Tunnustus

Oli sitten ihan pakko uusiakin lankoja lomalla hommata. Ainakin kolme veruketta: emme matkailleet, keväisin kuuluu päivittää kaappeja ja ovat niin ihania.

Syyllinen näihin on Lankakauppa Sentikka, jonka nettisivuilta langat valitsin eräänä sunnuntaina. Postissa nämä olivat seuraavana tiistaina. Vikkelää. Neiti varasi jo sähäkimmän sukikseen.

http://www.sentikka.fi/

Olympia-huumaa

Koska olympialaiset koitokset tulivat päivätöisen ja iltaunisen kantilta lähes parhaaseen mahdolliseen aikaan, oli tavoitteeni korkealla: tehdä vain tiettyjä juttuja, jotta tulisi testattua, paljonko kisakunto kestää.

No eipä mennyt niin. Poukkoilin hommasta toiseen. Kokousaikaan oli huivityömaata, lapsen neuletakki eteni Mummulassa, tilkkuviltti lähti käyntiin lätkän välierien aikaan.

Varusteista tämä ei kuitenkaan ollut kiinni. Pyöräytin itselleni 2 o, 2 n -pipon jo ennen kisoja:

Lankana Jannea kaksinkerroin, puikot koko 5. Lähdössä silmukoita 80. Liput olisi pitänyt tai ainakin voinut tehdä ohuemmalla langalla, mutta halusin oikeian sinisen.

Koska lankaa oli runsaasti (varasin 3 kerää, meni 2), tein piposta myös Smurffi-malliin venyvän. Siinäkin muodossa on lippu.

Tyttäremme tykkää huiveista. Kisojen aikaan puikkoilin Novitan Batikista 36 silmukalla niin pitkän huivin kuin kahdesta kerästä tulee. Pintaneule on huivisuosikkejani: naapurin Rouvan ajattelema oikealla puolella kaikki oikein, nurjalla 2 o, 2n -malliin.

Ikuisia jämälankahankkeita

Olen jo usean vuoden pyrkinyt vähentämään myös nurkkiimme ihan itsestään kertyneitä keriä. Sitä siis taas tämän ns. talven tuoksinassa. Ensiksi kyhäelin viluiselle kummilapselle UGH-viitan (joita tehty jo pari ennenkin) sinisävyisestä Purosta sekä sekalaisista sinisen lopuista:

Nyt tarttisi vain päätellä ja koota. Tylsää. Seuraavat UGH-hankkeet jo tilauksessa, mutta toteutukseen menevät syksyllä. Sen verran lämmin tuo viltti on.

Edesmenneen hiihtoloman alla päätin siivota keon valkoisen, harmaan ja viininpunaisen sävyisiä lankoja pois nurkista muuttamalla ne tilkkuviltiksi. Noin 20cmx20cm -ruutuja kolme pötköön ja sitten joskus joku yhdistelemään nämä pötköt. Tavoitteena noin 120cmx180cm välly. Väliaikatilanne alkuviikosta:

MUISTIIN!

Ja mielellään tekoon kans!

Pääsin pitkästä aikaa mukaan aina niin ihanien, hersyvien, monitaitoisten Tuomelan Marttojen Kässäpiiriin. Sieltä vinkiksi tarttui pari sukanvarsimallia. Varmuuden vuoksi haen ne tänne talteen.

Ensimmäinen kulkee ainakin nimellä broken seed stitch. Tämä linkkivinkki on Kuunliljapihani-blogiin, joka lumoaa monin tavoin:

http://kuunliljapihani.blogspot.fi/2012/07/broken-seed-stitch.html   Kannattaa kurkata!


Toinen pintaneule on kuulemani mukaan kuplaneule. Joissakin nettiselailuissani puhuttiin purettavista silmukoista, mutta teho-Martta, jonka työtä seurasin, hoiti homman nostamalla silmukoita. Mitäs sitä tehtyä purkamaan! Alla olevassa linkissä myös videovinkki.

http://lankapirtin.blogspot.fi/2013/10/vielakin-kuplii.html

Pakkaspäivinä

Saatiinpa tämäkin talvi tuntumaan talvelta, kun tämän viikon ovat mittarin luvut Etelä-Suomessa valuneet reippaasti miinuksen puolelle. Sattumalta puikoilla työn alla on kolmas UGH-pontso. Tällä kertaa sinisävyinen ja menossa jemmaan. Sitä on noin metrin verran neulottuna ja siten sopivasti lämmittämässä.

Toisen UGHin aloin noin vuosi sitten. Oli sopivasti ajattelemalleni henkilölle vielä Puroa saatavilla. Vaikka en Puroa olekaan käyttänyt huovuttamiseen ja vaikka minua ärsyttää sen nyöhääntyminen, jäin kaipaamaan tätä lankaa. Täyttä villaa, pehmeä, möyheä lanka, jossa useimmiten sytyttävät värit.

Kesälle se sitten muiden hommien lomassa valmistui. Silloin tarkeni kuvatakin.

Ja jos kohta alkaisin, saisin lapsille seuraavaksi talveksi villatakit valmiiksi. Mutta kun sitä ja tätä ja tuokin lanka eikun tämäkin ohje ja sitten tuolle tärkeälle tämä neule.... Sain sentään ennen Olympialaisia Suomi-piponi valmiiksi. Kuvaaminen aikeissa.

Perinteistä PPP-taloa

Näin joulun alla mennään ainakin meillä pyörii nurkissa päättelemättömiä tekeleitä pehmeiksi paketeiksi. Puuh. Päättelykykyistä henkilöä kaivataan.

Näitäkin olen nyhertänyt:

Dropsin pohjattomasta nettikatalogista löytyi tämä baskeri. Lautasen päällä se näyttää tältä:

Ja päässä tältä:

Sisävalossa ja hämärässä seuraavia hommia kohti.

Kesän ja alkusyksyn satoa

 Ihan justiin niin on muka NIIIIIIN kiire, ettei ehdi kaivella kamerasta elämäänsä ulos. Toisaalta ensimmäisen pakkasviikonlopun kunniaksi on aika kivaa katsella kesäkuvia.

Nitkutusrintamalla ei mitään uutta: liikaa innostavia lankoja, liian monta keskeneräistä työtä. Niinpä noin kaksi vuotta olen jo uhonnut kaivella nurkissa olevia lankoja ja neuloa VAIN niistä. Ihan melkein olen onnistunutkin.

Ylimmän kuvan sinisen keepin virkkailin siitä hassusta langasta, jota virkataan vain ohuista kohdista. Paksut möykyt hypitään yli. Koska väri osui kohdalleen, jää tuo kaulakääre poikkeuksellisesti kotiin.

 Feather and Fan -mallia olen suhannut kolmeen otteeseen. Kanervansävyinen ei ollut liian kirjava eikä häirinnyt kuviota. Alla oleva on Novitan Rose-lankaa, josta nitkuttelin huivin tyttärelleni. Aion kokeilla mallin vielä niin, että sileän oikean kerroksia tulee pari lisää. Uskon toimivan niinkin.

Noro-virus iskee säännöllisesti, koska ao. lankafirman väri-iloittelussa jotakin niin kiehtovaa. Kolmiohuivi, joka alkoi viidellä silmukalla, onnistui vasta kolmannella kierroksella. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä kuvittelin tekeväni pitkää, suoraa huivia itselleni. Mutta koska en sellaista ole käyttänyt tällä vuosituhannella, en innostunut nytkään. Niinpä purkua ja uutta työn alle.

Ja jotta ei sukkaurakka etene, otin mummonruutu-viltin esiin taas. Kesällä tein jo tarkistusta, eilen jatkoin. Taitaa lapsi saada vilttinsä ennen lupaamaani määräaikaa: tupaantuliaisiksi vanhainkotiin.