PITIPITI-liivi ja sen poikanen

Ukkoseni luuli saavansa villapuseron, johon valitsi itse Novitan Puron väreistä Kiven. Hanke kutistui liiviksi, sillä se vähentäisi sekä nukkaantuvia kylkiosia että vaimon nitkutusurakkaa, joka on kohtuullinen ao. miehen hartioiden ja käsien mitoilla.

Liivin piti valmistua jouluksi, mutta ei ehtinyt, sillä äitini tarvitsi lukunutun. Tämän esteen/hidasteen syy taas lepää viime vuoden viimeisimmässä Suuri Käsityö -lehdessä, jossa oli houkutteleva ohje merinolangalle. Lukunuttu osuikin nappiin. Äitini piti sitä ahkerasti. Kannustimena saattoi toki olla puulämmityskin...

Liivin piti valmistua viattomien lasten päiväksi, jolloin on ukkoseni syntymäpäivä. Ei valmistunut. Jonossa ohi kiilasi VIHDOIN kokoa 32 oleva bolero, jonka ystäväni on tilannut ikuisuus sitten. Nyt bolero on valmis, mutta koska ystäväni ei ole sitä vielä saanut käsiinsä, en lykkää kuvia näkösälle.

Mutta ensi jouluna ukkoseni saa tuon yllä loikolevan lämmikkeen! Useimmilla meistä lienee suhde Novitaan. Puron pehmeydestä ja juoksevuudesta tykkään. Mutta taas näittenkin kerien kanssa säätelin: vaihdoin langan suuntaa kerän sisältä ja ulkokuorelta sekä poistin kaikkein vaaleimpia kohtia.

Tämän jälkeen ehti alulle jo enoni rouvan neuletakki, joka jäi samantien jonoon. Kuopuksemme nimittäin pääsee mm. rippijuhliin vieraaksi ja pujahtamaan näin ollen kauluspaitaan. Pikapikaa kauluspaidalle kaveri työn alle:

Kuvassa ainakin langan väri valehtelee. Olisi oikeasti hento vaaleansininen.

Joululahjaksi sain minäkin Joulupallo-kirjan. Senkin innostamana yksi kesähommakin tiedossa: ystävän kanssa palloilupäivä, jolloin projektoimme vain joulupalloja odottamaan sitä, että joku täyttäisi ne. Alla olevan pallon pyydystin 31.12.2011 Hämeenlinnasta. Sen myötä keveää ja iloista tätä vuotta!