. lankafirman väri-iloittelussa jotakin niin kiehtovaa. Kolmiohuivi, joka alkoi viidellä silmukalla, onnistui vasta kolmannella kierroksella. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä kuvittelin tekeväni pitkää, suoraa huivia itselleni. Mutta koska en sellaista ole käyttänyt tällä vuosituhannella, en innostunut nytkään. Niinpä purkua ja uutta työn alle.

Ja jotta ei sukkaurakka etene, otin mummonruutu-viltin esiin taas. Kesällä tein jo tarkistusta, eilen jatkoin. Taitaa lapsi saada vilttinsä ennen lupaamaani määräaikaa: tupaantuliaisiksi vanhainkotiin.

Melonisatokin kypsyy

Facebookissa näin kuvan melonisukista. Erehdyin sitä ääneen äimistelemään, jolloin paikalle osui neitimme vaatimaan itselleen samanlaisia. Lupasin tehdä, mutta jalostaa kyllä siemenettömäksi lajin.

Ongelmaksi meinasi muodostua suht oikeanväristen lankojen löytäminen. Selailin kymmenkunta nettikauppaa ja olin menettää hermoni, monestakin syystä. Sitten koitti arkipäivä ja aukesi Wetterhoffin kauppa. Sieltä löytyivät nämä langat. Tumma vihreä on Vuorelman Vetoa, muut Maijaa.

Perussukkaa suunnilleen -idealla melonit väkäsin. Neljä oikein, kolme helmineuleella -pintaan sitten päädyin. Toiset tilattu. Lisäksi aloin pohtia appelsiini-, lime- ja sitruunasukkia.

Snowden-pipo

Koska yhä edelleen yritän harrastaa nurkkiin kertyneiden lankojen kuluttamista enemmän kuin uusien hankkimista, on tämänkin kesän puuhissa ollut pienen lankaristikon makua. Mikä lanka? Kuka kaveriksi? Mitä heistä syntyy? Kenelle?

Työn alla on mm. joukko Snowden-pipoja, joista ensimmäinen on tässä:

Vaaleanvihreä lanka on Cascade220-ihanuutta (värinumero hukassa, hankittu joitain aikoja sitten Leijonakaulahuivia varten harjalangoiksi). Kirjava lanka on Puroa.

Pipon pohjat ovat Novitan talvi2012-aikoja, päälaki-osio omaa pohdiskelua. Tässä pipossa on 88 silmukkaa ja nro 5-koon kepakot. Nyt nitkutuskorissa on 80 silmukan pipo. Nopea pyöräytellä, langanmenekki suht vähäinen. Puroa tosin meni lähes 50g.

Miksi nimenä Snowden-pipo? No siksi, että ensimmäinen alkuperäisen ohjeen sisältänyt liitetiedosto katosi. Epäilenkin, että herra Snowden kaappasi myös sen. Onneksi harppukollega lähetti postin uudestaan.

Joka dietille sopivia

Koska kesäisin kuulemma virkataan, tartuin Novitan Kesä2012-lehdessä olleeseen ohjeeseen. Inhoan virkkaamista, mutta nämä pikku pyörylät olivat juuri sopivia luonteenkehittäjiä.

 Lankoina ohjeen mukaisesti Miamia sekä joitakin muita löydöksiä nurkista. Täytevärien löytäminen meinasi olla hankalaa, sillä sävyjä heikosti, jos ollenkaan. Kiiltäväpintaiset langat, kuten muinainen Tennessee, voisivat toimia paremmin.

Nyt on sitten vierasvaraa kaapissa jatkuvasti ;)

Enkä vielä ole huomannut luonteenkehittymistä. Päinvastoin, sanavarasto saattoi jopa laajentua.