lauantai 15. heinäkuuta 2017
Sukat vailla kantapäätä
Joulun 2016 alla etsin pitkään kalenterisukkaa, jollaisesta olin edellisen joulun alla kovasti innostunut. Niina Laitisen sukat löytyivät ja tulivat tehdyksikin, mutta niiden lisäksi ja tuhotakseni erästä kirjavaa lankaa kaivoin Missä neuloimme kerran -blogista tutun raidoituksen esille.
Sukat syntyivät kyllä jouluun mennessä raidoittuen ikään kuin päinvastaisesti yhden alkaessa sinisellä, toisen kirjavalla. Ja sitten hautautuivat kutimuskorin pohjalle odottamaan jotakin mystistä hyvää haltijatarta, joka loihtisi niihin kantapäät. Eipä loihtinut.
8.7. pidin omaa varjovestivaaliani Jyväskylässä vietettävien oikeiden ja isojen festareiden kunniaksi. Ensimmäisenä "työpajajani" oli vääntää näihin sukkiin kantapäät. Hommaan ohje löytyi mainitun blogin joululta 2013. Niin tulivat tehdyiksi.
Mutta että ja eikö olisi voinut aikoinaan vaikkapa tammikuussa tehdä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aallokossa
Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...
-
Ystäväni on mitä kunnioitettavassa määrin äiti, sillä hänellä on viisi omaa lasta. Minua on siunattu sillä ilolla, että näihin lapsiin ol...
-
Pääsiäisenä puikot liki lensivät esineulonnan äärellä, mikä herätti Äitini kiinnostuksen. Neulomus oli jo sopivassa vaiheessa, joten hän p...
-
Jonna Hietala julkaisi talvella Varpu-nimisen neuleohjeen joka on kevyt, ilmava ja nopea neuloa. Tyttäreni kokoon tarvitsi vain 250g S...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti