Olipa kerran paniikki synnyttää sukulaisnaisihmisele neuletakki. Ei iskenyt idealla eikä millään muullakaan. Hain mm. yksiväristä ja kirjavaa lankaa, joita neuloin 1/3 etukappaleen verran. Ei tullut hyvä eikä innostava alku lahjan saajaa ajatellen. Lyttäsin langat laatikkoon ja annoin olla.
Kaksi vuotta myöhemmin päätin kyhätä näistä langoista prinsessallemme takin. Kuvittelin huomioineeni kasvunvarat ja muut tärkeät, mutta ei ihan niin mennytkään. Hihoista olisi voinut äitee pidemmätkin neuloa.
Tai sitten moinen johtui vain siitä, että osien yhteen liittäminen ja nappien ompelu odotutti itseään noin kolme kuukautta.
Onneksi sain koko hoidon valmiiksi kesällä, jolloin kuvattunakin tuo kirjavan langan kilpailu yksivärisen kanssa näkyy parhaiten. Puikkoina oli 4-koon kepakot, ohje summanmutikkaa, pintaneule sileää, helmoissa, hihansuissa ja kauluksessa aina oikeaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aallokossa
Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...
-
Ystäväni on mitä kunnioitettavassa määrin äiti, sillä hänellä on viisi omaa lasta. Minua on siunattu sillä ilolla, että näihin lapsiin ol...
-
Leeni Hoimelan Rai Rai -neule ( https://www.ravelry.com/patterns/library/rai-rai-sweater ) oli jo pitkään kaivertanut mieltäni neuleena...
-
Joululahjarintamalla klassikko lienee pipokin. Ainakin sukkien lomassa se tuo mukavaa vaihtelua, onhan homma valmis jo yhden kappaleen jälke...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti