Missä testasimme kerran

Neulisti kaipaili lokakuun alussa koeneulojia uudelle ohjeelleen Snowl. Satuin tämän huomaamaan, joten jututin erityisen tarkkaa (etten sanoisi nirsoa) tytärtäni, joka toivoi testineuletta itselleen. Jemmasta löytyi Isagerin Meriliniä (80 % villaa, loput pellavaa), joka sopi oikein hyvin tähän malliin.


Ja kas, meitä onnisti! Pääsimme testaamaan.

Kaapeleita eli lettejä nitkuttelinkin sitten vaikka missä. Syyslomalla kotikonnuilla, töissä, kokouksissa, kotona iltapuhteiksi, junassa ja viimeiset kerrokset Kummipojan luona Rovaniemellä. Leuasta lantiolle kävi pääsuunta työssä. Hihat ja kaula-aukon nitkuttelin, kun miehustan olin saanut kainaloiden alapuolelle - kuten olen ottanut tavakseni näissä ylhäältä alas -neuleissa.

Ja kuin taikaiskusta saimme hippusen lunta ja ns. päivänvaloa, jotta liki tuoreeltaan oli mahdollista ottaa jokunen kuvakin. Siis homma, jota jopa luonnonvoimat suosivat.

Onnellinen omistajatar otti neuleen käyttöönsä heti, kun löysi sen Rovaniemi-junassa ryttyytetystä kassista.

 Etumuksen "matojen" lisäksi vaikutuin ja tykkäsin olkapään toteutuksesta.

Helmassa eksyin omille teilleni neulomalla halkiot tuohon resoriin. Muutoin olin tismalleen samaa mieltä koko neuleesta. Kyllä oli neulomisen arvoinen!

Lisää Neulistin tuotannosta voi silmiensä ja sielunsa iloksi katsastaa mm. osoitteesta Missä neuloimme kerran