maanantai 20. huhtikuuta 2015
Revonkaari, sateentuli
Ystäväni Nurminata Näveri-Näätänen, jolla blogina mm. http://neulova.ninja/ toivoi Revontuli-huivia sateenkaaren väreissä loistavasta vironvillasta.
Ei kuulemma saanut ohjetta käännettyä huiviksi. No minä sain nitkutettua huivin, jonka ystäväni kuvasi. Vaikka huivissa on vähän väliä reikiä, lämmittäköön se ystävääni!
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Kultaraitoja ja nurmilintunen
Olen odotellut päättelijätonttua ja kuvauskeijua sekä kevään valoa pitkään. Siksi näitä jo talvella tehtyjä tippuu vasta nyt koneelle.
Puolet perheestä pakeni Mummulaan tänään. Pakkasin mukaan kameran, kutimia kuvattavaksi sekä niukat ohjeet - kuvittelin että selviävät. Selvisiväthän he.
Vakimallini toivoi jo aikaa sitten, että saisi piiiiitkät säärystimet - mielestäni ainakin 1,5-metriset. Erehdyin nimittäin näyttämään hänelle Taito 5/2014 -lehteä, jossa ohje esiteltiin joogaan sopivina säärien lämmikkeinä. Käy kuulemma balettiinkin... Langaksi nappasin luonnonvalkoista Nallea sekä jostakin jämälaarista pelastettua kullanväristä Debbie Blissin lankaa (vyötteet olen toki jo hukannut). Nallea meni alle 2 kerää, raitalankaa jäi ihan hippusen.
Kuvassa hieman häämöttää nilkkaresori tms, joka tulee vielä jalkapöydän päälle. Toivin sanoen kantapäälle on reikä.
Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjetta http://www.ravelry.com/patterns/library/nurmilintu haikailin aikani. Koska pitkään aikaan en ole nitkutellut mitään itselleni, päätin linnustaa omiin tarpeisiini. Otin riskin ja valitsin Noron sitä lankaa, jota ei ollut kuin 150g nurkissa. Melkein riitti - viimeistä pitsiväliä täytyi lyhentää ja viimeisestä pitsistä tuli lyhyempi.
Mutta ohje on ihana! Teen sen vielä toisenkin kerran.
Kolmas kerta toden sanoo
Tämän vuoden ensimmäiset tasavuosikymmensynttärit ystäväpiirissäni vietettiin maaliskuun alussa. Koska juhlapaikkana oli Vankilamuseo, päätin kyhätä pakoköyden.
Langat olivat helppo juttu, sillä sankaritar oli aikoinaan jo iskenyt silmänsä nurkissani olevaan Opalin Pikku Prinssi -sarjan lankaan. Sen kaveriksi asetin omenanvihreää villalankaa ja näille yhdessä puikot kokoa 4,5.
No mutta mitä sitten? Valepalmikko ei onnistunut, pitsiä pohdin pitkään mutta tyrmäsin. Ja sitten löytyi jostakin neuleblogista nerokas pintaneule vaikka mihin:
2 oikein
1 kiertäen oikein
1 nurin
ja tätä kuviota koko kerros läpi
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros
Pituutta huiville tuli liki kaksi metriä. Hetken harkitsin tuubittamista, mutta hylkäsin senkin. Sankari osaa itse ommella huivin päät tuubiksi, jos haluaa vaihtelua.
Langat olivat helppo juttu, sillä sankaritar oli aikoinaan jo iskenyt silmänsä nurkissani olevaan Opalin Pikku Prinssi -sarjan lankaan. Sen kaveriksi asetin omenanvihreää villalankaa ja näille yhdessä puikot kokoa 4,5.
No mutta mitä sitten? Valepalmikko ei onnistunut, pitsiä pohdin pitkään mutta tyrmäsin. Ja sitten löytyi jostakin neuleblogista nerokas pintaneule vaikka mihin:
2 oikein
1 kiertäen oikein
1 nurin
ja tätä kuviota koko kerros läpi
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros
Pituutta huiville tuli liki kaksi metriä. Hetken harkitsin tuubittamista, mutta hylkäsin senkin. Sankari osaa itse ommella huivin päät tuubiksi, jos haluaa vaihtelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Aallokossa
Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...

-
Ystäväni on mitä kunnioitettavassa määrin äiti, sillä hänellä on viisi omaa lasta. Minua on siunattu sillä ilolla, että näihin lapsiin ol...
-
Sattuipa somasti syntymäpäivänäni, että lahjakas, taitava ja tuottelias Johanna Ärje (tunnetaan myös nimimerkillä Neulisti ja blogistaan ...
-
Pääsiäisenä puikot liki lensivät esineulonnan äärellä, mikä herätti Äitini kiinnostuksen. Neulomus oli jo sopivassa vaiheessa, joten hän p...